Vaikuttajanainen ja Suomen eläinsuojelun äiti Constance Maria Ullner ent. Gullberg (1856-1926) toimi postitoimiston hoitajana ja eläinsuojeluaatteen innokkaana herättäjänä ja valistajana. Hän perusti elämänsä aikana useita eläinsuojeluyhdistyksiä, esitelmöi ja kirjoitti eläinten kaltoinkohtelusta. Hän toimi Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Hänen aloitteestaan Suomessa vietetään maailman eläinten päivää 4.10. Hänet on palkittu Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkillä vuonna 1922 isänmaan hyväksi tehdystä työstä. Constance sai säätyläisperheen lapsena laadukkaan yksityisen koulutuksen pianonsoitossa, laulussa ja musiikinteoriassa sekä kuvataiteissa ja kielissä.

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys perustettiin vuonna 1874

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys on eläinsuojelun uranuurtaja Suomessa. Eläinsuojeluaate levisi Pohjoismaihin Englannista, jonne oli perustettu ensimmäinen eläinsuojeluyhdistys 1820-luvulla humaanisen heräämisen myötävaikutuksella. Järjestäytyneen eläinsuojelutyön Suomessa aloitti vuonna 1870 Zacharias Topelius, joka perusti Maj Föreningen -nimisen Suomen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen pikkulintujen suojelemiseksi. Mutta tarve oli suojella kaikkia eläimiä. Vuonna 1874 perustettiin Helsingin Eläinsuojeluyhdistys. Kokouksessa oli läsnä yli 50 vaikutusvaltaista henkilöä. Perustamiskirjan ensimmäisenä allekirjoittajana oli lääninkuvernööri, kenraalimajuri Georg von Alftan ja hänen jälkeensä professori Zacharias Topelius ja muita huomattavia helsinkiläisiä merkkihenkilöitä. Yhdistyksen säännöt senaatti vahvisti 6.10.1874. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 25.11.1874 Topeliuksen toimiessa puheenjohtajana. Senaattori Theodor Sederhol valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Ullner toimi Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja vuosina 1901-1916 ja puheenjohtajana vuosina 1916-1926 ja oli yhdistyksen kantavia voimia vuosikymmenien ajan.

Topelius oli se henkilö, jonka ansiosta Constance Ullner kiinnostui eläinsuojelusta. Naisten ääni haastatteli Constance Ullneria hänen 60-vuotispäivänään vuonna 1916. ”Mikä oli oikeastaan johtanut rva Ullnerin eläinsuojelutyöhön?” Vastaus kuului sanatarkasti: ”Z. Topelius sen oli tehnyt. Hän oli kerran ehdottanut häntä eläinsuojeluystävien johtokuntaan ja osoittanut hänelle, miten tärkeä ja suuri tämä työmaa on”. Yhdistys järjesti ensimmäisen koko maata kattavan eläinsuojelukokouksen Helsingissä vuonna 1899. Vuonna 1900 yhdistyksen kielitaitoinen aktiivi Constance Ullner edusti yhdistystä 13. kansainvälisessä eläinsuojelukongressissa Pariisissa. Tuliaisina hän toi ajatuksen kansainvälisen eläinten päivän viettämisestä. Hänen aloitteestaan Suomessa vietettiin maailman eläinten päivää ensimmäisen kerran vuonna 1909 ja sitä vietetään edelleenkin joka vuosi 4.10.

Constance Ullner oli ahkera eläinten puolestapuhuja ja luennoitsija. Ensimmäisen esitelmänsä hän aloitti Kampin kansakoululla Helsingissä vuonna 1894. Hän luennoi ympäri Suomea: kouluissa, eri yhdistyksien tilaisuuksissa, vankiloissa, sairaaloissa ja tietysti vuotuisissa eläinsuojelukokouksissa. Koska Constance oli saanut musiikinopetusta ja soitti useita soittimia, pyrki hän musiikin ja kirjallisuuden avulla elävöittämään luentojaan. Hänen lempisoittimensa oli mandoliini. Siihen hän oli saanut opetusta Krimin niemimaalla Feodosijassa.  Monissa tilaisuuksissa hän esitti omia sävellyksiään runoteksteihinsä varsinkin nuorena seurapiiritapahtumissa. 

Vuonna 1914 Ullner osallistui eläinsuojeluyhdistyksen edustajana Roomassa järjestettyyn kansainväliseen naisten konferenssiin. Siellä hän piti kohua herättäneen luennon lintujen suojelemisesta ”Ayez pitié des oiseaux”, (suom. Säälikää lintuja). Ullner vastusti hattumuotia, jossa käytettiin lintujen sulkia ja höyheniä naisten turhamaisuuden takia. Monet linnuista kuolivat tämän vuoksi sukupuuttoon.

Ullner oli myös perustamassa Suomen Eläinyhdistystä vuonna 1901. Se perustettiin vastustamaan eläinten elävältä leikkaamista tieteen nimissä. Yhdistyksestä kasvoi Suomen vaikuttavin eläinsuojeluyhdistys ja valtakunnallinen kattojärjestö. Ullner kirjoitti yhdistyksen julkaisemiin aikakauskirjoihin useampien vuosien ajan säännöllisesti. Häm kirjoitti myös muiden eläinsuojeluyhdistyksien äänenkannattajiin mm. Pieni eläinystävä, Finlands djurskydd, Den lilla djurvännen, Oikeutta kaikille ja Eläinsuojelus -lehtiin ihmisten ja eläinten välisistä suhteista ja ihmisten aiheuttamista kärsimyksistä eläimille. Oikeutta kaikille -lehdessä vuodelta 1895 Ullner kirjoittaa: ”Älkäämme ajatelko ihmistä käskijänä ja eläintä orjana, vaan ajatelkaamme niitä yhtenä perhekuntana, jossa ihmisellä on perheenisän asema ja eläimillä holhouksen alaisten lasten.”

Työura postikonttorinhoitajana

Constance Ullner, perheen kesken Stansa, oli säätyläisnainen, varakkaasta ruotsinkielisestä kodista. Etunimensä hän sai isänäitinsä mukaan. Constance kävi Helsingin valtiollista ruotsinkielistä  tyttökoulua ja lisäksi hän sai opetusta englannin ja ranskan kielissä ulkomaalaisilta kotiopettajattarilta. Tyttökoulussa hän suoritti perustutkinnon ja opettajia kouluttavat jatkoluokat. Hän sai musiikinopettajan pätevyyden suorittamalla yksityisesti Richard Faltinille musiikin teoreettisen  ja käytännöllisen pätevyyden takaavan tutkinnon. 

Aviomiehensä, tehtailija ja insinööri Gustaf Gullbergin, hän kohtasi Marstrandin kylpylässä Ruotsissa 20-vuotiaana. Heidät vihittiin vuonna 1877. Avioliitto kesti vain alle yhden vuoden. Kotimaastakaan ei kuulunut hyviä uutisia. Ullnerin perheen omaisuus meni konkurssissa vuonna 1879 ja Constance muutti takaisin Suomeen huolehtimaan ja hoitamaan sairasta äitiään. Koska talous vaati varoja, täytyi jotain keksiä. Helsingin liepeiltä olevalta pieneltä valtion omistamalta Sjöskog-Meilbyn maatilalta saatiin vihannekset, kirjoitustyötä riitti ja kielitaitoisena Constance antoi opetustunteja ja teki käännöstöitä englannista, ranskasta, saksasta, norjasta ja tanskasta. Hänen runojaan, novelleja ja muita kertomuksia sekä artikkeleita julkaistiin sanoma- ja aikakauslehdissä. 

Isä muutti Pietariin aviopuolisonsa kuoltua ja siellä hän meni uusiin naimisiin. Constance muutti asumaan ystävättärensä, eläinsuojelija Lydia Stenbergin (1852-1931) kanssa yhteen. Constance oli  opiskellut Svenska Fruntimmeskolanissa ja hankkinut opettajan pätevyyden, opiskellut myös ruotsinkielistä kirjallisuutta ja suorittanut tutkinnon Keisarillisen Aleksanterin Yliopistossa. Hän sai opettajattaren paikan tyttökoulussa. Mutta jokapäiväistä leipää hän ei hankkinut opettajana. Koska hän oli eronnut nainen ja  sitä ei suvaittu naisopettajalta. Hyvin koulutettu ja ammattipätevyyden hankkinut eronnut nainen oli sopimaton opettajaksi. Se oli sitä aikaa!

Constance oli jo lapsena osoittautunut poikkeukselliseksi, hän ratsasti poikien vaatteissa ja istui miesten satulassa. Hän oli ketjupolttaja, hänellä oli liian lyhyeksi leikattu tukka ja vielä kaiken lisäksi eronnut nainen. Lasten vanhemmat eivät hyväksyneet tällaista opettajaa ja ura tyttökoulussa loppui ennen kuin se oli edes alkanutkaan. Uusi ammatti ja pitkä työura postikonttorin hoitajana alkoi vuonna 1888 Kaivopuiston postikonttorin ensimmäisenä hoitajana (johtajattarena) ja ura jatkui kokonaista 38 vuotta. Pääpostitirehtööri Hjalmar Lagerborg avusti nimityksessä. Konttorin yhteydessä oli virka-asunto ja sinne Constance muutti Lydia Stenbergin kanssa, joka auttoi emäntäänsä tämän tehdessä vapaaehtoistyötä sokeiden, turvattomien lasten, naisten sekä invalidien hyväksi. Ullneria pidettiin poikkeuksellisen hyvänä organisoijana.

Constance Ullnerin läheiset

Constance Maria Ullner syntyi 20.3.1856 Helsingin pitäjässä varakkaaseen ja yläluokkaiseen ruotsinkieliseeen perheeseen. Hänen isällään, kamreeri ja kunnallisneuvos August Robert Fredrik Ullnerilla (1831-1897), oli kaksi akateemista tutkintoa: tuomarin ja metsänhoitajan.  Constance asui lapsuudessaan Königstedin kartanossa sekä kaupunkiasunnossa Bulevardin ja Erottajan kulmassa. August  Ullner oli Königstedtin tilan tilanomistaja, Hangon radan rahoittaja, kunnallisneuvos ja työskenteli mm. metsänhoitohallituksen kamreerina. Hän teki konkurssin epäonnistuneiden suolakaivosspekulaatioiden seurauksena vuonna 1879 ja muutti Venäjälle seuraavana vuonna toimien siellä mm. Finland Wood Companyn palveluksessa.

Constancen äiti oli vapaaherratar Anna Augusta von Kothen (1833-1880). Isänsä toisesta avioliitosta Johanna Elisabet Reilin (1854-1922) kanssa Constancella oli sisarpuoli Sigrid Elisabet Ullner (1883-1955). Constance Ullner oli naimisissa ruotsalaisen tehtailijan Gustaf Theodor Gullbergin kanssa vuosina 1877-1878. Vajaan vuoden kestänyt avioliitto päättyi eroon.

Constance Ullner kuoli 11.1.1926 Helsingissä. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Ylen arkistosta kuvineen löytyy: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/03/18/paheksuttu-tupakkaa-ketjussa-polttanut-constance-ullner-oli-suomen-ensimmaisia

Ylen areenasta löytyy ote Lasten eläinsuojeluopista vuodelta 1911: https://areena.yle.fi/podcastit/1-50786261

Elämäkerta: Brander, Siri & Krogius, Andrée. Boken om Constance Ullner. Tilgmänns tryckeri, Helsinki 1935.

Julkaisut mm.: Lasten eläinsuojelusoppi. Toimittaneet Constance Ullner ja Allan Höijer ; suomentanut Antti Rytkönen. Kansanvalistusseuran Nuorisonkirjoja 24, 1916. Digitaalinen:  https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144890Lasten_elainsuojelusoppi_toimittaneet_Constance_Ullner_ja_Al.pdf?sequence=1&isAllowed=y