”…Kiitos hälle, joka sääsi

 Naisellekin oikeuden:

 Kalliin isänmaansa eestä

 Elää, kuolla myöskin hän!

 Miks’ei hän sais yhtä hyvin

 Isänmaata hyödyttää?…”

Näin nuori Isa Asp (1853– 1872) kirjoitti täynnä isänmaallista intoa. Hän oli juuri syksyllä 1871 aloittanut opiskelun Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarissa. Nyt lokakuussa avattiin maan toinen seminaari Tammisaaressa. Siellä koulutetaan ruotsinkielisiä naiskansakoulunopettajia. Runosta tuli pitkä, Kalevala-poljentoinen. Suomen kansakoulu oli saanut säännöksensä vuonna 1866. Kolme vuotta aikaisemmin oli Jyväskylään perustettu suomenkielinen kansakoulunopettajaseminaari, josta ensimmäiset nais- ja miesopettajat olivat valmistuneet vuonna 1869. Nyt vaikeat nälkävuodet olivat takana. Tarvittiin opettajia, suomen- ja ruotsinkielisiä.

Ruotsinkielinen koulu

Isa Asp on juuriltaan keski- ja pohjoissuomalainen. Isänisä Heikki Kinnunen oli lähtenyt 1800-luvun alkupuolella Suomenselän salomailta, Kivijärveltä, työn hakuun Raaheen ja avioitunut siellä Liisa Degerön kanssa. Heikki kuoli nuorena, ja Liisa antoi viidestä lapsesta nuorimman, Jaakon, siskolleen ja tämän raahelaiselle miehelle, perämies Fredrik Aspille.

Jaakko Asp oli ahkera ja oppiva, ruotsikin sujui kuin suomi. Raahelaisten kauppaporvarien kautta hän sai 1845 rengin paikan Oulujoen lähtökohdassa sijaitsevassa Myllyrannan rautaruukissa. Myllyranta kuului tuolloin Utajärven pitäjään, nykyisin Vaalan kuntaan. Jaakko koulutettiin tuota pikaa ruukin kirjanpitäjäksi. Hän avioitui lähiseudun talontyttären Liisa Puhakan kanssa. Perhe kasvoi, ensimmäinen lapsi Louisa (Isa) syntyi 1853. Kotona ja ympäristössä puhuttiin suomea, ruukin johdon ja heidän perheittensä kanssa ruotsia. Isa asui jonkin aikaa tätinsä luona Raahessa ja kävi ruotsinkielistä koulua.

Varhaisimpia suomenkielisiä lyyrikoita

Taitavaa kirjanpitäjää Jaakko Aspia tarvittiin sittemmin Suomussalmella Ämmän- ja Utajärven Kurimon ruukissa sekä kunnankirjurina Puolangalla. Vuodesta 1870 perheen koti oli Puolangalla. ”Isä on oivallinen / runomatti, runoniekka, / runolaulujen latoja…” Isa Asp kirjoitti jo 9-vuotiaana. Myöhemmin hän toimitti ystäviensä kanssa käsinkirjoitettuja runolehtiä ja avusti lastenlehti Trollsländania. Puolangan pappilan kirjastossa riitti luettavaa. Kirkkoherra Johan Fredrik Thauvon patisti Isaa Jyväskylän seminaariin. Opiskelu Jyväskylän seminaarissa, jonka suomenmielinen, isänmaallinen ja tasa-arvoinen ilmapiiri, Kalevala ja opiskelutoverit innoittivat Isa Aspia kirjoittamaan runoja suomeksi. Hän onkin varhaisimpia suomenkielellä kirjoittaneita lyyrikoitamme. Isa Aspin kurssitoverina seminaarissa olivat muun muassa lukkarintytär Lydia Lagus, tuleva oopperalaulaja, ja nimismiehen tytär Lucina Hagman, sittemmin naisasianainen ja Suomalaisen yhteiskoulun perustaja. Isa Asp menehtyi keuhkotautiin toisena opiskeluvuonna, marraskuussa 1872, ja hänet haudattiin Jyväskylään.

Seminaaritoverina myös J.H. Erkko

Mikään eteerinen runotyttö Isa Asp ei ollut. Hän oli voimakas ja vahvasti reagoiva persoona, jonka tunteetkin ystäviä kohtaan olivat voimakkaita. Isa Aspin ystävyyttä ikä- ja opiskelutovereihin ja hänen tunteikasta kiintymystä ilmaisevia tekstejään on tulkittu homoeroottisiksi. Kysymys voi olla myös ajan romanttisesta runokielestä ja alle 20-vuotiaan nuoren tunnekuohuista. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet Isa Aspin nuoruuden rakkaus, sittemmin keuhkotautiin kuollut Joel Backman, ja runoileva seminaaritoveri J.H. Erkko. Runoniekka-isän lahjakkuus periytyi Aspin perheen muillekin lapsille. Isan veli Edvard Merikari (1869–1953) oli tuottelias lehtimies ja kustantaja Suomessa ja Yhdysvalloissa. Isa Aspin tunnetuin runo on Aallon kehtolaulu (Nuku, nuku aaltonen, nuku jo…). Sen sävelsi ensimmäisenä Jyväskylän seminaarin musiikinopettaja E.A. Hagfors.

Isa Aspin muisto elää vahvana

Isa Aspin runoja sisältyy antologioihin ja elämäkertoihin, joita ovat julkaisseet Helmi Krohn-Setälä vuonna 1912, Jaakko Terenttilä 1952, Tyyni Tuulio 1979 ja Erkki Hyytinen 1983. Puolangan kirkkoherra Toivo Hyyryläinen toimitti vuonna 2004 kokoelman Isa Aspin runoista ja hänen suomennetut päiväkirjansa. Runoilijan käsikirjoituskokoelmaa säilytetään Jyväskylän yliopiston kirjastossa. Isa Aspilla on muistokivi Vaalassa, Jylhämän voimalaitoksen yläkanavan saaressa. Varsinainen syntymäpaikka, Myllyranta, on osin jäänyt veden peittoon voimalaitosta rakennettaessa. Runoilijaa kuvaava Niilo Rikulan veistos on Puolangan kirkkopuistossa, ja hänestä kertovan Ritva Hakkaraisen ja Risto Vähäsarjan kansanoopperan Runon lintu ja liekki ensiesitys oli Vaalassa kesällä 1999. Puolangalla toimii aktiivisti myös Isa Asp -seura.