Itseoppinut perinteenkerääjä sittemmin professorin arvonimellä palkittu Samuli Paulaharju (1875-1944) tapasi Maria Haapasen, Haapas-Marin, tultuaan Jyväskylän seminaarista vastavalmistuneena opettajana perheineen Uudellekirkolle Kirstinärän koululle opettajaksi syksyllä 1901. Hän tapasi 58-vuotiaan Maria Haapasen, joka oli vanhan kalevalamittaisen kansanrunouden taitaja.

”Rieskajärven [Rieskjärvi] rantojen vanha laulaja ohjasi maankiertäjän isienuskon suurille maille. Hänen pieni pirttinsä oli suuri tietopirtti, satupirtti ja taikapirtti.” Näin muisteli Samuli Paulaharju vuonna 1935 Suomalainen Suomi -julkaisussa kohtaamastaan Haapas-Marista. Paulaharju talletti Maria Haapaselta (1843-1922) noin 1600 säettä kalevalamittaisia runoja.

Marian syntymäkoti Haapalassa

Haapalan pieni ja syrjäinen kylä sijaitsi Rieskjärven rannalla noin kymmenen kilometrin päässä Uudenkirkon kirkonkylästä Viipurin läänissä. Kylän asukkaat olivat pienviljelijöitä. Kylässä oli mylly, jossa kylän viljat jauhettiin. Kyläläiset olivat suurelta osin sukunimeltään Haapasia, toisin sanoen sukua toisilleen. Kannaksen asukkailla oli jo varhain sukunimet, jotka eivät muuttuneet asuinpaikan vaihduttua eivätkä myöskään naimisiin mentäessä. 

Keskimäärin Uudenkirkon viljellyistä tiloista viljelysmaata oli noin alle kolme hehtaaria. Asukkaat viljelivät ruista, kauraa, tattaria ja vehnää. Kaskipelloilla kasvatettiin naurista ja perunaa, oli muutama lehmä, kanoja ja lampaita, joista saatiin villoja kehrättäväksi. Raskasta puurtamista se elämä oli. 

Uudenkirkon väkiluku vuonna 1900 oli 13 315 henkilöä Suomen tilastollisen vuosikirjan 1905 mukaan. Uusikirkko oli Karjalankannaksen suurimpia pitäjiä pinta-alaltaan ja väkiluvultaan.

Tuleva runonlaulaja Maria (Mari) Juhontytär Haapanen, arkipuheessa Juhanan Mari, syntyi Haapaan kylässä vuonna 1843 pientilallisen ja kylänvanhimman Juho Matinpoika Haapasen (1810-1859) ja Hanna Heikintytär Vesterisen (s.1807) perheeseen. Lapsia oli yhteensä kuusi. Juho Haapanen hankki lisätuloja olemalla välillä vossikkakuskina. Isä Juho joutui paluumatkallaan Pietarista ryöstetyksi ja hänet murhattiin Kronstadissa vuonna 1859. Maria oli tuolloin 17-vuotias ja tila jäi Hanna-äidin ja vanhimman tyttären Annan huoleksi. Marian äiti Hanna osasi lukea sisältä ja oletettavaa on, että hän opetti Marian myös lukemaan. 

Samuli Paulaharju on piirtänyt Marian syntymäkodin, joka aikaisemmin oli ollut pelkkä savutupa. Paulaharjun aikana 1900-luvun alussa se oli Marian veljen Hermannin omistuksessa. Talo oli kivijalan päälle rakennettu salvettu hirsitalo, jossa oli kaksi tupaa ja porstua, katto oli päreestä. Ei talo mikään tölli ollut ja lisäksi oli vielä ulkorakennuksia. 

Samuli Paulaharju kirjoittaa vuonna 1935 näin: ”Pienissä pirteissä on useimmat kalevalaiset virret laulettu, vähäväkisiä matalien mökkien raatajia ovat olleet vanhojen runojen viimeiset parhaat laulajat. Isoiset ja rikkaat ovat virsiä kyllä kuunnelleet, mutta harvat taitaneet.”

Uudeltakirkolta Paulaharju keräsi aineellista perintöä henkisen kansanperinteen lisäksi. Hän piirsi rakennuksia ja tallensi rakentamiseen liittyvää tietoa. Teos Asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä ilmestyi 1906.

Samuli Paulaharjun löytämä runoemo Haapas-Mari

Samuli Paulaharju (1875-1944) käyttää julkaisuissaan Maria Haapasesta myös keksimäänsä nimitystä Haapas-Mari. Tällä nimellä ei häntä tunnettu Uudellakirkolla. Nimimuoto ei ollut edes tyypillinen Karjalankannaksella. Paulaharjun keräämät kansanrunoaineistot tältä alueelta ovat pääosin vuosilta 1903 ja 1904, vuodelta 1902 vain muutama merkintä. Samuli Paulaharju talletti Maria Haapaselta noin 1600 säettä kalevalamittaisia runoja, noin sata loitsua, pari sataa etupäässä eläinsatuja ja arvoituksia parisen sataa. Sananlaskuja kertyi noin pari tuhatta.

Onneksi Samuli Paulaharju on kirjoittanut jälkipolville myös kolme kuvausta Maria Haapasesta. Ensimmäinen kuvaus ilmestyi Helsingin Kaiku -lehdessä helmikuun 1906 numerossa. Kolmas kuvaus vuonna 1935 Suomalainen Suomi -julkaisussa. 

Artikkelissaan Samuli Paulaharju kirjoittaa Suomalainen Suomi -julkaisussa helmikuussa 1935 muistelmiaan Mariasta:

”Pikkuisen pirtin eläjä oli Haapas-Marikin Kannas-Karjalan Uudellakirkolla. Eihän Mari lauluvaroiltaan suinkaan ollut suurimpien runoemojen vertainen, vaan oppipahan kumminkin muuan samojen vanhojen runojen, virsien, laulujen ja loitsujen taitajia, joiden muistannan varoista on kuulu Kalevalamme pantu kokoon…”

Tässä Paulaharju vähättelee Haapasen merkitystä jostain syystä. Kansanrunoudentutkimuksen professori Helsingin yliopistosta Väinö Salminen (1880-1947) on todennut Mari Haapasen olleen ”ehdottamasti läntisen kannaksen taitavin runonlaulaja”. 

Kohtaaminen Maria Haapasen kanssa oli merkittävä tapahtuma Samuli Paulaharjulle kansanperinteen kerääjänä. Tässä Marian pirtissä tapasi kansakoulunopettaja ensimmäisen tietolähteensä, antoi sysäyksen elämäntyölleen, jota jatkui nelisenkymmentä vuotta. 

 ”Ohjasi hyvä onni maankiertäjän varhaisimpina vaellusvuosinaan Haapas-Marin matalaan mökkiin Rieskajärven [Rieskjärvi] rannalle, Haapalan kankaille. Kumartaen oli ovista kuljettava, vaisu savuntuntu hengähti tuvasta vastaan, ja kapea oli mökin penkki, pikkuinen sen pöytä. Mutta mökin kuusissakymmenissä oleva emäntä oli kirkassilmäinen ja älykäs muori. Mustaripsuinen hetulamyssy oli kuin kruunu hänen harmaille hapsilleen – vaikkahan se arkipäivin olikin kulunut ja kursittu niinkuin muukin puku.”

Mummo vainajaltaan oli Maria useimmat kaskunsa, runonsa ja muut vanhat tietonsa oppinut. ”Sitähä se mummokii enne kaskuis, ku iltasi pärevalkea ääres … niihä hääkii lauloi meile”.

Muutettuaan Ouluun yhteys luonnollisesti katkesi Marian ja Samulin välillä. Mutta ei kokonaan. Paulaharju teki perinteenkeruumatkoja Kannakselle ja samalla tapasi Marian vuosina 1905,1907, 1909, 1911 ja 1920.

Niinkin myöhään kuin vuonna 1920 Samuli Paulaharju kävi Uudellakirkolla toisen vaimonsa Jenny Paulaharjun (1878-1964) kanssa ja tapasi Marian, joka tuolloin oli 77-vuotias. Leikkuupellolla oli Maria ollut työntouhussa ja oli ollut kutakuinkin hyvässä kunnossa. Näin Samuli kirjoitti tyttärelleen. 

Maria asui tyttärensä Ulrikan kanssa kahdestaan. Maria Haapanen kuoli 79-vuotiaana vuonna 1922. Kuolinsyyksi on merkitty sydänvika. Ulrika jäi asumaan naimattomana mökkiin. Vielä kerran Samuli kävi vaimonsa kanssa edesmenneen Marian ja Ullan mökissä vuonna 1937. Jenny kirjoitti Ulrikan olleen sairaalloinen ja kaikki oli ollut samanlaista kuin 20 vuotta aikaisemmin. Ulrika Simontytär Vesterinen kuoli evakkomatkalla 68-vuotiaana Kangasniemellä vuonna 1944.

Samuli Paulaharju keräsi nelisenkymmentävuotta kansanperinnettä ja sanotaan, että se on yhden ihmisen keräämäksi maailman laajin. Virallista arvostusta hän sai myöhään. Hänen keräämäänsä aineistoa kertyi 65 000 numeroitua muistiinpanoa kansanperinnettä, 80 000 valokuvaa, tuhansia piirroksia, 45 500 sanamuistiinpanoa Kurikasta sekä 22 kirjaa, useita satoja lehtiartikkeleita ja julkaisemattomia kertomuksia. 

Maria Haapasen aviopuolisot Simo Vesterinen ja Juho Lotsari

Maria vihittiin syyskuussa vuonna 1865 renki Simo Tuomaanpoika Vesterisen (1838-1880) kanssa. Perheellä ei ollut vakituista asuinpaikkaa, vaan he muuttivat työn perässä. Rippikirjoihin on asuinpaikoiksi merkitty Haapala, Leistilä, Lahdenperä ja Päätilä. Maria ja Simo saivat esikoistyttärensä Katrinan vuonna 1870 Päätilässä, mutta tytär kuoli 4-vuotiaana. Kirkonkirjojen mukaan syy oli palaminen. Heinäkuussa samana vuonna syntyi toinen tytär ja hän sai nimekseen menehtyneen sisarensa nimen. Lapsi eli vain kolme kuukautta. Merkintä ”tuntematon kuolinsyy” löytyy kirkonkirjoista. Kolmas tytär Ulrika (Ulla) syntyi vuonna 1876. Hänen nimeksi laitettiin Ulrika Simontytär Vesterinen karjalaisen perinteen mukaisesti. Aviopuoliso Simo Vesterinen kuoli punatautiin helmikuussa vuonna 1880. Ulrika oli tuolloin 3-vuotias. 

Marraskuussa 1883 Maria Haapanen vihittiin Juho Taavetinpoika Lotsarin  (1852-1898) kanssa. Maria oli neljänkymmenen ja Ulrika seitsemän. Vuonna 1881 silloin 11-vuotias Ulrika pääsi kiertokouluun. Tämä 34 päivän kiertokoulujakso oli monen lapsen ainoa koulu. 

Maria itse ei ollut käynyt edes kiertokoulua, mutta hän osasi lukea ja oli innokas lukija. Samuli Paulaharjun mukaan Maria olisi lukenut kaikki 300 nidettä Kirstinälän koulun kirjastosta.

Avioliitto Lotsarin kanssa oli lapseton. He hankkivat torpan Haapalasta noin kilometrin päässä Marian lapsuudenkodista. Juho Lotsari kuoli keuhkotautiin huhtikuussa 1898. Ulrika oli 21-vuotias ja teki tilapäistöitä. Maria Haapanen oli ollut naimisissa kaksi kertaa, jäänyt leskeksi kahdesti ja oli menettänyt kaksi lasta. Hän eli äärimmäisessä köyhyydessä. 

Samuli Paulaharjun ansiota on, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura myönsi vuonna 1906 Maria Haapaselle 100 markan palkkion, vuoden 2023 rahassa noin 530 euroa. Paulaharjun sukulaisten mukaan Maria olisi lähettänyt Ouluun rahanpyyntökirjeitä. Joka tapauksessa Maria Haapanen ei vaurastunut runonlausunnallaan. Eikä kylällä edes arvostettu hänen osallistumistaan suullisen perimätiedon tallentamiseen. Osa uskonnollisista henkilöistä jopa piti vanhojen runojen muistelemista synnillisenä. 

Varmasti Maria Haapanen nautti esiintymisistään ja sai köyhyyden keskellä arvostusta perinteen kerääjältä Samuli Paulaharjulta.