Seija Sofia Niemi-Pynttäri syntyi maanviljelijäperheeseen Alajärvellä vuonna 1930. Lääkärin ammatti oli hänelle kutsumusammatti. – En ajatellut, että lääkäri tienaa hyvin. Jos niin olisin tehnyt, olisin pettynyt. Lukioluokalla minulle tuli vimmattu halu lääkäriksi. Se oli niin selvää, että muita vaihtoehtoja ei ollut, hän sanoi Martti Nevalalle vuonna 1990 antamassaan haastattelussa.

Kunnanlääkäristä gynekologiksi

Vuonna 1959 nuori lääkäri ajatteli, että hänestä tulee kunnanlääkäri. Sitä varten piti saada tietoa lääketieteen erikoisaloista, ja hän oli Tilkassa oppimassa umpisuolen leikkaamista. Vuoden kestänyttä kunnanlääkärikauttaan Kuhmalahti-Eräjärvellä hän kuvasi hyväksi ajaksi. Parasta siinä työssä oli, kun oppi tuntemaan potilaansa perin pohjin. Kunnanlääkärin aisapareina työskentelivät kätilö ja terveyssisar. Systeemi toimi hyvin.

Tämän jälkeen Seija löysi itsensä työskentelemässä Varkauden aluesairaalan kirurgisella osastolla. Sairaalalääkärin työ oli silloin itämässä. Varkaudessa Seijasta haluttiin tehdä kirurgi. Varkautta seurasivat jaksot Savonlinnassa ja Raumalla. Kun hän oli näissä sairaaloissa mielestään oppinut jotakin, hän meni Naistenklinikalle, jossa erikoistui naistentautien ja synnytyslääkäriksi vuonna 1969.

Raahen pieneen sairaalaan

Seija halusi työskennellä pienessä sairaalassa ja Raahesta hän löysi itselleen sopivan paikan. Vuonna 1971 hän aloitti työt Raahen aluesairaalassa naistentautien ja synnytysosaston ylilääkärinä. Hän sai asunnon ylilääkäreiden rivitalosta. Kahden lapsen yksinhuoltajana arjen pyörittäminen oli joskus haasteellista. Perheessä oli myös Toni-koira. Seijasta tehtiin johtava lääkäri vuonna 1973.

– Täytyy kiittää kaukokatseisia kunnanisiä, jotka talon perustamisvaiheessa ovat oivaltaneet varata synnytysosastolle väljät tilat, Seija sanoi 10.4.1976 Liitolle antamassaan haastattelussa. Vierihoitoon oli tuolloin ollut vuoden ajan mahdollisuus ja kokemukset olivat myönteisiä. Varustetasoltaan synnytysosasto oli täysin nykyaikainen. Raahen aluesairaalan väestöpohja oli vuonna 1976 noin 35.000 henkeä ja heitä varten oli 24 synnytyspaikkaa.

Paria-kolmea vuotta lukuun ottamatta Seija toimi yksin ainoana alansa erikoislääkärinä Raahessa. Hän päivysti yötä päivää, pyhää arkea. Hän vastasi yhdessä anestesialääkärin kanssa myös vastasyntyneiden virvoittelusta. Hän oli hyvin nopea ja hyvä leikkaaja. Sektiossa lapsi oli hetkessä ulkona.

Alkuvuosina Seijan työpäivä alkoi kahdeksalta röntgenmeetingillä, sitten oli synnytysosaston kierto ja äitiyspoli. Tiistai ja torstai olivat leikkauspäiviä. Hallinnolliset tehtävät veivät paljon aikaa.

Joskus tuli tilanteita, että synnytysosastolta tuli hälytys yöllä, eikä Seijalla ollut apulaista kotona. Ei ollut muuta neuvoa kuin ottaa lapset mukaan. Lapset jäivät odotustilaan leikkimään, ja Seija meni hoitamaan perätilasynnytystä.

Seija jäi Raahen sairaalasta varhennetulle varhaiseläkkeelle vuonna 1989. Sen jälkeen hän hoiti omaa yksityisvastaanottoa useita vuosia.

Hänelle myönnettiin Pro Raahe -mitali vuonna 1989. Raahe-seura valitsi hänet Raahen Fiiaksi vuonna 1990.

Koti Katinhännässä

Seija osti vuonna 1978 Kauppakadulla sijaitsevan puutalon. Talo on vanha, 1800-luvun alkupuolelta, yksi Raahen palosta selviytyneitä, merimiehen talo. Kun hän työpaikalla kertoi aikeistaan ostaa vanha puutalo Kauppakadulta, kysyi talouspäällikkö Jaakko Hassi: ”Tiedätkö, mitä mahdat olla tekemässä?”

– Yhdessä Jaakon kanssa tultiin taloa katsomaan ja kontattiin talon alla tutkimassa talon hirsien kuntoa, Seija muisteli kesällä 2016. Jaakolla oli mukana puukko ja Seijalla taskulamppu. Todettiin, että talo on terve ja että sen uskaltaa ostaa.

Ensimmäisenä talvena perhe asui kahdessa kamarissa. Seuraavana kesänä talo remontoitiin perusteellisesti. Ensin se purettiin paljaalle hirsipinnalle. Seija itse maalasi lattiat ja tapiseerasi seinät. Sisustaminen on aina kiinnostanut häntä. Talossa on nyt sähkölämmitys. Puilla saa talvisin lisälämpöä ja tunnelmaa. Sauna on yläkerrassa.

Seija viihtyy nyt eläkepäivinään Kauppakadun talossa oikein hyvin. Liikenteen hiljennyttyä vallitsee käsittämätön rauha. Palvelut ovat silti lähellä. – Mihinkäpä minä kotoa lähtisin! Vanhassa pihassa puut humisevat tuulessa. Keskellä pihaa seisoo suuri vaahtera, naapurin rajalla kukoistaa valtava omenapuu. Osan pihasta Seija niittää viikatteella, osa saa kasvaa kukkaketona, jossa monet luonnonkukat kesäisin kukkivat. Joukossa pilkottaa joku keisarinkruunukin.  Yhtenä keväänä pihalle ilmestyi kulleroita, hän kertoo eikä tiedä mistä siemenet olivat sinne lentäneet. Ehkä lintujen mukana. Myös narsissit kukkivat pihassa keväisin.

Piha on pitkä ja kapea. Pihaa reunustavat vanhat puojit, jotka ovat käytössä edelleenkin: pyykin kuivaukseen, halkojen säilyttämiseen ja tavaroiden varastoimiseen. Yhdessä puojissa voivat kesävieraat yöpyä. Leikkimökki seisoo pihapiirissä ja odottaa leikkijöitä.

– Lapsena olisin aina halunnut leikkimökin mutta en koskaan saanut, Seija kertoo. Kun taloa remontoitiin, hän tilasi kirvesmiehiltä leikkimökin lapsilleen. Lapsuuden unelma toteutui näin toisessa polvessa.