Onneksi maailmassa Kaarina Äijön kaltaisia tahtonaisia, joille mikään ei ole mahdotonta. Kaarinalle maailma on täynnä kiinnostavia haasteita, suurempia ja pienempiä urakoita, joilla asiat muuttuvat piirun verran paremmiksi. Mikä parasta Kaarina tekee kaiken suoraryhtisenä, hymy huulilla ja esimerkillisen hyvin. Kaarina on meille kotitalousopettajille esikuva vailla vertaa.

Kaarina on kahdeksanlapsisen perheen vanhin, äidin apulainen ja varmasti ahkera sellainen. Kemin tyttölyseosta Kaarina lähti Järvenpään kotitalousoppilaitokseen. Työura alkoi Teuvan Kunnallisessa keskikoulussa 1965–1966. Tuolloin nuori lempi leiskui, joten vuodesta jäi tärkeimpänä mieleen kihlautuminen. Savonlinnan opettajaseminaarissa Kaarina opiskeli 1966–1967. Varsinainen työura alkoi 1967 Honkajoen kansalaiskoulussa, sieltä 1969 Kankaanpään Kansalaiskouluun ja Niinisalon yhtenäiskouluun, 1971 paluu Honkajoen kansalaiskouluun, Kauhavan Yhteiskoulussa tehdyn vuoden jälkeen 1975 Kurikan peruskoulun yläasteelle ja eläkkeelle 200).

Kaarina on johtajatyyppiä, joten hän toimi kauna hengen luojana opettajien yhdistystoiminnassa: Seinäjoen seudun Kotitalousopettajayhdistyksen puheenjohtajana 1977–1980 sekä Kotitalousopettajainliiton hallituksen jäsenenä 1987–1992 ja varapuheenjohtajana 1991–1992. Itse olen saanut tuntea Kaarinan noista ajoista lähtien. Kaarinan näytti suuntaa, opetti ammattiylpeyttä ja osoitti, kuinka asiat hoidetaan taitavasti ensimmäisestä ideapalaverista alkaen loppusiivoukseen asti. Valitteluun ei ole aikaa, sekin aika kannattaa käyttää asioiden hoitamiseen. Tätä Kaarinan avaamaa latua on ollut helppo hiihtää.

Kaarina on edistänyt taito-taideaineiden opetusta myös OAJ:ssä. Hän on toiminut Kurikan OAY:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1983–1995, OAJ:n Etelä-Pohjanmaan piirin piirihallituksenjäsenenä 1987–1991 (varapuheenjohtajana 1989 ja läänintoimikunnan jäsenenä 1989–1991). Kaarina oli Etelä-Pohjanmaan aineopettajat ry:n perustajajäsen ja toimi yhdistyksen sihteerinä 1986–1991 ja puheenjohtajana 1992–1995, OAJ:n edustajakokouksessa 1988 ja 1990 ja viimein OAJ:n valtuustossa 1990–1998.

Taito-taideaineiden opetuksen edistäminen on ollut Kaarinan agendalla koko työuran. OAJ:n valtuustokauden aikana hän sai virkaehtosopimukseen taito-taideaineiden –lisän. Kaarina toimi 1978 Etelä-Pohjanmaan Kesäyliopiston perinneruokaseminaarin johtajana ja piti Kotitalousopettajien valtakunnallisilla koulutuspäivillä 1990 esitelmän aiheesta Kotitalous ja kansainvälistyminen. Kollegat antoivat Kaarinalle 1993 Kotitalousopettajainliiton kultaisen lusikan tunnustuksen hänen työstään.

Omassa koulussaan Kaarina käynnisti 1970-luvun lopussa tukioppilastoiminnan ja loi perinnepäiväkulttuurin. Perinnepäivään valitaan vuosittain teema, jonka mukaisesti koulu koristellaan, ohjelma laaditaan ja pöydät katetaan. Tällöin ruoka tarjoillaan pöytiin ja päivä päättyy tanssiin. Jokainen oppilas saa kokea kerran häät, sillä hääjuhla toteutetaan kerran kolmessa vuodessa.

Taitavana sanankäyttäjänä tunnettu Kaarina on vaikuttanut myös kirjoittamalla lukuisia artikkeleita niin kotitalousopetuksesta kuin koulutyöstä ylipäätään. Opetustyössään Kaarina on painottanut aitoa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa, sitä että oppilaiden oivaltavalle oppimiselle luodaan tilaa. Realistisena ja suorapuheisena tunnettu oikeudenmukainen opettaja on saanut oppilailtaan tunnustusta siitä, että hän kannusti oppimaan ja vaati tuloksia. Kaarinaa lainaten: ”Tee työsi niin, ettei tarvitse perästä parsia.”

Yhdistystoiminnan lisäksi Kaarina on luovana ihmisenä myös harrastanut monenlaista. Ilmajoen lausujien toimintaan hän on osallistunut 30 vuoden ajan ja esitykset ovat aina vain kypsempiä. Täällä Etelä-Pohjanmaallahan viisaus asuu vanhoissa naisissa. Taitavissa käsissä syntyy myös kudonnaisia ja neuleita ja Lions Clubin toiminnassa hän on voinut käyttää osaamistaan hyväntekeväisyyteen.

Kaarina on etelä-pohjalainen nainen, äitee, mumma ja vahva työihminen ja mikä parasta, kultainen ja lämmin ystävä. Kiitos Kaarina!