Äiti!

Kirjoitan Sinulle sinne yläkertaan. Nyt eläkkeellä ollessani olen miettinyt asioita, joita haluan tuoda esiin. Kuulun samaan kerhoon, jossa ihmetellään, mikäs`sen rouvan sukunimi olikaan, miksi vetoketjut eivät mene kohdalleen, miksi appelsiinit eivät maistu samalta kuin ennen vanhaan? Miksi tämä kuulostaa tutulta?

Ensimmäinen mielikuva Sinusta on, kun tulit taksilla kotiin sairaalasta. Olit ollut struumaleikkauksessa. Haliessa kaulasi tuntuikin kovin paksulta. Olimme laittaneet kodin kuntoon Mannisen tädin kanssa, matotkin oikeille paikoilleen. Olin tuohon aikaan kolmevuotias. Ihanaa äiti oli tullut takaisin, turvallinen kotihengetär.

Kotona olit suurimman osan elämästäsi, kuten muutkin naiset tuohon aikaan. Kyläkoulun opettaja kävi puhumassa, josko Helvi saisi käydä koulua pitemmälle. Tyttöjä ei kannata kouluttaa, kuului vastaus. Me siskoni kanssa saimme pyrkiä oppikouluun. Sinä teit kotityöt. Me pänttäsimme illat läksyjä. Jälkeenpäin ajatellen se on ollut teille isän kanssa taloudellisesti uhraus, kalliit lukukausimaksut, kirjat, matkat, ateriat…

Lautasmallista emme olleet kuulleet, sen mukaan kuitenkin söimme. Värikästä salaattia ja sydämellä valmistettua arkiruokaa. Sitä riitti vieraillekin, jos sattuivat pistäytymään. Lisälautanen vain pöytään. Iltapalaksi oli kaksi omenaa, puolikas kullekin. Mottona oli: ruuasta ei kronklata, eikä jätetä syömättä. Tästä mainitsin viisivuotiaalle pojanpojalleni, hän sanoi isänkin puhuvan tota samaa. Emme ymmärrä siitä mitään. No, oppi oli ainakin kahden polven yli kiirinyt.

Käsistäsi syntyi räsymattoja, jotka vieläkin ovat käytössä. Niissä on kauniit värit, hyvä rytmi ja kierrätys kunniassaan. Tarkasti katsoessa sieltä löytyy aarteita, vanhoja mekkojamme, puuvillapaitoja, ihanan pehmeiksi kuluneina. Kutomasi pellavapöytäliinat ovat taidokkaasti tehtyjä. Monet villasukkaparit ovat lähteneet maailmalle. Taru kertoo, että isäni sai kutomasi sukat rintamalle, sattumaako vai kohtalon oikku?

Kun nyt katselet tätä 100-vuotiasta Suomeamme, voit olla ylpeä perinnöstä, jonka olet meille jättänyt. CV:si on karvalakkimallinen 86 vuoden ajalta, mutta loistava. Evääksi reppuumme olet laittanut oikeamielisyyttä, lämpöä, sydämellisyyttä ja avoimuutta uusille asioille. Näillä tiedoilla ja taidoilla tämä porukka tallailee omaa polkuaan eteenpäin ja pärjää hyvin.

Nostamme  maljasi, kiitollisuudella tyttäresi Marketta