Kauppatieteiden kandidaatti Greta Toivonen o.s. Hahl (1898-1982) valittiin Rovaniemen vastaperustetun kauppakoulun ensimmäiseksi rehtoriksi vuonna 1943. Hän valmistui ensimmäisenä naisena kauppatieteiden kandidaatiksi vuonna 1931 Kauppakorkeakoulusta ja hänestä tuli Suomen ensimmäinen vakinainen naisrehtori kauppaoppilaitokseen. Vuonna 1963 perustettiin Kemijärven kauppalan kauppakoulu, jonka ensimmäisenä rehtorina jo eläkkeellä oleva Greta Toivonen toimi kaksi vuotta.

Margaret (Greta) Hahl syntyi Helsingissä 10. maaliskuuta 1898. Isänsä Henning Hahl (1871-1930) oli ammatiltaan asemapäällikkö ja toimi mm. Lautiosaaren ja Laurilan aseman asemapäällikkönä Keminmaassa. Äidin nimi oli Elna Katarina Gumberg o.s. Mesterton (1872-1934). Greta Hahlin sisarukset olivat nimeltään: Anna-Lisa Monnberg, Elna Gunhild Hahl, Harry Viking Hahla (ent. Hahl), Bertel Henning Hahlanterä (ent. Hahl) ja Birger Hahl.
Greta Hahl vihittiin Tampereella 16. helmikuuta vuonna 1941 vahtimestari Uuno Aukusti Toivosen (1906-?) kanssa.

Ensimmäisenä naisena kauppatieteiden kandidaatiksi

Asemapäällikkö Henning Hahl halusi lapsilleen hyvän peruskoulutuksen. Kemiin oli perustettu Kemin Suomalainen Yhteiskoulu vuonna 1897. Ja koska perhe asui lähellä Kemiä, opiskeli peräti viisi Hahlin perheen lasta yhteiskoulussa: Bertel, Elna, Harry, Greta ja Birger. Vain Greta Hahl pääsi ylioppilaaksi samaisesta oppilaitoksesta syyskuussa 1916.

Greta Hahl valmistui ensimmäisenä naisena Suomessa kauppatieteiden kandidaatiksi Kauppakorkeakoulusta helmikuussa vuonna 1931 juhlallisessa tilaisuudessa ns. sormusjuhlassa, joka oli promootioperinteen edeltäjä.
Kauppakorkeakoulu sijaitsi Helsingissä Fabianinkatu 26:ssa ja juhlasali oli koristeltu laakerein, kukkasin ja Suomen lipuin. Vaikka tilaisuus oli luonteeltaan yksityinen, mukana oli kutsuvieraita mm. Kauppakorkeakoulun hallituksen puheenjohtaja vuorineuvos K. A.  Paloheimo. Tilaisuus alkoi illalla klo 19. Kaiken kaikkiaan 21 kandidaattia, joukossa ensimmäinen nainen Greta Hahl, saivat sormuksensa. Opettajakunta marssi paikalle kulkueena akateemisen neljänneksen kuluttua. ”Pulakauden” juhlat jatkuivat illallisilla ja tanssiaisilla Kandidaattiyhdistyksen kerhohuoneistossa Unioninkatu 1:ssä.

Rovaniemen kauppakoulun rehtori vuosina 1943-1961

Ennen Rovaniemelle muuttoa oli Greta Toivonen toiminut Kajaanissa sairaalan talouspäällikkönä ja opettajana Porin ja Lahden kauppaoppilaitoksissa. Opetettavat aineet olivat kirjanpito ja matematiikka. Hän oli kielitaitoinen opettaja ja puhui ruotsia, saksaa, venäjää ja englantia. Greta Toivonen teki useita ulkomaanmatkoja ja osallistui kansainvälisiin kauppaopettajakokouksiin (SIEC) mm. Italiassa, Englannissa ja Pohjoismaissa.

Kauppatieteiden kandidaatti Lahdessa asuva Greta Toivonen valittiin jatkosodan aikana 20. elokuuta 1943 yksimielisesti Rovaniemen kauppakoulun rehtoriksi. Hakijoita oli kaksi. Hänestä tuli samalla Suomen ensimmäinen vakinainen naisrehtori kauppaoppilaitokseen.
Rovaniemen kauppakoulu aloitti toimintansa 1.10.1943 ns. keltakoulussa keskellä kauppalaa liike-elämän edustajien ollessa vireillepanijoita. Juhlalliset avajaiset pidettiin 1.10.1943. Uuteen kouluun oli hakijoita 154, joista 42 valittiin. Vakinaisia opettajia oli rehtorin lisäksi maisteri Eila Nuorjoki. Opetus tapahtui yhdessä luokkahuoneessa. Lapin läänin ensimmäinen kauppakoulu pääsi aloittamaan toimintansa varsin vaatimattomasti.
Seuraavana vuonna Rovaniemi evakuoitiin Lapin sodan takia. Suurin osa Lapin väestöstä syyskuun alkupäivinä 1944 siirrettiin joko Ruotsiin tai Pohjanmaalle. Kauppakoulun kalusto pakattiin ja koulun arkisto, tosin osa arkistosta hävisi matkan varrella. Saksalaiset polttivat ja tuhosivat Rovaniemen ja kaikki kauppalan koulurakennukset tuhoutuivat niin myös kauppakoulu.

Koulun toiminta jatkui tammikuussa 1945 Pietarsaaressa, jossa oltiin lukukausi 1945-1946. Rehtori Toivonen kielitaitoisena ihmisenä oli välillä palkattuna suomalaisten sotainvalidien tulkiksi Ruotsin rautateiden palveluksessa. Ensimmäiset kauppakoulun käyneet valmistuivat Pietarsaaressa toukokuussa vuonna 1946.  Koulun evakkotaival loppui syyskuussa 1946 ja paluu Rovaniemelle uuteen ja suurempaan valtion rakennuttamaan koulutaloon ja peräti samalle tontille kuin keltakoulukin oli ennen sotaa sijainnut. 
Rehtorin kärsivällisyyttä koetteli uusi koulutalo, jossa koulutyö oli aluksi varsin hankalaa. Talo oli huonosti rakennettu ja huonoista materiaaleista. Koulun lämmitysuunit olivat heikoista kalkkitiileistä rakennettuja ja niitä piti lämmittää varovasti. Opetusvälineista oli puutetta. Jopa konekirjoitusopetus kymmensormijärjestelmällä ilman kirjoituskonetta piti järjestää.  Samassa rakennuksessa asui myös rehtori Greta ja hänen aviopuolisonsa, koulun vahtimestari Uuno Toivonen (vahtimestarina 1946-1969).

Vuoden 1947 vuosikertomuksessa moititaan valaistuksen riittämättömyyttä ja epävakautta. Iltapäivätunteja eikä aamutunteja voitu pitää pimeänä aikana moneen kuukauteen. Koulutaloon tehtiin perusteellisia korjauksia vuosien ajan ja vuonna 1952 valtio järjesti kuumavesi- ja keskuslämmityslaitteet, sähköt uudistettiin 1954. Kun tämä oli saatu tehtyä, alkoi uusien tilojen suunnittelu, laajennus ja rakentaminen.

Millainen opettaja ja rehtori Greta Toivonen oli?

Kerrotaan, että hän oli valinnut koulutuksensa ja työpaikkansa näyttääkseen, kuinka nainen pärjää miesten maailmassa. Ja hyvinhän Greta Toivonen pärjäsi rehtorina sodan aikana ja sen jälkeen varsinkin huonosti rakennetun, uuden koulutalon ongelmien parissa.
Rehtorista sanotaan, että hän oli värikäs ja legendaarinen opettaja, joka vietti kaiken aikansa oppilaitoksen asioiden parissa, kuri oli tiukkaa, josta kaikki oppilaat eivät pitäneet.
Greta johti vahvalla kädellä oppilaitostaan johtokunnan myötävaikutuksella aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1961. Nuori kauppatieteiden kandidaatti Keijo Jääskeläinen valittiin Greta Toivosen jälkeen rehtoriksi.

Kirjassa Rovaniemen kauppaoppilaitos 1943-1993 on monen oppilaan muisteluksia rehtorista. Tuleva kauppias kiitteli rehtoria tehokkaasta ja hyvästä kirjanpidon opettamisesta ja päässälaskutaidosta, jonka miesoppilaat kerran testasivat. Rehtori pystyi laskemaan yhteen ilman paperia ja kynää kuusi riviä numeroita. Monen oppilaan muistoissa on äidillinen rehtori, joka auttoi vähäosaisia, kannusti ja iloitsi oppilaittensa menestyksestä. Jopa vieraili kodeissa ja seurasi oppilaidensa menestystä työelämässä.
Oppilaskillan lehti Inspiraatio vuodelta 1958 kirjoitti rehtoristaan hänen 60-vuotisjuhlapäivänä seuraavasti:
”Totuttamalla oppilaitaan jo kouluaikana mitä suurimpaan huolellisuuteen ja tarkkuuteen hän antaa arvokkaan perinnön meille oppilaille vastaista elämää varten. Ehkä hän ensimmäisellä luokalla herättää pelkoa oppilaissa, mutta kaiken takaa kuultaa kuitenkin voimakas, äidillinen huolenpito. Se, joka huolissaan on kääntynyt rehtorin puoleen, on saanut olla varma siitä, että tämä ei jätä häntä pulaan, vaan lämmin, ymmärtäväinen osanotto ja varma apu on aina tullut.”

Eläkkeellä oleva keminmaalainen pankkitoimihenkilö Toini Marjamaa opiskeli kauppaoppilaitoksessa vuosina 1954-1956. Hän muistelee entistä opettajaansa Greta-rehtoria seuraavasti:
”Hänellä oli vahva auktoriteetti, jotkut ehkä vähän pelkäsivätkin häntä. Hän oli pätevä ja hyvä kirjanpidon opettaja, ainetta opiskeltiin muistini mukaan joka päivä.
Greta-rehtori oli eräänlainen emohahmo, suurin osa oppilaista oli alaikäisiä, alle 21-vuotiaita. Jos joku oppilas ei ilmestynyt luokkaan, rehtori lähti katsomaan syytä poissaoloon. Usein hän herätteli ’ponniin’ nukkuneen. Hän osti herätyskellon unikeoille ja toivoi, että kellon saaneet tulisivat soittamaan kellojaan hänen läksiäisissään.
Tytöistä hän huolehti erityisesti. Syksyllä sään viiletessä, hän ilmoitti luokassa, että yksikään tyttö ei tule seuraavana päivänä nailoneissa kouluun. Talven edetessä tuli uusi määräys: kukaan tyttö ei sitten tule seuraavana päivänä kouluun ilman villahousuja. Tytöt tottelivat kiltisti.
Hän myös kutsui oppilaita puhutteluun, yksinään asuvien alaikäisten tyttöjen ei ollut lupa käydä kapakoissa. Kerran hän kutsui minutkin puhutteluunsa. Hän oli huolestunut, olin hänen mielestään näyttänyt väsyneeltä ja kalpealta. Kerroin sairastaneeni edellisenä syksynä keuhkotuberkuloosia, isänikin oli vasta kuollut. Minua lämmitti hänen huolenpitonsa.
Eräänä päivänä lokakuussa hän tuli luokkaan mustissa, pitkävartisissa nauhakengissä ja kertoi saaneensa ne, kun oli ollut saattamassa Lapin sodan aikana haavoittuneita saksalaisia sotilaita Ruotsin kautta Saksaan. Ruotsissa hänen nahkakenkänsä oli pantu täitten pelossa saunan kiukaalle. Sanonta ’missä voi sulaa, siinä nahka palaa’, pitää paikkansa.
Greta Toivonen oli mielestäni todella hyvä opettaja ja rehtori. Arvostan ja kunnioitan häntä aina.”

Greta Toivonen kuoli 28.9.1982 ja hänet on haudattu Rovaniemelle IV hautausmaahan.