Raahessa kansakoululaitos pääsi alkuun vuonna 1871. Se oli kaksiosastoinen. Toisessa opetettiin suomeksi, toisessa ruotsiksi.

Vuonna 1910 kaupunginvaltuusto päätti joidenkin lapaluotolaisten anomuksesta, että Lapaluodon satamakaupunginosaan rakennetaan oma koulu. Jotkut epäilivät, ettei koulusta tulisi eläjää. Toisin kävi. Koulu alkoi kukoistaa.

Lapaluodon kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi tuli kuusi hakemusta. Kansakoulunopettajaksi valittiin Fanny Sofia Pyhtilä Merikarvialta. Merikarvialla 19.5.1910 päivätyn hakemuksen liitteenä Fanny lähetti Raaheen työtodistukset Vähästäkyröstä ja Merikarvialta.

Koulu päätettiin sijoittaa keskellä kylää sijaitsevaan pieneen, mutta suhteellisen hyväkuntoiseen Helaakosken omistamaan taloon. Aluksi talosta tehtiin vuokrasopimus. Myöhemmin kaupunki osti talon. Lapaluodon koulu sijaitsi koko toimintansa ajan tässä talossa, jota tosin laajennettiin ja peruskorjattiin useita kertoja.

Raahessa syntynyt, Merikarvialta Raaheen palannut

Fanny Sofia Pyhtilä syntyi Raahessa 8.9.1880. Hänet kastettiin 12.9.1880. Vanhemmat: Johan Petter Pyhtilä (s. 1851 Siikajoki) ja Maria Lovisa Peltomaa (s. 1852 Saloinen).

Fanny otettiin Raahen seminaarin ensimmäiselle luokalle elokuun 20. päivänä vuonna 1898. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista vuonna 1902 hyvin arvosanoin.

Työtodistuksen mukaan hänet palkattiin Vähäkyrön kunnan Merikaarron piirin kansakoulun väliaikaiseksi opettajaksi heinäkuun 4. päivänä 1902 (merkintä kirkonkirjoihin 14.11.1902) ja vakinaiseksi kesäkuun 2. päivänä 1903. Hän sai virkavahvistuskirjan kesäkuun 2. päivänä 1905. Hän osoitti hyvää ahkeruutta ja tunnollisuutta sekä erinomaista kykyä kurin ja järjestyksen pidossa. Hän hoiti virkansa hyvällä menestyksellä. Hänen käytöksensä oli kiitettävä koulussa ja sen ulkopuolella. Tämä annettiin hänelle todistukseksi opettajan virasta erottua Vähässäkyrössä 5 päivänä elokuuta 1909.

Fanny sai paikan apuopettajattarena Merikarvialla sijaitsevassa Ahlströmin kansakoulussa elokuun 24. päivänä vuonna 1909. Työtodistuksen mukaan hän osoitti työssään kiitettävää ahkeruutta ja tunnollisuutta. Hän oli kaikin puolin mallikelpoinen opettajatar. Tämä todistettiin viranhakua varten Merikarvialla 3. päivänä kesäkuuta vuonna 1910. Syksyllä 1910 hän aloitti työt Lapaluodon kansakoulun ensimmäisenä opettajana.

Pikkuserkku kassanhoitajana

”Vehkakosken sahaa hoitamaan oli palkattu monia luotettavia henkilöitä Merikarvialta. Kassanhoitaja Rantasen muutettua Virroille hänen jälkeensä tuli neiti Pyhtilä. Merikarvialla oli Ahlströmin kansakoulussa tuohon aikaan opettajana saman niminen henkilö. Hän oli Fanni Pyhtilän pikkuserkku, Tarkkio kertoo.” (Dyer 2021) Artikkelissa mainittu pikkuserkku Fanny Pyhtilä siis tuli Raahen Lapaluotoon opettajaksi vuonna 1910.

Kansakoulunopettajana Raahessa

Fanny oli kiinnostunut teosofiasta ja oli vuonna 1907 perustetun Suomen Teosofisen Seuran jäsen. Myös Rudolf Steinerin antroposofia kiinnosti häntä. Hän puhui ja piti esillä ajatuksia teosofiasta ja Steinerin kasvatusfilosofiasta koko elämänsä ajan.

Fanny toteutti steinerilaisuutta käytännön opetuksessa korostaen luovuutta. Siitä miten tämä menetelmä toimi satamatyöläisten kaupunginosassa, on Teuvo Virtasen kirjassa esitetty eriäviä mielipiteitä. Eräs rouva on kertonut Virtaselle, että Fannyn tunneilla vain leikittiin tai harjoiteltiin Fannyn asunnolla Tonttulassa enkelileikkejä. Vasta päästyään Saloisten kouluun hän alkoi ymmärtää muun muassa matematiikkaa.

Toisaalta lapaluotolaiset olivat sitä mieltä, että Fanny oli ankaruudestaan huolimatta ehdottoman tasapuolinen ja huolehtivainen. Hän otti opetuksessa aina huomioon lapsen kehitystason. Koulutyö oli lähtenyt liikkeelle hyvin.

Kirjasto Lapaluotoon

Vuonna 1912 lapaluotolaiset olivat anoneet, että heille järjestettäisiin jonkinlainen kirjasto. Fanny otti vuonna 1913 hoitaakseen ilman lisäpalkkaa kirjastotoiminnan niin sanotulla laatikkojärjestelmällä. Hevoskyydillä vaihdettiin kuukausittain tietty määrä kirjoja Raahen kaupunginkirjastosta tyydyttämään lapaluotolaisen lukuhaluja. Lainaustoiminta lakkasi useiksi vuosiksi Fannyn ollessa virkavapaalla ja kun sopivaa kirjastonhoitajaa ei löytynyt.

Vuonna 1929 kirjaston johtokunta päätti perustaa Lapaluotoon oman osaston, jonka hoitajaksi lupautui opettaja Verneri Liinamaa (1898-1972). Hänet muistetaan runoilijana ja satukirjailijana. Hän asui sisarensa kanssa pitsihuvilassa, jota raahelaiset kutsuvat Gunillan huvilaksi siellä kummittelevan Gunilla-neidon mukaan.

Katkeransuloinen rakkaustarina

Fanny pysyi naimattomana koko ikänsä. Lapaluotolaiset kyllä muistivat kertoa Teuvo Virtaselle, että Fannyllä oli talven 1914-1915 aikana kiihkeä suhde englantilaisen perämiehen kanssa. Komea englantilainen merikarhu Henry Meikle asui tuon talven osittain Pekureilla. Hän vartioi sodan jalkoihin jääneitä laivoja. Hänellä oli suuri bernhardilaiskoira. Rotu oli raahelaisille ihan uusi tuttavuus. Koiraa hoidettiin Pitkässäpirtissä. Kerran koira säikähti rouva Pekurin työn ääntä, morttelin kirskuntaa, kun rouva hienonsi kardemummaa. Hätäpäissään koira puri rouvaa jalkaan ja jätti hänelle ikuisiksi ajoiksi pelon koiria kohtaan.

Lapaluoto seurasi jännittyneenä Fannyn ja Henryn romanssin vaiheita. Kesällä 1915 laiva seilasi Ruotsiin ja vei miehen mennessään. Fanny istui hievahtamatta Isonmöljän pollarilla, kunnes laiva oli kadonnut horisonttiin. Fannyn takana istuskeli paljon nuoria kanssaitkijöitä.

Kansalaissodan kurjat vuodet

Kun elämä Suomessa alkoi mennä kurjaksi vuonna 1917, Fanny haki äitinsä Loviisan ja siskonsa Ailin Merikarvialta Raaheen sotaa pakoon. He asuivat Lapaluodossa Fannyn luona kaksi pahinta vuotta.

Hyväsydäminen Fanny auttoi kansalaissodan aikana lapaluotolaisia köyhiä lapsia mahdollisuuksiensa mukaan. Tästä eivät kaikki tykänneet ja hänet leimattiin punikiksi.

Kansakoulujen johtokunta käsitteli Fannyn tapausta 27.9.1918: ”Kun johtokunnan tietoon oli saapunut huhuja, että Lapaluodon kansakoulun opettajatar Fanny Pyhtilä olisi suhtautunut viime talviseen punakaartikapinaan tavalla, jota ei voida pitää kansakoulunopettajalle sopivana, päätti johtokunta pyytää kaupungin kansakoulujen Herra Tarkastajaa panemaan toimeen tutkinnon, minkä verran näissä huhuissa on perää ja ryhtymään sitten tutkinnon johdosta niihin toimenpiteisiin, mihin sen tulokset antavat aihetta.”

Fanny sai helmikuussa 1919 vapauttavan tuomion, koska tutkimuksissa ei tullut ilmi asioita, joiden vuoksi olisi ollut aihetta nostaa syytettä häntä vastaan.

Myös naisasia kiinnosti Fannya

Suomalaisella Naisliitolla oli osasto Raahessa vuosina 1926-1945. Raahen Seutu uutisoi vuonna 1927 onnistuneesta Minna Canth -juhlasta. Uutisen lopussa on maininta: ”Opettajatar Fanny Pyhtilä kiitti Naisliittoa tästä onnistuneesta ja hauskasta illasta, joka suuressa määrin avarti monen tilaisuudessa mukana olleen tietämystä Naisliiton työstä ja tarkoituksesta.” Vuonna 1930 lehti uutisoi Raahen osaston johtokunnan kokouksissa kuulluista esitelmistä. Fanny pääsi esitelmöimään naisliiton toimijoille mieliaiheistaan, teosofiasta ja teosofisesta maailmankatsomuksesta.

Sairauslomalle ja eläkkeelle

Lapaluotolaiset tykkäsivät alusta saakka Fannysta. He keräsivät joka joulu hänelle joululahjan. Joulun jälkeisellä viikolla hän kiitti paikallislehdessä lapaluotolaisia saamastaan lahjasta ja kuluneesta vuodesta.

Fanny sairastui vakavasti 48-vuotiaana ja oli sairauslomalla lukuvuoden 1928-1929. Hän jäi ennenaikaiselle eläkkeelle kesällä 1929 palveltuaan kaupunkia lähes 20 vuotta.

Raahen Seutu uutisoi 14.9.1929: ”Opettajatar Fanny Pyhtilän eläkehakemuksesta oli r-kamari niin ikään antanut lausuntonsa. R-kamari, nojautumalla kansak. opettajiin voimassa olevan eläkesäännön 10 pykälän 1 kohdan määräyksiin ehdottaa, että kun opett. Pyhtilä nauttii valtion varoista suurempaa eläkettä (1000. markkaa kuukaudessa) kun mainitun eläkesäännön mukaan hänelle kaupungilta tulisi, hänen eläkeanomuksensa jätettäisiin huomioonottamatta.

Kansakoulunjohtokunnan tätä eläkeanomusta koskeva lausunto oli puoltava ja nojautui samojen eläkesääntöjen 5 pykälän 4 kohtaan. Keskustelun jälkeen tuli päätökseksi rahatoimikamarin epäävä kanta.” Fanny Pyhtilä kuoli 28.3.1946.

 Jälkikirjoitus

Fanny Pyhtilän pienoiselämäkerta julkaistiin Naisten Ääni -verkkosivulla 8.9.2024. Sukututkijat sekä Raahessa että Merikarvialla kiinnostuivat Fannyn tarinasta ja heiltä sain lisätietoja perheen ja Fannyn elämänvaiheista. Kiitos heille näistä täydentävistä tiedoista.

Kirkonkirjojen mukaan Fannyn isä Johan Pyhtilä (s. 17.12.1851) oli ammatiltaan seppä. Hyvätuloisena käsityöläisenä hänellä oli vara kouluttaa Fannysta kansakoulunopettaja. Raahen seminaari oli aivan uusi oppilaitos, se aloitti työskentelynsä 22.8.1896. Fanny kirjoittautui seminaariin elokuun 20. päivänä vuonna 1898. Koulutus kesti neljä vuotta ja Fanny sai päättötodistuksen vuonna 1902 hyvin arvosanoin.

Fanny asui Raaheen muutettuaan alivuokralaisena lapaluotolaisissa taloissa, kunnes Raahen kaupunki vuokrasi vuonna 1922 Tonttulan entisen keittiörakennuksen opettajien asunnoksi Kajaaniyhtiöltä, jolle Someronlahden ranta oli vuokrattu tarha-alueeksi.

Kirjoitusvaiheessa minua jäi askarruttamaan Teuvo Virtasen Yleissuomalainen Lapaluoto -kirjan maininta: ” Kun elämä Suomessa alkoi mennä kurjaksi vuonna 1917, Fanny haki äitinsä Loviisan ja siskonsa Ailin Merikarvialta Raaheen sotaa pakoon.” Tähän tarttuivat myös sukututkijat ja löysivät lisätietoja ja täsmennyksiä.

Sukututkijoiden mukaan vuonna 1915 Fanny asui vielä yksin. Vuonna 1916 hän asui äidin ja Ailin (Sulo Aili Suleima s. 1893) kanssa. Vuosina 1917-1921 Fanny ja äiti asuvat Lapaluodon sahalla, mutta Aili kaupungissa Ruusan (Rosa?) kanssa samassa osoitteessa.