Lastenneurologian erikoislääkäri ja Helsingin yliopiston dosentti Märta Donner (1922-2013) tuli tunnetuksi merkittävänä kehitysvammaisten lasten hoidon ja diagnostiikan kehittäjänä. Hän toimi Helsingissä Lastenklinikan lastenneurologian ja EEG:n erikoislääkärinä vuosina 1962 – 1977 ja konsultoi sen jälkeen vuoteen 1985 Länsi-Uudenmaan aluesairaalassa muiden sairaaloiden lastenneurologiapotilaiden hoitoa.

Lastenneurologian kehittäjä

Märta Donner pääsi ylioppilaaksi keväällä 1940 ja aloitti lääketieteen opiskelut. Jatkosodan aikana hän toimi apusisarena Äänislinnassa ja vuonna 1944 apulaislääkärinä Pälksaaren sotasairaalassa. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan ja toimi lastenlääkärinä Diakonissalaitoksen psyykkisesti vammaisten lasten sairaalassa, joka sittemmin muuttui itsenäiseksi Rinnekodiksi. Hänen isänsä Sven Donner oli sen ylilääkäri, ja tyttären kiinnostus alaan oli syntynyt jo kasvuvuosina kotona. Märta Donner hankki lastenneurologian asiantuntemusta opintomatkoilla Englannista ja Ruotsista. Hänen väitöskirjansa (1954) käsitteli mongoloidilasten biologiaa ja immunologiaa.

Potkulaudalla potilaiden luo

Lastenneurologisen tutkimuksen ja hoidon aloittajia Lastenklinikalla olivat ylilääkäri Arvo Ylppö ja apulaislääkäri, dosentti Jyrki Kauhtio, joka kuoli nuorena vuonna 1962. Tällöin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalle perustettiin lastenneurologiaan perehtyneen EEG-lääkärin virka. Sen ensimmäiseksi haltijaksi nimitettiin Märta Donner, sillä hän oli alan ainoa asiantuntija Suomessa. Hänen työmääränsä oli heti valtava. Konsultointipyyntöjä tuli kaikilta Lastenklinikan 13 osastolta ja poliklinikalta, koska noin 10 prosenttia kaikista potilaista kärsi jostakin neurologisesta ongelmasta. Epilepsiapotilaat, kehitysvammaiset sekä erilaisista aivovammojen jälkitiloista kärsivät potilaat olivat tärkeimpiä ryhmiä. Työtoverit antoivatkin Donnerille lahjaksi potkulaudan, jotta hän ehtisi hoitaa kaikkia potilaitaan. Avosairaanhoitoa varten hän aloitti Lastenklinikalla epilepsiapotilaiden vastaanotot, jotka pian laajenivat neurologisiksi erikoisvastaanotoiksi.

EEG- ja röntgenlaitteet kehittyivät huimaa vauhtia. Märta Donnerin hellittämättömällä työllä pystyttiin sairaudet diagnostisoimaan entistä vaikeammissa tapauksissa ja auttamaan potilaita. Kehitystyötä auttoi Donnerin läheinen yhteistyö pohjoismaisten lastenneurologien kanssa. Lisäksi hän vaikutti kehitysvammaisten lasten puolestapuhujana. Donner perusti vuonna 1967 epävirallisen lastenneurologisen klubin, jossa alan lääkärit pitivät alustuksia.

Märta Donner oli ilmeisesti ensimmäisiä lääkäreitä, joka aloitti 1960-luvun alussa sanelukoneen käytön helpottamaan paperityötä. Hänen jälkeensä vuonna 1977 perustettiin Lastenklinikalle toinenkin lastenneurologian virka ja työ jaettiin kahdelle lääkärille. Donner itse siirtyi ensin lyhyeksi aikaa Pohjois-Karjalan keskussairaalan osastolääkäriksi ja toimi sitten vuosina 1978 – 1985 Länsi-Uudenmaan aluesairaalassa Tammisaaressa lastenneurologian osaston ylilääkärinä.

Donnerin taidot tunnettiin oman sairaalan ulkopuolellakin. Hän konsultoi Samfundet Folkhälsanissa ja toimi lääkintöhallituksen asiantuntijana. Ansioistaan lastenneurologian kehittäjänä hän sai vuonna 1986 professorin arvon.

Purjehdus oli nuoren Märta Donnerin harrastus. Hän toimi helsinkiläisen meripartiolippukunnan Sjöfartsflickorna lippukunnanjohtajana. Sittemminkin hän vietti vapaa-aikojaan meren äärellä Bromarvissa. Donner toimi myös Amnesty International -liikkeessä.

Henkilötiedot

Märta Maria Donner syntyi 1.6.1922 Helsinki, kuoli 18.3.2013 Helsinki

Vanhemmat professori Sven Evert Donner ja lastentarhanopettaja Elsa Strengell

URA. Ylioppilas, Svenska samskolan i Helsingfors 1940; lääketieteen kandidaatti 1944, lisensiaatti 1948; lääketieteen ja kirurgian tohtori 1954; lastentautiopin erikoislääkäri 1958; lastenneurologian erikoislääkäri 1967. Opintomatka Englantiin 1950, 1958, 1962, Ruotsiin 1954, Tanskaan 1954, 1962.

Apusisar Äänislinnassa 1941- ; apulaislääkäri Pälksaaren sotasairaalassa 1944; Helsingin Diakonissalaitoksen psyykkisesti vammaisten lasten sairaalan lastenlääkäri 1951 – 1955; Helsingin yleisen sairaalan lastentautien osaston lääkäri 1955 – 1958; Kuopion keskussairaalan lastentautien osaston osastolääkäri 1959 – 1962; Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastentautien klinikan lastenneurologian ja EEG:n erikoislääkäri 1962 – 1977; Pohjois-Karjalan keskussairaalan osastolääkäri 1977 – 1978; Länsi-Uudenmaan aluesairaalan lastenosaston ylilääkäri 1978 – 1985.

Koululääkäri, Svenska flicksolan i Helsingfors 1948 – 1951; lääkäri, Sedmigradskys småbarnsskola och Marias Asyl 1952 – 1959; Samfundet Folkhälsanin konsultoiva lääkäri 1957 – 1959, konsultoiva lastenneurologi 1973- ; lastenneuvolalääkäri Helsingissä 1968 – 1975; Helsingin yliopiston lastenneurologian dosentti 1971 – 1985; Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihassairauksien erityispoliklinikan konsultoiva lastenneurologi 1979 – ; Pohjois-Karjalan keskussairaalan lastentautien osaston konsultoiva lastenneurologi 1979 – .

Jäsenyydet: Sjöfartsflickorna-partiolippukunnan johtaja 1943 – 1955; Suomen Partiotyttöjärjestön meripartiokomitea 1955 – 1966; Suomen lääkäriliiton hallitus 1971 – 1972; lääkintöhallituksen lastenneurologian asiantuntija 1972 – 1977; Samfundet Folkhälsanin työvaliokunta 1975 – 1992.

Kunnianosoitukset: Vapaudenmitali 2 1941. Professorin arvo 1986. Kunniajäsen: Suomen Lastenlääkäriyhdistys 1985, Nordiska Barnläkaresällskapet 1989; Suomen lääketieteellisen genetiikan yhdistys. Suomen Partiotyttöjärjestön amr. 1967.

TUOTANTO. A Study of the immunology and biology of mongolism. 1954 (väitöskirja); Lastenneurologian tutkiminen. 1994 (M. Koskiniemen kanssa); muita julkaisuja lastentautiopin ja lastenneurologian alalta.