Tuula Lehtinen tunnetaan taidemaailman tuhmana tyttönä, joka uskaltaa maalata vaaleanpunaisia ruusuja, kehystää ne kukkatyynyillä ja antaa näyttelylleen epäilyttävän nimen: Kauneudesta.

”Tosikkokin täällä herkistyy ja ajatus lentelee leikitellen ruususta ruusuun.” ”Kyllä tää on niin hyödytöntä.” ”Upea, herkullinen näyttely, erityisesti mosaiikkityöt lumosivat.” ”Posliinimosaiikkijuttu on ihan kamala, taidat tahallasi ärsyttää katsojaa.” ”Ihanaa, upeaa, monta erilaista tekniikkaa, kaunista.”

Sitaatit on poimittu Hämeenlinnan Taidemuseon näyttelykirjasta. Tuula Lehtisen 2000-luvun työt ihastuttavat mutta myös ärsyttävät. Kaunis kukka ei ole kaikkien mielestä laadukasta taidetta. Miksi näin?

Kauneus ja äly eivät kuulu yhteen?

Kysymys on askarruttanut Tuula Lehtistä, tamperelaista kuvataiteilijaa, vuosikymmenet. Eli 1970-luvulta saakka, jolloin hän aloitti taiteen opiskelun Suomen Taideakatemiassa.

”Olin aina ihaillut vanhoja mestareita, ja minua kiinnosti maisemien ja kukkien maalaaminen. Olin pettynyt, kun minulle selvisi, että ne olivat kiellettyjä aiheita.”

Tuula Lehtinen ei lähtenyt valtavirran mukaan, vaan alkoi purkaa tabuja. Ja tekee sitä edelleen. Hän kuvaa arjen kauneutta, vaikka se kuuluu monen mielestä vain mainosmaailmaan, ei taiteeseen.

”Miksi taiteen pitäisi olla raflaavaa ka miksi taiteilijan pitäisi muuttaa maailmaa? Miksi mennään jopa niin pitkälle, että kauneudesta tulee rumaa. Taidetta voidaan tehdä monella tavalla. Ennen kaikkea taide on kovaa työtä.”

”Kauneus on mielestäni mielenkiintoisimpia kysymyksiä nykytaiteen kentällä”, taiteilija toteaa.

Lauseellaan hän viittaa modernismin myötä muotoutuneeseen käsitykseen, jonka mukaan kauneus ja estetiikka ovat taiteessa epä-älyllisiä ja vähäarvoisia, jopa tyhmiä. Taidemaailma on Tuula Lehtisen mukaan hyvin konservatiivinen. Siellä ei anneta kaikkien kukkien kukkia. Tuula nauttii kauniiden töiden tekemisestä ja kysyy, onko hänellä oikeus esiintyä taidemaailman näyttämöllä vai kuuluuko areena vain nykymaailman pahuutta julistaville tosikoille. Kysymys on rohkea, mihin oikeuttaa taiteilijan vahva ammattitaito ja menestys. Tuula Lehtinen on toiminut Norjassa Bergenin taidekorkeakoulun grafiikan professorina ja kirjoittanut alan oppikirjoja, pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Silti taitelijaa askarruttaa, miten suuri yleisö ottaa hänen työnsä vastaan. Haltioituen vai nyreillen?

Eri tekniikoiden suvereeni yhdistelijä

Tuula Lehtinen on kuvataiteen moniosaaja, jolle arvokkaan tradition ja käsityötaidon jatkaminen ja uudistaminen on tärkeää, mutta joka on myös kauneuden puolestapuhuja. Itseään hän ilmaisee maalaten öljyvärein, grafiikka-, mosaiikki- ja posliinitöin ja osallistumalla arkkitehtuuri- ja infrastruktuurihankkeisiin.

1990-luvulla Tuula Lehtinen alkoi ottaa tilaa itselleen: tehdä taidegrafiikka ja maalata öljyväreillä rohkeasti kukkia. Hän muutti työrutiinejaan meditaatiolla, työstämällä teoksiaan pitempään, jopa kuukausia, ja alkoi hyödyntää Photoshop-kuvankäsittelyohjelmaa töissään. Sen avulla hän on toteuttanut muun muassa Ismo Alangon cd-levyn kannen ja suuren, 40 cm x 150 cm:n kokoisen kukkataulun, johon hän liitti vanhan kukkataulunsa kukkien lehtiä ja kukkia.

”Maalaamisen pitää olla ekspressiivistä. Kauneuteen taiteessa liittyy käsityö, joka vaatii aikaa. Taide on aina myös löytöretki itseen”, hän sanoo.

Taiteilijalle, joka rakastaa käsin tekemistä ja arjen koristelua, mosaiikki on osoittautunut erinomaiseksi ilmaisun välineeksi. Tuula Lehtinen onkin viime vuosina toteuttanut useita julkisia mosaiikkiteoksia, muun muassa Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen. Työn alla on teos rakenteilla olevalle Koskenkylä-Kotka -moottoritielle. Myös grafiikan ja posliinin yhdistäminen kuuluu uusimpiin tekniikkavaltauksiin. Posliini oli aikoinaan kultaa kalliimpaa, mutta on nyt arkinen materiaali. Tuula Lehtinen on valanut posliiniin isänsä ja tuntemattomien naisten kenkiä sekä maitotölkkejä, joiden pinnan on koristellut kauniilla kuvilla.

Eli Tuula Lehtisen sanoin: ”Kauneus on kulttuurinen ilmiö, joka on aina ollut olemassa ja tulee olemaan. Kauneus vaikuttaa meihin, haluamme tai emme”.