Elinin ollessa teini-ikäinen perhe muutti Vaasasta Helsinkiin, koska isä Karl Ludwig sai paremman työpaikan asianajotoimistosta. Äiti Olga Sofia oli kotiäiti ja Elin oli ainoa lapsi. Heidän kaunis kotinsa sijaitsi Temppelikadulla. Huonekalut olivat lähes kokonaisuudessaan molempien vanhempien suvun perintöä. Mahonki kiilsi lipastoissa ja upeassa shakkipöydässä. Seinillä oli Sjölundin suvun merkkihenkilöiden muotokuvia. Lattiaa peittivät harvinaiset persialaismatot, jotka Elinin isoisä oli tuonut merimatkoiltaan toimiessaan usean purjelaivan kapteenina. Naapureita ja ystäviä hätkähdytti eniten erikoiset esineet asunnossa – siellä oli afrikkalaisia soittimia ja puisia naamioita. Outoja ja synkkiä, kaikki kapteenin tuliaisia. Pienemmän salongin seinällä oli maailman merikarttoja ja lähes koko huoneen täyttävä flyygeli. 

Lapsuus

Elin ihaili jo Vaasassa tuota massiivista ja kiiltävää esinettä. Isä soitteli sitä satunnaisesti, melko keskinkertaisesti, mutta osasi joitain ajalle tyypillisiä kappaleita. Kun Elin ylsi pianon jakkaralle istumaan, hän kosketteli kaikilla pienillä sormillaan koskettimia ja soitti ulkomuistista kuulemiaan kappaleita. Vanhemmat ymmärsivät, että lapsi oli harvinaisen lahjakas. Jo Vaasassa aloitetut soittotunnit jatkuivat Helsingissä tyttökoulun ohella.

Isän kuolema

Pian perhettä kohtasi tragedia. Isä Karl kuoli keuhkokuumeeseen ja Elin jäi äitinsä kanssa kahden. Vaikka rahaa ei ollut paljon Olga -äiti päätti, että Elin menisi Helsingin musiikkiopistoon (nykyinen Sibelius Akatemia), jos vain pääsisi sisään. Ja Elin pääsi. Tästä alkoi intensiivinen musiikin täyttämä elämä. Elin liikkui taiteilijapiireissä ja tutustui mm. Juho Rissaseen, joka omisti hänelle erään akvarellinsa. Vaikka Olgan ja Elinin kotikieli oli ruotsi, he olivat erittäin suomalaismielisiä ja haaveilivat Suomen itsenäisyydestä. Venäjää vihattiiin Elinin tuntemien intellektuellien piirissä. Valmistuttuaan musiikkiopistosta Elin konsertoi ympäri Suomea ja opetti myös itse pianonsoittoa. 

Seurustelusuhde

Oli vuosi 1915 ja sisällissodan enteet olivat ilmassa, kun Elin tutustui eräässä illanvietossa komeaan, vanhempaan rakennusmestariin. Miestä, joka oli käytännön ihminen, veti puoleensa herkkä ja taiteellinen nainen. Suhde eteni nopeasti intiimiksi ja pian Elin huomasi olevansa raskaana. Äiti Olga oli järkyttynyt ja vaati rakennusmestaria naimaan tyttärensä. Pistoolilla uhaten mies vaati Eliniä allekirjoittamaan paperin, että hänellä ei ollut mitään vaatimuksia tulevan lapsensa isää kohtaan. Kyseisestä rakennusmestarista tuli myöhemmin tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja, joten hänen nimeään ei tässä mainita. Poikalapsi joka syntyi 02.01.1916 oli isäni Gunnar Rafael Sjölund. Sisällissota syttyi 1918 alkuvuodesta ja Olga sekä Elin olivat valkoisten puolella. Köyhinä, mutta sivistyneinä he pelkäsivät mihin Suomi joutuisi punaisten käsissä. 

Aviottoman lapsen äitinä

Elin jatkoi epävakaassa yhteiskunnassa soittamistaan ja opettamistaan, mutta porvarisperheitten lapsia otettiin yhä enemmän pois hänen tunneiltaan, kun sana aviottomasta lapsesta levisi. Nöyryytykset ja pilkka ajoivat lopulta kolmikon 1920 Lahteen, mistä Olga tunsi muutamia etäisiä sukulaisia. Kaikki kauniit huonekalut ja flyygeli piti myydä. He olivat lähes rahattomia. Elin sai kuitenkin vielä Lahdessa muutamia soitto-oppilaita ja pystyi jonkin verran konsertoimaan. Pianon soiton ohella Elin esiintyi myös laulajana. 

Eräänä kylmänä, kosteana iltana joulukuussa 1926 Elin lauloi joululauluja Hattulan kivikirkossa. Esiintymisen jälkeen hän sairastui vakavaan keuhkokuumeeseen ja kuoli seuraavan vuoden alussa.