Eila Aine syntyi vuonna 1920 Helsingissä, jonne hänen vanhempansa olivat opiskelun takia muuttaneet Satakunnasta. Hänen isänsä, Vilho Robert Rantanen opiskeli Helsingin yliopistossa lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi muutama vuosi tyttären syntymän jälkeen. Isän opinnot olivat viivästyneet ylioppilaaksi tulon jälkeen, sillä hän lähti Saksaan 1915 kouluttautumaan jääkäriksi ja osallistui 1918 vapaussotaan. Äiti, Hilja Serafia Rantanen (o.s. Uola), oli ylioppilaaksi valmistuttuaan opiskellut agronomiksi. Eila Aineella ei ollut sisaruksia.

Perhe muutti talvella 1926 Muonioon, jonne oli tarkoitus asettua aluksi vain 5 vuodeksi. Valtio maksoi tuolloin parempaa palkkaa lääkäreille, jotka lähtivät syrjäseuduille. Muonio oli todellista syrjäseutua Helsingin näkökulmasta. Matkaan kului viikko. Se taittui ensin junalla Kaulinrantaan, jonne junamatka kesti kaksi vuorokautta. Sen jälkeen matkattiin viisi vuorokautta hevoskyydillä yöpyen kestikievareissa.

Perheen koko omaisuus kuljetettiin hevossaattueilla ja mukana tuotiin vielä kotiapulainenkin Helsingistä. Äitini on kertonut muistikuviaan tästä ensimmäisestä Muonion matkastaan: ”Oli talvi, pimeää, pakkasta ja paljon lunta. Matkalla kaatui yksi hevosreki ja siinä sattui matkaamaan kotiapulainen. Hangesta näkyivät vain apulaisen huopatossut hänen lennettyään päistikkaa lumeen. Mutta Muonion tultaessa paloivat katuvalot jo 1926. ”

Muonioon muutettaessa Eila Aine oli vain 6-vuotias. Hänen isänsä toimi aluelääkärinä alueenaan Enontekiön ja Muonion kunnat eli koko käsivarsi Kilpisjärvelle ja Muonion alueet. Äiti Hilja oli kotona. Kesäisin viljeltiin ja hoidettiin puutarhaa, Muonion joesta kalastettiin. Koko perhe kulki ja vaelsi kesäisin tuntureilla. Näillä matkoilla yhdistyivät isän tekemät lääkärin tarkastusmatkat.

Teitä ei pohjoiseen ollut, vaan Kilpisjärvelle kuljettiin Ruotsin kautta ja sauvottiin sitten jokia alapäin. Talvisin kuljettiin poron pulkalla kaukaisiin kyliin. Lappi ja Lapin luonto lumosivat perheen eikä se enää halunnut muuttaa Helsinkiin, vaikka kaikki sukulaiset asuivat Etelä-Suomessa.

Eila Aineen vanhemmat asuivat Muoniossa isän kuolemaan asti (1947). Rakkaus luontoon, tuntureilla samoileminen ja kasvien ja perhosten kerääminen kuuluivat Eila Aineen lapsuuden kesiin. Tämän rakkauden hän siirsi myös lapsiinsa. Hän opetti kasvien nimet ja innosti keräämään niitä niin, ettei kouluherbarion kerääminen ollut ollenkaan ikävä juttu.

Kouluaika, nuoruus ja opiskelu

Muoniossa oli kansakoulu, mutta ei oppikoulua. Eila Aineen äiti opetti häntä kotona, kunnes tytär oli 10-vuotias. Silloin hänet lähetettiin oppikouluun Porvooseen isän veljen perheeseen. Isän veli, ekonomi Eero Rantanen, toimi WSOY:n talouspäällikkönä ja hänellä oli kolme tytärtä.

Porvoon vuosien aikana Eila Aine oppi ruotsin kielen ja puhui sitä toisena kotikielenään. Porvoon serkuista tuli läheisiä, sillä omia sisaruksia ei ollut. Matka Porvooseen Muoniosta oli pitkä eikä kotiin päässyt kuin joulu- ja kesälomilla. Äitini mukaan lähtö oli aina kova paikka eikä siitä ilman itkua selvitty, vaikka isä lähti mukaan viemään.

Kolmen Porvoon kouluvuoden jälkeen syksyllä 1933 Eila Aine siirtyi 13-vuotiaana oppikoulun 4. luokalle Tornion yhteislyseoon, jolloin koulumatka lyhentyi mutta asumaan joutui koulukodissa. Samalla luokalla oli hänen tuleva puolisonsa Veli Aine. Molemmat luokkatoverit kirjoittivat ylioppilaaksi keväällä 1939. Paras kouluaikojen ystävätär Annikki Syväniemi kuoli tuberkuloosiin abiturienttivuonna. Nuoren ystävättären menetys tämän kuolinvuoteella oli rankka kokemus, jota äiti usein muisteli.

Syksyllä 1939 Eila Aine aloitti hammaslääketieteen opiskelun Helsingin yliopistossa. Talvisota keskeytti opinnot ja Eila Aine joutui rintamalle. Hän oli muun muassa Karjalankannaksella, Pälksaaressa lääkintäjoukoissa. Rintamapalveluksestaan hänelle myönnettiin tammenlehvätunnus. Välirauhan aikana opintoja saattoi jatkaa, mutta sotavuosien vuoksi valmistuminen viivästyi kuten muillakin. Eila Aine valmistui hammaslääkäriksi 1947.

Perhe ja työura

Sotavuosina juhannuksena 1942 hän solmi avioliiton luokkatoverinsa Veli Aineen kanssa. Ensimmäinen yhteinen koti oli Helsingissä, mutta sodan päätyttyä koti muutettiin Tornioon.

Valmistuttuaan 1947 Eila Aine perusti hammaslääkärin yksityisvastaanoton Tornioon kodin yhteyteen. Hän toimi myös kouluhammaslääkärinä ensin Muoniossa, myöhemmin myös Alatorniolla yksityisvastaanoton ohella. Muoniossa hän kävi kerran kuukaudessa ja viipyi aina viikon hoitaen siellä koululaisvastaanottoa. Eila Aineesta tuli 1960-luvun alussa Tornion kaupungin vastaava kouluhammaslääkäri, jolloin Muonion matkat jäivät. Kouluhammaslääkärin virkaa hän hoiti eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 1983.

Perheeseen syntyi neljä lasta: Kristiina, Heli, Ulla ja Sakari. Lasten ollessa pieniä perheessä oli kotiapulaisia, jotta Eila Aine pystyi hoitamaan hammaslääkärin virkaansa. Puoliso Veli Aine oli liikemies ja paljon matkoilla, joten vastuu kodin asioista jäi äidille.

Huolimatta virkatyöstään Eila Aine oli hyvin perhekeskeinen. Eila Aineen äiti muutti eläkkeelle jäätyään Tornioon ja asui tyttärensä perheen kanssa. Vapaa-aika, kun sitä oli, vietettiin perheen parissa. Kesäisin muutettiin juhannuksena kesähuvilalle meren rannalle, missä asuttiin koulujen alkuun asti. Kotiapulaiset mahdollistivat äidille työn teon kesälläkin, sillä nämä muuttivat huvilalle perheen mukana. Perheen yhteiset kesälomamatkat suuntautuivat Lappiin, Suomen, Ruotsin ja Norjan tunturimaisemiin, joihin matkattiin omalla autolla 1960-luvulla.

Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet

Eila Aine luki mielellään kaunokirjallisuutta, myöhemmin erityisesti salapoliisiromaanit olivat tapa rentoutua. Hän seurasi aina aikaansa, oli kiinnostunut ja seurasi päivän politiikkaa. Hän oli ehdoton kokoomuslainen. Miehensä kanssa he matkustivat paljon ulkomailla. Sodan jälkeen jo vuonna 1949 he tekivät yhdessä matkan Pariisiin. Yhteisillä matkoillaan he kiersivät ympäri maailmaa siihen asti, kun voimat antoivat myöten 2000-luvulle asti.

Ystäväpiiri Torniossa koostui ”ompeluseuran” naisista. Tämä joukko piti yhtä 1940-luvun lopusta siihen asti, kunnes kukin vuorollaan nukkui pois. Toistakymmentä torniolaista naista, joita yhdisti se, että kaikilla oli lapsia, kokoontui keskiviikkoisin vuorotellen toistensa kodeissa.

Eila Aine sanoi aina, ettei hän ole järjestöihminen, mutta siitä huolimatta kaksi järjestöä oli hänelle tärkeitä: naisjärjestö Soroptimistit ja Akateemiset naiset. Näiden järjestöjen kokouksissa hän kävi säännöllisesti.

Matkustamisen lisäksi Eila Aineella oli puolisonsa kanssa toinenkin yhteinen kiinnostuksen kohde, kuvataide. Eila Aine oli jo lapsuuden kodissaan tottunut seuraamaan kuvataiteen virtauksia. Hänen vanhempansa hankkivat taidetta kotiin pääasiassa kiertävältä taidekauppiaalta Helmut van Assendelftilta, joka alkoi käydä vuosittain Eila Aineenkin kodissa. Vuosien myötä kotiin alkoi kertyä niin paljon hankintoja, että Eila Aine yhdessä puolisonsa Veli Aineen kanssa perusti Aineen kuvataidesäätiön 1974. Säätiön työt ovat nykyään Aineen taidemuseossa Torniossa.

Eläkkeelle jäätyään Eila Aine alkoi huolehtia kunnostaan. Hän luopui kokonaan autolla ajosta ja ryhtyi kävelemään. Hän oli innokas naisvoimistelijoissa ja aerobic-ryhmissä kävijä. Lisäksi hän piti uimisesta ja ui joessa, kun se oli vapaa ja läpi talven myös avannossa. Tanhuvaaran urheiluopisto ja sen perheliikuntaleiri kuului 25 vuotta joka kesä ohjelmaan ja sinne hän vei mieluusti myös lapsensa ja lapsenlapset.

Vanhuus ja viimeiset vuodet

Eila Aine säilytti hyvän kuntonsa aivan viimeisiin elinvuosiinsa asti. Puolison sairaus ja hoitaminen kotona 9 vuoden ajan rajoittivat hänen elämänpiiriänsä, mutta siitä huolimatta hän pyrki hoitamaan kodin ja kaikki juoksevat asiat itse.

Luonteeltaan Eila Aine oli vaatimaton eikä valittanut koskaan. Hän ei myöskään moittinut koskaan muita ihmisiä. Vieraalle hän saattoi ehkä antaa hieman etäisen kuvan itsestään. Hän oli hyvin itseriittoinen ja sanoi aina tarvitsevansa omaa aikaa ja tilaa itselle. Ehkäpä syynä tähän oli se, että hän ainoana lapsena oli tottunut yksin oloon ja omaan aikaan ja kaipasi sitä myös vanhempana. Hän menehtyi 93-vuotiaana Torniossa 15.4.2013.