Pohjalaisen maatalon tytär Kaisa Kallio piti presidentin puolison tehtävässäkin kiinni talonpoikaisesta arvokkuudestaan, tavoistaan ja periaatteistaan. Kaisa Kallio vältti politiikkaa, mutta toimi erityisesti maaseudun naisten hyväksi muun muassa Marttojen ja Pelastusarmeijan välityksellä ja perusti Kaisankoti-nimisen lepokodin.

Maatilan emäntä

Pohjalaisen maatalon tytär Kaisa Nivala olisi halunnut opettajaseminaariin, mutta siihen ei perheellä ollut varaa. Hän kävi kansanopiston ja opetteli laulua. Lisäopin saaminen jäi, kun Kaisa Nivala ja Heikkilän talon isäntä Kyösti Kallio solmivat avioliiton 1902. Heikkilän emäntänä toimi tämän jälkeen lähes 20 vuotta talon omistaja, Kyösti Kallion täti, Anttuuna Kangas. Kaisa Kallio oppi ahkeroimaan velvollisuudentuntoisesti tiukan tädin ohjauksessa. Nuoren emännän elämää kotiminiänä ei helpottanut se, että Kyösti Kallion valtiomiesura ja elämä Helsingissä alkoi kaksi vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Yksinäisyyttä lievensi aviopuolisoiden välinen vilkas kirjeenvaihto, jossa käsiteltiin suuri osa tilan hoitoon liittyvistä päätöksistä.

Presidentinlinnan emäntä

Presidentinlinnassa Kaisa Kallio säilytti talonpoikaisen arvokkuutensa ja tapansa. Kallioiden aikana talossa ei esimerkiksi tarjottu alkoholia. Hyvää tahtovien ihmisten painostuksesta huolimatta hän ei muuttanut pukeutumistaan, ja tiukka nutturakampauskin pehmeni vain vähän. Käsityöharrastustaan Kaisa Kallio ei myöskään jättänyt, vaan hänelle tuotiin kangaspuut presidentinlinnaan. Kotilieden kummikerho kokoontui Kaisa Kallion luona, samoin Hilja Krohnin (Hilja Haahti) rukouspiiri. Partiotyttö-järjestö ja Kalevalaiset naiset saivat myös tasavallan presidentin puolison siunauksen. Seurakseen presidentinlinnaan tämä kuuden aikuisen lapsen äiti sai pojantyttärensä Tellervon (myöhemmin Sibelius-Akatemian yksinlaulun opettaja Tellervo Pajamies). Linnan pihalle ilmestyi hiekkalaatikko, jonka äärellä maan ensimmäinen nainen kutoi sukkaa.

Miehensä kuoleman jälkeen Kaisa Kallio palasi Nivalaan ja asui yhdessä Tellervo Kallion kanssa Pajarin taloa lähellä Heikkilää, jota hänen Veikko-poikansa isännöi.

Lepokoti maaseudun naisille

Sosiaalista työtä Kaisa Kallio tuki Marttojen ja Pelastusarmeijan välityksellä. Kaisa Kallion täyttäessä 60 vuotta hänelle kerättiin kansalaislahjana huomattava summa rahaa. Lahjavarat hän antoi Espoossa sijaitsevan Kaisankodiksi ristityn lepokodin perustamiseen. Koti oli tarkoitettu ruumiillista ja henkistä lepoa tarvitseville maaseudun naisille. Kaisankoti toimii edelleen sosiaalialan kurssikeskuksena ja lepokotina.

Henkilötiedot

Katariina Nivala vuodesta 1902 Kallio, Kaisa

Syntyi 28.5.1878 Nivala, kuoli 24.11.1954 Nivala

Vanhemmat maanviljelijä, herastuomari Matti Nivala ja Maria Raitala.

Puoliso vuodesta 1902 – tasavallan presidentti Kyösti Kallio, syntyi 1873, kuoli 1940

Puolison vanhemmat maanviljelijä Mikko Kallio (aiemmin Kalliokangas) ja Pieta Knuutila

Lapset: Vieno syntyi 1903, kuoli 1938, filosofian maisteri; Veikko Kallis syntyi 1906, kuoli 1980, maanviljelijä, maanviljelysneuvos; Kerttu (Saalasti) syntyi 1907, kuoli 1995, agronomi, kansanedustaja, opetusneuvos; Niilo Kalervo syntyi 1909, kuoli 1969, kuvanveistäjä; Kaino-Antoona (Pihlajamaa) syntyi 1911, emäntä; Katri (Kaarlonen) syntyi 1915, puutarhaopettaja, kansanedustaja, opetusneuvos.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. K. Kallio. 1952, Kaisankoti, Espoo; K Kallio. Kyösti ja Kalervo Kallion museo; M. Oinonen. 1937, presidentinlinna.

KAISA KALLION MUKAAN NIMETTY. Joulumerkki Tuberkuloosiliiton hyväksi 1938; Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö; Kartanokylpylä Kaisankoti Espoo.