Riitta-Leena syntyi keväällä 1946 Huttusten perheeseen neljästä lapsesta toiseksi nuorimpana ja kasvoi jo kotonaan Säämingin Kallislahdessa vilkkaaseen järjestötyöhön. Hänen isänsä oli Kallislahden maamiesseuran puheenjohtaja ja äiti maatalousnaisten jäsen. Kotitilalla oli 7 ha peltoa, 54 ha metsää ja melkein joka sortin kotieläimiä.

Savonlinnan tyttölyseossa suoritetun keskikoulun jälkeen Riitta-Leena Huttunen kävi Säämingin emäntäkoulun ja oli kotitalousharjoittelijana Moijinhovin kartanossa. Varkauden talouskoulun jälkeen oli vuorossa Keski-Suomen kotitalousopettajaopisto, josta Riitta-Leena valmistui jouluksi 1968.

Työ tekijäänsä neuvoi

Mikkelinläänin maanviljelysseurassa oli kotitalouskonsulentin paikka auki, mutta haku-aika oli menossa umpeen maanantaina. Riitta-Leena sai kuitenkin viedyksi paperinsa ajoissa perille. Tiistaina puoleltapäivin tuli puhelinsoitto johtokunnan kokouksesta. Riitta-Leenalta kysyttiin, oliko hän mahdollisesti raskaana. Hän oli näet edelliskesänä mennyt naimisiin rajavartiostossa palvelevan ampumahiihtäjä Martti Jantusen kanssa. ”En tietääkseni”, Riitta-Leena vastasi hämmentyneenä. Iltapäivällä tuli tieto valinnasta.

Työ tekijäänsä neuvoi. Sen lisäksi maatalouskeskuksen johtaja opasti alalle, puutarhakonsulentti antoi taustatietoja osastoista ja järjestökentän konkarinaiset valistivat hienovaraisesti tulokasta: ”Hilkka Vakkilaisen aikaan veisattiin aina emäntäpäivillä tämä ja tämä virsi”. Todellinen tulikoe oli kesällä 1969 järjestetty Pieksämäen maatalousnäyttely, joka pidettiin lähes käyttämättömänä olleella lentokentällä. Onneksi kotitalousneuvoja Toini Lappalainen oli tottunut ravintolan vetäjä ja tuki uutta konsulenttia.

Etelä-Savossa maatilamatkailulla on pitkät ja katkeamattomat perinteet. 1970-luvulla Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus järjesti lukuisia kursseja maatilamatkailuyrittäjille, jotka osallistuivat innokkaasti myös pitopalvelukoulutukseen. Kahvi- ja ateriapalvelukursseja pidettiin joka pitäjässä. Lisäksi jatkettiin perinteistä kotitalous- ja puutarhaneuvontaa.

Naiset keksijöinä ja kehittäjinä

Kun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksessa panostettiin 1980- luvulla ja 1990-luvun alussa entistä enemmän naisten yritysneuvontaan, miesten puolella hymähdettiin ”puuhastelulle”. Sen liikevaihto oli tietysti vain murto-osa siitä, mitä karjatalous ja maanviljely tuottivat. 2000-luvulla asenteet alkoivat kuitenkin muuttua.

Kun Maatalouskeskusten Liitto kiersi suuren toimittajajoukon kanssa tutustumassa Etelä-Savon liitännäiselinkeinoihin, kysyi yksi toimittajista kierroksen päätteeksi, mikä yhteinen piirre oli kaikilla näillä menestyneillä yrityksillä, joihin he olivat tutustuneet. Vastaus oli selvä: yritysidea oli naisen keksimä ja kehittämä.

Ilman järjestöhenkeä ei tuloksia synny. Sitä on vahvistettu mm. Kylä elää – ja liikuntakampanjoilla. Erilaiset retket ovat olleet suosittuja ja taloudellisestikin kannattavia. Naisten toimintaan on usein saatu virikkeitä koko järjestön hankkeista. Kun järjestön teemana oli tilojen sukupolvenvaihdos, naiset järjestivät emännyydenvaihdosseminaareja, joissa arkaluontoisiakin kysymyksiä voitiin käsitellä näyteltyjen anoppi ja miniä -vuoropuhelujen avulla.

Riitta-Leena Jantusen 41 vuoden järjestöurakka päättyi vuonna 2009, kun hän jäi eläkkeelle. Palkitsevinta hänen työssään kotitalouskonsulenttina ja naisten toiminnanjohtajana on ollut nähdä, miten neuvonta on vaikuttanut. Maakuntaa kiertäessään Riitta-Leena on tavannut kymmeniä entisiä kurssilaisiaan, jotka nyt pyörittävät omia yrityksiään.