Elisabeth Blomqvist (1827-1901) oli naisopettajakoulutuksen uranuurtaja.

Elisabeth Blomqvist syntyi oppihistorian professorin vanhimpana tyttärenä. Perheen tyttäret saivat huolellisen kasvatuksen. Aluksi Elisabeth ajatteli antautua taidemaalariksi, mihin hänellä oli kyllin lahjoja. Mutta hänellä oli palava halu myös opettajaksi.

Kun isä kuoli 1848, äiti perusti Helsinkiin yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun, johon kolme vanhinta sisarusta asettuivat opettajiksi. Äidin kuoltua kaksi vuotta myöhemmin Elisabethista tuli koulun johtajatar 15 vuodeksi. Vuonna 1865 hän siirtyi valtion Svenska fruntimmerskolanin johtajattareksi. Tässä koulussa hän aloitti naisopettajien koulutuksen 1868 yksityisellä kaksivuotisella opettajatarluokalla. Kasvattajana hän sovelsi uutta pedagogiikkaa ja toi opetukseen uusia aineita, kuten suomen kielen ja voimistelun. Itse hän opetti saksaa, ranskaa, piirustusta ja käsitöitä ja johti koulua aina vuoteen 1898 asti.

Elisabeth Blomqvist oli aikansa sivistyneimpiä ja arvostetuimpia suomalaisnaisia. Mutta koska hän ei mennyt naimisiin, hän oli arvojärjestyksessä aina nuorimmankin rouvan jäljessä yhteiskunnassa, jossa naisen paikkaa ei määrittänyt hänen kyvykkyytensä vaan aviomies.