Runoilija Isa Aspin sukujuuret ovat purjelaivakauden Raahessa.

Laivapatruunille rengiksi

Keski-Suomessa, Kivijärvellä, mietti nuori talonpoika Henrik Kinnunen tulevaisuuttaan. Paikkakunnalla oli vähän vaihtoehtoja. Raaheen oli muuttanut joitakin hänen ystäviään. Hän saapui Raaheen Suomen sodan (1808-1809) päättymisen jälkeen ja sai rengin paikan Johan Langin kauppahuoneesta.

Vuonna 1811 Henrik solmi avioliiton korpraali Johan Digerörnin tyttären Lisan kanssa. Hän kuoli 44-vuotiaana vuonna 1829. Lisasta tuli viiden lapsen yksinhuoltaja.

Lisan sisar Margaretha oli naimisissa merimies Fredrik Aspin kanssa. Lapseton pariskunta adoptoi Lisan nuorimman lapsen, vuonna 1829 syntyneen Jaakon, joka näin sai sukunimekseen Asp. Fredrik Asp työskenteli Zahris Franzénin laivoissa. Jaakko sai käydä kaksi vuotta sunnuntaikoulua. Perheessä puhuttiin ruotsia.

Kirjanpitäjäksi Ruukille

Fredrik Asp kuoli vuonna 1836. Jaakko oli tuolloin 7-vuotias. Leski Margaretha oli varaton. Laivanvarustajat huolehtivat työntekijöistään työllistämällä perheenjäseniä. Jaakko sai 15-vuotiaana Franzénin kautta apupojan paikan Bergbomin perustamassa Myllyrannan rautatehtaassa, joka sijaitsi Utajärven Niskan kylässä.

Ruukin johto huomasi kirjoitustaitoisen Jaakko Aspin taidot. Kun tehtaalla tarvittiin uutta kirjanpitäjää, Jaakko kutsuttiin tähän tehtävään vuonna 1857. Jaakolla oli tapana ilmaista asioita runoina. Hän kirjoitti kirjeitäkin runomuotoon.

Jaakko solmi avioliiton Briita Liisa Puhakan kanssa. Pariskunta sai 11 lasta, joista vanhin oli 4.2.1853 syntynyt Loviisa.

Raahen-mummu toi Isan Raaheen

Ruotsinkielinen Raahen-mummu Margaretha Digerörn-Asp vieraili usein Jaakon perheessä. Hän alkoi kutsua Loviisaa Louiseksi. Hän opetti pojantyttärensä ja muutkin Jaakon lapset lukemaan ruotsia. Koska Louise osoittautui hyväksi oppijaksi, mummo toi hänet 6-vuotiaana vuonna 1859 Raaheen neiti Bergin ruotsalaiseen pikkulasten kouluun. Louise palasi kesän alussa kotiin, joka nyt oli Suomussalmen Ämmän ruukilla isän siirryttyä sinne töihin.

Vuosi 1864 toi uuden käänteen Louisen elämään. Hän saapui jälleen Raaheen. Tällä kertaa pikku veljensä Fredrikin kanssa. Lapset saivat koulukortteerin Brusiinien talossa. Fredrik meni pientenlasten kouluun ja Louise mamselli Heickelin ruotsalaiseen tyttökouluun.

Neiti Heickelin ohjauksessa ja yhdessä Fanny Hohenthalin kanssa Louise alkoi toimittaa ”Fogeln”-lehteä. Seuraavana vuonna tytöt toimittivat ”Laulaja”-lehteä. Palattuaan Ämmän ruukille Louise toimitti ”Lahja”- ja ”Wiola”-lehtiä.

Isa pääsi seminaariin

Vuoden 1870 alusta perhe muutti Puolangalle, josta isä Jaakko sai ensin kunnankirjurinviran ja pääsi sitten kahden vuoden kuluttua rautaruukin kirjanpitäjäksi.

Louise tutustui kirkkoherran tyttäreen Sally Thauvóniin. Sallyn ehdotuksesta Louise otti nimekseen Isa.

Thauvónin perhe kannusti Aspin perhettä laittamaan Isan Jyväskylän seminaariin opiskelemaan opettajaksi. Tämä oli Isan omakin päämäärä. Hän läpäisi pääsytutkinnon vuonna 1871.

Ensimmäisen lukukauden päätyttyä Isa oli huonossa kunnossa. Sairaus ei kuitenkaan estänyt häntä lähtemästä syksyllä 1872 seminaariin. Syyskuun puolivälissä hän sai verensyöksyn. Hän kuoli 12. marraskuuta 1872 uuteen verensyöksyyn.

Isa on ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naislyyrikko. Häntä pidetään parhaimpana kautensa kotimaisista naisrunoilijoista. Hänen runojaan on julkaistu kokoelmateoksissa.

Isa (Loviisa) Asp

Syntyi 4.2.1853 Utajärvellä.

Kuoli 12.11.1872 Jyväskylässä.

Vanhemmat: Jaakko Asp ja Briita Liisa Puhakka

Vuonna 1859 neiti Bergin ruotsalaisessa koulussa Raahessa

Vuonna 1864 mamselli Heickelin ruotsalaisessa tyttökoulussa

Vuodet 1871-1872 Jyväskylän seminaarissa

– Isalta pyydettiin juhlarunoja seminaarin isänmaallisiin tilaisuuksiin.

– ”Aallon kehtolaulu” lienee tunnetuin hänen runoistaan. Siihen on tehty useita kauniita sävellyksiä.

– Hänen kirjallinen jäämistönsä on laaja.

– Puolangalla perustettiin keväällä 2004 Kainuun Isa Asp Seura ry.