Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston varakanslerin tytär, yhteiskuntavaikuttaja Fanny Palmén valitsi avioliiton ja seurapiirielämän sijasta köyhien auttamisen. Hän perusti Helsinkiin köyhien lasten työkodin, oli mukana perustamassa Konkordia-liittoa ja toimi myös Naisasialiitto Unionissa. Hänen muistokseen on perustettu Fanny Palménin rahasto.

Fanny Amalia Palménin (1842-1905) vanhemmat olivat senaattori, yliopiston varakansleri ja lainopin professori Johan Philip Palmén (1811-1896) ja Johanna Charlotta Bonsdorff (1815-1847), jonka isä oli kreikkalaisen kirjallisuuden professori. Fannyn veljestä Johan Axelista (1845-1919) tuli eläintieteilijä ja professori. Fannyn äiti kuoli vuonna 1847 ja isä solmi uuden avioliiton vuonna 1848 Adolfina Fredrika Emilia Sallménin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta. Fannyn isästä Johan Philip Palménista polveutuu Palmén-aatelissuku.

Fanny opiskeli Blomqvistin neitien ylläpitämässä ruotsinkielisessä yksityisessa tyttökoulussa. Hän toimi siellä myös opettajana ja samoin opettajana Sahlbergskan tyttökoulussa. Vuodesta 1878 lähtien hän omisti elämänsä köyhien auttamiseen.

Antipoffin kasarmin koulu

Vuonna 1878 Fanny Palmén meni johtajattareksi Antipoffin kasarmiin perustettuun kouluun. Tämä valinta herätti säätyläispiireissä paheksuntaa. Olihan Fannyn isä yliopiston varakansleri.

Mutta mitä tarkoittaa Antipoffin kasarmit? Kiinteistökeinottelija Mikael Antipoff (1830-?) oli venäläissyntyinen liikemies, joka Helsingin kaupungin kaupunginosassa Punavuoressa omisti pahamaineisia kiinteistöjä ns. Antipoffin vuokrakasarmeja 1800-luvulla kuusi kappaletta. Hän rakennutti halvalla vuokrataloja, joiden asunnot olivat vailla kaikkia mukavuuksia.

Näistä kuuluisin oli 1860-luvulla rakennettu Antipoffin itsensä suunnittelema kasarmi, joka sijaitsi Uudenmaankadulla 34-36. Tässä kurjuuden, haureuden ja rikollisuuden kivilinnassa asui noin 600 ihmistä, kuusikin henkeä yhdessä huoneessa. Talossa oli 115 yhden huoneen asuntoa, minkä lisäksi myös kellarit ja liiterit vuokrattiin asunnoiksi. Asukkaiden lisäksi siellä oli salakapakoita ja tästä seurasi levottomuutta ja rikollisuutta. Lisäksi Antipoff peri asukkailta korkeita vuokria.

Antipoffin kasarmin koulun opettajina toimivat teologian ylioppilaat. Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi johtaja Fanny Palmén halusi oppilaiden oppivan hyödyllisiä oppiaineita kuten käsitöitä. Hän perusti opetusta vahvistamaan köyhien lasten työkoteja, joiden toimipisteitä oli useita.

Ensimmäisen työkodin hän perusti vuonna 1883 Tarkk´ampujankadulle. Tila oli tarkoitettu köyhille lapsille, joilla oli pitkä matka kodin ja oman kansakoulun välillä. Täällä he saivat opetella käytännöllisiä ammatteja kuten räätälin ja suutarin töitä. Opetukseen kuului myös järjestyksen opettelua ja puhtautta. Vuonna 1886 avasi Fanny Palmén uuden työkodin Vironkadulle Kruunuhakaan. Työkoteja varten Fanny perusti yhdistyksen hallinnoimaan tiloja. Hän itse toimi yhdistyksen puheenjohtajana ja sihteerinä yli kaksikymmentä vuotta.

Vuodesta 1895 lähtien toimi Fanny Palmén Helsingin kaupunginvaltuuston  köyhäinhoitolautakunnassa jäsenenä, koska hänen tietojaan köyhäinhoidosta arvostettiin.

Fanny Palmén poikkesi aikalaisistaan siinä, että hän halusi poistaa köyhyydestä aiheutuvat esteet. Ihmisten piti kouluttautua ammattiin ja sitä tietä myös heidän elämänsä saisi paremman käänteen. Ei rahanjaolla poisteta esteitä vaan ongelmat siirretään tuonnemmaksi. Ihmisen pitää itse auttaa itseään. Tätä varten hän vuonna 1881 hän perusti muutaman naisen kanssa käsityökoulun Helsinkiin ja vuonna 1889 hän perusti yhdistyksen Bildning i hemmen, jonka tarkoituksena olisi kasvattaa äitejä ja lapsia koko maassa.

Köyhäin lasten työkoti Sörnäisissä

Suomi oli vuosisatojen ajan ollut todella köyhä maa. 1800-luvulla, sentimentaalisella vuosisadalla, köyhyyteen suhtautuminen muuttui tuomitsevasta sääliväksi. Jos ihminen on köyhä, hänen ei välttämättä tarvitse olla likainen ja epärehellinen. Oli olemassa köyhiä, jotka elivät kurjuudessa olosuhteiden pakosta. Säätyläisnaiset omaksuivat uudet ajatukset ja halusivat tehdä jotain köyhyyden poistamisen eteen. He perustivat rouvasväenyhdistyksiä, alkoivat harrastaa hyväntekeväisyyttä ja käyttivät omaa ja miestensä asemaa hyvään tarkoitukseen.

Työmies-lehdessä  9.11.1899 uutisoitiin uudesta lasten työkodin avajaisista. Kaksikerroksinen rakennus sijaitsi tontilla nro 8 Kallion 6. linjalla. Talon rakentaminen alkoi 1.12.1898 ja valmistui lokakuun 16. päivänä 1899. Tontin oli lahjoittanut Helsingin kaupunki ja piirustukset oli tehnyt arkkitehti Signe Hornborgia (1862-1916), joka myös valvoi rakentamista. Talon tiloissa alakerrassa toimii suutarin ja puusepän työhuoneet, valmiiden töiden varastohuone ja ”leipomatupa”. Kaksi huoneista oli vuokrattu Lastenhoitoyhdistyksen ylläpitämälle lastenseimelle. Yläkerroksessa oli kolme työhuonetta, joista kaksi neulomis- ja sukankutomistöitä varten ja yksi kirjansitomistöihin, ruojasali, keittiö, johtajattaren huoneisto ja palvelijain huone. Laitoksessa oli 175 tyttöä ja poikaa, kaikki köyhien vanhempien lapsia. Lapset saivat ruokailla ja vaatetuksessakin avustettiin. Tytöt opettelivat kutomista, neulomista, kirjansidontaa, ruuanlaittoa ja pojat suutarin- ja puukäsitöitä. Kaikki tarkoituksenmukaisia taitoja tuon aikakauden ihmisille.

Tämän kaiken sai aikaan juuri tätä tarkoitusta varten vuonna 1885 perustettu Konkordialiitto. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi tohtori Rosina Heikel ja sihteerinä Fanny Palmén. Koska Fanny oli ansiokkaasti toiminut työkodin hyväksi, koti tunnettiin ennen kaikkea nimellä neiti Palménin työkoti.

Konkordia-liiton perustaminen

Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri Rosina Heikel (1842-1929) oli Ruotsissa tutustunut vuonna 1884 perustettuun Fredrika Bremer förbundet -nimiseen järjestöön, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja ja antaa taloudellisesta tukea varattomille naisopiskelijoille. Heikelin mielestä myös Suomessa tarvittiin samankaltaista järjestöä. Ja tuumasta toimeen!

Vuonna 1864 naimattomat naiset olivat tulleet täysivaltaisiksi lainsäädännöllisesti. Heillä oli oikeus valmistua ammattiin ja saada virka, 15-vuotias nainen sai hallita itse ansaitsemiaan tuloja. Jos nainen meni naimisiin, täysivaltaisuudesta piti luopua. Ei ollut siis yhteiskunnallisia esteitä naisten ammatillisen koulutuksen järjestämiseen ja tukemiseen vaan esteet olivat taloudellisia.

Konkordia-liiton perustava kokous pidettiin Rosina Heikelin kodissa Helsingissä Vironkadulla 18.2.1885. Paikalle kokoontui kolmisenkymmentä henkilöä perustamaan uutta järjestöä, jonka tarkoituksena oli tukea naisten opintoja. Sillä naiset eivät sukupuolensa vuoksi voineet hakea kaikkia stipendejä ja apurahojakin oli vähän tarjolla. Perustavassa kokouksessa järjestön nimeksi Fanny Palménin ehdotuksesta tuli Konkordialiitto naisstipendejä varten. Latinankielinen sana concordia tarkoittaa sopua, yksimielisyyttä. Jäsenmaksuista kertyvillä varoilla päätettiin perustaa rahastoja ja näiden korkotuotoista jaettaisiin apurahoja tarvitseville. Liiton puheenjohtajaksi valittiin asessori Uno Kurtén, liiton vahvat naiset Rosina Heikel hoiti rahastonhoitajan tehtäviä ja sihteeriksi valittiin Fanny Palmén. Heti ensimmäisen toimintavuoden aikana liittoon liittyi yli 2 000 jäsentä ympäri Suomea.

Liitto oli alkuvaiheessa kaksikielinen. Konkordia-liitto kuitenkin hajaantui vuonna 1914 kielellisistä riidoista johtuen kahdeksi eri liitoksi: Suomalainen Konkordia-liitto hyväksyttiin yhdistysrekisteriin vuonna 1920 ja Svenska Konkordiaförbundet vuonna 1917. Molemmat järjestöt ovat yhä olemassa. Suomalainen Konkordia-liitto on suomalaisten naisten opiskelua ja tieteellistä pätevöitymistä edistävä yhdistys, joka jakaa vuosittain apurahoja. Svenska Konkordiaförbundet tukee opiskelevia naisia, jotka ovat ruotsinkielisiä Suomen kansalaisia tai heidän opiskelukielensä on ruotsi.

Fanny Palménin rahasto

Fanny Palmén kuoli vuonna 1905. Hänen muistoksi perustettiin oma rahasto, jonka tarkoituksena on tukea naisten ammatillista koulutusta riippumatta hakijan äidinkielestä. 1910-luvulla kieliriidoista johtuen Konkordia-liitto oli riitaisa. Ei päästy yhteisymmärrykseen apurahahakijoiden äidinkielen vaikutuksesta apurahapäätöksiin. Asia ratkaistiin aluksi siten, että joka toinen vuosi sai apurahan suomenkielinen ja joka toinen vuosi ruotsinkielinen nainen. Tämäkään ei auttanut ja perustettiin kaksi eri liittoa kuten yllä on kerrottu. Fanny Palménin nimeä kantava rahastoa on hallinnoitu siitä lähtien itsenäisenä rahastona ja sillä on oma hallitus. Fanny Palménin rahaston hakuaika on vuosittain helmi-maaliskuussa ja apurahan enimmäismäärä on 800 euroa.

Fanny Palménin hautajaiset

Fanny Palmén kuoli lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1905 keuhkokuumeeseen. Köyhien auttajan Fanny Palménin hautajaiset pidettiin 24.2.1905 Helsingin vanhassa luterilaisessa kirkossa. Kirkkoherra V. Lampén toimitti ruumiinsiunauksen.

Kirjailija Helene Westermarck (1857-1938) Naisasialiitto Unionin ensimmäinen sihteeri laski yhdistyksen seppeleen ja pitämässään puheessa mainitsi mm. seuraavaa:

”Kvinnosaksförbundet Unionen har haft förmånen att räkna Fanny Palmén bland sina första stiftarinnor, och under de första åren af förbundets verksamhet var hon även medlem af dess direktion. Unionen har sålunda fått tillgodogöra sig hennes stora och varma intresse för bildning och framåtskridande, hennes stora organisationsförmåga och hennes sällsynta arbetskraft.”

Professori F. Elving laski Konkordia-liiton seppeleen ja monet muut Fanny Palménin tuttavat, kuten veli Johan Axel, äitipuoli ja sisarpuolet, ystävät, sukulaiset ja eri järjestöjen edustajat osallistuivat hautajaisiin. Työkoulujen oppilaat lauloivat haudan äärellä.

Fanny Palmén oli poikkeuksellisen voimakas ja humaani nainen, jolla oli organisointikykyä sekä pitkäjänteisyyttä ja hän oli avokätinen. Hänet on haudattu Hietaniemen vanhalle hautausmaalle äitinsä Johanna Charlottan kanssa samaan perhehautaan.