Anna Catharina Blomqvist (1840-1925) oli laulunopettaja, laulupedagogiikan tutkija ja kehittäjä. Ammatiltaan hän oli saksan kielen ja kirjallisuuden opettaja ja kääntäjä. Hän opiskeli myös sävellystä, mutta ei koskaan julkaissut sävellyksiään. 

Siskonsa, tyttökoulun johtajatar Elisabeth Blomqvistin tavoin Anna Blomqvist oli naisten koulutuksen ja naisten opettajakoulutuksen uranuurtaja. Hän on Suomessa ensimmäinen nainen, jolle myönnettiin kasvatusopillista tutkintoa edellyttävä kollega-virkanimike. Hän oli myös perustamassa Helsingin Musiikkiopistoa. 

Kulttuurikodissa syntynyt

Anna Blomqvistin isä oli oppihistorian professori ja yliopiston kirjastonhoitaja Alexander Blomqvist (1796-1848 ), joka oli syntynyt ruukinpatruuna Alexander Magnus Sederholmin ja palvelija Anna Katarina Nybergin aviottomana lapsena. 

Annan äiti, Pietarissa syntynyt Christina Charlotta o.s. Harring (1798-1850), oli saksalaista syntyperää ja tuli sivistyneestä kodista. Annan vanhemmat oli vihitty vuonna 1826. Heillä oli kahdeksan lasta. Kotikielet olivat saksa, ruotsi ja ranska. Perheessä harrastettiin musiikkia ja kirjallisuutta. Kolmesta tyttärestä tuli tyttökoulun opettajia.

Anna sai kulttuurikodissa kasvaneena hyvät opit elämään. 

Isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1848 Anna oli 8-vuotias. Tämä aiheutti taloudellista turvattomuutta. Leskeksi jäänyt äiti Christina perusti yhdessä siskonsa ja kahden vanhimman tyttärensä, Elisabethin (1827-1901) ja Alexandran (1828-1895), kanssa Helsinkiin yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun. Tästä koulusta Anna sai päästötodistuksen vuonna 1856.

Opiskelua ulkomailla

Jo niinkin nuorena kuin 15-vuotiaana Anna Blomqvist lähti opiskelemaan Sveitsiin ja Ranskaan kieliä, kirjallisuutta, pedagogiikkaa, laulua ja pianonsoittoa. Lausannessa vuosina 1856-1858 hän jatkoi opiskelua tyttökoulussa, kävi konserteissa. 

Sävellystä ja musiikinteorian opiskelua Anna jatkoi Pietarissa Theodor Bertholdin ohjauksessa 1859 ja Dresdenissä 1867-1869.

Pietarissa vuonna 1863 hän opiskeli laulua ja pedagogiikkaa ja samoja aineita Dresdenissä vuosina 1867-1869 sekä samoin Pariisissa konservatoriossa laulunopettaja Jean Jacques Masset´n johdolla 1869. 

Osa Anna Blomqvistin Dresdenin ajoilta tehdyistä sävellyksistä kuten J. L. Runebergin tekstiin syntynyt lied I en ung flickas minnesbok on säilynyt Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa. 

Musiikkia, kuoroa

Anna Blomqvist sai mahdollisuuden kansainvälisen koulutuksen ansiosta laulaa korkeatasoisissa kuoroissa kuten Dresdenin sekakuorossa, Dreyssigsche Singakakademiassa. Suomessa hän lauloi solistina Fredrik Paciuksen, Filip von Schantzin ja Richard Faltinin johtamien kuoro-, kirkko- ja muiden lauluteosten esityksissä. Hän oli aloitteellinen, kun merkittävä kuoro- ja musiikkitoimija Helsingin Lauluyhdistys perustettiin 1871. Hän ideoi konsertteja järjestäneen Helsingin Diletanttiyhdistyksen (1874-1881) ja Helsingin Musiikkiopiston alkutaipaleen. Perusteellisen koulutuksen saaneena säveltäjänä hän keskittyi yksinlauluihin, kuoro- ja kamarimusiikkiin. Hänen sävellyksiään esitettiin yksityisissä tilaisuuksissa ja työpaikallaan tyttökoulussa.

Anna Blomqvist halusi ammattilaulajaksi. Hänestä tuli kuitenkin sivutoiminen laulupedagogi ja musiikkielämän kehittäjä. Teoksessa Sävelten tyttäret mainitaan syyksi esiintymisarkuus ja alan varsin yleinen sukupuoleen perustuva seksuaalinen häirintä. 

Ja monista yrityksistä huolimatta Anna ei saanut vakinaista, täysipäiväistä laulunopettajan paikkaa. Esimerkiksi Helsingin valtiollisessa ruotsinkielisessä tyttökoulussa, jossa siskonsa Elisabeth oli johtajattarena, laulunopettajan virka meni miehelle. Annalle tarjottiin saksan ja kirjallisuuden opettajan töitä. Tästä koulusta tulikin pitkäaikainen työpaikka peräti neljäksikymmeneksi vuodeksi. 

Opettajana ja kirjailijana

Työ saksan kielen ja kirjallisuuden opettajana Helsingin valtiollisessa ruotsinkielisessä tyttökoulussa alkoi vuonna 1869 sijaisopettajana ja myöhemmin vakinaisena. Tätä työtä hän teki 40 vuotta. 

Anna oli hyvin koulutettu opettaja. Hän suoritti saksan ja ranskan kielissä yliopistotutkintoa vastaavat yksityiset opinnot loppukokeineen ja tutkielmineen. 

Häntä pidetään ensimmäisenä suomalaisena, joka on kirjoittanut saksan kielen oppikirjan Försök till elementär lärobok i tyska språket, 1878. Tätä oppikirjaa käytettiin laajalti ympäri maata. 

Anna kirjoitti tutkielmia saksankielisestä kirjallisuudesta ja käänsi kirjallisuutta saksasta ruotsiin. 

Hän oli Suomessa niitä ensimmäisiä, jotka tekivät laulunopetuksen järjestelmällistä kehitystyötä. Hän laati laulunopetuksen opetussuunnitelmia omiin tutkimuksiinsa nojaten. Vuonna 1885 hän julkaisi kaksikielisen oppikirjan Elementärä sångöfningar för skolor- Alkeisharjoituksia laulussa kouluja varten. Myös tätä oppikirjaa käytettiin kouluissa ympäri valtakuntaa. Ja tätä teosta on luettavissa ainakin Kaisa-talossa lukusalilainana. 

Oppikirjojen lisäksi Anna kirjoitti kirjallisuusesseitä, satuja, novelleja, näytelmiä, runoja, muistelmia kuten Minnen, aforismer och utkast af Anna Blomqvist (1894–1913) sekä Dikter av och till Anna Blomqvist och handskrivna opera texter (1882–1892). 

Kaunokirjallisten tekstien lisäksi Anna Blomqvist kirjoitti sanoma- ja aikakauslehtiin tyttöjen koulutuksesta, naisten äänioikeudesta ja kansainvälisen naisliikkeen merkkihenkilöistä.

Opettajakoulutuksen kehittäjä siskonsa rinnalla

Anna Blomqvist, sisarensa Elisabeth Blomqvistin (1827- 1901) kanssa, tunnetaan naisten koulutuksen ja naisten opettajakoulutuksen uranuurtajana. Siskoansa Elisabethiä pidetään Suomen naiskasvatuksen tiennäyttäjänä, tyttökoulun johtajatattarena, tyttöjen opetuksen uudistajana ja naisopettajien koulutuksen pioneerina. 

Annan ja Elisabethin äiti Christina Charlotte Blomqvist (1798-1850) jäi leskeksi vuonna 1848. Turvatakseen elantonsa itselleen ja lapsilleen hän perusti yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun. 

Tässä yksityisessä ruotsalaisessa tyttökoulussa Elisabeth aloitti opettajattaren uransa 23-vuotiaana. Koulu jatkoi vuonna 1852 hänen ja kahden sisarensa ”Sannyn” (Alexandra Wilhelmina, 1828-1895) ja Annan omistuksessa ja sitä kutsuttiinkin nimellä Blomqvistin koulu. Koulu lopetti tällaisenaan toimintansa 1869. 

Vuonna 1865 Elisabeth Blomqvist nimitettiin Suomen ensimmäisen valtion kustantaman ruotsalaisen tyttökoulun johtajattareksi, Fruntimmesskolan i Helsingfors. Tähän kouluun myös Anna tuli saksan kielen opettajaksi 1869. Hän myös opetti laulua, laulupedagogiikkaa, säveltapailua ja musiikinteoriaa sekä johti koulun kuoroa. 

Elisabeth perusti johtamaansa tyttökouluun, Fruntimmesskolaniin, Privat lärarinneklass -nimisen kaksivuotisen yksityisen opettajatarluokan vuonna 1868. Syksyllä luokka sai seitsemän opettajaksi opiskelevaa nuorta naista. Viidentoista vuoden kuluttua opettajaksi opiskelijoita oli jo 76. Yksi valmistuneista oppilaista oli Naisten äänen päätoimittaja ja yksi naisasian näkyvimmistä hahmoista nimittäin Maikki Friberg (1861-1927). Hän piti ja arvosti Anna Blomqvistiä opettajana ja ihmisenä.

Anna Blomqvistin tunnetuimpia oppilaita oli Maikki Fribergin lisäksi oopperalaulaja Alma Fohström, säveltäjä Ida Moberg, taidemaalari ja naisasianainen Helena Westermarck. 

Eläkkeelle siirtymisen jälkeen Elisabeth muutti johtajattaren asunnosta siskonsa Annan kanssa huoneistoon, joka sijaitsi Östra Henriksgatanin nro 3:ssa Helsingissä. He olivat aina asuneet yhdessä, osallistuneet alan kongresseihin ja vierailleet eri oppilaitoksissa Keski-Euroopassa. 

Otteita Maikki Fribergin muistokirjoituksesta Naisten äänessä

Naisten äänen päätoimittaja vuosina 1905-1927 Maikki Friberg (1861-1927) oli naisasianainen, rauhan- ja raittiusliikkeen ajaja. Maikki suoritti ruotsalaisen tyttökoulun opettajatarluokan. Hän teki opintomatkoja Saksaan ja Sveitsiin, jossa hän väitteli filosofian tohtoriksi 1897. Anna Blomqvist oli se henkilö, joka kannusti Maikkia opiskelemaan ulkomailla ja suorittamaan tutkinnon.

”Paitsi saksakieltä opetti Anna Blomqvist myöskin opettajaluokalla laulua, jota hän perinpohjaisesti oli tutkinut Dresdenissä. Hän oli yleensä ensimmäinen, joka meillä ajatteli koululaulumme kehittämistä ja toimi sen hyväksi.”

Samassa artikkelissa Maikki Friberg jatkaa seuraavasti: ”Anna Blomqvist seurasi nimittäin viimeiseen asti aikansa tapahtumia ja kirjallisia ilmiöitä. Hänelle tuli useita ranskalaisia ja saksalaisia aikakauskirjoja ja niistä hän myöskin teki käännöksiä ja yhteenvetoja täkäläisiin lehtiin – vielä aivan hiljattainkin. Ja sillä välin jaksoi hän nähdä tuttavia luonaan ja seurustella heidän kanssaan 84 ikävuodestaan huolimatta. – Henkilö, joka m. m. usein viime aikoina kävi häntä tervehtimässä, oli täkäläisen saksalaisen kirkon pappi, pastori Israel. He lukivat yhdessä ja he keskustelivat yhdessä ja siksi pastori Israelin hautajaispuhe Anna Blomqvistin paarien ääressä syysk. 29 p. osoittikin harvinaista vainajan tuntemista…”

Anna Blomqvist on haudattu Hietaniemen hautausmaalle perhehautaan, jossa lepäävät myös mm. Elisabeth Blomqvist ja kasvattitytär Elin Enberg (1879-1956).