Kerttu Haulos työskenteli postissa 45 vuotta. Hänen uransa aikana Raahen posti toimi Brahenkadulla, Laivurinkadulla ja Fellmanin puistokadulla.

Paavolasta postilaiseksi

Kerttu Haulos (o.s. Puska) on kotoisin Paavolasta. Kun hänellä oli keskikoulu käytynä, vanhemmat neuvoivat hakemaan töitä postista. Valtion virkoja pidettiin suuressa arvossa, olihan tiedossa pitkä, vaikkakin kapea leipä.

Haulos aloitti postilaisen uransa harjoittelijana Ruukin postissa, joka kuului Vaasan piiriin. Seuraava työpaikka oli Oravaisissa, joka oli tuohon aikaan täysin ruotsinkielistä aluetta. Muutaman kuukauden pestissä oli pärjättävä kouluruotsilla. Seuraavat kaksi vuotta hän työskenteli Kalajoen postissa.

”Minäpä se oon Suomen Sievin postineiti, vaikka oon minä Vetelinkin”, kiteytti eräs postin harjoittelija urakiertonsa vaiheita. Postissa oli sellainen systeemi, että nuori harjoittelija joutui siirtymään tarpeen mukaan paikkakunnalta toiselle oman piirinsä alueella.

Kun työ Kalajoen postissa loppui, Haulos pääsi Helsinkiin muutaman kuukauden kestäneelle postikurssille.

”Sen jälkeen tulin töihin Raahen postiin. Se oli vuonna 1947”, hän kertoo.

Paljon rahaliikennettä

Raahen posti toimi siihen aikaan Brahenkatu 8:ssa. Postit lajiteltiin piharakennuksessa. Postin kanssa Brahenkatu 8:ssa toimivat myös puhelin ja lennätin. Talon omistivat Iivari ja Ruth Reinilä. He asuivat talossa apulaisineen.

Talossa oli puulämmitys. ”Monesti meitä paleli ja me juostiin Reinilän puolelle valittamaan. ”

Sähkö oli poikki tuon tuostakin. Silloin sytytettiin karbidilamppu. Postissa hoidettiin kaikki valtion rahaliikenne. Postipankin kautta kulkivat rahat Suomen pankista muihinkin Raahen pankkeihin. Postiin tulivat eläkkeet, lapsilisät, veronpalautukset.

”Kyllä sitä rahaliikennettä oli tosi paljon”, Haulos muistelee.

Vero- ja leimamerkkejä myytiin vain postissa. Työnantajan oli liimattava työntekijöidensä verokirjoihin ennakonpidätyksen verran veromerkkejä. ”Se oli iso souvi joka vuosi.”

Leimamerkkejä käytettiin esimerkiksi kauppakirjoissa ja ajokorteissa. Nykyään tällaiset maksut hoidetaan pankkisiirtoina. Myös huvilippuja myytiin postissa.

Postia kuljetettiin hevoskyydillä

Lähtevät postit pakattiin kangassäkkeihin niin, että esimerkiksi Helsingin postit pakattiin omaan säkkiinsä. Arvopostia sisältäneet säkit sinetöitiin lakalla. Rahat kuljetettiin raskaissa puulaatikoissa, jotka nekin sinetöitiin lakalla.

Alfred Vaihoja kuljetti postisäkit Raahen asemalle kahdesti päivässä. Mukana oli aina posteljooni – Arvi Vares tai Eero Sundman vuorotellen. Posteljooni vei postisäkit junalla Lappi Ol:n asemalle. (Lappi-nimisiä rautatieasemia oli Suomessa useita. Ne erotettiin toisistaan lääniä tarkoittavalla lyhenteellä kuten Ol tai Tl.) Asemalla hän luovutti postit postivaunuun. Paluumatkalla hän toi saapuvan postin.

Arvopostia ei koskaan luovutettu ilman kuittausta. Haulos ei muista, että postivaunuja olisi koskaan ryöstetty.

Hän muistaa vieläkin postivaunujen numeroinnin: numero 8 meni Oulusta Seinäjoelle, numero 6 Seinäjoelta Helsinkiin, numero 5 Helsingistä Seinäjoelle ja numero 7 Seinäjoelta Ouluun.

Helmitauluilla laskettiin

Postin ainoa konttorikone oli laskukone, jota käytettiin vuorotellen. Yleensä laskettiin helmitaululla. Huoneissa oli korkeat kynnykset ja kerran Maissi Heinemann kompastui laskukoneen kanssa.

”No rikkihän se kone meni”, Haulos muistelee.

Postivirkailijalla oli vastuu käsittelemistään rahoista. Jos kassa ei illalla täsmännyt, virkailija maksoi puuttuvan summan omasta pussistaan.

Posteljoonit Arvi Vares ja Eero Sundman olivat postitoimiston ilopillereitä. Aina heillä oli joku pikku jekku mielessä. Kerran he lähettivät erään nuoren lajittelijapojan ostamaan apteekista vappukukan siemeniä. Musikanttejakin miehet olivat ja laulaa lurauttivat sopivan laulunpätkän tilanteessa kuin tilanteessa.

Sodan jälkeen oli pula kaikesta ja moni tavara oli kortilla. Postivirkailijoiden listalta löytyy jopa maitokorttien hoitaja.

Vapaa-aikana postin työntekijät käänsivät saapuneiden kirjeiden kirjekuoria. Nämä kuoret otettiin postin omaan käyttöön. Arvoposti oli paketoitu paksuun käärepaperiin. Sekä käärepaperi että narut otettiin visusti talteen ja käytettiin uudelleen.

Runsaasti joulupostia

Joulunaika oli kiireistä postissa. Joulupaketteja lähetettiin paljon. ”Enemmän kuin nykyään”, Haulos arvelee. Sodan jälkeen tuli paljon amerikanpaketteja. Niitä oli postissa seinän vierillä, kun ne eivät hyllyille mahtuneet.

Raahesta oli lähdetty Amerikkaan siirtolaisiksi 1900-luvun alussa. Siellä asuvat sukulaiset lähettivät vaatteita, kahvia, riisiä, kuka mitäkin. Paketteja tuli myös yhdistyksille, jotka jakoivat tavarat eteenpäin tarpeen mukaan.

”Liikkeet toivat jouluksi lahjoja: konvehteja, kukkia ja Karjapohjola toi hyvältä maistuvaa makkaraa”, Haulos muistelee.

Posti muutti vuonna 1965 Laivurinkatu 17–19:ään. Siellä ei enää laskettu helmitauluilla. Eikä postia kuljetettu hevosella, siirryttiin autokuljetuksiin. Keltaiset postiautot kuljettivat sekä ihmisiä että postia.

Kerttu Haulos pääsi eläkkeelle palveltuaan postia 45 vuotta. Raahen posti toimi tuolloin valtion virastotalossa Fellmanin puistokadulla.