Suomenkielinen pikakirjoitusjärjestelmä luotiin vuonna 1875 keisarillisen Suomen senaatin tarpeeseen. Maria Colliander opetteli 30-vuotiaana ruotsin ja suomen kielen pikakirjoitustaidon, josta tuli hänen elämäntyönsä. Liki seitsemänkymmentä vuotta hän uurasti pikakirjoituksen opettamisen ja kehittämisen parissa. Suomen Pikakirjoittajayhdistyksen ensimmäiseksi kunniajäseneksi hänet nimitettiin vuonna 1936.

Maria Collianderin vanhemmat

Maria Magdalena Colliander (1857-1954) syntyi Valkealan kartanossa Kymenlaaksossa. Hänen isoisänsä, herännäisyyden historiamme yksi merkkihenkilöistä, luutnantti Gustaf Adolf Colliander (1795-1866) osti vuonna 1837 Valkealan kartanon, jota hän hoiti yhdessä Marian isän, Viipurin hovioikeuden kanslistin virasta luopuneen Alexander Magnus Collianderin (1820-1858).

Alexander meni naimisiin kirkkoherran tyttären Vendla Magdalena o.s. Appelberg (1822-1901) kanssa ja heille syntyi yhdeksän lasta, joista Maria oli nuorin. Alexander oli mieltynyt savolaiseen herännäisyyteen ja herännäisyyden johtaja Paavo Ruotsalainen (1777-1852) kävi Valkealan kartanossa.

Lapsista tunnetuin Otto Immanuel Colliander (1848-1924) toimi Savonlinnan piispana, Kuopion piispana, käytännöllisen teologian professorina, valtiopäivämiehenä ja genealogina.

Maria Colliander oli vain puolivuotias, kun hänen isänsä Alexander kuoli vuonna 1858. Isovanhemmat elivät vielä muutaman vuoden auttaen poikansa perhettä tilan hoidossa, mutta käytännössä Vendla Colliander vastasi kartanon ylläpidosta. Valkealan kartanolla oli maata 5 000 hehtaaria, ja ruokakuntaankin kuului 32 henkeä. Ei siis mikään pieni tila.

Pikakirjoitusjärjestelmä syntyi tarpeesta

Keväällä 1861 senaatti myönsi apurahan raastuvanoikeuden notaari Svante Dahlströmille, senaatin kopisti Wasilij Margunoffille ja maisteri Johan Edvard Svahnille Leipzigin pikakirjoitusinstituutissa opiskeluun, jossa he tutustuisivat Gabelsbergerin pikakirjoitusjärjestelmään. Kolmen kuukauden opiskelun jälkeen pikakirjoitusta käytettiin Suomessa ensimmäisen kerran valiokunnan kokouksessa 20.1.1862. Vuoden 1863 valtiopäivistä lähtien ruotsinkieliset valtiopäiväedustajat saivat lausuntonsa pikakirjoitetuksi.

Entä suomenkieliset edustajat? Janakkalan tuomiokunnan edusmies J. Heikkilä 19.2.1872 kehotti talonpoikaissäätyä pyytämään myös suomenkielisen pikakirjoituksen luomista. Tri Lars Noviuksen (1850-1916) kehittämä pikakirjoitusjärjestelmä vakiintui myöhemmin ainoaksi suomenkieliseksi järjestelmäksi, joka pohjautui Gaberlsbergerin pikakirjoitusjärjestelmään.

Tämän johdosta perustettiin Suomen Pikakirjoittajayhdistys syyskuussa 1871 senaatin vahvistaessa sen säännöt seuraavan vuoden alussa. Yhdistyksen tehtävänä oli kouluttaa yksityistä ja yleistä tarvetta varten pikakirjoittajia ja pikakirjoituksen opettajia sekä vastata heidän pätevyydestään. Yhdistys sai tehtäväkseen järjestää valtiopäivien pikakirjoituskanslian ja sille myönnettiin vuotuinen määräraha henkilökunnan koulutusta varten. Yhdistys laati valtiopäivien pikakirjoituspöytäkirjat aina vuoteen 1908 asti.

Elämä omistettu pikakirjoitukselle

Syksyllä 1886 Maria Colliander opiskeli samanaikaisesti ruotsinkielisellä ja suomenkielisellä Vilho Sederholmin vetämällä pikakirjoituksen kurssilla, joka oli laatuaan ensimmäinen Suomessa. Tarkoituksena oli saada uusia voimia säätyvaltiopäivien pikakirjoituskanslioihin.

Maria toimi konekirjoittajana seuraavilla valtiopäivillä: 1888, 1899, 1904-1905 ja 1905-1906 puhtaaksikirjoittaen myös ruotsinkielisiä lausuntoja.

Pikakirjoitustaitoinen puhtaaksikirjoittaja Mariaan luotettiin myös kirkolliskokouksissa vuosina 1893, 1898 ja 1903.

Maria Colliander pikakirjoitti vuosina 1889 – 1890 professori Robert Hermansonin ruotsinkielisen Suomen valtio-oikeutta käsittelevän luentosarjan ja julkaisi sen neljänä konekirjoitustekstistä monistettuna niteenä, joita käytettiin pitkään yliopistollisena kurssikirjana.

Marialla oli erittäin kaunis pikakirjoituskäsiala ja hänen ensimmäinen opettajansa Vilho Sederholm käytti häntä pikakirjoitustekstien autografeerajana (monistajana). Vuosikymmenien ajan Maria autografeerasi kaiken suomenkielisen ja osittain myös ruotsinkielisen pikakirjoituskirjallisuuden. Szegedin kaupungissa Unkarissa vuonna 1907 järjestettiin kansainvälinen pikakirjoitusnäyttely, josta Maria sai autografeerauksistaan hopeamitalin kunniakirjoineen.

Maria Collianderin toimittamia julkaisuja ovat mm. Lukuharjoituksia suomalaisessa pikakirjoituksessa I ja III (1887,1890), Luku- ja kirjoitusharjoituksia Sederholmin toimittamaan Oppikorttiin (1889), pikakirjoitusosat tri Lars Neoviuksen (myöh. Nevanlinna) Pikakirjoituksen oppikirjan 3–7-painoksiin.

Marian innoittamana syntyi maahamme ensimmäinen pikakirjoituslehti Yritys vuonna 1887. Sitä toimitti valtiopäiväpikakirjoittaja maisteri Vilho Sederholm, pikakirjoituksen alkuaikojen merkittäviä nimiä. Yrityksen seuraajaksi tuli Pikakirjoituslehti, josta Maria otti vastuun kokonaan vuonna 1890 ja hän toimitti lehteä toimittajana ja piirtäjänä vuoden 1907 loppuun saakka.

Hän toimitti lehteä vielä vuosina 1920 ja 1934, siis lähes 77-vuotiaana. Huomioitavaa on, että jotain sentään säilyy alkuperäisenäkin tässä vauhdikkaasti muuttuvassa yhteiskunnassamme. Nimittäin Pikakirjoituslehden vinjetti on pysynyt muuttumattomana sen ensimmäisestä numerosta lähtien. Lehden levikki oli vuonna 2022 yhteensä 80 kpl ja vuosi 2023 oli sen 132. vuosikerta.

Maria opetti suomenkielistä pikakirjoitusta, ja hän oli Pikakirjoittajayhdistyksen kirjaston ensimmäinen ammattitaitoinen hoitaja 1889-1893 ja sen kunniajäsen vuonna 1936. Maria oli myös suomenkielisen pikakirjoituksen opettaja vuosina 1892-1893.

Maria Colliander on haudattu Collianderin sukuhautaan Valkealan kirkon hautausmaalle.