Anni Lindeberg syntyi Nastolassa ”Kumian kukkana” helmikuun 6. pnä 1876. Hän oli 14-lukuisesta lapsikatraasta 11. Isä Karl Kustaa Lindeberg oli vanhaa hämäläistä rusthollarisukua ja äiti Karolin Kristina Elisabeth Hymander papintytär Pornaisista. Äidinäiti perhe tuli kaukaa, hänhän oli Saksasta muuttaneen upseeriperheen lapsia.

Isä oli kruunupuustellin hoitaja. Suuren lapsilauman elättäjänä ja maalla asuvana ei hän voinut tarjota lapsilleen ”suuria kouluja”. Niinpä jäi Anni-tyttökin taivaltamaan elämäänsä kansakoulun varassa, tosin kiihkeän itseopiskelun tukemana.

Jo 13-14-vuotiaana rustaili Anni Lindeberg runoja. Heinolassa siihen aikaan ilmestyvä suomalainen lehti painatti niistä monta. Mentyään 1896 naimisiin kuopiolaisen lääninkonttoristi (sittemmin lääninkamreeri) Igor Herman Kastegrenin kanssa (myöhemmin perhe otti Kaste-nimen) hän alkoi kirjoitella proosapalasia. Varsinaisen kirjailijauransa Anni Kaste aloitti parikymmentä vuotta myöhemmin Mikkelissä. Ensimmäinen kertomuskokoelma Vastarannalla ilmestyi 1908. Sen jälkeen hän julkaisi romaanit: Annikki, Hänen armonsa kasvatti, Pimeällä tiellä, Siihen voi luottaa, Elämän polska, Olli Ruudin morsian, Suurin koetus ja Umpikuja. Näiden välissä ja jälkeen hän julkaisi kertomuskokoelmia: Pilviä, Marraskuun ilta, Lumihiutaleita, Vapaus, Kun rakkaus velvoittaa ja Tulvivat virrat. Anni Kaste on siis ollut hyvin tuottelias. Hänen teoksissaan kangastaa aatteellinen tausta: raittius, naisasia, ylevä rakkaus virikkeinä, jotka ovat hänen mieltään hehkuttaneet. Pelkäämättä hän on asiaansa ajanut. Suuri on häntä ihailevien ihmisten määrä.

Paisi laajaa kirjallista toimintaansa on Anni Kaste vielä kerennyt istua kaupunginvaltuustossa seitsemän vuotta. Hän kuului Mannerheimin Lastensuojeluliiton Mikkelin osaston, Mikkelin Kansalaisopiston, Kansanlastentarhan ja Kunnallisseuran johtokuntiin, Suur-Savon raittiuspiirin keskustoimikuntaan, Kansallisen Kokoomuspuolueen piiriliiton piiritoimikuntaan, Köyhäinhoitohallitukseen ja puheenjohtajana Mikkelin Suomalaisen Tyttökoulun Vanhempainneuvostoon. Hän oli tuon lisäksi toimittajana Mikkelin Sanomissa.

Em. luettelo kertoo ilmiselvästi, että Anni Kasteella oli kädet täynnä yhteiskunnan huoltoa. Tuon lisäksi perheen nuorimmat lapset tarvitsivat vielä äitiä. Aikaa jäi niukasti omiin kirjallisiin tehtäviin.

Anni Kaste tunnetaan kirjoissaan totuuden puolesta taistelevaksi ja lämminsydämelliseksi ihmiseksi. Samanlainen hän oli elämässään. Tuskainen on saanut lohdutuksen hänen luonaan, hätäinen neuvon ja yksinäinen löytänyt ystävän. Vaikka elämä on Anni Kasteen kohdalla usein mitannut tuskan punnuksia, hän on harvinaisen joustavana ja sopusointuisena ihmisenä jaksanut kylvää sydämen hyvyyttä ympärilleen.