Augusta Bergbom näki ensimmäisen kerran päivän valon Vaasassa tammikuun 6 p. 1847. Perhe siirtyi sittemmin Helsinkiin, missä isä, Johan Erik Bergbom, toimi hallituksen jäsenenä. Äiti, Fredrika Juliana Roschier, oli pohjalainen samoin kuin isä. Augusta Bergbomin lapsuudenkodin muistoihin liittyi paljon jalointa ja parhainta, mitä suomalainen henki on pystynyt aikaansaamaan. Hänen nuoruutensa aikana J. W. Snellman kohotti äänensä valmistaaksensa tietä suomalaiselle kansallisuudelle ja sivistykselle, saavuttaen vastakaikua ruotsinkielisissäkin kodeissa. Augusta Bergbom ymmärsi että erityisesti parempiosaisilla oli velvollisuuksia isänmaata kohtaan. Siksi hän teki työtä oppiakseen kansansa kieltä, suomenkieltä, jonka sittemmin asetti omassa kodissaan valta-asemaan. Suomen suomalaiseen kansaan tämä epäitsekäs ja uhrautuvainen nainen liittyi koko sydämellään. Jo nuorena Augusta Bergbom meni naimisiin kirjapainonomistajan Oskar af Heurlinin kanssa. Mutta vajaan nelivuotisen avioliiton jälkeen kuoli hänen puolisonsa Roomassa. Täten opetti elämä häntä toistenkin kärsimyksiä ymmärtämään ja niitä lieventämään.

Suomen Naisyhdistykseen liittyminen

Yli neljäkymmentä vuotta oli Augusta af Heurlin sitten keskeisenä henkilönä kodissa, joka myöskin oli Kaarlo ja Emilie Bergbomin. Mitä onkaan merkinnyt pääkaupungin suomalais-kansalliselle ja ihmisystävällisille harrastuksille, että niillä on keskuspaikkanaan oli koti sellainen kuin tämä! Tuskin on ollut ainoatakaan kansallisen asian edistämistä tarkoittavaa, ainakaan aineellista kannatusta vaativaa hanketta, jonka tukemista ei olisi siinä kodissa suunniteltu. Augusta af Heurlinilla oli kyky koota ympärilleen ja innostaa toisiakin naisia yhteiseen, uhrautuvaan ja laajakantoiseen työhön. Taattu oli sellaisen asian onnistuminen, mihin hänen johdollaan ryhdyttiin, sillä kansallisten ihanteiden ja ihmisrakkauden palvelukseen oli hänellä tuotavana terävä äly, lämmin sydän, tarmokas tahto ja verraton aloterohkeus.

Jo aikaisin selvisi Augusta af Heurlinille että isänmaan työvainiolla avautuivat laajat tehtävät valistuneelle, yhteiskunnallisessa suhteessa vapaalle naiselle. Siksi asettui hän niiden riveihin, jotka olivat alkaneet taistelun naisen kehitystä ja raja-aitojen poistamiseksi. Jo varhain hän liittyi Suomen Naisyhdistykseen, aikana, jolloin se erityisesti tarvitsi tukea ja ymmärtämystä.

Tehokkaasti hän kohdisti harrastuksensa Naisyhdistyksen yhteiskunnalliseen valistus- ja aputyöhön. Etenkin kansannaisten ja kansanlasten tilan parantamista tarkoittavat toimenpiteet saivat häneltä voimakasta kannatusta ja tukea.

Naisyhdistyksen valmistava ammattikoulu 

Valmistava ammattikoulu, jonka Suomen Naisyhdistys perusti ja moniaita vuosia omassa huoneistossaan ylläpiti, jakaen kansakoulusta päässeille tytöille opetusta puku- ja liinavaateompelussa, oli Augusta af Heurlinin erityisen harrastuksen esineenä. Hän piti siitä huolen, että oppilaat työn ohessa henkisestikin kehittyisivät. Heille luettiin hyvää kirjallisuutta, ja useimmiten hän oli itse lukijana. Ei hän antanut apuaan kylmänä syrjästäkatsojana, vaan tutustui henkilökohtaisesti tyttöihin ja antoi sitä tarvitseville aineellistakin tukea. Myöskin hän toimi kansakoulutyttöjen kesäsiirtola-toimikunnassa, muita tehtäviä mainitsematta.

Raittiusasia

Kun Suomen naiset saivat valtiolliset oikeutensa, oli Augusta af Heurlin innokkaasti mukana työssä naisten valistamiseksi ja kohottamiseksi uusien tehtäviensä tasalle. Uskollisena nuoruutensa ihanteille hän tosisuomalaisena kaikilta vaati horjumattomuutta ollen itse siinä ihailtavana esikuvana. Puolinaisuus oli vierasta hänen luonteelleen. Ajan vaatimuksen hän käsitti suuripiirteisemmin kuin useat muut. Työ oli suunnattava kansan kohottamiseksi korkeammalle tasolle. Siksi antoi hän täyden kannatuksensa raittiusasialle ja kuului aikanaan työn johtohenkilöihin pääkaupungissa, jonka raittiusriennot saivat häneltä lämmintä myötätuntoa ja sekä henkistä että aineellista tukea.

Kansanterveyden kohottaminen oli myös Augusta af Heurlinin harrastuksen esineenä, ja hän liittyi niihin, jotka voimaperäisesti aloittivat taistelun keuhkotautia vastaan. Hän oli perustamassa Vähävaraisten keuhkotautisten avustamisyhdistystä ja toimi siinä innokkaasti elämänsä loppuun asti.

Perusti Koulukeittoyhdistyksen

Mutta Augusta af Heurlinin harrastuspiiri kovaosaisten huoltamiseksi avartui avartumistaan. Hänelle selvisi kuinka vaikeissa oloissa köyhät, pitkämatkaiset saloseudun lapset työskentelevät istuen koulussa viluisina ja nälkäisinä. Hän käsitti ettei heistä niissä olosuhteissa voi kasvaa sitä ruumiillisesti ja henkisesti tervettä nuorisoa, jota isänmaa tarvitsee menestyäkseen. Ja niin perusti hän heidän auttamisekseen Koulukeittoyhdistyksen, jota syystä on sanottu hänen viimeiseksi rakkaudekseen.

Mitä lämmin ruoka-ateria koulutyön lomassa merkitsee nälkäisille lapsille, siitä saivat yhdistyksen perustaja ja hänen työtoverinsa monta kaunista todistusta. Se on merkinnyt monille tuhansille Suomen pienokaisille terveyttä, edistystä ja työniloa. Augusta af Heurlin johti koulukeittotyötä hänelle ominaisella uskollisuudella ja tarmolla kuolemaansa asti. Vertojaan kaipaavalla sitkeydellä sai työn onnistumaan vaikeinakin aikoina, ja se menestyikin siten, että hänen poistuessaan työmaalta lähes 18 tuhatta lasta oli osallisena koulukeitoista. Kun koulukeittoaate nyt on tullut koko kansan omaksi, joka siihen uhraa miljoonia vuosittain, suhteellisesti enemmän kuin mikään muu kansa, täytyy kiitollisuudella tunnustaa, että uskollinen rakkaudentyö on hedelmällistä satoa kantanut.

Näistä lyhyistä viitteistä näemme, että rakkaus isänmaahan ja rakkaus lähimmäiseen olivat ne johtotähdet, jotka ohjasivat Augusta af Heurlinin elämäntoimintaa. Uskollisena työntekijänä hyvien voimien palveluksessa hän ei pysähtynyt puolitiehen; siksi hän sai paljon aikaan.

Augusta af Heurlinin täyttäessä 70 vuotta vietettiin hänen kunniakseen kansalaisjuhla. Syvät ja sydämelliset olivat ne kiitollisuuden ja kunnioituksen tunteet, jotka hänen ystävänsä ja eri piireissä toimivat työtoverinsa siellä esiintoivat. Samassa tilaisuudessa perustettiin myöskin hänen nimeänsä kantava rahasto, jonka hän lahjoitti Koulukeittoyhdistykselle.

Jo seuraavana vuonna alkoi Augusta af Heurlinin terveys horjua. Vielä hän sai nähdä vapaan Suomen aamusarastuksen ja lämpimässä sydämessään toivoa uusia onnellisia kohtaloita Suomen kansalle. Sitten nukkui hän viimeiseen uneen syyskuun 3 p:nä 1918.

Rakkaana, kehoittavana ja velvoittavana säilyy Augusta af Heurlinin harvinaisen eheän ja rikkaan elämän muisto hänen kansalaistensa sydämissä.