Äitini, Chen Teresa, on erittäin tärkeä minulle. Hän on tukeni ja turvani. Hän on ensimmäinen henkilö, jonka luokse menen, kun minulla on huolia ja murheita. Hänelle myös jaan ensimmäisenä riemuni ja iloni. Hän on vaikuttanut suuresti elämääni, jonka vuoksi olen halunnut kertoa hänestä.

Chen Teresa syntyi vuonna 1967 Kalkutassa, Intiassa. Hänen syntymä nimensä oli Yu Chin How. Nimen Teresa hän sai vasta 12-vuotiaana, kun hänet kastettiin ja liitettiin katoliseen kirkkoon. Hänen isänsä, Yu Shih Ying, on hammaslääkäri ja äitinsä, Chiang Pei Ying, on kotiäiti. Vanhempien lisäksi hänen perheeseensä kuuluu kaksi nuorempaa veljeä ja nuorempi sisko. Koska Teresa oli esikoinen, hän hoiti usein nuorempia sisaruksiaan, jonka vuoksi hän joutui aikuistumaan nopeasti. Hän myös auttoi usein äitiään kotitöissä. Hän oli erittäin kuuliainen ja kunnioitti vanhempiaan niin kuin kiinalaiseen kulttuuriin kuuluukin.

Teresa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kalkutassa. Hänellä oli monenlaisia ystäviä: kiinalaisia, intialaisia, hinduja, muslimeja, sikhejä, buddhalaisia ja kristittyjä. Osa naapuruston lapsista kiusasi häntä etnisyytensä vuoksi, mutta hän ei välittänyt heidän kommenteistaan, sillä hänen ystävänsä eivät välittäneet hänen erilaisuudestaan ja heidän mielipiteensä oli tärkeämpi kuin kiusaajien.

Teresa aloitti koulun seitsemänvuotiaana Loreto Convent Entallyssa. Koulua johtivat irlantilaiset katoliset nunnat. Aluksi koulu oli Teresalle hankalaa, sillä tunnit pidettiin englanniksi, ja hän oli aikaisemmin ollut kiinalaisessa esikoulussa. Teresa oli kuitenkin päättäväinen ja opiskeli ahkerasti. Hän myös huomasi pitävänsä uusien asioiden oppimisesta. Peruskoulussa hän piti kovasti matemaattisista aineista ja menestyikin niissä. Lukiossa hänen suosikkiaineiksi kuitenkin nousi englanti, biologia ja taloustiede. Koulussa hänestä tuli myös kristitty, nunnien vaikutuksista. Valmistuttuaan Loreto Convent Entallysta hän meni suoraan opiskelemaan St Xavier’s Collegeen ja Kalkutan yliopistoon. Siellä hän opiskeli taloustiedettä, politiikka ja maailman historiaa.

Yliopiston jälkeen Teresa avioitui Chen Fu Chungin kanssa vuonna 1992. Heidän vanhempansa olivat järjestäneet avioliiton. Teresa itse ei ajatellut asiaa sen kummemmin, sillä oli odottanut sitä. Hänelle oli nimittäin jo pienenä kerrottu, että näin tulisi käymään. Tämä on kiinalaiseen kulttuuriin kuuluvaa tapaa. He muuttivat Suomeen samaisena vuonna Fu Chungin työn vuoksi.

Suomeen tultuaan Teresa koki suuren kulttuurishokin. Suomi oli kovin kylmä ja pimeä verrattuna Intiaan, Teresan kotimaahan. Häntä ihmetytti suomalaisten hiljaisuus, varautuneisuus ja suorapuheisuus asioita, joita silloin piti epäkohteliaisuuden merkkinä. Suomen kielikin oli hänelle outo ja hankala. Hän ikävöi suuresti perhettään ja intialaista kulttuuria.  Hän kuitenkin vähitellen sopeutui Suomeen tutustumalla suomalaisiin, joista myöhemmin tuli hänen ystäviään.

Vuonna 1994 Teresa sai esikoisensa Mei Lin Chenin. Kuopuksensa, Mei Hua Chenin, hän sai 1997. He olivat Teresan elämän suurin ilo. Heidän hoitamisensa vei suurimman osan hänen ajastaan, jolloin hänen ikävänsä kotimaataan kohti vähitellen hiipui.

Teresa on aina ajatellut hieman nykyaikaisesti. Hän halusi rikkoutua kiinalaisen kulttuurin perinteistä, missä nainen on vain kuuliainen kotiäiti, joka hoitaa kotia ja lapsia. Hän halusi koulutuksen ja työn, jotta voisi olla muista riippumaton. Työn avulla hän myös pystyi takamaan tyttäriensä tulevaisuuden. Niinpä hän päätti opiskella englannin – aineen, joka tuotti hänelle nuorempana hankaluuksia – maisteriksi. Maisterintutkinnon hän sai vuonna 2006.

Nuorena Teresa halusi olla Intiassa sosiaalityöntekijä, sillä halusi auttaa Intiassa olevia vähävaraisempia ja apua tarvitsevia ihmisiä. Suomessa hän huomasi, ettei tällaista apua tarvittu, joten hän suuntasi katseensa kohti toiseen suuntaan. Hän päätti ryhtyä opettajaksi, jotta voisi auttaa uusia sukupolvia ja antaa heille tietoa, jotta he voisivat luoda paremman tulevaisuuden. Eräs hänen ystävistään, joka oli opettaja, oli muuttamassa pois ja vihjasi Teresalle, että hänen työpaikkansa oli avoin ja Teresan kannattaisi yrittää hakea sitä. Niinpä Teresa yritti ja sai työpaikan silloisessa Kemi-Tornion Ammattikorkeakoulussa vuonna 1999. Työnsä kautta hän on myös oppinut monia asioita oppilailta, sillä hän opettaa ulkomaalaisiakin oppilaita. Hän on yhä edelleen opettajan työssä.

Äitini on vaikuttanut minuun suuresti. Hän on opettanut minua olemaan avarakatseinen ja utelias. Hän on esimerkillään näyttänyt minulle, kuinka naisen tulisi olla. Hän on opettanut, etten saisi tuomita muita, ja minun tulisi kunnioittaa heitä uskonnostaan, rodustaan, poliittisesta suuntauksestaan, seksuaalisesta suuntautumisesta jne. huolimatta. Hän on myös opettanut minua arvostamaan juuriani ja kunnioittamaan niitä. Äitini on nainen, jollaiseksi haluaisin tulla: nöyrä, avulias, itsenäinen, ystävällinen ja viisas. Hän usein kertoo minulle, että minun tulisi ensin selviytyä itse maailmasta ennen kuin jakaisin elämääni kenenkään kanssa. Olen hänelle kiitollisuuden velassa, sillä hänen ansiostaan olen, kuka olen nykyään ja olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen.