Fredrika Wetterhoff aloitti naisten käsityön ja taidekäsityön koulutuksen Hämeenlinnassa 1880-luvulla, ja hänen perustamansa käsityö- ja kotiteollisuuskoulu saavutti pian tiennäyttäjän aseman. Hänen toimintansa auttoi ratkaisemaan erästä vaikeaa yhteiskunnallista kysymystä, nuorten naisten työllistämistä, ja hän oli aikaansa edellä kohdellessaan kansannaisia ja säätyläisneitejä tasavertaisesti.

Säätyläisperheen tyttären koulutus

Saksalaisperäiseen Wetterhoff-sukuun kuulunut Fredrika Wetterhoff vietti lapsuutensa Hattulassa, minne hänen isänsä, laamanni Georg Adolf Wetterhoff oli vienyt perheensä turvaan Krimin sodan vaaroilta Helsingistä. Myöhemmin Fredrika lähetettiin sukulaistensa luo Kuljun kartanoon kotiopettajan oppiin. Hän sai ajalle tyypillisen säätyläiskasvatuksen, johon liittyi kieliä ja käsitöitä. Fredrika Wetterhoff kiinnostui myös työstä vähempiosaisten hyväksi. Hän opetteli suomen kielen, piti omassa huoneessaan koulua kartanon alustalaisten lapsille ja työskenteli kansakoulun perustamiseksi Hattulaan. Hänen vanhempi sisarensa Mathilda Asp perehtyi miehensä kanssa voimisteluun Ruotsissa ja Saksassa ja alkoi opettaa sitä Helsingissä. Veli Karl Wetterhoff oli joutunut siirtymään ulkomaille 1856 ja kirjoitti artikkeleita kirjallisuudesta.

Wetterhoffien perhe muutti 1872 Hämeenlinnaan. Seuraavana vuonna lähes 30-vuotias Fredrika Wetterhoff pääsi Pariisiin opiskelemaan piirustusta ja ranskan kieltä, samoja aineita, joita hän myöhemmin opetti Hämeenlinnan normaalilyseossa. Kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1878 suomenkielinen tyttökoulu, Wetterhoff toimi sen johtajattarena ja opettajana muutaman vuoden, mutta lähti sitten hankkimaan lisäoppia ulkomailta. Opiskellessaan Tukholmassa piirustusta, veistoa ja konstruktio-oppia tuolloin 40-vuotias Wetterhoff tutustui naisasianaisiin ja työväestön sivistysharrastuksiin. Hän omaksui vakaumuksen, jonka mukaan kansan ja erityisesti kansannaisten elämää helpotetaan parhaiten tarjoamalle heille koulutusta ja ammattitaitoa.

Käsityön ja käsityönopettajaopetuksen alku

Fredrika Wetterhoff ryhtyi 1885 perustamaan kansakoulun suorittaneille nuorille tytöille tarkoitettua käsityökoulua Hämeenlinnaan. Aluksi tilat tarjosi Hämeenlinnan rouvasväenyhdistys, sen jälkeen koulu toimi joitakin vuosia Wetterhoffin kotona. Käsityökoulua varten vuokrattiin vuonna 1890 Vanajaveden rannalta talo, jonka Fredrika Wetterhoff osti kolme vuotta myöhemmin koulun pysyväksi toimipaikaksi.

Oppilaille opetettiin liinavaatteiden ompelua, neulomista, virkkaamista, olkitöitä ja puunveistoa sekä geometrista piirustusta ja pian myös kankaankudontaa. Kudonnanopettajaksi palkattiin vuonna 1886 Nanny Odenwall, joka toimi myös työkoulun johtajattarena. Koulun palvelukseen tuli vuonna 1891 saksalainen kutomamestari Carl Neu. Opettajalinja avattiin vuonna 1890, koska alan opettajia tarvittiin kipeästi koko maassa. Naisten ansiotyössäkäynti yleistyi 1800-luvun lopulla, ja yhteiskunnassa oli huutava pula naisille sopivista ammateista ja koulutuksesta. Ammatillinen käsityönopetus vastasi tähän tarpeeseen ja helpotti näin naisten elämäntilannetta.

Varakkaista perheistä tulleet oppilaat maksoivat saamastaan koulutuksesta, muille se oli maksutonta. Koulu sai Hämeenlinnan kaupungilta pieniä avustuksia sekä muutaman vuoden toiminnan jälkeen myös valtionapua. Tuloja saatiin myös käsitöiden myynnistä ja tilaustöistä. Koulussa tehtiin muun muassa sairaaloiden liinavaatteita, ja tilauksista riitti töitä myös ympäristön naisille kotona kudottavaksi.

Käsityökoulun henki oli tasa-arvoinen, eikä rahvaan ja säätyläisten tyttäriä kohdeltu eri tavoin. Fredrika Wetterhoff oli syvästi isänmaallinen mutta ei kuitenkaan nurkkapatriootti, vaan hänen koulussaan seurattiin kansainvälisiä virtauksia ja osallistuttiin ulkomaisiin näyttelyihin. Myös koulun tuotteita myytiin ulkomaille. Koulussa toimi opettajana myös Fredrika Wetterhoffin Saksassa opiskellut veljenpoika Fritz Wetterhoff, joka vaikutti sittemmin vahvasti jääkärikoulutuksen aloittamiseen.

Luonteeltaan Fredrika Wetterhoffin sanotaan olleen kiivas, kärsimätön ja suorapuheinen, opettajana taas ankara. Hänen koulunsa tiukka työtahti sai jopa ympäristön arvostelua osakseen. Wetterhoffin taiteellisuuden lähteenä oli luonto, jonka kauneutta hän tallensi maalaamalla. Myös puutarhanhoito toi hänelle iloa ja virkistystä.

Fredrika Wetterhoff testamenttasi omaisuutensa perustamalleen koululle, josta tuli vuonna 1976 valtion oppilaitos ja jonka nimi on nykyään Hämeen ammattikorkeakoulu Wetterhoff. Hänen perinnettään ylläpitää Hämeenlinnassa toimiva Fredrika Wetterhoff -säätiö.