Hilda Siniluoto on asunut koko ikänsä Raahen Palonkylässä. Hän on nähnyt kylän kehityksen ja palveluiden kuihtumisen. Mökki Palonkylässä Hilda Siniluodon (o.s. Mämmelä, s. 1916) isä oli kotoisin Vihannista. Hän tuli Palonkylän Hietalaan rengiksi. Äiti ahersi piikana kauppias Plantingilla. Isä osti maata Hietalasta. Nuoren parin ensi asuntona oli yhden huoneen mökki. Pariskunta sai yhdeksän lasta. Isä kävi töissä Santaholman sahalla. Palonkylän taloa laajennettiin. Hankittiin lehmiä, sika, lampaita, kanoja, hevonen. ”Minulla on ollut hyvä lapsuus. Äiti teki hyvää ruokaa”, Hilda Siniluoto kertoo. ”Vaikka oltiin köyhiä, ei nähty nälkää. Juho-setä toi nauriita Vihannista.” Palonkylä oli maaseutua. Heinät ja viljat niitettiin viikatteella. ”Ei meillä ollut niittokonetta”, Siniluoto täsmentää. Isä opetti hänetkin liippaamaan viikatteen. Vesi nostettiin kaivosta. Savusaunassa kylvettiin ja synnytettiin. Kätilö oli haettava Pattijoelta asti. Lehmiä vietiin myyntiin Härkätorin karjamarkkinoille. Naapurissa asuivat Pereen Liisa ja Mikko. Mikko oli jonkin sortin kansanparantaja. Hilda kävi veljensä kanssa ihmettelemässä miehen toilauksia: hän piti höyheniä kupin alla. Kun velipoika sairastui, Mikko vei hänet saunaan ja paransi. Palonkylällä oli Osuuskauppa ja Tuomaalan Helvi piti pussikauppaa. Pussikaupassa myytiin valmiiksi pussitettuja elintarvikkeita. Nyt ei ole yhtään kauppaa. Ei edes kioskia. Siniluodon tytär asuu naapurissa. Hän toimittaa usein äitinsä kauppa-asioita. Kansakoulun jälkeen piikomaan Opintielle Hilda-tyttönen asteli Saloisiin. Kun Palonkylään saatiin kansakoulu, hän meni sinne kolmannelle luokalle. Piian ura urkeni heti kansakoulun jälkeen ennen rippikoulua naapuritalosta, Vilppulasta. Se oli iso ja mallikas talo. Lattiatkin piti pestä kahdella vedellä. ”Siellä oppi tekemään töitä”, Siniluoto tuumii. Siniluoto säästi piian palkan ja kun hän voitti vielä raha-arvastakin, niin hän pystyi ostamaan polkupyörän. Taisipa olla ainoa pyörä koko kylällä. Piian työt loppuivat tähän. Hän palasi kotiin ja ryhtyi isälleen rengiksi. Reipas tyttö ajoi hevosella ajoja ympäri Palonkylää: puita, lantaa, heiniä – mitä tahansa. ”Minä tykkäsin ajaa hevosella”, ahkera ja työtä pelkäämätön nainen kertoo. Omaan kotiin sota-aikana Elämänkumppania Hilda-neidin ei tarvinnut lähteä etsimään. Kaarlo, Kalle, Siniluoto ahersi Santaholman sahalla samoissa hommissa isän kanssa. ”Hän kävi meillä kylässä ja kaipa hän ihastui minuun”, Siniluoto nauraa. Kihlat ostettiin ennen sotaa ja vihillä käytiin sodan aikana. Siniluoto osti sodan aikana maapalasen saman tien varrelta, missä hänen lapsuuden kotinsa oli. Tontille rakennettiin välisodan aikana hirsitalo, joka on sittemmin purettu. ”Kyllä oli ihana päästä oman orren alle”, hän muistelee. Hän asuu edelleenkin samalla paikalla. Pariskunnalle syntyi kuusi lasta. Yksi lapsista on kuollut tapaturmassa. Esikoinen täyttää 70 vuotta.  Kun äitini näki nuorimman tytön, hän sanoi: ”Nythän sinä vasta kauniin lapsen olet saanut.”, Siniluoto muistelee kuopuksen syntymää vuonna 1961. Leskeksi Hilda Siniluoto jäi vuonna 2002. Lapset asuvat eri puolilla Suomea: Vantaalla, Ylivieskassa ja Raahessa. Terve ja hyväryhtinen mummo tykkää kukista. Kesäin pihalla kukoistavat krassit, ruusut ja monet muut kukat. Käsitöitäkin näkee tehdä, kun silmistä ammuttiin kaihi. Kätevissä käsissä syntyy villasukkia ja sängynpeitteitä. ”Kyllä se on ihana asua kotona”, hän kehuu eikä edes harkitse vanhainkotiin muuttamista. Palonkylä

• Ensimmäinen maininta Palonkylästä on vuoden 1540 vaiheilta. Ensimmäiset talot: Isoiperet, Ojala ja Aunola. Vuonna 1567 kylässä oli 30 lehmää.
• Vuonna 1622 taloluku oli 6.
• Vuonna 1712 talojen määrä oli 7. Suurin talo 1700-luvun lopulla oli Iso-Aunola.
• 1800-luvulla kylällä asui maanviljelijöiden lisäksi muutakin väkeä. Sakari ja Jussi Aunola olivat kauppiaita. Keera-Junnuksi kutsuttu piiskuri asusti pienessä turvemökissä. Kansanparantajina mainitaan Hakspekan muori, Aitta-Briitta ja Aunolan muori. Riihijärven rannalla asui Kokkolan suunnalta muuttanut ruukuntekijä Matti Koskelin.
• 1912 Palonkylä liitettiin Saloisten seurakunnan yhteyteen.
• 1926 aloitti koulu. Se lakkautettiin 1980-1990-luvulla.
• Palonkylän miehet kävivät töissä Ruona Oy:ssä ja Santaholman sahalla. Naiset hoitivat kotia.
• Toisen maailmansodan jälkeen karjaa kasvatettiin 40 talossa – lähes jokaisessa taloudessa.
• 1960-luvulla monet maanviljelijät joutuivat myymään osan maistaan Rautaruukille. Nuoret hakeutuivat töihin tehtaalle. Vanhempi sukupolvi luopui tilan hoidosta