Ain’Elisabet Pennanen syntyi Käkisalmessa 30.9.1881. Hänen vanhempansa olivat Heikki Pennanen ja Maria Sofia Sjödahl. Hänen veljensä Huugo, oli kirjailija Eila Pennasen isä. Pennanen sai käydä koulua aina ylioppilaaksi asti (1902), ja suoritti talouskoulunopettajakurssin kaksi vuotta myöhemmin. Pennasen tie vei kuitenkin näyttelijäavustajaksi Tampereen Teatteriin, jossa pieneksi, hentoiseksi kuvailtu nuori nainen ihastutti sekä yleisöä että teatterilaisia.

Kieltäytyi kosinnasta

Teatterissa Pennasella oli lyhyt suhde kollega Aarne Orjatsaloon. Pari sai kaupungissa aikaan skandaalin, kun suhteesta syntyi 8.10.1906 poika, Jarno Elisar Pennanen – tiettävästi Suomen ensimmäinen Jarnoksi kastettu henkilö.  Kohua kasvatti se, että Pennanen kieltäytyi Orjatsalon kosinnasta ja kasvatti yksin poikansa, josta sittemmin tuli toimittaja ja kirjailija. Kirjailija Ain’Elisabet Pennasestakin tuli: poikansa syntymävuonna hän kirjoitti avainromaanin, Voimaihmisiä, jonka päähenkilönä oli hirviömäiseksi kuvattu kapellimestari Georg Braun, taitava naisten viettelijä. Lukijat tunnistivat Braunissa Orjatsalon. Seuraavana vuonna (1907) Pennaselta julkaistiin runoteos Tschandalan vanki. Sen runoissa hän kuvasi ihmisen pyrkimystä eroon kaikesta rajoittavasta.

Lyhyitä suhteita

Kaikkea sovinnaisuutta vastustava Ain’Elisabet Pennanen kuitenkin avioitui vuonna 1912 ruotsalaisen tohtori Bruno Rolfin kanssa. Liitosta syntyi poika, Mirko, mutta kun pari suhteellisen pian erosi, Pennanen joutui jättämään lapsen isälleen ja lupaamaan, ettei pidä tähän mitään yhteyksiä. Mirko Rolf tapasi vasta aikuisena, hieman ennen kuolemaansa, Jarno Pennasen pojan Jotaarkan, jolle kertoi, miten vaikeaa oli ollut elää ilman äitiä. Ain’Elisabet Pennasella oli myös suhde italialaiseen taidemaalariin, mutta tämä jätti Pennasen, kun parin lapsi syntyi kuolleena.

Suuri rakkaus Juhani Siljo

Kun Pennanen muutti 1916 Jyväskylään, hän tapasi runoilija Juhani Siljon. Pikkukaupungissa heidän rakkaussuhteensa aiheutti ison kohun, ei yksin siksi, että Pennanen oli lähes seitsemän vuotta Siljoa vanhempi. Siljon äiti Maria ja sisar, ”Miili” Airila, jotka eivät suhdetta hyväksyneet, nostivat parjauskampanjan Pennasta vastaan. Siitä huolimatta suhde kesti liki kolme vuotta ja päättyi 6.5.1918, kun juuri 30 vuotta täyttänyt Siljo kuoli tamperelaisessa sairaalassa reisivaltimon repeytymisestä aiheutuneeseen sisäiseen verenvuotoon. Siljo oli haavoittunut osallistuessaan kansalaissotaan valkoisten puolella.

Juhani Siljo oli määrännyt jo ennen sotaan lähtöään kirjallisen jäämistönsä Pennasen haltuun, joka toimitti sen julkaisukuntoon. Runoja ja aforismeja sisältävä Selvään veteen ilmestyi päivää vaille vuosi Siljon kuoleman jälkeen.

Jyväskylän vuosinaan Pennanen julkaisi näytelmän Rossit ja romaanin Palkkapiian päiväkirja. Erään perhosen joululahja- avainromaanissa Pennanen kuvaa kolmea Korpilahdella viettämiään kesiä poikansa Jarnon kanssa. Pennanen aloitti kirjoittaa 1930-luvulla romaania rakkaussuhteestaan Juhani Siljoon, mutta teos jäi kuitenkin kesken. Jälkeenjääneen käsikirjoituksen toimitti hänen poikansa Jarno Pennanen ja se julkaistiin nimellä Kaksi raukkaa vuonna 1968. Jarno Pennasen poika Jotaarkka Pennanen kirjoitti tähän romaaniin pohjautuvan näytelmän, Linnunrata. Hän myös ohjasi tämän näytelmän, jonka kantaesitys oli Espoon kaupunginteatterissa 15.9.2005.

Jäi kirjailijana muiden varjoon

Ain’Elisabet Pennasen värikäs ja kohuttu yksityiselämä jätti varjoon hänen kirjailijauransa. Teoksissaan hän nosti esiin naisten aseman, heidän lahjakkuutensa ja itsellisyytensä sekä pohti terävästi, mutta hieman idealistisesti, miten niitä oli mahdollisuus toteuttaa 1900-luvun kolmena ensimmäisenä vuosikymmenenä. Kirjallisuushistorioitsijat ovat todenneet, että Pennanen on jäänyt turhaan Maria Jotunin, Aino Kallaksen, L. Onervan ja Maila Talvion varjoon.

Ain’Elisabet Pennanen kuoli Porvoossa 13.2.1945.