Alma Hjelt syntyi 30 p. syysk. 1853 Helsingissä, eräässä noista vanhanaikaisista kodeista, joissa vallitsi järkkymätön täsmällisyys ja järjestys, missä velvollisuudentäyttämys oli vaatimuksena kaikkiin sen jäseniin nähden ja missä ei annettu talouskoneiston pettää eikä lasten harjoittaa vallattomuutta. Kaikella ja kaikilla oli tietty paikkansa ja tehtävänsä. Vanhimpana tyttärenä Almalla kuitenkin oli johonkin määrin etuoikeutettu asema siskopiirissä; hänellä oli m.m. oma huone siskojen asuessa yhteisessä lastenkamarissa, mutta muuten hänen tietysti täytyi seurata kodin järjestyssääntöjä.

Tämä lapsuudenkodin vaikutus oli nähtävänä koko Alma Hjeltin luonteen kehityksessä. Läpi elämänsä hän säilytti ankaran täsmällisyyden, joka ilmeni kaikessa, mihin hän ryhtyi, ja joka ehkä loukkasi joitakuita hänen vähemmän täsmällisiä työtovereitaan. Koulussa Alma oli mallikelpoinen oppilas. Hän kävi siihen aikaan suuressa maineessa olevaa Blomqvistin tyttökoulua, jonka lakattua hän siirtyi Helsingin ruotsalaiseen tyttökouluun tullen sen kuudennen luokan oppilaaksi.

Valmistui sairasvoimistelijaksi

Lopetettuaan koulunkäyntinsä olisi Alma Hjelt mieluimmin antautunut lääkeopillisiin opintoihin. Mutta kun tämä erinäisistä syistä raukesi hän haki ja pääsi Tukholman Voimistelukeskuslaitokseen, jonka kurssin suoritettuaan hän lähes kaksi vuotta toimi sairasvoimistelijana Diakoffskin voimistelulaitoksessa Pietarissa.

Palattuaan kotimaahan hän jatkoi toimintaansa sairasvoimistelijana ja nautti sellaisena suurta luottamusta myöskin lääkäripiireissä; m.m. hänelle annettiin hoidettavaksi kirjoituskouristusta potevia henkilöitä. Tälle toiminnalleen niinkuin yleensä kaikelle, minkä hän otti tehtäväkseen, hän omisti jakamattoman harrastuksensa. Vielä vuosikymmenien perästä muistavat hänen potilaansa kiitollisuudella hänen antaumustaan ja hänen väsymätöntä myötätuntoaan, muistavat kuinka hänen toivorikas, rohkea elämänkatsomuksensa antoi heille uutta elinvoimaa. Tullen täten mitä läheisimpään yhteyteen eri kansanluokkien naisten kanssa, hän oppi tuntemaan ja ymmärtämään naisten maailmassa vallitsevat epäkohdat, joista hän itse suojatun yhteiskunnallisen asemansa perusteella oli säästynyt.

Epäkohdat eivät jättäneet häntä välinpitämättömäksi, päinvastoin hän koetti saada selville niiden syyt ja tuumia keinoja niiden lieventämiseksi. Tällöin hän näki syiden usein olevan syvällä yhteiskunnan perustuksissa: tyttöjen kasvatus sekä kodissa että koulussa johti naisen elämän ja kehityksen kieroon suuntaan, jota sekä ennakkoluulot että lait tehostivat. Pelottomana Alma Hjelt otti tällaisia epäkohtia vastaan kamppaillakseen, missä hän vain niitä tapasikin. Hän olikin useimmiten mukana siellä, missä naisten yhteiskunnallisen aseman parantamista vaadittiin.

Tähän aikaan oli englantilaisen yhteiskuntafilosoofin John Stuart Millin kirja Naisen alistetusta asemasta herättänyt huomiota eri sivistysmaiden naispiireissä. Meillä kokoontui v. 1883 pieni ryhmä naisia yhteisesti sitä lukemaan ja keskustelemaan sen johdosta. Näihin kuului Alma Hjelt. Tämä n.s. ”Keskusteluyhdistys” päätti jatkaa ja laajentaa toimintaansa myöskin käytännölliseen suuntaan ottaen seuraavana vuonna nimen Suomen Naisyhdistys. Sen järjestelyssä oli Alma Hjelt yksi kaikkein etevimpiä. Hänen kirkas älynsä, erinomainen työkykynsä ja tarmokas tahtonsa ilmenivät jo sen ohjelmaa ja sääntöjä laadittaessa.

Suomen Naisyhdistyksen ensimmäinen sihteeri

Alma Hjeltille annettiin sihteerin vastuunalainen tehtävä, sitä vaikeampi, kuin oli kysymyksessä naisille aivan uusi työala ja työmuoto. Naisethan yleensä eivät pidä arvossa sitovia muotoja, jotka kuitenkin ovat välttämättömänä ehtona, jotta yhteistyö, etenkin niin monipuolisella työalalla kuin yhteiskunnallisella, sujuu ja menestyy. Tässä esiintyi kuitenkin Alma Hjeltin vahva puoli. Yhdistyksen ensimmäisenä sihteerinä hän järjesti työn tavalla, joka myöhemmin vaikeissa olosuhteissa on ollut sille tukena ja josta hänen seuraajansa sihteerin toimessa syystä on ollut kiitollinen. Sille, joka vielä säilyttää muistissaan Suomen Naisyhdistyksen ensi vuosia, astuukin sen ensimmäinen sihteeri esiin sen piirissä vielä saavuttamattomana esikuvana. Millä arkatuntoisuudella hän hoitikaan yhdistyksen asioita ja ennenkaikkea kuinka suuriksi hän sen tehtävän arvosteli!

Edelleen Alma Hjeltin toivehikas, luja usko naisasian menestykseen ja oikeutukseen oli suuriarvoinen Suomen Naisyhdistykselle, semminkin kun hän aina kulki ensi rivissä elävöittäen ja tukien, samalla täydellisesti unhottaen itsensä.

Yhdistyksen aikaisimpina alotteina naisen aseman parantamiseksi mainittakoon paikan- ja työnvälitystoimisto naisille, jonka tarkoituksena oli vapauttaa työnhakijat yksityisten välittäjien harjoittamista väärinkäytöksistä. Tässä oli Alma Hjelt mukana ja monta vuotta työnvälitystoimiston johtokunnan jäsenenä, samalla kuin toinen yhdistyksen jäsen, rouva Olga Aspelin, palkatta hoiti toimistoa.

Yhteiskouluaate

Melkein joka vuosi tekemillään matkoilla etenkin Skandinaaviassa Alma Hjelt omisti huomionsa naisasian alalla esiintyville eri ilmiöille. Siellä kauan vireillä ollut kysymys tyttöjen opetuksen parantamisesta alkoi vähitellen lähetä toteutumistaan poikien ja tyttöjen yhteiskasvatuksen muodossa, vaikka se siellä pantiin toimeen ottamalla tyttöjä oppilaiksi poikakouluihin. Tämä osoittautui luonnollisesti epäkohdaksi, ja kun kysymys Suomessa joutui päiväjärjestykseen, oli Alma Hjelt kaikkein ensimmäisiä vaatimassa yhteiskouluaatteen toteuttamista tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Kun ensimmäinen suomalainen yhteiskoulu Helsingissä perustettiin, valittiin hänet sen johtokuntaan. Tässä hänellä oli rahastonhoitajan vaikea tehtävä huomioon ottaen miten varovaisesti ja niukasti valtio näin uudelle ja koettelemattomalle yritykselle antoi avustuksia. Tämän ohella Alma Hjelt hoiti voimistelun opetusta kahdella ensimmäisellä luokalla, joilla se oli yhteisenä pojille ja tytöille ja sentähden vaati erikoista järjestelyä.

Huolimatta suorittamastaan väsymättömästä työstä oli Alma Hjeltillä kuitenkin sekä aikaa että halua seuraelämään ja osoittautui tällöin erinomaiseksi emännäksi. Hänen pienet päivällisensä hienossa, hauskassa kodissa, minkä hän oli itselleen järjestänyt, olivat mallikelpoisia ja olisivat olleet kunniaksi kokeneimmalle emännälle. Mutta enemmän kuin useimmat hän sen lisäksi osasi pitää iloista mielialaa seurassa vireillä.

Että Alma Hjelt ensimmäisenä siinä piirissä, johon hän kuului, oli saava kutsun iäisyyteen, ei kukaan silloin voinut ajatella, kun näki hänen terveyttä sädehtivät kasvonsa ja hänen henkensä vireyden. Hän ehti kuitenkin elää mukana sen suuren hetken Suomen naisten historiassa, jolloin he saavuttivat valtiollisen äänioikeuden – ja hänellä oli vielä niin paljon voimia, että hän muutamin lyijykynällä piirretyin rivein saattoi lausua ilonsa voiton johdosta. Alma Hjelt kuoli Tukholmassa v. 1907, mutta hänen tomunsa lepää isänmaan povessa.