Sydän-lehteä sydämellä, siihen voi tiivistää keväällä 2020 eläkkeelle jääneen päätoimittaja Marja Kytömäen uran kaksi viimeistä vuosikymmentä. Hänen matkansa kohti toimittajan ammattia alkoi Laajasalon opiston lehdistö- ja tiedotusopin kurssilta vuonna 1979. Alan kehitys on usein mennyt tekniikka edellä, mutta työn ydin on säilynyt: – Koen olleeni palvelutyössä, lukijoiden palveluksessa, Marja Kytömäki sanoo.

– Haaveilin, millaisen lehden perustaisin, jos voisin. Näin Marja Kytömäki kuvaa mietteitään kouvolalaisena ylioppilaana 1977. Toimittajan työ kiehtoi. Silti hän hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan kansatiedettä, joka vaihtui pian ihmisläheisemmältä tuntuneeseen uskontotieteeseen. 

Yliopisto-opintojen lomassa Marja kävi Laajasalon lehdistö- ja tiedotusopin kurssin, työskenteli kesän Yleisradion Kaakkois-Suomen alueradiossa, kirjoitti ja teki taittotöitä freelancerina eri julkaisuihin, perusti perheen ja sai kaksi lasta. Filosofian maisterin tutkintokin tuli lopulta valmiiksi.

– Vuonna 1994 elettiin keskellä lamaa ja lehtiä meni nurin. Hyvinkään kauppaoppilaitoksessa järjestettiin uuden tekniikan kurssi taittajille ja toimittajille. Samalla kurssilla kanssani oli työttömäksi jääneitä kokeneita toimittajia ja ansioituneita kuvaajia perehtymässä Page Maker- ja Quark-taitto-ohjelmiin. He ihmettelivät, pitääkö opiskella uusi tekniikka ja ura. Se opetti minulle paljon kustannusalasta ja sen muutoksista. Tuossa vaiheessa olin jo käynyt yhden taittokurssin.

Taittotaitoiselle toimittajalle löytyi töitä freelancerina ja sitten myös kristillisen Sanansaattaja-viikkolehden toimituksessa. 

Marja ehti työskennellä Sanansaattajan toimitussihteerinä ja taittajana vuodet 1995–1996, kun toimitus irtisanottiin tuotannollista ja taloudellisista syistä. Kerrottiin, että 120-vuotiasta lehteä ei lopeteta vaan sitä uudistetaan. Kolmen hengen toimituksesta jokainen valitsi oman selviytymistapansa; Marjalle se tarkoitti oman toiminimiyrityksen perustamista.

– Irtisanomisessa asiat eivät menneet aivan oikein. Siksikin saatoin ajatella, että se ei ollut minun epäonnistumiseni vaan jonkun muun. Häpeää ja huonommuutta en tuntenut.

Järjestöjournalismin ympyrä sulkeutuu

Suomen Sydänliittoon Marja Kytömäki meni julkaisusihteeriksi vuonna 1998. Lehdenteon ohessa hän sijaisti (2001–2002) liiton tiedottajaa, kunnes 2002 hänet nimettiin Sydän-lehden päätoimittajaksi. Päätoimittajan paikalta hän jäi eläkkeelle keväällä 2020.

Marjan kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu monen muunkin järjestölehden toimituksellinen kehityskulku. 

Ensin lehden toimittaminen ja järjestön viestintä olivat lähellä toisiaan, joskus saman henkilön tekeminäkin. Sitten järjestölehdessä korostui jäseniä palveleva journalismi ja järjestön strategiat ja hallinto pitäytyivät taka-alalla. Siinä vaiheessa toimitus sai tuekseen lisää rahaa ja resursseja, ilmoitustulojenkin ansiosta. Painettu lehti konseptoitiin, ulkoasua kehitettiin ja visuaalista ilmaisua hiottiin. Uusille yleisöille avattiin printin rinnalle verkkojulkaisu – Sydän-lehdelle jo vuonna 2007. 

Nyt järjestöjen journalistiset toimitukset ovat käyneet harvinaisiksi. Sydänliitossa organisaatiomuutoksen yhteydessä päätoimittaja siirrettiin markkinointi- ja viestintäpäällikön alaisuuteen 2018. Julkaistavasta materiaalista valtaosan tuottaa organisaation oma henkilöstö.

– Parhaimmillaan minulla oli avustajalistallani kuutisenkymmentä ammattitoimittajaa ja -valokuvaajaa ympäri Suomen. Se toi lehteen moniäänisyyttä. Sääli, että uusien taloudellisten reaaliteettien vuoksi siitä piti lopulta luopua, Marja Kytömäki sanoo.

Parasta mahdollista kulloisillakin resursseilla

Sydänterveyttä edistävällä Suomen Sydänliitolla on noin 70 000 jäsentä. Heidän keski-ikänsä on 75 vuotta. Tutkimuksissa lukijat ovat pitäneet jäsenlehteään sairautensa tärkeimpänä tietolähteenä, tuen tarjoajana, ystävänäkin.

– Järjestöissä jäsenet ovat perinteisesti olleet hyvin sitoutuneita lehteensä. Puhelimeen on tartuttu helposti ja toimitukseen on soitettu. Nykyisessä kehityksessä minua mietityttää, kenen ääni kuuluu ja mikä on lukijan rooli. Tehdäänkö vain organisaatioiden strategian mukaista asiantuntijaviestintää? Marja Kytömäki aprikoi.

– Minulle toimittajana tärkeintä on ollut palvella lukijaa: välittää tietoa niin, että se puhuttelee ja koskettaa ja se on helppo ottaa vastaan. Ihmisten kohtaamiset ja tarinat sekä asiakeskeisyys ovat säilyneet, vaikka tekniset alustat ovat vaihtuneet.

– Koen, että olen saanut olla tekemässä näköistäni lehteä ja viestintää, parasta mahdollista kulloinkin käytössä olleilla resursseilla. Kun haaveilin nuorena siitä, millaisen lehden perustaisin, Sydän-lehdessä tajusin, että siinähän minulla se on – oli.