Aivan Jyväskylän kaupungin vierellä, Taurulan talossa syntyi heinäkuisena päivänä 1868 Tilda Taurunen. Hän kävi kaupungissa mallikoulun ja oli nuoruutensa talontyttärenä, Tildan halu alkoi palaa Helsinkiin kätilökursseille. Yleisellä lapsenpäästölaitoksella hän sitten kävikin prof. Heinriciuksen yksivuotisen kurssin, oli sitten yksityiskätilönä pari vuotta, mutta palasi Helsinkiin takaisin opintojaan pihtikurssilla täydentämään.

Hän aikoi jäädä pääkaupunkiin, mutta T:ri Edgren-vainaja kutsui hänet kotikaupunkiin hommaamaan uutta lapsenpääsölaitosta. Kesällä 1896 se avattiinkin.

Siitä asti on sama johtajatar vaalinut sen toimintaa ja ottanut vastaan. Syleillyt ja sylkytellyt jo yli 1,500 keskisuomalaista. 8 vuotta toimi hän aivan yksin, nukkui yöt nuorinten lasten kanssa, Usein toinen toisella, toinen toisella kupeella, valvoi usein monet yöt peräkkäin, Toisinaan torkahti pää sängyn laitaa vasten.

Laitos on ollut niin suosittu, että monet äidit aina uudestaan ovat palanneet sinne, onpa esimerkkejä siitä, että siellä on syntynyt tusina täyteen saman perheen lapsia. Sen lisäksi on ollut useita tapauksia, jolloin laitoksen oma entinen hoivatti on tullut apua saamaan toisen ihmispolven maailmaan tullessa.

Vuonna 1909 meni johtajatar naimisiin konsulentti Uuno Jaatisen kanssa, mutta on yhä edelleen pitänyt toimensa. Täyttäessään viime kesänä 50 vuotta, tuli rva Jaatinen suurenmoisten rakkauden ja myötätunnon osoitusten esineeksi. Paitsi puhein, kirjoituksin ja kukin tulkittiin kotien ja kansalaisten kiitollisuutta tätä erikoisen etevää ja tunnollista jäsentä kohtaan yhdessä yhteiskunnan vastuunalaisemmista vartioista, vielä lahjoittamalla hänelle ”palanen vangittua kesää”, kuten eräs puhuja sanoi, taiteilija J. Heiskan maisemamaalaus sekä hopeaesineitä. Lämpimät toivomukset jatkuvasta työkyvystä olivat sen päivän tunnuksena.

E.M.K.