Mimmi Kanervo työskenteli palvelijana vuoteen 1903. Sen jälkeen hän siirtyi työväenliikkeen järjestötehtäviin. Hän kuului vuoden 1905 suurlakon keskuskomiteaan. Hän oli yhtäjaksoisesti eduskunnan jäsen vuosina 1907–1917.
Lapsuus Urjalassa
Vilhelmina (Mimmi) Kanervo (o.s. Trogen, vuosina 1895–1897 Grönlund) syntyi 26.5.1870 Urjalan Kehron kylässä, Honkolan kartanon mailla. Mimmin vanhemmat olivat Honkolan kartanon Laurilan talon torppari Johan Samuelinpoika Trogen (1826–1876) ja Maria Antintytär. Ennen Mimmiä perheeseen oli syntynyt poika (Geni). Mimmin jälkeen syntyi veli kesällä 1876, jolloin perheen 50-vuotias isä kuoli. Mimmin äiti ”kiivasluonteinen torpparinleski” kuului herännäisiin.
Mimmi oppi luku- ja kirjoitustaidon kansakoulussa, jota kartanonomistajan tytär, tyttökoulun käynyt Annie Furuhjelm, piti Honkolan kartanon ruokasalissa rahvaan lapsille. Mimmi työskenteli myöhemmin palvelijattarena kotiseudullaan.
Muutot Helsinkiin ja Turkuun
Vuonna 1891 Mimmi muutti Helsinkiin, jossa hän työskenteli palvelijattarena ja vuonna 1895 avioitui tynnyrintekijä Frans Emil Kanervon (vuoteen 1897 Grönlund, 1869–1917) kanssa. Vuonna 1897 pariskunta muutti Turkuun, jossa Emil perusti tynnyriliikkeen turvaten perheen toimentulon.
Turkuun perustettiin Työväenyhdistyksen naisosasto ja sen yhteyteen vuonna 1896 palvelijatarosasto. Mimmi lähti toimintaan mukaan vuonna 1899. Hän oli käynnistämässä työväen osuuskauppatoimintaa, ja vuosina 1901–1902 hän kirjoitti Länsisuomen Työmieheen (Turussa vuosina 1899–1906 ilmestynyt sosialidemokraattinen sanomalehti).
Vuonna 1903 hänet valittiin Turun Työväenyhdistyksen johtokuntaan, jonka edustajana hän osallistui Forssan kokoukseen. Forssan kokous oli järjestyksessään viides työväenyhdistysten edustajakokous ja Työväenpuolueen toinen varsinainen puoluekokous. Kokouksessa puolue omaksui sosialistisen ohjelman aikaisemman porvarillisen wrightiläisyyden tilalle. Puolueen nimi muutettiin Suomen Sosialidemokraattiseksi puolueeksi.
Takaisin Helsinkiin – valinta eduskuntaan
Kanervot muuttivat takaisin Helsinkiin lokakuussa 1903. Mimmi ryhtyi järjestötyöntekijäksi toimien muun muassa Työläisnaisten Liiton (myöh. Suomen Sosialidemokraattinen Naisliitto) kiertävänä puhujana sekä Palvelijain Liiton sihteerinä. Hänestä tuli puolueen ja naisliiton agitaattori, luennoitsija ja valistaja.
Vuonna 1904 Kanervo valittiin myös Helsingin Työväenyhdistyksen radikaalin palvelijatarammattiosaston varapuheenjohtajaksi. Kevään 1904 kutsuntalakon aikana osaston naiset kiersivät kagaalin (vastarintajärjestö, joka vastusti venäläistämistoimia) rahoittamina agitaattoreina. Tässä yhteydessä pidätettiin kolmisenkymmentä henkilöä. Yksi näistä oli Mimmi, joka eräänä toukokuun iltana oli kierrellyt palvelijatarosastoon kuuluneen Vieno Mäkelinin kanssa Sörnäisten työläiskodeissa yllyttämässä väkeä kutsuntaboikottiin. Mimmi oli pidätettynä kolme viikkoa.
”Loka–marraskuun 1905 suurlakon aikana Kanervo oli Helsingin suurlakkokomitean jäsen. Joulukuussa 1905 Kanervo valittiin Työläisnaisten Liiton viisihenkiseen äänioikeustoimikuntaan, ja 1906–1907 hän kuului Suomen Ammattijärjestön perustamista valmistelleeseen ammattiliittojen keskustoimikuntaan yhtenä Työläisnaisten Liiton viidestä edustajasta.” (Wikipedia)
Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa Mimmi Kanervo asettui Turun läänin pohjoisessa vaalipiirissä sosiaalidemokraattisen puolueen ehdokkaaksi. ”Mimmi Kanervon määreenä vaaleissa oli ’tynnyrintekijän vaimo’. Paikallisten työväenyhdistysten ehdokasäänestyksissä hän sai runsaasti kannatusta jättäen taakseen monta nimekästä mieskandidaattia. Yksi Mimmin vaaliteemoista oli yleinen ja yhtäläinen kunnallinen äänioikeus, jota sosialistien oli eduskunnassa tarkoitus ajaa.
Alueen naisten kokouksessa pitämässään puheessa hän tarkasteli uudistusta nimenomaan alkoholikysymyksen sekä turvattomien lasten ja äitien aseman kannalta. Mimmi oli alueensa ainoa sosialistinen naisehdokas ja keräsi vaalipiirinsä suurimman äänimäärän.” (Katainen, Oittinen)
Mimmi valittiin eduskuntaan ja hän oli kansanedustajana Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä 22.5.1907–3.4.1917. Hän kuului useaan valiokuntaan eduskuntavuosinaan. Hän keskittyi erityisesti työläisnaisten, perheiden ja aviottomien äitien asioiden parantamiseen.
Eduskuntatyön jälkeen
Mimmin toiminta politiikassa ei päättynyt vuoteen 1917. Emil kuoli kesäkuussa 1917. Sisällissodan aikana (27.1. – 15.5.1918) Mimmi oli kaupunginvaltuuston tehtäviä hoitaneen Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan jäsen. Tämä oli Helsingissä vuosina 1917–1918 toiminut hallinnollinen elin, joka syntyi Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeen porvarien hallitseman Helsingin kaupunginvaltuuston rinnalle. Myöhemmin sisällissodan aikana se syrjäytti kaupunginvaltuuston kokonaan. Sodan loppuvaiheessa Mimmi joutui valkoisten vangiksi, mutta häntä ei asetettu syytteeseen.
Vuoden 1919 eduskuntavaalien jälkeen Mimmi siirtyi SKP:n vaikutuspiirissä olleen SSTP:n riveihin. (SSTP toimi aktiivisesti keväästä 1920 elokuuhun 1923, jolloin viranomaiset lakkauttivat puolueen.) Mimmi oli elämänsä loppuvaiheessa jyrkän vasemmistolainen ja ryhtyi yhteistyöhön kommunistien kanssa, vaikka oli pääosan poliittisesta urastaan kuulunut SDP:n maltilliseen siipeen. Mimmi Kanervo kuoli kotonaan sydänkohtaukseen 51-vuotiaana huhtikuussa 1922.
Mimmi Kanervo in memoriam
Toveritar-lehti kirjoitti muistokirjoituksessa muun muassa: ” Me muistamme heltynein mielin sitä Mimmi Kanervoa, joka jätti rauhaisan kotinsa, hyvän ja hellän puolisonsa, tyttönsä joita hän niin lämpimästi rakasti, lähteäksensä täyttämään niitä velvollisuuksia, joita työnsä köyhälistön hyväksi hänen täytettäväkseen asetti. Vaivaloisia olivat agitatsionimatkat siihen aikaan, jolloin sosialismin siemeniä tähän maahan kylvettiin, mutta Mimmi Kanervo ei säikkynyt vaikeuksia, hän oli taistelijaluonne, joka ei lannistunut. Ainoastaan ne, jotka lähemmin tunsivat hänen yksityiselämäänsä, tiesivät kuinka suuri uhraus nämä monet matkat hänelle olivat, kuinka raskasta hänelle oli ero perheestään. — Kun venäläinen virkavalta kuristi Suomen työväenliikettä, oli Mimmi Kanervo väsymättömimpiä taistelijoita sitä vastaan pyytämättä palkkaa tai kiitosta.
— 22 v. sitten, kun osuustoiminta Turussa työläisten yhteisostojen muodossa alkoi, oli Mimmi Kanervo mukana puuhan etunenässä, ei komentamassa tahi määräilemässä vaan monasti yhdessä toisten kanssa kelkalla vetämässä ryyni- tahi jauhosäkkiä tukkukaupasta jakopaikkaan. Paljon on meillä hyviä muistoja toverista, joka ei pyrkinyt milloinkaan parhaimmalle paikalle, vaan otti usein raskaimman kuorman kantaakseen. Ja näitä kuormia kantaessaan sai palkakseen sen taudin alkusyyt, joka vei hänet ennenaikaiseen hautaan.” (Hilma Ahonen) Mimmi Kanervo on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Kanervon puoliso oli tynnyrintekijä Frans Emil Kanervo (1869–1917). Pariskunnalla oli ottotytär.
