Beata Helena Carmitz syntyi 10.3.1762 Kuopion maaseurakuntaan kuuluvassa Savisaaressa. Hänen vanhempansa olivat torppari Hans Carmitz (s. 1729) ja hänen toinen aviopuolisonsa Brita Rockman (s. 1730). Ennen avioliittoaan Beata toimi emännöitsijänä Iisalmessa ja sisäkkönä Kuopiossa.
Beata vihittiin avioliittoon Lars Lundahlin kanssa Kuopiossa 18.7.1786.

Tynnyrintekijän vaimo

Lars Lundahl (1746-1817) oli kotoisin Tukholmasta. Vuonna 1785 hän muutti Kuopioon, jossa työskenteli tynnyrintekijänä Kronobränneri-nimisessä panimossa. Kuopiosta perhe muutti Raaheen vuoden 1788 lopussa ja Lars toimi täällä tynnyrintekijämestarina.
Lars ja Beata Lundahlilla oli neljä lasta: Lars Gustaf (1786-1791), Maria Helena (1794-1796), Abraham (1801-1858) ja Philip Pontus (1803-1805). Ainoastaan Abraham eli aikuiseksi asti.

Raahen kaupunki koulutti kätilöksi

1700-luvun loppuun mennessä Raahe oli yksi niistä kaupungeista, johon oli palkattu koulutettu, valan tehnyt kätilö. Raahessa mittavan työuran, 57 vuotta, kätilönä eli parnmorskana eli lapsenpäästäjänä teki Beata Lundahl.
Kätilöiden koulutus tapahtui Tukholmassa ja kätilöä tarvitsevat kaupungit maksoivat tehtävään sitoutuneen naisen koulutuskulut. Kätilöoppilaille asetettiin monia toiveita ja vaatimuksia. Heidän tuli olla ”järkevästi ujostelemattomia”, jumalaapelkääviä, asiallisia, kärsivällisiä, tarkkoja ja omata hyvä nimi ja maine. Koulutukseen valittujen naisten tuli osata lukea ja kirjoittaa ruotsia.
Hyvää ja nopeaa ymmärrystä korostettiin, jotta kätilö selviäisi hankalistakin synnytyksistä omatoimisesti. Lääkäriä ei useinkaan ollut mahdollista saada avuksi.
Professori Jacob Alm kirjoitti 14.9.1791 Beatan kohdalle: ”Oppivainen, ymmärtää hyvin, luotettava hoitaja”. Raahe sai hänestä pätevän ja tehtäväänsä sitoutuneen kätilön. Hänen tuli olla lähtövalmiudessa 24/7. Lapset kun tuppaavat syntymään oman aikataulunsa mukaan.
Kun kätilö astui virkaansa, hänen nimensä kuulutettiin kaikissa alueen kirkoissa. Asuinpaikan piti olla kaikkien tiedossa ja kotiovelle piti ripustaa ammattimerkki. 
Beata auttoi virkauransa aikana maailmaan 2000 lasta.

Kaupunginkätilönä 57 vuotta

Kun Beata kuoli marraskuussa 1848, hän oli saavuttanut omana aikanaan huomattavan korkean 86 vuoden iän. Hän oli jäänyt leskeksi vuonna 1817, jolloin hänen ainoa eloon jäänyt poikansa Abraham oli jo aloittelemassa virkauraa. Abraham asettui perheineen asumaan Ouluun.
Beata ei edes vanhoilla päivillään muuttanut poikansa perheeseen vaan jatkoi miehensä kuoleman jälkeen omaa työtään vielä 30 vuotta. Hän asui elämänsä loppuun Koulukadun ja Reiponkadun luoteiskulmassa sijainneessa talossa II:85.
Hän oli kuollessaan hyvissä varoissa. Kuolinpesä oli velaton ja saamisia oli runsaan sadan hopearuplan arvosta. Kätilö omisti kultasormuksen, puolitoista tusinaa hopealusikoita, kuparisen kahvipannun, liinavaatteita, tusinan teekuppeja, sohvan ja puoli tusinaa tuoleja.
Beata Lundahlin kuoleman jälkeen kätilöksi valittiin Sofia Magdalena Amnell, joka hoiti tätä tointa 40 vuotta.

Pojan tarina romaanissa

Kaupunginviskaali Abraham Lundahliin ja hänen vaimoonsa ja kälyynsä liittyy Tuuli Reijosen (1904-1997) tosipohjainen romaani ”Tulessa ja vedessä”. Kirjan päähenkilö Elisabeth Cajanus rakastuu Abrahamiin, joka on naimisissa hänen siskonsa kanssa. Suhteesta syntyy poika, kirjailijan äidin isä.

Beata Helena Lundahl o.s. Carmitz
Syntyi 10.3.1762 Kuopion maaseurakunnassa.
Kuoli 12.11.1848 Raahessa.
Vuonna 1768 vihittiin avioliittoon, puoliso Lars Lundahl (1746-1817).
4 lasta
Valmistui 14.9.1791 kätilöksi ja työskenteli Raahessa.
Toimi kätilönä 57 vuotta.

Juttu on julkaistu kaupunkilehti Raahelaisessa 20.2.2021.