• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki
Kuuntele

Eeva Rantamäki (oik.) rippipäivänään ystävänsa kanssa vuonna 1937.

Eeva Rantamäki avioitui Kalle Säynäjäkankaan kanssa syksyllä 1944.

Presidentti Mauno Koivisto onnittelemassa Eeva Säynäjäkangasta mitalin johdosta äitienpäivänä 1983.

Sukunimi:
Säynäjäkangas

Etunimi:
Eeva Heleena

Elinaika:
1922-2002

Synnyinpaikka:
Evijärvi

Kuolinpaikka:
Kemijärvi

Pohjanmaalta Lappiin

”Olen aina tykännyt hoitaa vauvoja, koska ne tuoksuukin niin hyvälle”. Äitimme muisti monenlaisia sanontoja. ”Siitä ne vaikeudet lasten kanssa vasta alkaa, kun korva korvan tavoittaa”.

Äitimme Eeva oli Helka ja Eemeli Rantamäen esikoinen. Äiti eli lapsuutensa ja nuoruutensa Evijärvellä, Kortesjärven Kivimäen kylässä. Perheeseen syntyi lisäksi kolme poikaa ja kaksi tyttöä.

Äidin suuri haave oli tulla kotitalousopettajaksi, mutta vanhemmat ajattelivat emäntäkoulun riittävän. Isä ja äiti tutustuivat evakkomatkallaan, ja avioiduttuaan äiti muutti evakon jälkeen huhtikuussa 1945 Kemijärven Luusuaan. Perheeseemme syntyi kymmenen lasta – viisi tyttöä ja viisi poikaa. Yksi lapsista jäi isän kuoltua vuonna 1972 hoitamaan kotitilaa. Vuonna 1975 hän rakensi pihapiiriin uuden talon, jossa äiti sai viettää loppuelämänsä. Toiset lapset kävivät kaikki lukion ja korkeakouluopintojen jälkeen siirtyivät erilaisiin ammatteihin.

Luusuaan muutto oli äidille suuri muutos. Talossa asui ”syytingillä” isän äiti kuolemaansa, vuoteen 1960 asti. Lisäksi isän sisko asutti yhtä kamaria.

Pohjanmaan ja Lapin väliset kulttuurierot olivat suuria. Sopeutuvaisena ja kilttinä ihmisenä äiti tuli hyvin toimeen uudessa ympäristössä. Hän säilytti oman hengellisen vakaumuksensa todeten, että hän on evankelisluterilainen.

Uskonto, virret, lorut ja erilaiset sanonnat olivat hänellä tarkassa muistissa. Vielä vanhana hän soitti huoneessaan sähköharmonia ilman nuotteja ja osasi ulkoa lukemattomia virsiä. Joka ilta hän rukoili läheisilleen varjelusta ja unentuloa helpotti: ”Levolle laske Luojani, armias ole suojani. . .”

Elämän viisauksia arjen keskellä

Karjanhoito, taloustyöt, lapsista huolehtiminen veivät kaiken hänen aikansa. Mutta iloisuus ja positiivisuus säilyivät. Kerran hän totesi, että meistä lapsista ei kenestäkään tullut niin iloista kuin hän on. Anna on melko iloinen, mutta ei Annakaan ole niin iloinen kuin hän itse.

Karjanhoito vaati aikaisen heräämisen; ylös oli noustava usein jo ennen viittä. Pirtin hellaan ja navetan padan alle oli sytytettävä tuli. Enimmillään meillä oli kahdeksan lehmää, lampaita, hevonen ja keväisin hankittu sika. Siitä hän kuitenkin sanoi, että ”sika laarista syö”. Sianpito ei ollut kovin taloudellista, vaikka vaihtelua ruokavalioon toikin. Hän muisteli, että pienimpiä lapsia oli pidettävä navetassa saavissa. Piika oli kyllä monesti apuna ja lapsilauman kasvaessa kunnalta sai kodinhoitoapua.

Keväisin, ennen juhannusta äiti piti suursiivouksen. Sängyt kannettiin ulos ja kuurattiin. Huoneet pestiin ja samoin talvivaatteet, jotka siirrettiin kesäksi aittaan. Kesäisin pyykit pestiin rannalla isossa padassa. Perjantai oli leipomispäivä. Omista ohrajauhoista äiti teki rieskoja, jotka säilyivät talvella pakkasessa. Ruisleivät kuivuivat kesällä orressa. Kesällä piti leipoa yöllä tai sateella, jotta palovaaraa ei olisi.

Äiti opetti tytöille vaatteiden tekoa ja kangaspuilla kutomista sekä ruuanlaittoa. Kattilaan piti laittaa kansi päälle, jotta ”vitamiinit eivät karkaa”. Herkullisin hänen valmistamistaan ruuista oli uunissa paistettu vastasyntynyt vasikka. Perinneruokien valmistajana hän oli taitava. Mieleen ovat jääneet lihaviillokki, kampsut ja kuupullat, ternimaitopannukakku, leipäjuustot, navetan kesäkeittiössä keitetyt porsaan sorkat sekä paistetut ja keitetyt kalat. Varsinkin nuottauksen ansiosta kevytkalorista kalaa syötiin niin paljon, että äiti totesi närästyksensä parantuneen Kemijärvellä ”huonolla ruualla”. Pohjanmaalla syötiin paljon rasvaista lihaa.

Kiitollisuutta ja kiitosta

Voi sanoa, että äitimme uhrautui lastensa hyväksi. Mutta silti hän tunsi valtavaa kiitollisuutta elämää kohtaan. Usein hän totesikin onnistuneiden asioiden jälkeen ”laittavansa kädet kyynärpäitä myöten ristiin”. Hilkka-siskomme oli kysynyt kerran äidiltä, että miksi meitä on niin monta. Äidin vastakysymys kuului: ”Kenet sinä antaisit pois?” Lasten lähdettyä kouluun Kemijärvelle ja myöhemmin opiskelemaan etelään äiti kirjoitti kirjeitä ja lähetti kortteja.

Äidin muisti hyvin menneitä asioita. Käsirasvasekoituskin oli jäänyt hänen mieleensä ja hän pyysi apteekkia sekoittamaan rohtuneille kasilleen voiteen, joka sisälsi ”lanolia, linolia, lysosia ja lyseriinia”.

Raamattu oli hänelle hyvin tuttu. Ja huumoria hänellä riitti. Kysyin kerran, että mitä Raamattu sanoo alkoholin käytöstä. Aili vastasi, että ”viiniä murhemieliselle, väkevää viinaa menehtyvälle”. Äidin mielivirsi oli ”Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan.” ja ”Onpa taivaalla tarjolla lapsillekin” sekä ”Jeesuksesta laulan”.

Äitimme ei koskaan puhunut pahaa kenestäkään ihmisestä. Meille lapsille on jäänyt mieleen hänen hellyytensä. Äidillemme myönnettiin elämäntyöstään Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitali kultaristein, jonka hän vastaanotti äitienpäivänä presidentin linnassa 1983.

Kirjoittaja

Jorma Säynäjäkangas

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Kirjoituksia äideistä, Kvinnoliv på landsbygden, Mor är den som håller familjen samman, Naiselämää maaseudulla, Naisten Ääni

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 A 11
00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni – artikkelitietokannan rekisteripitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Artikkelien lainauksissa pitää olla näkyvissä kirjoittajan nimi ja Naisten Ääni!

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT