• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki
Kuuntele

Ida Björn istuu edessä keskellä takanaan aviopuoliso Heikki Björn. Anna Rantala o.s. Björn istuu tuolin käsinojalla, puoliso vasemmalla. Tornionlaakson museo - Tornedalens museum

Ilmoitus Tornion Uutisissa vuonna 1911.

Ida Björn teoksessa Routaa ja rautaa, Tornion etappi.

Sukunimi:
Björn, o.s. Knoblock

Etunimi:
Ida Adolfina

Elinaika:
1878-1953

Synnyinpaikka:
Tornio

Kuolinpaikka:
Tornio

Ida Björn o.s. Knoblock perusti vuonna 1911 Tornion ensimmäisen valokuvaamon, jossa hänen aviopuolisonsa Heikki Björn myös työskenteli. ”Valokuva-atelieri” oli vuosikymmenet Tornion kaupungin ainoa valokuvausalan erikoisliike. Ida Björn oli arvostettu valokuvaaja.

Perhe

Ida (Iida) Adolfina Knoblock syntyi 25.1.1878 Torniossa ja hän kuoli 14.1.1953 Torniossa. Hänen isänsä oli Pajalasta kotoisin oleva arvostettu seppämestari ja kauppias Ludvig Matias Knoblock (1836-1893) ja äiti Hanna Maria o.s. Berg (1846-1921). Hanna Berg oli syntyjään torniolainen.

Matias Knoblock oli saanut kisällin arvon Oulussa vuonna 1861 ja vuonna 1866 hän anoi mestarinoikeuksia Torniossa. Mestarinäytteenä oli ulko-oven lukko. Perheessä oli yhteensä 14 lasta, joista Ida oli 9. lapsi. Osa heidän lapsistaan suomensi sukunimensä Muoniovaaraksi 1900-luvulla.

Ida Knoblocin isä oli vaikutusvaltainen henkilö. Matias Knoblock oli useampaan kertaan ehdolla raatimiehen tehtäviin, mutta kannatusta ei ollut tarpeeksi. Seppämestari Knobloc valittiin Tornion kaupungin keskeiseksi hallintoelimeksi muodostuneeseen rahatoimikamarin jäseneksi vuonna 1875. Hän huolehti kaupungin kassavaroista. Tornion Hallituskadulla sijaitsee yhä edelleenkin raatihuone, joka alunperin oli apteekkarin asunto. Tornion kaupunki osti talon 1870, jonka muutostöistä raatihuoneeksi vastasivat nikkarimestari Ekman ja seppämestari Knoblock.

Ida muutti kolmen sisarensa kanssa Ouluun vuonna 1897 ja palasi takaisin syntymäkaupunkiinsa Tornioon 1908.

Ida avioitui kirjuri Heikki Björnin (1875-1956) kanssa vuonna 1909. Heillä oli ainakin kolme tytärtä, joista yhden nimi oli Hilkka Helena (1912-1954). Vuonna 1918 kuoli heidän kolmivuotias poikansa Aarne Henrik, jonka kuolinilmoitus julkaistiin Tornion lehdessä. Kahden tyttären tiedot puuttuvat kirjoittajalta.

Avioliitto 

Ida Knoblock meni kihloihin kirjuri ja myöhemmin valokuvaajana toimineen Heikki Björnin kanssa. Tästä oli ilmoitus Tornion Lehdessä 21.8.1909. Heidät kuulutettiin avioliittoon, ilmoitus tästä julkaistiin Tornion Uutisissa 31.8.1909. ”Avioliittoon kuulutettiin viime sunnuntaina Tornion kirkossa neiti Ida Knoblok ja herra Henrik Björn.” Oikeinkirjoitus ei ollut mikään itsestään selvä asia noihin aikoihin.

Heikki Björn oli kaikkien tuntema persoona. Hän oli innokas metsämies ja isänmaallinen henkilö ja osallistui aktiivisesti veljensä kanssa Peräpohjolan jääkäriliikkeen toimintaan, hän oli hallitseva, mutta valokuvaajana ei kuitenkaan kovin kehuttu. Tänä päivänä sanoisimme häntä sosiaaliseksi. Ida sitä vastoin oli rauhallinen, iloinen, sivistynyt ja ammattinsa hyvin hallitseva. Hän ei liikkunut kodin ja ateljeen ulkopuolella kovinkaan usein. Ida miehensä tavoin auttoi jääkäriliikkeen aktiiveja auttamalla heitä rajan yli Ruotsiin.

Tornion ensimmäinen kuvaamo

Tornion ja Haaparannan ensimmäinen pysyvästi paikkakunnalla ammattia harjoittanut ammattivalokuvaaja ja sittemmin erittäin tunnettu Mia Green (1870-1949) opetti mm. Ida Knoblockia ja Hildur Larssonia (1882-1952). Viimeksi mainitusta sanotaan, että hän oli nainen, joka kuvasi Lapin. Hildurin kuvaamia otoksia on jäljellä noin 3000.

Ida opiskeli valokuvausta vuodet 1910-1911 Mia Greenin johdolla Mian Haaparannan ateljeessa. Ida Björn aloitti ammattimaisen valokuvauksen perustamalla oman kuvaamon ”Valokuva-atelieri” keväällä 1911.

Tornion Uutissa oli ilmoitus, jossa Ida Björn ilmoittaa avatusta valokuvaamosta ”yleisön käytettäväksi”. Liike sijaitsi Rantakadulla VPK:n talon vieressä rakennusmestari Tason kartanossa ensimmäiset vuodet. Valokuvaamo siirtyi myöhemmin Pitkäkatu 8:aan ja toimi aina toisen maailmansodan jälkeenkin. Kuvaamon tuotteet olivat etupäässä henkilökuvia, jotka otettiin ateljeen tiloissa. Joskus valokuvattiin asiakkaan kotona, ei kuitenkaan kovin usein. Myös ulkona otettuja kuvia on vähän.

Ateljeen toiminta oli vilkasta 1910- ja 1920-luvuilla. 1930-luvun lopulla kuvaaminen väheni, toisen maailmansodan aikana loppui kokonaan.

1920-luvun lopulle saakka käyntikorttivalokuvat olivat suosituimpia. Kuva liimattiin pahville, joita oli eri värisiä, kuvan alareunaan merkittiin kullatuin kirjaimin Ida Björkin nimi. Kulissien ja rekvisiitan käyttö nimenomaan käyntikorttivalokuvissa oli runsasta. Ateljeessa oli käytössä kuusi erilaista kulissia. Kulissi taustalla kuvattavan takana ja edessä rekvisiittana käytettävä esine toi kuvaan kolmiulotteisuuden.

1930-luvulla alettiin käyttää paksumpaa valokuvapaperia.  Kuvia kutsuttiin postikorttivalokuviksi. Kuvan tausta muuttui yksiväriseksi ja rekvisiitan käyttö väheni. Kulissin valitsi kuvaaja ja sama teema toistui kuvattavan asusteissa.

Tuottoisa liikeyritys

Oma valokuvaamo oli taloudellisesti kannattava. Jo ensimmäisen toimintavuoden aikana Björnien verotettava tulo kolminkertaistui. Vuonna 1917 perhe rakensi oman talon Pitkäkadulle, johon myös ateljeetilat siirrettiin. Perhe itse asui toisessa päässä rakennusta. Seuraava vuosi oli todellinen läpimurtovuosi. Syynä tähän oli isommat ateljeetilat ja passipakko. Ensimmäisen maailmansodan aikana oli jokaisella oltava kuvalla varustettu passi liikuttaessa oman kaupungin ulkopuolella. Tuolloin liikkeessä oli kaksi valokuvausoppilasta valokuvaajan apulaisina.

Ateljeena toimi yksi huone kuvauspaikan ollessa eristettynä verholla. Huoneessa oli iso ikkuna, joka turvasi valon saannin. Talvisin valoa saatiin magnesiumjauhoa leimauttelemalla, ennen kuin sähköpampun käyttö yleistyi. Jotta valokuviin saatiin vaihtelevaisuutta, Ida oli hankkinut vaihdettavia taustakulisseja, rekvisiittana oli käytettyjä huonekaluja ja balustradeja (koristepylväs). Ateljee oli avoinna joka päivä, varsinkin sunnuntait olivat kiireisiä. Myös aviopuoliso Heikki kuvasi, mutta kuvissa käytettiin vain Idan nimeä.

Ida Björnin valokuvaamo oli Tornion ainoa vuosikymmenten ajan. Lähin kilpailija löytyi Haaparannalta, nimittäin Mia Green. Mia Greeniä pidettiin parempana kuvaajana, kriteerinä oli nimittäin, että kuvan oli oltava selkeä ja ”näköinen”.

Ida Björnin ateljeen toiminta hiipui vähitellen kilpailijan muuttaessa paikkakunnalle. Tämä kilpailija oli nimeltään Martti Nikolai Mäkelä (s. 1900-?). Hän muutti Tornioon Varkaudesta vuonna 1936 ja hän aloitti samana vuonna valokuvaamisen. Hän myi myös liikkeessään filmiä ja kehitti asiakkaiden ottamia kuvia. Mäkelän ansiot olivat moninkertaiset Björnin ateljeehen verrattuna. Mäkelä muutti perheineen Torniosta vuonna 1942 Pälkäneelle.

Tornionlaakson museossa on Ida Björnin ottamia negatiiveja ja n. 300 valokuvaa tallennettuna. Museovirastossa kansatieteen kuva-arkistossa Helsingissä on 10 Idan ottamaa henkilökuvaa. Vuonna 1933 lahjoitti Ida Björn Tornion museolle 29 kpl henkilövalokuvaa lukee Pohjois-Pohja lehdessä.

Ida Björn kuoli Torniossa 14.1.1953.

Kirjoittaja

Raili Ilola

Lähteet

Wegelius, K. A. : Routaa ja rautaa; Tornion etappi. Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapaino, 1926.

Siitari, Pirkko: Valokuvaajia Torniossa. Tornionlaakson vuosikirja 1987, Tornion Kirjapaino Ky 1987.

Teerijoki, Ilkka: Tornion historia 2, 1809-1918. Gummerus 2007.

Valokuvataiteen museo

Ilola, Raili: Hildur Larsson - Lapin valokuvauksen uranuurtaja. Naisten ääni -verkkojulkaisu.

TORNION LEHTI191805.11.1918 NO 83

POHJOIS-POHJA193316.05.1933 NO 55

TORNION UUTISET191102.06.1911 NO 40

TORNION LEHTI190921.08.1909 NO 66

TORNION UUTISET190931.08.1909 NO 67

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Naisten Ääni, Taidetta ja kulttuuria, Työelämä

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 A 11
00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni – artikkelitietokannan rekisteripitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Artikkelien lainauksissa pitää olla näkyvissä kirjoittajan nimi ja Naisten Ääni!

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT