”Rakkauden väri on punainen… ” väittävät laulun sanat. Anneli Kokkosen taiteessa maailma on voimakkaan puhuttelevasti sininen. Kokkonen kuljettaa katsojansa keskelle suomalaista maisemaa. On talvi, pakkanen paukkuu. Mutta saunasta rynnistävät rehevät naiset eivät kainostele. Avanto odottaa!

Taiteilijana Anneli Kokkonen on klassinen naivisti. Nostalgia ja huumori kutsuvat tutkimaan teosten tunnelmaa. Kyllä Kokkonen muutkin värit, aiheet ja tunnelmat hallitsee.

Taiteilija on kuvannut mm. Lahden talviurheilukisoja ja historiallisia näkymiä ei niin kovinkaan kaukaisesta menneisyydestä. Lahden puukirkon, jonka kaupunki päätti purkaa vuonna 1977 Anneli Kokkonen rekonstruoi maalauksessaan, jota varten hän teki tutkimustyötä arkistoissa ja haastattelemalla vanhoja lahtelaisia. Kotikaupungin päättäjät ovat myös päätyneet hänen kankailleen. Ilkamoivat muotokuvat edustavat Suomessa nykyisin harvoin nähtyä poliittisaiheista naivismia.

Viime aikoina on syntynyt sarja sauna-aiheisia maalauksia, joissa on lämpimät värit. Auringon keltainen valo ja pienet kukkaset, Anneli Kokkosen ”tunnus” ympäröivät rantasaunoissa uimaan rientäviä reheviä naisia. Suomi100 juhlavuosi ja hiihdon 2017 MM-kisat Lahdessa toivat kansallisia aiheita hänen maalauksiinsa. Niissä turistit vaeltavat kohti stadionia, ja nauravat urheilijat hiihtävät ja hyppäävät mäkeä.

Veikko Hakulinen hiihtää juuri uuden sillan yli vasemmalla, kun Siiri ”Äitee” Rantanen näyttää hiihtämisen mallia oikeassa reunassa. Iivo Niskanen seuraa vapaalla tyylillä nauraen iloisesti ja hänen perässään laskettelee naurussa suin Krista Pärmäkoski. Presidenttiparimme Jenni ja Sauli Lennu-koiransa kanssa seuraavat kilpailua mielellään Karpalossa. Myöskin ainutlaatuinen maalaus kolmoishypystä kuuluu Suomi100 juhlavuosi -sarjaan, siinä hymyilevä Janne Ahonen, naurava Julia Kykkänen sekä riemuitseva punapaita Veikko Kankkonen hyppäävät käsi kädessä kolmesta hyppyristä yhtä aikaa! 

Taiteen opiskeluun ei ollut varaa 

Koulunkäynti ei Anneli Kokkosta nuorena jaksanut kiinnostaa. Hän ei viihtynyt isoissa luokissa. Hän olisi vain piirtänyt ja maalannut. Hän haaveili mainospiirtäjän ammatista, mutta opiskelu olisi ollut liian kallista. Koulussa opettajakin oli ehtinyt sanomaan, että et sinä kuvataideakatemiaan pääse …

Polion sairastanut isä oli maalarimestari, äiti kotiäiti. Isä oli erikoistunut seinämaalauksiin. Hän maalasi näkymiä Saimaalta monen kodin seiniin ja takkoihin. ”Olin kotiopetuksessa. Isä opetti minua maalaamaan kouluikäisestä alkaen. Iltaisin istuimme vastakkain keittiönpöydän ääressä ja maalasimme maisemia öljyväreillä. Isä opetti kärsivällisesti varjostuksia ja värien käyttöä. Isoveli soitti vieressä haitarilla Vili Vesterisen kappaleita, isäni lempimusiikkia. Äiti taas piti kodin erittäin siistinä. Siskojen kanssa autettiin äitiä lakanoiden mankeloimisessa. Lähes tiilikivenkovat, tuoksuvan puhtaat lakanat kannettiin korissa kotiin. Muistoissa on karjalanpaistin tuoksu ja äiti hääräämässä hellan ääressä.”

”Vanhempani halusivat kaikille lapsilleen tavallisen perusammatin. Valmistuin kartanpiirtäjäksi ja vasta aikuisiällä iltalukiossa ylioppilaaksi. Piirustusta olen opiskellut kirjekurssina ja maalaamista eri kansalaisopistossa ja Lahden Muotoiluinstituutin iltakursseilla. Olen kokeillut öljyvärejä, pastilleja, lyijy- ja värikyniä, akryyli-, guassi-, hiili- ja tussitöitä sekä pesutekniikkaa. Olen opiskellut taidehistoriaa ja taidekasvatusta Jyväskylän yliopiston alaisuudessa Päijät-Hämeen kesäyliopistossa”, kertoo Anneli Kokkonen. 

Pois surkuttelu ja valitus, tervetuloa iloisuus ja optimismi 

”Vierailut Iittalassa naivistisen taiteen näyttelyissä avasivat minussa patoja. Tuntui hyvältä. Tämähän on minun juttuni”, oivalsi Anneli Kokkonen. Naivisti kertoo suomalaisesta elämänmenosta, ihmisten teoista syineen ja seurauksineen riemukkaasti, avoimesti ja häpeilemättä. Perspektiivit voivat heittää häränpyllyä. Asioita käännetään päälaelleen. Nauretaan hellästi asioille. Teoksista löytyy symboliikkaa.

Anneli Kokkonen haki Iittalaan, kun tapahtuma aloitti toimintansa säätiönä 2009. Hän sai kutsun näyttelyyn jo vuonna 2010. Henkiseltä kannalta Iittalaan pääsy oli riemuvoitto, Iittala oli kuin koti. Ilman sitä Kokkosen mielestä mielikuva suomalaisuudesta olisi paljon totisempi, värittömämpi ja hiljaisempi. Naivismin näyttelystä ihmiset poistuvat hymyssä suin. Kokkosen töitä on nähty Iittalassa jo useana kesänä ja jouluna. 

Maalauksissa iloisuus, optimistisuus ja kehityshakuisuus 

Anneli Kokkonen sanoo arvostavansa maalauksessa sanomaa, liikettä ja haastetta. Värien käyttö ja teoksen viimeistely on tärkeää. Hän kuuntelee maalatessaan usein musiikkia. Valssi on hänelle aalto, polkka jänishyppyä, argentiinalainen tango punaista viettelyä.

Anneli Kokkonen kuvaa mielellään ihmisiä, historiaa ja suomalaista kulttuuria. Siksi sauna-aiheet ovat nyt nousseet tärkeiksi. Maalauksissa on iloa ja yhdessä olemista. Runsasmuotoiset alastomat naishahmot ovat hänelle läheinen aihe. Vaikuttaneeko siihen vuonna 2000 sairastettu rintasyöpä, sen raskaat hoidot ja kivut?

Vaikka Anneli Kokkonen on täysin toipunut, niin sairauden aika on jäänyt taiteeseen. Hän on myös kouluttautunut vertaistukihenkilöksi rintasyöpäpotilaille. ”Olen hidas, en tuottelias”, hän sanoo. ”Olisipa minulla mökki ja sauna niin ne auttaisivat minua maalaamaan enemmän. Nyt on vielä asuttava vain täällä kerrostalossa!” 

Taide ei elätä 

Niin paljon kuin Anneli Kokkonen olisikin halunnut maalata, elanto on ollut haettava muualta. Varatuomari, jonka koiraa hän ulkoilutti, opasti hakemaan Kuopioon kartanpiirtäjäkurssille. Kokkonen sai hyvän työpaikan Rautaruukin malminetsintäosastolta Oulusta.

Anneli Kokkonen meni naimisiin ja muutti miehen perässä Osloon. Syntyi kaksi poikaa, mutta hän sai lastenhoidon järjestettyä niin että pystyi olemaan töissä. Hän opiskeli norjan kielen ja siitä on ollut valtavasti hyötyä. Aluksi hän toimi vuokrafirmassa teknisenä piirtäjänä Gunnar Boyssa ja Alwatechissa sekä lopuksi Norges Geotekniske Instituutissa, johon kuningatar Elisabetkin tutustui vuonna 1981. 

Takaisin Suomeen 

Suomeen muuton jälkeen Anneli Kokkonen päätyi yksinhuoltajaksi, ja peräänantamattomana naisena koulutti ja kasvatti poikansa, jotka kävivät Steiner-koulua. Hän kokee saaneensa paljon tukea kasvatukseen Steiner-koulusta, ja hän osallistui itsekin ahkerasti koulun vanhempainyhdistyksen toimintaan ja erilaisiin aktiviteetteihin.

Koulun opetuskäyttöön hankittiin hänen aikanaan sähkökäyttöinen dreija, videotykki, musiikkivälineitä, kirjoja yms. Anneli Kokkonen on myös kiitollinen silloisen koulun oman lääkärin, neurologi, antroposofi ja lastenlääkäri Seija Zimmermanin palveluista. Hän tuntee vieläkin kaipaavansa koulun rauhallista ja lempeää ilmapiiriä. 

Attaseaksi ja Lahti-oppaaksi 

Lahteen muutettuaan kisakaupunki tarjosi hänelle pian paikkaa attaseana. Hän laskee olleensa 20 kertaa Salpausselän kisoissa ja MM-kisoissa attaseana sekä vuoden 2017 MM-kisoissa Norjan joukkueen opastajana. Työ on palkatonta vapaaehtoistyötä.

Anneli Kokkonen tuntee tässä asiassa seuraavansa äitinsä ja isänsä arvomaailmaa. Lahdessa on jopa 1500 vapaaehtoista töissä kisoissa. Lahden hiihtoseuran hän mainitsee malliesimerkiksi siitä, miten vapaaehtoistyöstä palkitaan, ei rahalla, vaan muutoin. Kisoja ei voitaisi järjestää ilman vapaaehtoisia.

Lisäksi Anneli Kokkonen kävi opaskurssin ja alkoi toimia auktorisoituneena Lahti-oppaana kun taide ja muotoilu ovat teemana kävelykierroksilla. 

Yrittänyttä ei laiteta 

Taiteilijoiden tapaan on Anneli Kokkonenkin hakenut elantoa monista tehtävistä. Edellä mainittujen opintojen lisäksi hän on suorittanut mm. kuvataiteen ja viestinnän perustutkinnon, taiteen tekijöiden ja käsityöläisten intensiivikurssin ja yrittäjäkurssin. Hän on ollut Lahden kaupungilla projektisihteerinä, tuntiopettajana, kestävän kehityksen ohjaajana ja Tukkutiimillä somistajana. Hänellä on myös ollut oma yritys Piirtämällä Paras. 

Suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri etusijalle 

Asuminen Norjassa antoi Anneli Kokkoselle uusia näköaloja ja sai hänet miettimään kulttuurien eroja. Hän haluaa olla monessa mukana, oppia koko ajan uutta. Ihmisen kanssa keskustellessa saa neronleimauksia, elämäkerrat, sadut ja sarjakuvat synnyttävät maalausten aiheita, joita on sitten toteutettava.

Anneli Kokkonen maalaa tilauksesta muotokuvia, joissa ihmisten elämänkokemukset tulevat konkreettisesti kuvatuiksi. Hänen painetut ja numeroidut taidekorttinsa ovat keräilyn kohde. Niitä arvostetaan ja pidetään hellin käsin.

Nyt eläkkeellä ollessa into maalata vain kasvaa. Molemmat pojat vaikuttivat maalausten aiheiden syntyyn. He kommentoivat maalauksia mielenkiinnolla. Etenkin Möysässä asutut parikymmentä vuotta näkyvät historiallisena tapahtumasarjana, koska niissä yhdistyivät poikien tekemiset asuinalueella ja Lahden paikannimistö –kirjan tekijä Marjukka Laapotti. Anneli Kokkonen on Naivistit Iittalassa matrikkelissa ja Suomen Taidemaalariliiton kokelasjäsen.