Olen tiennyt aina haluavani kirjailijaksi, eli niin kauan kuin olen osannut ajatella ja muistan. Lapsuuteni perhe ruokki tuota haavetta paljon, koska olimme lukeva perhe. Molemmat vanhempani rakastivat kirjoja ja lukemista ja kirjojen täyttämä hylly olohuoneessamme oli heidän ylpeytensä. Minulle luettiin paljon ja halusin palavasti oppia lukemaan, koska kukaan ei kuitenkaan ehtinyt ja jaksanut lukea minulle niin paljon kuin olisin halunnut.

Opin itsestään lukemaan viisivuotiaana. Tämän jälkeen luin kaiken minkä löysin, melkeinpä. Kävimme paljon kirjastossa ja luin aikuisten romaaneja jo kymmenvuotiaana. Minuun on vaikuttanut voimakkaimmin juuri tuon ikäisenä lukemani Kotiopettajattaren romaani, joka on edelleen yksi lempikirjoistani. Aloin kirjoittaa omia tekstejä ja romaanin alkuja heti kun opin kirjoittamaan. Koulussa lempiaineeni oli ainekirjoitus läpi koko kouluajan, ja pidin paljon siitä, että opettaja luki aineeni ääneen.

Opinnot

Opiskelin saksan ja englannin kääntäjäksi ja tulkiksi Joensuun Yliopiston alaisessa Savonlinnan Kääntäjänkoulutuslaitoksessa. Olin tätä ennen viettänyt kaksi vuotta Heidelbergissä Saksassa ensin au pairina ja sitten opiskellen yliopistossa. Opintojeni jälkeen menin naimisiin ja olin töissä mm matkailualalla ja opettajana. Kävin myös tiedotuslinjan Jamilahden Kansanopistossa Haminassa ja olin sen jälkeen uutistoimittajana, kunnes sain ensimmäisen lapseni. Neljä lastani ovat syntyneet vuosina 1992, 1994, 1999 ja 2002.

Ensimmäinen käsikirjoitus

Olin vuosia kotona pienten lasteni kanssa, ja tuona aikana aloin kirjoittaa ensimmäistä käsikirjoitustani. Pidin asian salaisuutena kaikilta paitsi perheeltäni. Olin päättänyt lähettää valmiin tekstin kustantamoon, enkä edes harkinnut sen jättämistä pöytälaatikkoon. Lähetin ensimmäisen version Otavalle ja aloin heti kirjoittaa toista romaania.

Yli vuoden odottamisen jälkeen sain vastauksen, kustantaja oli kiinnostunut tekstistäni. Tuolla hetkellä tiesin, että haaveeni on toteutumassa. Alkoi tekstin työstäminen julkaisukuntoon ja tammikuussa 2002 sain puhelinsoiton kustantajalta, käsikirjoitukseni oli hyväksytty seuraavan syksyn kustannusohjelmaan.

Aina kirja jossakin vaiheessa tekeillä

Vuodesta 2002 tähän hetkeen olen julkaissut kahdeksan romaania, yhden tietokirjan ja yhden novellin yhteiskokoelmassa. Otavalta siirryin nykyiseen kustantamooni Tammeen, kun toinen kirjani Mistä kevät alkaa julkaistiin siellä.

Kirjailija minussa on hereillä koko ajan, kaikki mitä teen on kirjoittamista, havainnointia, tarkkailua, mieleen painamista, analysointia, pohtimista, ajattelemista, ilman että olen näistä asioista aina edes tietoinen. Jollen juuri sillä hetkellä kirjoita uutta kirjaa, suunnittelen sitä ainakin päässäni. Usein seuraavan kirjan aihe nousee minulle viimeistään siinä vaiheessa, kun edellinen on viimeistelyvaiheessa. En useimmiten pidä pitkää taukoa kirjojen välillä, usein aloitan heti seuraavan kirjan, kun edellinen on jätetty kustantajalle painoon meneväksi.

Aiheet ja teemat tulevat luokseni

Kirjoitan suurista, usein vaikeista aiheista, asioista jotka ovat vaiettujakin. Joihinkin kirjoihini olen saanut aiheen osittain omasta elämästäni, mutta ne ovat kuitenkin kaikki fiktiivisiä. Käytän luonnollisesti omia tunnekokemuksiani kuvatessani henkilöideni tunnetiloja. Tilanteen ei tarvitse olla sama, riittää että tunne on. Tästä syystä tarvitsen ensimmäistä versiota kirjoittaessani keskittymisrauhan. Kuvittelen olevani itse kuvaamani henkilö ja menen hänen paikalleen pystyäkseni kuvaamaan sitä mitä hän kokee. Minulla on myös arvokas lahja, näen filminä kuvaamani tapahtumat.

Kaksi työtä sylissä

Olen vuodesta 2012 ollut turvapaikanhakijoiden suomen opettajana Joutsenon Vastaanottokeskuksessa Konnunsuolla. Olen kirjoittanut työni ohessa siitä lähtien, iltaisin ja viikonloppuisin, mutta välillä minulla on ollut apurahoja ja olen voinut pitää vapaata keskittyäkseni kirjoittamiseen.

Molemmat työni ovat minulle yhtä tärkeitä ja uskon, että juuri siksi niiden yhdistäminen onnistuu niin hyvin. Kirjoittamiseni on tietenkin muuttunut koko ajan ammattimaisemmaksi, enkä tuhlaa aikaa, vaan silloin kun minulla on mahdollisuus kirjoittaa, keskityn siihen.

Residenssissä

Vuonna 2016 löysin residenssityöskentelyn. Olin yhtäkkiä valmis ottamaan itselleni viikon tai kaksi aikaa ja lähtemään pois Suomesta kirjoittamaan kirjaani. Vuonna 2016 olin kahdeksan kahden tai yhden viikon jaksoa Kirjailijaliiton Pietarin residenssissä kirjoittamassa. Ensin 2016 ilmestynyttä kirjaani Törmäys ja sitten 2018 ilmestyvää kirjaani.

Yksinäiset jaksot suurkaupungissa ovat olleet minulle suuri löytö, olen oppinut paljon itsestäni ja sisäinen rauhani on vahvistunut. Kaupunki inspiroi minua paljon ja saan paljon aikaan. Ruokin mieltäni esimerkiksi baletilla, taiteella ja muilla nähtävyyksillä, sekä yksinkertaisesti kävelemällä ihmisjoukossa.

Annettu lahja

Kirjoittamisen lahja on annettu minulle ja koen, että olen olemassa sitä varten. Tunnen tekeväni sitä mitä minun kuuluu tehdä ja pidän itseäni onnekkaana, että näin on. Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa, tarvitsen paljon tyhjää tilaa, aikaa ja vapautta.