Hildur (Hilkka) Maria Kianto (o.s. Molnberg) syntyi 7.3.1882 Torniossa. Hänen isänsä oli kultaseppä Johan Olof Molnberg ja äiti Brita Maria Majava.  Hildurilla oli kymmenen sisarta: Väinö Olavi (1881-1882), Ada Katariina (1883-1969) Bertha Helena (1884-1947), Johan Olof (1885-1886), Georg Olof (1886-1887), Frida Elisabet (1888-1962), Wera Regina (1890-1978), Wilma Sofia (1891-1894), Lotta Matilda (1899-1923) sekö siskopuoli Eedit Sofia Sallinen (1901-?). Isä Johan syntyi 30.3.1859 Limingassa ja kuoli 6.7.1892 vain 33-vuotiaana tuberkuloosiin Torniossa. Äiti Brita syntyi 15.2.1858 Alatorniolla ja kuoli 24.2.1904 Torniossa. Brita Molnberg avioitui ensimmäisen miehensä kuoleman jälkeen kultaseppä Isak Sallisen kanssa 1898.

Hildur Molnbergin lapsuudenkoti Torniossa

Hildurin vanhemmat kuuluivat  kauppiassukuun ja isä oli mukana edustuksellisen demokratian saamiseksi Tornioon. Kultaseppä J. O. Molnberg valittiin joulukuussa 1889 raastuvankokouksessa Tornion ensimmäiseen valtuustoon. Molnberg oli valtuuston jäsenenä vuosina 1890-1892. Lestadiolaisuus oli erittäin vahvasti edustettuna torniolaisten arjessa. Hildurin isästä tuli Tornion rauhanyhdistyksen ensimmäisen johtokunnan puheenjohtaja vuonna 1888. Brita jäi varhain leskeksi. Kultasepän leskellä oli 1898 puhelin, jonka numero oli 24. Vuosisadan vaihteessa eli raittiusliike kulta-aikaa ja Tornioon perustettiin yhdistys Säde. Säde-seura piti myös raittiusravintolaa leskirouva Molnbergin talossa Keskikadun ja Sebuloninkujan kulmauksessa. Talossa toimi myös seuran lukusali, johon tuolloin tilattiin peräti 26 eri lehteä. Myöhemmin raittiusravintola siirrettiin Aspegrenin taloon. Hildur Molnberg varttui valistuneessa kodissa.

Siviilivihkimys Ilmari Calamniuksen kanssa

Hildur Molnberg muutti keväällä 1904 Torniosta Suomussalmelle 22-vuotiaana postiharjoittelijaksi. Postinhoitajana toimi Ilmari Calamniuksen vanhin sisar Aina Calamnius. Hildurilla oli ollut jo ennen muuttoaan kosija, nimittäin 20-vuotias asianajaja Väinö Tanner, joka toimi Torniossa Nordbergin tukkuliikkeen konttoristina vuoden verran.  Hildurin äiti piti tulevaa osuustoimintajohtajaa ja pääministeriä liian köyhänä miehenä tyttärelleen. Tasaisempaa ja vauraampaa elämää olisi ollut Hildurille tarjolla, kohtalo päätti toisin.

Niinhän siinä kävi, että lähes 30-vuotias Ilmari Calamnius (1874-1970) ihastui viehättävään Hilduriin. Miestä kiehtoi Hildurin kauneus ja reippaus ja ennen kaikkea Hildurin kiinnostus poroihin.
Suomussalmen kirkkoherran poika Ilmari Calamniuksen ja kultasepän tytär Hildur Maria Johannintytär Molnbergin kihlaus julkistettiin 7.5.1904 sulhasen 30-vuotispäivänä. Sulhanen halusi heti naimisiin ja he valitsivat Suomessa tuntemattoman siviilivihkimyksen kirkollisen vihkimisen sijasta. Koska siviilivihkimys ei ollut mahdollista Suomen lakien mukaan, Hildur ja Ilmari matkustivat Ruotsin puolelle Helsinborgiin, jossa heidät vihittiin 14.7.1904 raatihuoneen juhlasalissa. He olivat toinen siviilivihkimyksen ottanut suomalaispari. Valittiin siis muoto, joka turvasi naisen kunnian yhteiskunnan edessä mutta ei loukannut aviomiehen uskonnollista vapauspyrkimystä.

Sukunimi vaihtuu

Ilmari Calamnius oli antanut opetusnäytteet venäjän ja suomen kielen lehtorin virkaa varten Helsingissä. Maisteri Calamnius nuorikkoineen muutti Kajaaniin siviilivihittynä ja kastamaton lapsi mukanaan. Aviomies aloitti opetustyön Kajaanin yhteiskoulussa 1904. Ilmari lähti voimakkaasti mukaan poliittiseen toimintaan nuorsuomalaisten kannattajana ja sai varoituksen koulun johtokunnalta. Tästä kimpaantuneena hän erosi lehtorin virasta 1905. Toimitti Kajaanin Lehteä kuusi kuukautta ennen alkamistaan vapaaksi kirjailijaksi loppuelämäkseen. Tästä alkoivat ainaiset rahahuolet. Suomalaistamisaallossa Ilmari Calamnius muutti sukunimensä Kiannoksi vuonna 1906.

Perheonni rakoilee

Pariskunta Kianto muutti Kajaanista Suomussalmen pappilaan, jossa Ilmarin isä oli kirkkoherrana. Ensimmäinen lapsi Kalevi syntyi 1906 ja kuoli kolme vuotta myöhemmin aivotuberkuloosiin. Isä Ilmari oli mukana synnytyksessä. Isien osallistuminen synnytykseen yleistyi vasta seitsemän vuosikymmentä myöhemmin. Hildur ei viihtynyt miehensä lapsuudenkodissa, vaan lähti Hämeeseen Kalevi mukanaan. Perheonni rakoili heti alkuunsa. Ilmari Kianto kirjoitti päiväkirjamerkintöjänsä hyödyntäen ensimmäisestä avioliitostaan kahdessa romaanissa: Pyhä viha (1908) ja Pyhä rakkaus – tai pienen lapsen elämä ja kuolema (1910). Romaani Avioliitto (1917) on Kiannon kolmas kirja, joka kertoo avioliitostaan Hildurin kanssa. Teoksessa paljastetaan avioliiton hyvät hetket ja ammottavat riidat. Kirjailija Kianto kirjoitti kaiken päiväkirjoihinsa koko elämänsä ajan. Tallella on vielä 41 päivä- ja vieraskirjaa vuodesta 1891-1962 sekä yhdeksän muistikirjaa.

Hildur ja Ilmari Kiannon yhteiset kastamattomat lapset ns. Ikin A-sarja on : Kalevi (1906-1909), Talvikki Salme Cecilia (1908-1988), Orvokki Helmi Simpukka (1909-1984), Otso Tähtivalo  (1911-2001), Veijo Virmo Imatro (1912-1941), Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka (1913-1979), Jormo Gabriel Sotavalta (1914-1990).  Avioliiton jo purkauduttua syntyi Karin Hilkka (1920-2003), joka annettiin heti adoptioon.

Oma tupa, oma lupa

Kirjailija Ilmari Kiannolle myönnettiin 20.4.1911 Kianta-järven rannalta seitsemän hehtaarin palsta Suomussalmen Leppikannasta 25 vuodeksi vuokralle ja rakennus määriteltiin kruunun torpaksi. Kirjailijan teos Punainen viiva (1909) oli ollut menestys ja nyt oli sopiva hetki rakentaa viisihenkiselle perheelle oma talo, joka valmistui 1912. Vuonna 1915 talo nimettiin Turjanlinnaksi.
Turjanlinnaan ei ollut tietä, kirkonkylään oli pitkä matka. Koska lapsia ei haluttu majoittaa Suomussalmen kirkonkylän koulukortteeriin, palkattiin 22-vuotias kotiopettajatar, joka oli puolta nuorempi kuin Ilmari. ”Ikistä tuli naisten mies – ja meidän koti meni rikki”, totesi kuusivuotias Otso Kianto. Sovittiin ja erottiin, avioliitto säröili ja käytännössä loppui vuonna 1917.

Ilmari seurasi uutta ”vaimoaan” Hailuotoon, poikakin oli saatu. Vuonna 1918 tilanne paheni. Hildurin ja Ilmarin lapset joutuivat kesäksi köyhäinsiirtolaan ja hoitoperheisiin, köyhäinapua tarvittiin. Hildur muutti Kuopioon Turjanlinnan jäädessä tyhjilleen. Kirjailijasta molemmat naiset yrittivät pitää kiinni. Ja tästä seurasi, että Hildur sai kahdeksannen lapsen Ilmarin kanssa vuonna 1920. Lapsi annettiin kuukausi synnytyksestä adoptoitavaksi lapsettomalle pariskunnalle. Hildur muutti Helsinkiin ja vanha ihastus, Väinö Tanner, järjesti hänelle työpaikan Elannon konttorista. Lapset muuttivat perässä, osa kävi koulua Helsingissä. Lapsista Veijo ja Viena asuivat mummunsa luona ja tämän kuoltua tätinsä Ainan hoidossa Suomussalmella. Mutta kesät vietettiin edelleen Suomussalmella Turjanlinnassa.
Hildur Kianto suostui viimein avioeroon vuonna 1933 toistakymmentä vuotta kiisteltyään. Hildurin ja lasten asema varmistettiin maistraatin päätöksellä siten, että osa Kiannon velka- ja tekijäntuloista maksettiin automaattisesti entiselle perheelle. Hildur piti tiukasti puolensa. Hän oli taistellut miehestään ja varsinkin lastensa puolesta, häiriköinyt miehensä lukuisia naissuhteita.
Hildur Kianto kuolee Karstulassa 3.7.1941 vain 60-vuotiaana.