Anneli Koponen oli todella monipuolinen yhdistys- ja järjestöaktiivi, opettaja, rehtori sekä myös kirjailija. Me Kalevalaisten Naisten Liitossa muistamme hänet erityisesti Liiton puheenjohtajuudesta vuosilta 1997–2003, mutta hän oli hengästyttävän paljon monessa muussakin mukana aina oppimateriaalien kirjoittamisesta luennoitsemiseen asti.

Nuoruus ja urheilu

Anneli Koponen syntyi Kuopiossa. Hän kävi kansakoulua ja keskikoulun Suonenjoella ja sai valkolakin Kuopion Yhteiskoulusta. Koponen oli jo Suonenjoella koulua käydessään aktiivinen ja puuhakas. Siitä on osoituksena, että hänet, 12-vuotias tyttö, lähetettiin kesällä 1942 paikkakunnan Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustajana Helsinkiin Mannerheimin 75-vuotisjuhliin. Marskin kättely ja puhuttelu oli hänelle tietysti suuri elämys.

Stipendiaattina hän myös osallistui Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton nuorisojohtajakurssille 1945 Varalan urheiluopistossa. Myöhemmin Kuopiossa lukiolaisen vapaa-ajasta vei suuren osan pesäpallo, harrastus johti naisten mestaruussarjapeleihin.

Pesäpallo vaihtui lentopalloksi, kun koululaisesta oli tullut opettaja. Intomielinen harrastus toi opettajien Suomen mestaruuden Kuopion naisopettajien joukkueessa. Koulujen kesälomien aikana Anneli Koposen ansiotöitä olivat uimaopettajana ja lasten kesäsiirtolan kaitsijana toimiminen, niitä töitä hän teki vielä myöhemminkin yhdessä puolisonsa kanssa.

Kykenevä kouluttaja

Kansakoulunopettajan pätevyyden lisäksi Anneli Koponen hankki filosofian maisterin koulutuksen ja toimi saksan kielen lehtorina Kuopiossa. Samalla kun kävi töissä ja hoiti perhettään, hän valmistui myös filosofian lisensiaatiksi 1992 oppiaineinaan suomen kieli, kotimainen kirjallisuus ja kasvatustiede.

Anneli Koposen monipuoliseen koulutusuraan kuului Pohjois-Savon opiston rehtorin virka, Joensuun yliopiston opettajakoulutuksen lehtorin ja vararehtorin pestit sekä äidinkielen didaktikon tehtävä. Hän toimi myös tilapäisenä tarkastajana Kuopion lääninhallituksen kouluosastolla.

Hän luennoi uransa aikana lukuisien tuntien ajan kielestä, kirjallisuudesta, kasvatustieteestä ja Kalevalasta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ahkera työ ei jäänyt huomaamatta: Anneli Koponen palkittiin monipuolisesta työstään koulutuksen parissa kouluneuvoksen arvonimellä vuonna 2004.

Yritteliäs yhdistysaktiivi

Koulumaailman ulkopuolella Anneli Koposella riitti aikaa myös yhdistystoimintaan ja luottamustehtävien hoitamiseen. Hän oli muun muassa Suomen Punaisen Ristin Kuopion osaston hallituksessa, Alavan kirkon seurakuntaneuvostossa, perustamassa Suonenjoki-Seuraa ja sen hallituksen puheenjohtajana sekä jäsenenä lukuisissa muissa yhdistyksissä, joista mainittakoon Kalevalaseura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Eino Leino Seura, Savon kielen seura ja Martat.

Kalevalaisuus ja kansanperinne olivat Anneli Koposelle tärkeitä. Hän toimi Kuopion Kalevalaisten Naisten puheenjohtajana vuosina 1979–1984. Työskennellessään Joensuussa hän oli Joensuun Kalevalaisten Naisten hallituksen jäsen, josta hän eteni Kalevalaisten Naisten Liiton hallitukseen vuosiksi 1989–1995. Vuosien 1997–2003 ajan hän toimi Liiton puheenjohtajana.

Innokas käsityöläinen

Töiden ja yhdistystoiminnan lisäksi Anneli Koponen neuloi paljon, ehkä osittain välttämättömyyden pakosta; perheelle, varsinkin miespuolisille, piti olla paljon villasukkia. Ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin virinneestä harrastuksesta kangaspuilla kutomiseen tuli monien vuosien ajan lähes kaiken vapaa-ajan täyttävä työ.

Anneli Koposen kutomia räsymattoja ja raanuja on muuallakin kuin omassa kodissa. Kerran hän kutoi omaan olohuoneeseen pellavatapetit itse kasvattamistaan pellavista saaduilla langoilla. Perinteistä käsityötaitoa arvostavana hän kuului toimikuntaan, joka suunnitteli Kuopion seudun kansallispukua. Sitä pukua hän sitten mielellään käytti eri tilaisuuksissa.

Koposen suuret rakkaudet

Anneli Koposen syvän kiintymyksen kohteet olivat Kalevala, Lönnrot, Leino ja Goethe. Kalevalaa tutkiessaan hän sananmukaisesti luki kouluaikaisen Kalevalansa puhki. Jatkuvan selailun ja merkintöjen takia kirja viimein hajosi. Sittemmin kirjahyllyyn kertyi erikokoisia ja -kielisiä Kalevala-painoksia useita.

Paitsi Lönnrotin, Leinon ja Goethen tuotantoon Anneli Koponen syventyi myös heidän elämäkertoihinsa. Kirjatiedot eivät riittäneet: Koposen piti päästä myös niille paikoille, missä nämä miehet olivat vaikuttaneet.

Kuvaava esimerkki tästä on Anneli Koposen ja hänen puolisonsa Lassi Koposen automatka Weimariin lokakuussa 1990 pian sen jälkeen, kun DDR hajosi. Koponen halusi käydä Goethe-museossa ja kaikissa niissä paikoissa, joissa Goethe oli vaikuttanut. Matkatuomisina oli Weimarissa antikvariaatista ostetut Goethen kootut teokset. Myöhemmin Koponen johdatteli matkalaisia samoille seuduille useasti, mistä hänet muistetaan myös Kalevalaisten Naisten Liiton toiminnassa.

Kansainvälinen seikkailija; kansanperinteen vaalija

Anneli Koposen matkainto kohdistui Saksan lisäksi myös kotimaahan. Hän teki lukuisia matkoja erilaisiin kalevalaisten naisten tilaisuuksiin ympäri Suomen, joissa hän piti innostavia puheita Kalevalasta, kielestä, kirjallisuudesta ja perinteestä.

Liitossa toimiessaan hän järjesti myös paljon matkoja, Saksan lisäksi myös muualle Keski-Eurooppaan. Perinteitä vaalivan yhdistystyön lisäksi Anneli Koponen halusi välittää kansanperinnettä tuleville sukupolville myös kirjallisuuden keinoin. Hänen kirjallisesta tuotannostaan voidaan mainita esimerkiksi Iloa ikirunojen – Kalevalan säkeitä elämän arkeen ja juhlaan sekä Pohjois-Savon Kansanopisto 1895–1985.

Anneli Koponen asui viimeiset vuodet Suonenjoella yhdessä miehensä kanssa, kunnes siirtyi ajasta iäisyyteen 21. huhtikuuta 2015.