Modistikuningatar Selinin liikkeeseen Helsingissä tuotiin hattu, joka oli noin 15 vuotta aikaisemmin ikuistettu Edelfeltin maalaukseen. Silti se kaipasi muutostöitä, kohennusta ajan muotiin. Suuren diivan suuri hattu laskettiin harjoittelijan työpöydälle. Jyväskyläinen nuori nainen ei pelästynyt Aino Acktén asettamaa tehtävää. Kisälli Kauppinen tarttui viipymättä toimeen, päätti mitä tehdä ja jonkun ajan päästä päähineen päivitys strutsinsulkineen oli valmis.

Olga Kauppinen oli saanut paikan Selinin liikkeestä vaikka hänen lapsena potemansa vakava sairaus oli jättänyt naiseen pysyvät vauriot. Polionruntelema Kauppinen kykeni harjoittamaan ammattiaan viisikymppiseksi asti, jolloin toinen kuolemaan johtanut tauti lopulta lannisti sinnikkään yrittäjän.

Olga Kauppinen syntyi yrittäjäperheeseen. Isänsä Ananias oli suutari, joka oli hakenut oppia Venäjältä. Ananias Kauppinen ei ollut afäärimies, pikemminkin uskalikko, joka kokeili enemmän tai vähemmän onnistuen eri toimialoja. Ananias ehti olla mm. kenkäkauppiaana, valokuvaajana ja jopa elävien kuvien näyttäjänä. Isä oli vienyt perheensä Jyväskylästä joksikin aikaa Petäjävedelle. ”Pettuvesi” ei tehnyt Ananiaksesta porhoa, mutta paikallisessa kansakoulussa Olga sai ensimmäisen oppinsa. Kauppiset palasivat Jyväskylään ja nuori Olga pääsi opiskelemaan maineikkaaseen tyttökouluun. Hän ei koskaan valmistunut, muistokirjoituksen mukaan Kauppinen oli havainnut olevansa enemmän käytännön ihminen – voisi sanoa käytännöllisesti luova. Olgan muista sisaruksista veli Hugo oli sisukas amerikansuomalainen känsämaratoonari. ”Pikku-Hugo” omisti Yhdysvalloissa erään tunnetun pitkän matkan juoksukilpailun ennätyksen vuosikymmeniä. Olgan sisarista pankkivirkailija Aino Kauppinen eli myös värikkään mannertenvälisen elämän – jyväskyläinen paikallishistoria tosin muistaa hänet lähinnä kulttuuripersoona Lassi Utsjoen alias ”Puuman” vaimona.

Olga Kauppinen perusti 1921 ensimmäisen yrityksensä Jyväskylän ytimeen palattuaan Helsingistä. Muotiliike Norman mainokset (kuva ohessa) toivat paikallislehtien sivuille glamouria ja katukuvaan mannermaisia virtauksia, jotka lienevät avanneet paikallisten perinteisiin patoutuneita ajatuksia. Kauppinen piti liikettä noin 30 vuotta eri osoitteissa myös nimellä Olga Kauppisen muotiliike mm. Kauppakadulla ja Tellervonkadulla. Olga Kauppinen palveli modistina asiakkaita kotonaan niinä aikoina kun hänellä ei ollut kiinteää liiketilaa. Hänen tunnetuin osoitteensa oli Toritalossa Torikadulla. Se tunnetaan nykyään Gummeruksenkatuna. Koetin etsiä vanhoista valokuvista, jotka on otettu Kirkkopuistosta Torikadulle päin, Olgan liikkeen ikkunaa. En ole sitä vielä löytänyt, mutta nykykävelijä saattaa tietämättään taivaltaa Gummeruksenkatu 9:n kohdalla liikehuoneiston ohi, jonka oven kilahdukseen neiti Kauppinen salamannopeasti reagoi ”Kuinka voin palvella…”

Olga Kauppisesta käytettiin Jyväskylässä usein ilmausta neiti Kauppinen – kuitenkin sillä samalla arvovallalla jolla herraa jostakin vekseleitä kirjoittavasta pankinjohtajasta. Neiti Kauppinen oli paikkakunnan ehdoton auktoriteetti mm. muotiin liittyvissä kysymyksissä. Jyvässeudun lehdet haastattelivat aina neiti Kauppista kun haluttiin tietää uusimmista trendeistä. Olga Kauppinen ei ollut mikään mielipiteiden latelija vaan hän ylläpiti ammattitaitoaan matkustamalla Euroopassa alan tapahtumissa. Eurooppalaiset asiantuntijat olivat tunnustaneet Kauppisen taiteellisen silmän ja modistin taidot täysin mannermaisiksi. Paikallisiin muotinäytöksiin oli ”Muodinorja neiti Kauppinen sommitellut erittäin miellyttävät hatut, viimeisimpiä Pariisin muoteja myöten”.

Olga Kauppinen oli Suomen johtavia koirankasvattajia 1930-1940 luvuilla. Hän tuli tunnetuksi kiinanpalatsikoiristaan. Kauppisen kasvattamia pekingeesejä olivat mm. Euroopassa menestynyt Iwory Liu-Chang, Taija ja Shantung Of Royal. Viimeksi mainittu oli saanut kutsun Kaivopuistoon Kalliolinnantielle. Marsalkka Mannerheim Sisä-Suomi lehden mukaan ”Aasian olojen tuntijana – ja myös innokkaana koirankasvattajana – halusi tutustua tähän erinomaiseen koirayksilöön”.

Olga Kauppinen ei tämän ajan paikallishistoriallisen muistin mukaan ole Jyväskylän historian tunnetuin naisyrittäjä, mutta hän oli sitä omana aikanaan. Kauppisen hautajaisten uutisointi on kuin lukisi 1950-luvun ”kuka on kukin” teoksen Jyväskylän painosta. Hänet siunasi Hjalmar Paunu, joka oli korostanut puheessaan Kauppisen elämäntyötä sekä niitä suuria kärsimyksiä joita Olga Kauppisen oli pitänyt kokea. Kirkkoherra Paunun puhe on voinut olla erityisen koskettava, sillä Hjalmar itse oli jäänyt leskeksi muutamaa viikkoa aiemmin. Lassi Utsjoki oli sepittänyt kälylleen muistovärssyn. Se ei valitettavasti ole säilynyt? Emäntänsä kuoltua Ching-Ching of Glorios pekingeesin otti hoitaakseen suolahtelainen hattukauppias Saimi Santalahti. Naisilla oli pitkä yhteinen historia – Kauppinen oli Santalahden entinen työnantaja ja oppiäiti.

Olga Kauppisen viimeinen leposija sijaitsee Jyväskylän vanhalla hautausmaalla perhehaudassa. Vuosittaiset teemoitetut (esim. naisten vuoro) ja suositut opastetut hautausmaakävelyt eivät pysähdy Olgan haudalla.