Osuusliike Raahenseudun Piehingin myymälä pääsi parhaina aikoinaan tämän alueen Seutun kaupoista suurimpiin myyntilukuihin. Tiskin takana hääräsivät Eeva ja Pauli Kippola.

Pyhäjoelta Raaheen

Eeva Kippola (o.s. Viirret) on Pyhäjoen tyttöjä, syntynyt sanomalehti Raahen Seudun kanssa samana päivänä. Ammatinvalinta ei tuottanut hänelle ongelmia, pikku tytöstä asti hän oli pyrkinyt kauppa-alalle. 16 vuotta täytettyään hän pääsi toiveammattiinsa, kun Rautiossa myymälänhoitajana toiminut kummitäti Fanni palkkasi hänet kauppaansa apulaiseksi. Sitten tuli sota ja Eeva matkasi Helsinkiin. Muutama vuosi vierähti Mauno I. Mäkelän elokuvateatterin palkkalistoilla. Sodan jälkeen Eeva palasi kotikonnuilleen ja työskenteli Rajamaan kaupassa Pyhäjoella. Vuonna 1949 hän avioitui Pauli Kippolan kanssa. Hän oli Viirteeessä kutomassa mattoja äidilleen, kun hänen silmiinsä sattui Raahen Seudusta ilmoitus: Saloisten Seutun myymälässä oli avoinna myymälänhoitajan paikka. Työpaikkahaastattelussa hän päihitti kaksi muuta hakijaa hyvällä päässälaskutaidolla ja paikka oli hänen. Hän työskenteli Saloisten Seutussa kaksi ja puoli vuotta. Elettiin vuotta 1953, kun Kippolalle tarjottiin myymälänhoitajan paikkaa Piehingin Seutussa (Piehinki sijaitsi tuolloin Saloisten kunnassa. Saloinen liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973.) Rakennus oli komea ja nykyaikainen, oli sähköt ja keskuslämmitys. Aviopuoliso Pauli jätti työnsä Santaholman sahalla ja Kippolat ryhtyivät yksistä tuumin palvelemaan piehinkiläisiä. Heillä oli työsuhdeasunto samassa talossa. Seutun kaupan tuotevalikoimaan kuului kaikkea mahdollista napeista traktoreihin, nauloista tervaan ja öljyyn. Tarjolla oli elintarvikkeita, kankaita, alusvaatteita ja jos jonkinsorttista tilipehööriä. Piehinkiläisten ei tarvinnut lähteä Raahen keskustaan asti ostoksille, paitsi apteekkiin ja Luovin kauppaan päällysvaatteita ostamaan.

Savottaan kaupan kautta

Palasokeria ei vielä ollut, myytiin toppasokeria, josta kauppias lohkaisi passeleita palasia. Työssä harjaantui niin, että punnitsematta osasi ottaa topasta vaikkapa puolen kilon kimpaleen. ”Jotkut asiakkaat olivat niin nirsoja, että heidän piti saada topan yläpäätä, alapää kun oli pehmeää, niin siitä eivät kaikki tykänneet”, Kippola muistelee. Käsistään kätevät emännät ostivat kokosainen pakan kangasta ja ompelivat ranellista alusvaatteet ja aivinasta kesäpaidat. Ensimmäisinä vuosina Kippolat ostivat tinkimaitoa Luukkoselta ja Hyväriltä. Sitten Seutussa ruvettiin myymään maitoa. Se tuli meijeristä päniköissä. Tavarakuorma Seutun päämyymälästä tuli kaksi kertaa viikossa. Kerran viikossa tuli leipää Seutun omasta leipomosta, joka oli Pekkatorin kulmalla. Kananmunat tulivat Hongan Jannelta. Alueen maanviljelijät jauhattivat jyvänsä Piehingin myllyssä. Myllyreissulla he pysähtyivät kauppaan ostoksille. Kun savottamiehet lähtivät Härkölassiin viikkokuntiin, niin savotta alkoi kaupan kautta. Viikon eväät ostettiin mukaan. Pikku ostokset kirjattiin tiskipaperin laitaan ja ynnättiin yhteen päässä. ”Meillä oli mekaaninen laskukonekin. Sitä käytettiin, kun oli paljon laskemista”, Kippola huomauttaa.

Puolukoita ja puhelinpalvelua

Piehinkiläiset olivat ahkeria marjastajia. He toivat valmiiksi perkatut puolukat Seutuun ja saivat rahat heti käteensä. ”Kyllä siinä oli paljon tekemistä, kun puolukoita pakattiin laatikoihin päämyymälään kuljettamista varten”, Kippola huokaa mutta jatkaa, että se oli mukavaa aikaa. Mitä kiireempi, sen parempi. Kaupan puhelinnumero oli Piehinki 6. Kyläläiset tulivat hoitamaan kiireellisiä asioita kaupan puhelimella. ”Eivät he itse uskaltaneet soittaa, vaan pyysivät minua soittamaan”, Kippola täsmentää. Johanna Karjalainen hoiti Piehingin sentraalia.

Emännillä samat ostokset

Kaupan yhteydessä toimi SOK:n säästökassa. Sinne tulivat alueen maanviljelijöiden maitotilit meijeristä. Myös eläkkeitä tuli säästökassaan. Pauli Kippola vei henkilökohtaisesti eläkerahat Arkkukarin vanhainkodin vanhuksille. Kaupasta ostettiin velaksi, joka kuitattiin maitotilistä. Kerran olivat Kujalan ja Joensuun emännät yhdessä asioilla. Kujalan emäntä teki ostoksia, kun toinen emäntä huomasi kauhukseen, että ostoslista on unohtunut kotiin. ”Älä huoli. Saat minulta tämän ostoslistan, kun olen omat ostokseni tehnyt”, naapuri lohdutti.

Eikä siinä vielä kaikki

Kaupan yhteydessä toimi myös posti. Siellä myytiin postimerkkejä ja otettiin vastaan niin kirjeet kuin paketitkin. Postiauto toi Piehingin postisäkin kauppaan, josta kyläläiset hakivat postinsa. Jokelan Naimi jakoi postit ylipääläisille. Kultalan- ja Hurnasperän postisäkki nakattiin vauhdissa tien poskessa olevan laatikkoon. Kultalanperän postisäkistä huolehtivat Martinit ja sieltä naapurit kävivät hakemassa postinsa. Sen ajan kaupat olivat kylän keskuksia ja kokoontumispaikkoja. Käkelän linja-autoa tultiin odottamaan kauppaan ja samalla raatattiin. Innokkaimpia raatimiehiä piti hätistellä ulos, kun Käkelä lähestyi. ”Ettei ne ois myöhästyny autosta”, Kippola nauraa. Kippolat hoitivat Piehingin myymälää 15 vuotta. Piehingistä he muuttivat ensin Ruovedelle ja sieltä vuoden päästä Haukiputaalle. Eeva Kippolan ura kauppiaana kesti kolme vuosikymmentä. Nyt hän viettää vapaaherrattaren päiviä Raahessa.