”Feminismini on tasa-arvoa: sama palkka, sama asema kulttuurissa, sama näkyvyys”, vastaa videotaiteilija Eija-Liisa Ahtila kysymykseen, millainen feministi hän on.

Seisomme Hämeenlinnan Taidemuseossa Koirat purivat -nimisen värivalokuvasarjan edessä, missä alaston nuori nainen jäljittelee koiran eleitä: venyttelee, kyyristelee, kerjää… Eija-Liisa Ahtila kertoo valokuvien olevan hänen varhaisimpiaan ja kuuluvan kauteen, jolloin häntä kiinnosti naiseksi kypsyminen. Hetkeä aikaisemmin olimme katselleet installaatiota Jos 6 olis 9, lyhytelokuvaa, jossa viisi tyttöä kertoo ajatuksiaan ja kokemuksiaan seksuaalisuudestaan. Sekin on 1990-luvun töitä. Molemmat työt osoittavat, että feminismi on askarruttanut taiteilijaa jo vuosikymmenet. Ja kiinnostaa edelleen, mistä kertoo hänen Hämeenlinnassa kantaesityksensä saanut, tänä vuonna valmistunut Silta-installaatio.

Hämeenlinna taiteilijan synnyinkaupunki

Eija-Liisa Ahtila on arvostetuimpia ja kansainvälisesti tunnetuimpia nykytaiteilijoitamme. Hänen teoksiaan on nähty nykytaiteen museoissa ja taidegallerioissa – ja paraikaakin hänen töitään on Hämeenlinnan ohella Buffalossa. Hän on saanut useita kansainvälisiä ja kotimaisia palkintoja, ja taiteen akateemikon arvon hän sai jo vuonna 2009, Suomen nuorimpana. Hämeenlinnan Taidemuseo voikin olla ylpeä saatuaan maailmanluokan kuvataitelijan näyttelyn Hämeenlinnaan; onhan hänen edellisestä näyttelystään jo yli 20 vuotta. Tosin museolla on puolellaan etu, jota millään muulla paikkakunnalla ei ole: Eija-Liisa Ahtila on syntynyt Hämeenlinnassa, ja kaupungin taidemuseo on kylvänyt siemenet hänen uralleen.

”Olin 12-vuotias, kun tulin ystäväni Tuulan kanssa taidemuseoon, ja siitä lähtien olen käynyt täällä. Tänne on mieluista tulla, sillä Hämeenlinnan taidemuseo on ihmisen kokoinen paikka, ja myös oma yksityinen suhteeni taiteeseen on syntynyt täällä.”

Vaakatasossa humiseva kuusi

Hämeenlinna näkyy vahvasti useissa Eija-Liisa Ahtilan töissä. Esimerkiksi yhtä huonetta kokonaan hallitsevan, kuusi minuuttia kestävän videoinstallaation Vaakasuora kuusi on kuvattu Aulangon hotellin puistossa tuulisena lokakuun päivänä.

”Siinä humisee 11-metrinen kuusi”, taiteilija kertoo kuusikanavaisen liikkuvan kuvan edessä ja kertoo, että yksittäisen, elävän puun kuvaaminen oli teknisesti hidasta ja työlästä. Jo sopivan kuusen etsintä vei kuukauden.

”Jos olisin halunnut kuvata kuusen perinteisellä tavalla, se ei olisi mahtunut yhteen kuvaan eikä näyttelytilaan”, taiteilija selittää.

”Kuva taas ei olisi kuusen muotokuva, jos se olisi kuvattu kauempaa. Niinpä päädyin kuvaamaan kuusen kuudessa eri osassa, saksinosturin avulla, pala palalta, ja sijoittamaan sen vaakatasoon. Teos kertoo myös luonnon suuruudesta; kuusen juurella seisova ihminen on sivuosassa.”

Videoissa luottonäyttelijöitä

Kun kuusi pohtii luonnon ja ihmisen suhdetta, toinen Hämeenlinnaan sijoittuva teos, Silta, taas käsittelee ihmismielen järkkymistä. Vaikka teos pohjaa haastatteluihin, itse elokuva on fiktiivinen. Se koostuu tarinoista, joissa näyttelijöiden Minttu Mustakallion ja Tommi Korpelan kautta kuvataan mielen hajoamista. Myös tässä teoksessa naiseus on keskeisessä roolissa. Minttua useammin Eija-Liisa Ahtilan töissä esiintyvä näyttelijä on Kati Uotinen. Hän oli pääosassa toissa kesänä Mäntässä nähdyssä Draaman Ekologiasta I:ssä, ja hän on myös Hämeenlinnassa esillä olevassa Marian ilmestyksessä, joka sekin on kuvattu pääosin Aulangon talvisissa maisemissa Puoli tuntia kestävä installaatio pohjautuu raamatulliseen tarinaan. mutta tapahtuu tässä päivässä. Ihmis- ja eläinnäyttelijät rakentavat liikkuvan kuvan avulla kristillisen kuvaston keskeisen maalauksen ja muistuttavat elämän väliaikaisuudesta.