Irma Stormbom haaveili tulevansa kätilöksi, hänestä tuli oluttehtaan omistaja. Hänestä tuli Lapin ensimmäinen teollisuusneuvos, Lapin Kulta-brändin luoja, suvun panimoyrityksen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja, presidentin ystävä – hän kulki tehtaalla karamellipussi taskussaan ja tarjosi kaikille, muisti tehtaan eläkeläistenkin syntymäpäivät, tuuletti aivojaan ajamalla autoaan hurjaa vauhtia, lausui Kanteletarta ja lauloi omaa juomalauluaan, jututti mielellään kadulla tuttujaan – ja kaikki tunsivat hänet.

Irma Stormbom hengästyttää

Hän eli voimakkaan ja rohkean elämän ja oli tärkeä vaikuttaja Tornion seudun ja koko Lapin teollisuuden synnyssä ja kehityksessä.

Kotikaupungissaan Torniossa hän oli tuttu näky ajamassa amerikanraudallaan. Pitkä, säteilevästi hymyilevä, tumma nainen nähtiin useimmissa kaupungin tärkeissä tilaisuuksissa. Hän liikkui yhtä luontevasti korkean tason päivällisten emäntänä kuin kaatoi juomia valkea liina käsivarrellaan infotilaisuuksien päätteeksi mediaväelle Pajan Vintillä. Johtajakaudellaan hän johdatti Lapin Kullan kansainväliseen tietoisuuteen ja kasvatti tehtaan tuotannon moninkertaiseksi. Hän teki työnsä ”miesten ammatissa” ja maailmassa sillä vahvalla vakaumuksella, että nainen selviytyy kaikista töistä yhtä hyvin kuin mies. Yritysmaailmassa hänet tunnettiin päättäväisenä ja luotettavana johtajana ja neuvottelijana, tehtaalla hän oli työntekijöilleen arvostettu ”Irma-Äiti”.

Hän oli monivaloinen ja moniosaava ihminen. Perhe oli hänelle erityisen tärkeä. Päivällinen syötiin aina kodin suuressa ruokasalissa koko perheen läsnä ollessa – usein mukana aterialla oli myös vieraita yritysmaailman ja yhteiskunnan valtakerroksista. Erityisen tärkeä hänelle oli kesähuvila Katajisto Kaakamossa meren rannalla.  Siellä vietettiin perheen juhannukset lohikeiton äärellä – joskin talon emäntä saattoi joskus kadota autotalliin Jens-poikansa kanssa yhteisen intohimon, autojen pariin. Juhannuksena tarjottiin iso lohi, jouluna Klara-mamman reseptin ja neuvojen mukaan valmistettu iso joulumakkara.

Ensimmäisiä naisia panimomestarina

Irma Stormbomin isä oli panimomestari Weikko Gellin ja äitinsä Klara Elisabeth, o.s. Britz.

Weikko Gellin työskenteli vuodesta 1899 lähtien torniolaisen olutpanimon johtajan aisaparina. Paikallisten kauppiaiden vuonna 1873 perustaman Torneå Bryggeri Ab:n nimeksi muutettiin vuonna 1880 suomenkielinen Tornion Portteri- ja Oluttehdas Oy. Weikko Gellinistä tuli tehtaan isännöitsijä ja 1910 yhtiön toimitusjohtaja.

Irma Klara Maria Gellin syntyi 10.9.1917 Torniossa, siis Venäjän vallan aikana. Hän kävi keskikoulun Torniossa ja sen jälkeen opiskeli Saksassa panimokorkeakoulussa yhtenä ensimmäisistä naisista. Sota keskeytti opinnot. Vuonna 1939 Irma solmi avioliiton lapsuudenystävänsä, varatuomari Fredrik Stormbomin kanssa. He saivat viisi lasta, kolme tytärtä ja kaksi poikaa.

Fredrik Stormbom nimitettiin oluttehtaan toimitusjohtajaksi Weikko Gellinin kuoleman jälkeen 1945. Yhdessä Irman kanssa hän keskittyi liiketoiminnan laajentamiseen ja nykyaikaistamiseen. Myös pojat Jens ja Arno työskentelivät yhtiössä.

Lapin Kullan taru alkoi

Tornion Portteri- ja Oluttehdas Oy:n nimi muutettiin maaliskuussa 1958 Tornion Olut Oy:ksi. Yhtiön tuotanto keskittyi sen jälkeen vain olueen. Legendaariseksi muodostuneen yhtiön ja tuotteen nimi Lapin Kulta syntyi 1960-luvun alussa, kun Reklamainoksen Eugen Ulves katseli kesäisenä iltana huvilallaan Pellingin saaristossa kuun tyyneen veteen heijastamaa kultaista siltaa, joka assosioi hänen mielessään Lappiin ja oluen kultaan.

Fredrik Stormbomin jäätyä sairaseläkkeelle Irma Stormbom nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi.

Lapin Kulta-olut sai useita palkintoja Euroopassa ja yhtiön tuotantoalueet laajenivat koko maahan sekä Ruotsiin. Myös yhteistyö Hartwall Oy:n kanssa alkoi. Vuonna 1969 yhtiön nimeksi vaihdettiin Lapin Kulta Oy.

Irma Stormbom siirtyi 1971 syrjään toimitusjohtajan tehtävistä ja toimi sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen vieraili yhtiön satavuotisjuhlissa 1973 lausuen puheessaan: ”Minä haluan siteerata Kustaa Wilkunaa: Mitä etelämmäs mennään, sen parempaa on viini ja mitä pohjoisemmaksi tullaan, sen parempaa olutta osataan tehdä.”

Yhtiö eli nousukautta keskioluen vapauduttua maitokauppoihin. Vuonna 1974 tuotanto nelinkertaistui kuuden vuoden takaisesta tasosta.

Irma Stormbom sai teollisuusneuvoksen arvon 6.6.1976 ensimmäisenä Lapin läänissä ja kolmantena naisena Suomessa.

Irma Stormbom muutti eläkepäivinään asumaan Helsinkiin, mutta ei koskaan unohtanut Lappia. Hän oli Lapin ja Helsingin välisissä asioissa välittäjänä ja puolusti pohjoisen asemaa Suomessa.

Lapin Kullan tehdas Torniossa sulkeutuu

Irma Stormbom vakuutti vielä 1977 lehtihaastattelussa, että Lapin Kultaa ei myydä Hartwallille. Hän vakuutti, että pojat jatkavat tehtaan johdossa ja lastenlapsissa on nousemassa ”topakkaa jälkikasvua”.

Toisin kävi. Vuonna 1980 Lapin Kulta Oy myytiin Hartwallille. 29.6.2008 Hartwall myytiin hollantilaiselle Heinekenille, joka nyppäisi nuppineulan yrityskarttansa pohjoiselta kulmalta, ja lakkautti täysin kannattavana toimineen Lapin Kullan tehtaan syyskuussa 2010. Työttömäksi jäi 150 työntekijää.

”Lapin Keisarinna”

Irma Stormbom ei nähnyt sukunsa yhtiön ja elämäntyönsä tuhoa. Hän kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen Helsingissä vuonna 1985 vain 68 vuoden ikäisenä.

Hänet haudattiin Tornioon. Siunauspuheessa Irmaa luonnehdittiin ihmiseksi, ”joka rakasti paljon ja jota rakastettiin paljon”.

Kirjailija Rakel Liehu nimittää muistokirjoituksessaan (Kaleva 18.5.1985) Irmaa ”Lapin Keisarinnaksi”.  ”Työ oli Irmalle haaste. Hänen mottonsa oli ´Ammatti on elämän selkäranka´. Hänessä oli kokemuksen tuomaa suoruutta, kursailemattomuutta ja teeskentelemättömyyttä, joskus jopa pelottavaakin realistisuutta”, Liehu kirjoittaa.

Irma Stormbom oli kotikaupungissaan Torniossa ja koko Lapissa myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli kahteen otteeseen Tornion kaupunginvaltuustossa sekä muun muassa kulttuurilautakunnassa ja talouselämää tukevissa toimikunnissa. Lisäksi hän toimi useissa erilaisissa järjestötehtävissä kuten kauppakamarin, yrittäjäyhdistysten ja panimoalan yhdistysten johtotehtävissä.

Irma Stormbom oli kulttuurin vahva kuluttaja ja tukija.  Hän oli Euroopan kulttuurisäätiön Suomen osaston hallituksen jäsen. Tämän vaikutuskanavansa kautta hän oli mukana hankkimassa arktista museota Rovaniemelle. Hän oli Länsi-Pohjan Soroptimistiklubin perustajajäsen, Kalevalaisten Naisten Liiton hallituksen jäsen sekä Tornion Kalevalaisten Naisten toimijana mukana  hankkimassa Aino-patsasta kaupungin keskustan Aino-puistoon.

Hän perusti Irma Stormbomin rahaston Syöpäsäätiölle sekä vuonna 1982 kotikaupunkiinsa nimeään kantavan säätiön, jonka tehtävänä on torniolaisten opiskelijoiden musiikki- ja teatteriopintojen tukeminen.