Kirjoitus Zaida Eriksson-Lihristä oli ollut mielessäni jo pitkään. Asia sai uutta virikettä, kun serkkuni Jyrki Ritvala lähetti minulle toukokuun 2010 alussa Pikku Matti -nimisen lastenlehden ruotsinkielisen numeron 10 vuodelta 1931. Siinä on nimittäin kertomus ”När kycklingarna valde sig en mor”, jonka kirjoittaja oli Elli Hiidenheimo, isosisäni Artturi Hiidenheimon toinen puoliso. Lehti toi esiin uuden ja kiinnostavan puolen Zaida Eriksson-Lihrin elämäntyöstä, ja niin kirjoitustyöni lähti käyntiin.
Perhe ja opiskelu
Zaida Eriksson syntyi Helsingissä vuonna 1895. Hänen isänsä oli merikapteeni (ahvenanmaalaista merikapteenisukua) Konstantin Eriksson ja äitinsä Sigrid Liljeroos. Zaida Eriksson avioitui vuonna 1934 lentäjä Gunnar Lihrin (s. 1897) kanssa, joka kuoli lento-onnettomuudessa Ruotsissa jo vuonna 1937. Avioparille oli syntynyt vuonna 1935 poika Olof Gunnarsson Lihr, jonka puoliso oli Dilia Echevaria. Gunnar Lihrin vanhemmat olivat vallonisuvun jälkeläinen Israel Berndt Lihr ja Josefina Sofia Långström.
Zaida Eriksson kävi Turussa Heurlinska skolan -koulua, josta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1912. Hän ryhtyi vastoin isänsä tahtoa opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1917.
Zaida Eriksson oli ajoittain lääkärin tehtävissä jo opiskeluaikanaan. Kesällä 1918 hän oli kansalaissodan jälkeen lääkärinä punavankien leirillä Hämeenlinnassa kolmen kuukauden ajan. Vuonna 1919 hän oli vapaaehtoisena apulaislääkärinä Berliinissä 2,5 kk Kaiserin Augusta Viktorian sairaalassa, jossa Arvo Ylppö oli silloin ylilääkärinä. Vuonna 1920 Zaida Eriksson oli tp. tehtaanlääkärinä Kymmenen ja Kuusankosken tehtailla 2 kuukautta ja vuonna 1921 tp. lääkärinä Högsandin lastenparantolassa 1 kk. Hän suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1922.
Erikoistuminen ja tohtorinväitös
Zaida Eriksson teki vuosina 1922–1924 useita opintomatkoja Euroopassa, mm. Saksaan, Ruotsiin, Tanskaan, Itävaltaan ja Italiaan. Hän oli Saksassa vapaaehtoisena apulaislääkärinä München-Schwabingin sairaalan lastentautien osastolla 9 kk vuonna 1922 ja Münchenin yliopistosairaalan lastenklinikalla 1 v 2 kk vuosina 1923–1924.
Sen jälkeen Zaida Eriksson oli apulaislääkärinä Helsingin Yleisen sairaalan lastentautien klinikalla vuosina 1924–1927, josta ajasta hän toimi klinikalla tilapäisenä apulaisopettajana 9 kk vuosina 1924–1925. Hän sai vuonna 1924 lastentautien erikoislääkärin oikeudet ja vuonna 1925 hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi, kuudentena naisena Suomessa. Hänen väitöskirjansa aiheena oli ”Über den Anstaltsschäden der Kinder” (Akad. avh., Acta Paed 1925). Se perustui tutkimuksiin em. saksalaisissa lastensairaaloissa vuosina 1922–1924.
Erikoislääkärin oikeudet saatuaan Zaida Eriksson piti lastentautien erikoisalan vastaanottoa Helsingissä vuosien 1924 ja 1968 välisenä aikana. Sen ja lastentautien klinikan lääkärin tehtävien ohella hän oli Pippingsköldin äitiyskodin ylilääkäri vuosina 1924–1951, Kauniaisten kauppalan lastenhuoltolaitoksen ylilääkäri vuosina 1925–1932, Haagan kauppalan koululääkäri ja lastenneuvolan lääkäri vuosina 1926–1932, Sipoon kunnan koululääkäri vuosina 1926–1930 sekä Sedmigradskyn pientenlastenkoulun (lastentarhan) ja Marian turvalaitoksen tilapäinen lääkäri vuosina 1926–1927.
Zaida Eriksson teki edelleen useita opintomatkoja, vuonna 1926 Ranskaan, vuosina 1929–1930 Ruotsiin, Tanskaan, ja Englantiin. Hän toimi stipendillä lääkärinä 1,5 kk vuonna 1929 New Yorkissa Sydenham Hospitalissa (allergisia sairauksia varten) ja 8,5 kk vuosina 1929–1930 New Yorkissa Bellevue Hospitalissa (allergisia lastentauteja varten). Vuonna 1932 Zaida Eriksson oli 3 kk apulaislääkärinä Hollannissa Amsterdamsche Klinick voor allergische Ziekten -sairaalassa.
Suomessa oli kiinnitetty allergisiin sairauksiin varsin vähän huomiota, kunnes myöhempi iho- ja sukupuolitautien ylimääräinen professori Axel Carl Magnus Cedercreutz (1873–1946) julkaisi aiheesta muutamia kirjoituksia 1910-luvun alkutaiteen ja puolivälin tienoilla. Muualla läntisessä maailmassa allergia oli kuitenkin kohonnut ongelmaksi lääketieteen eri alueilla. Se liittyi ihotauteihin, hengityselinsairauksiin, työperäisiin sairauksiin ja yhä enemmän myös lääkehoitoihin.
Zaida Eriksson sai kosketuksen allergian tutkimukseen ja hoitoon edellä mainituilla opintomatkoillaan 1930-luvun alkutaitteessa. Tuolloin saadut kokemukset ohjasivat hänet ensimmäisenä suomalaisena lääkärinä nimenomaan allergisten sairauksien tutkimusten ja hoidon pariin. Hänen varhaisimmat tutkimuksensa allergiasta liittyivät ihon yliherkkyyttä aiheuttaviin vasta-aineisiin ja niiden siirtymiseen äidistä lapseen. Vuodesta 1934 hänen mielenkiintonsa kohteena oli keuhkoastman allerginen muoto ja lasten keuhkoastman hoito Allergolin avulla.
Allergian tutkimuksen ja hoidon kehittämistä
Zaida Erikssonin toiveena oli saada perustetuksi allergologinen osasto Arvo Ylpön johtamassa Helsingin yleisen sairaalan lastentautien klinikassa, mutta se ei osoittautunut mahdolliseksi. Sen sijaan Zaida Eriksson kutsuttiin vuonna 1934 yleisen sairaalan sisätautiosaston ja poliklinikan konsultoivaksi lääkäriksi vuosina 1934–1939.
Zaida Eriksson-Lihr oli Suomen Lääkärilitton ja Finska läkaresällskapetin jäsen. Lisäksi hän oli Kansainvälisen naislääkäriliiton jäsen ja toimi siinä Suomen kansallisena sihteerinä vuosina 1933–1948.
Zaida Erikssonin varsin kiireinen elämäntahti lääketieteellisen tutkimuksen ja työn parissa tasaantui selvästi, kun hän solmi vuonna 1934 avioliiton liikennelentäjä Gunnar Lihrin kanssa ja avioparille syntyi poika Olof vuonna 1935. Puoliso kuoli kuitenkin jo vuonna 1937 Ruotsissa sattuneessa lento-onnettomuudessa.
Kohta olivat edessä sotavuosien ajat suurine vaikeuksineen. Myös Zaida Eriksson-Lihr komennettiin naislääkärinä hoitamaan monenlaisia tehtäviä, joiden vakinaiset miespuoliset toimenhaltijat oli määrätty hoitamaan puolustusvoimien lääkärin tehtäviä rintamalla tai kenttä- ja sotasairaaloissa.
Talvisotaan liittyen Zaida Eriksson-Lihr oli 9,5 kk apulaislääkärinä sotasairaalan sisätautien osastolla vuosina 1939–1940. Sen jälkeen hän oli Suomen Huollon kiertävän lastenneuvonta-aseman lääkärinä 4 kk vuosina 1940–1941. Jatkosodan aikana hän oli terveydenhuoltolääkäri Loimaalla 2 kk vuonna 1941, Sotilashallintoalueen lääkäri Jääsken piirissä ja Jääsken kunnanlääkäri 5 kk vuonna 1942 sekä Suomen Punaisen Ristin (SPR) lastensairaalan lääkäri 5 kk Karjalan kannaksella, Itä-Karjalassa ja Suomussalmella vuonna 1942. Lisäksi hän oli Oulun lääninsairaalan lastentautien osaston lääkärinä 3 kk vuonna 1943. Hän oli myös SPR:n Suomussalmen lastensairaalan hallituksen jäsen vuosina 1942–1944 ja toimi 1 vuoden ajan tämän sairaalan lääkärinä vuosina 1944–1945. Edelleen hän oli Naisten Työvalmiusliiton rajaseutuavun lasten- ja terveydenhuollon jaoksen puheenjohtaja vuosina 1942–1945.
Allergia elämäntehtävänä
Sotavuosien jälkeen Zaida Eriksson-Lihr piti edelleen lastentautien erikoislääkärin vastaanottoa Helsingissä ja toimi vuoteen 1951 saakka Pippingsköldin äitiyskodin ylilääkärinä. Lisäksi hän toimi jälleen allergisten sairauksien konsultoivana lääkärinä Helsingin yleisen sairaalan sisätautien osastolla ja poliklinikalla vuosina 1945–1947. Zaida Eriksson-Lihr palasi jälleen allergisten sairauksien tutkimusten ja hoidon pariin. Hän oli jo vuonna 1945 Tukholmassa 5 kk stipendiaattina vapaaehtoisena apulaislääkärinä Karoliinisen sairaalan sisätautien osastolla.
Zaida Eriksson-Lihr oli jo saanut kokea käytännössä, että allergisten sairauksien tutkimuksen ja hoidon eriyttäminen muusta lääketieteestä ja sairaanhoidosta oli vaikeaa. Potilaat eivät ymmärtäneet allergisten tautien erikoispiirteitä ja lääkärit eivät halunneet allergisten tautien sulkemista omien erikoisalojensa ulkopuolelle. Zaida Eriksson-Lihr oli luonteeltaan tarmokas ja myös kiivas. Hän ei juuri sietänyt vastaväitteitä ja joutui sen vuoksi usein taistelutilanteisiin. Haasteiden kasvaessa vaikeudet lisääntyivät, mutta hän onnistui kaikesta huolimatta viemään suunnitelmansa päätökseen.
Näihin aikoihin Zaida Eriksson-Lihr oli päättänyt ryhtyä toteuttamaan haavettaan allergiasairaalan aikaan saamiseksi. Se vaati suuria ponnistuksia sekä organisaation että talouden kannalta. Tammikuun alussa 1946 perustettiin Zaida Eriksson-Lihrin aloitteesta Suomen Allergologia -yhdistys – Föreningen för Allergologi i Finland, vuodesta 1970 Suomen Allergologi- ja Immunologiyhdistys – Föreningen för Allergologi och Immunologi i Finland. Zaida Eriksson-Lihr oli alkuvuosina yhdistyksen toinen sihteeri, varapuheenjohtaja vuosina 1949–1954 ja puheenjohtaja vuosina 1954–1968.
Vuonna 1946 perustettiin lisäksi Allergiatutkimussäätiö tukemaan allergiatutkimusta ja edistämään allergiaa sairastavien ”hoitoa”. Säätiö ryhtyi heti toimintaan Allergiasairaalan toiminnan aloittamiseksi. Sairaala perustettiin vuonna 1946 ja sen toiminta alkoi vuonna 1947 Helsingin Lauttasaaressa Suomen Punaisen Ristin omistamassa Lauttasaaren kartanossa. Zaida Eriksson-Lihr oli Allergiasairaalan ylilääkäri vuosina 1946–1968. Allergiasairaalassa oli 30 sairaansijaa. Sairaala siirtyi 1950-luvulla toimimaan Sibeliuksenkatu 9:ssä ja Kaupunginpuutarhassa. Vuodesta 1962 alkaen Allergiasairaala toimi uudessa, Allergiatutkimussäätiön rakennuttamassa talossa Meilahdessa. Sairaalan toiminta yksityisenä laitoksena päättyi vuonna 1969 ja se liitettiin vuoden 1970 alusta Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan.
Helsingin kaupungin tuki oli Allergiasairaalan toiminnan kannalta ratkaisevan tärkeää. Sen turvaamiseksi Zaida Eriksson-Lihr hankkiutui mukaan Helsingin kunnallispolitiikkaan Ruotsalaisen Kansanpuolueen jäsenenä. Hän oli kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1948–1957 ja varajäsen vuosina 1957–1961, sairaalalautakunnan varapuheenjohtaja vuosina 1948–1958, sairaalatoimikunnan jäsen vuosina 1949–1955, sairaalalautakunnan viihtyvyystoimikunnan jäsen vuosina 1949–1951, sairaanhoitajakoulun hallituksen varapuheenjohtaja vuosina 1948–1958 sekä kiinteistölautakunnan jäsen vuosina 1949–1951,
Tehtävät Suomen Allergologia -yhdistyksessä, Allergiasäätiössä ja Allergiasairaalassa lisäsivät Zaida Eriksson-Lihrin toimintaa niin allergian tutkimuksessa kuin allergian hoidon kehittämisessä sekä kotimaassa että kansainvälisissä yhteyksissäkin. Hänen kalenterinsa täyttyivät kokouksista, neuvotteluista ja ulkomaan matkoista.
Zaida Eriksson-Lihr sai lastentautien allergian erikoislääkärin oikeuden vuonna 1948. Hän oli Helsingin yliopiston pediatrisen allergologian dosentti vuosina 1951–1968 ja hän toimi Dosenttiyhdistyksen varapuheenjohtajana vuosina 1952–1957. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1955.
Merkittävänä tutkijana sekä terveydenhuollon hallinnon ja toiminnan järjestämiseen osallistujana Zaida Eriksson-Lihr teki paljon opinto-, kongressi-, esitelmä- ja tutustumismatkoja niin koti- kuin ulkomaillakin. Yhdysvalloissa hän oli stipendimatkoilla vuosina 1947, 1950–1951 ja 1952 sekä kokousmatkoilla vuosina 1957 ja 1961. Muita opintomatkojen kohdemaita olivat Sveitsi (ja WHO:n päämaja) 1950, 1951, 1958, 1960 ja 1962, Ranska 1950, 1958 ja 1959, Italia 1954 ja 1956, Norja 1954 ja 1959, Etelä-Amerikka 1954 ja 1957, Hollanti 1956, Espanja 1956, Tanska 1957 ja 1958, Ruotsi 1958, Englanti 1959, Jugoslavia 1959.
Yhdistystoimintaa
Zaida Eriksson-Lihr osallistui jatkuvasti myös yhteiskunnalliseen toimintaan kotimaassa. Hän oli Svenska Kvinnoförbundetin keskushallituksen jäsen vuosina 1945–1947, Sommarbarn -yhdistyksen hallituksen jäsen vuosina 1946–1948, Konvalescenthem – Toipumakoti -yhdistyksen hallituksen jäsen ja toimi myös sen hallituksen sihteerinä, Mannerheimin Lastensuojeluliiton koululääkäri toimikunnan jäsen sekä Yrkeskvinnornas förbundetin hallituksen jäsen.
Zaida Eriksson-Lihr oli useiden tieteellisten yhdistysten, seurojen ja liittojen jäsen: Suomen Lääkäriliitton jäsen ja liiton valtuuston jäsen vuosina 1950–1952 sekä liiton spesialistilautakunnan jäsen (lasten liikaherkkyystautien asiantuntijana) vuosina 1952–1962; Finska läkaresällskapetin jäsen (mainitaan lääkärimatrikkelissa viimeksi 1952); Kansainvälisen naislääkäriliiton varapresidentti 1947–1954; Suomen Naislääkäriyhdistys – Finlands Kvinnoläkareförening varapuheenjohtaja 1946–1948, puheenjohtaja 1950–1952. kunniajäsen 1958; Nordisk Förening för Allergiforskning hallituksen jäsen 1946–, sihteeri 1949–1957, kongressisihteeri 1949, presidentti 1957–1961, kongressipresidentti 1961; Acta Allergica -aikakauskirjan Suomen avustaja 1948–1949 ja toimitussihteeri 1949–1968(?); Section of Pediatric Allergy of the European Academy of Allergy varapresidentti 1960–(?); International Association of Allergy varapresidentti 1961–1964; Interasma (International Association of Asthmology) presidentti 1969–1972, kongressin puheenjohtaja 1972; Allergialiitto-Allergiförbund hallituksen varapuheenjohtaja 1970–1974(?), kunniajäsen 1972; Allergia–Allergi –lehti päätoimittaja 1970–1974(?); Förening för Allergologi o Immunologi i Finland kunniapresidentti 1970.
Zaida Eriksson-Lihrin kansainvälisiä huomionosoituksia olivat: New Orleansin kaupungin (USA) kunniakansalainen 1950; Danske Selskabet for Allergieforskning kunniajäsen 1955; Société Française de Allergie kunniajäsen 1963; Nordisk Allergologisk Förening kunniajäsen 1966; Nordisk Förening för Allergiforskning kunniajäsen 1966; Nordisk Pediatrisk Förening kunniajäsen 1967; Svenska Kvinnliga Akademin kunniajäsen; American Academy of Allergy kutsujäsen 1952; Royal Society of Medicin kutsujäsen 1959.
Lasten terveydenhoidon valistaja
Lopuksi on syytä tuoda esiin Zaida Eriksson-Lihrin harrastus lasten terveydenhoitoa koskevan valistuksen jakamisessa. Hän julkaisi ja toimitti vuosina 1931–1939 ”Pikku Matti” -nimistä, runsaasti kuvitettua lehteä ruotsin- ja suomen kielillä lasten terveydenhoidon edistämiseksi. Lehti painettiin Tilgmannin kirjapainossa Helsingissä ja se ilmestyi kerran kuussa.
Vuonna 1935 Zaida Eriksson-Lihr julkaisi suomeksi kirjasen ”Aakkoset”, jossa hän antoi ”terveysneuvoja pienokaisille heidän jokapäiväisessä elämässään.” Anna Inkeri Relander oli kirjoittanut neuvot runojen muotoon ja Ragni Cavén oli piirtänyt kirjaan kuvat.
Ilmeisesti 1940-luvun alussa Zaida Eriksson-Lihr julkaisi ruotsiksi kirjasen ”Tant-docktors hälso-ABC”, ohjeita pienokaisille jokaista päivää varten. Kirjasesta otettiin uusintapainokset vuosina 1943, 1944 ja 1946. Sama kirjanen ilmestyi suomeksi nimellä ”Tohtori-tädin terveys-aapinen” vuonna 1943 ja uudelleen vuonna 1946.
Lopuksi
Matkustaminen oli Zaida Eriksson-Lihrillen mieluisa harrastus. Ilmeisesti se on antanut hänelle iloa myös lukemattomilla opinto-, luento- ja kongressimatkoilla. Hänen toinen merkittävä harrastuksensa oli musiikki. Eläkkeelle 73-vuotiaana jäätyään Zaida Eriksson-Lihr muutti vuonna 1968 asumaan Espanjan Alicanteen. Hän alkoi suunnitella sinne allergiasairaalaa, jossa lomailevat suomalaiset voisivat saada myös hoitoja allergisiin sairauksiinsa. Tämä hanke jäi kuitenkin toteutumatta. Zaida Eriksson-Lihr kuoli Alicantessa vuonna 1974.
Kirjoittaja
Arno Forsius
Lisätietoja
Artikkeli on kopio Arno Forsiuksen artikkelista "Zaida Eriksson-Lihr (1895–1974) – lastentautien erikoislääkäri, allergiahoidon uranuurtaja Suomessa, Allergiasairaalan perustaja".
Lähteet
Kirjallisuutta:
Björkstén, F.: Allergologia Suomessa 1795–1996. Allergiatutkimussäätiö 1996;
Järvinen, K. A. J.: Allergiatutkimussäätiön vuosikirja 3/1972, 17/1986, 20/1989, 24/1992; Suomen allergologi- ja immunologiyhdistys 1946–1986 – Föreningen för allergologi och immunologi i Finland 1946–1986. 1985.
Korppi-Tommola, A.: Eriksson-Lihr, Zaida (1895–1974), Allergiasairaalan perustaja, professori. Teoksessa Suomen kansallisbiografia 2, Bruhn–Fordell. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.
Suomen lääkärit – Finska Läkare 1940, 1952, 1962, 1967, 1972. Suomen Lääkäriliitto.
Wegelius, R.: Zaida Eriksson-Lihr 1895–1974. Teoksessa: Suomen Naislääkäriyhdistys r.y. 1947–1987. Suomen Naislääkäriyhdistys r.y. – Finlands Kvinnliga Läkares Förening r.f. Helsinki 1987, s. 65–67.
Kansalliskirjaston Internet –sivut, Fennica –kokoelma:
Eriksson-Lihr, Z.: Kootut kirjoitukset, Samlade skrifter. Koonnut Alf Backman. Allergiatutkimussäätiö, Helsinki. Yliopistopaino, 2006 (658 s.) [Tämä teos on Kansalliskirjastossa vain lukusalikäytössä enkä ole siihen perehtynyt. Siinä on todennäköisesti lisätietoja Zaida Eriksson-Lihrin kirjallisesta toiminnasta.]
Aakkoset / Zaida Eriksson-Lihr antaa terveysneuvoja pienokaisille heidän jokapäiväisessä elämässään; Anna Inkeri Relanderin kirjoittamissa hauskoissa Abc-runoissa ; kuvittanut Ragni Cavén. 1935.
Tant-docktors hälso-ABC – dr. Zaida Eriksson-Lihr ger i denna trevliga abc-bok goda hälsoråd åt småttingarna för varje dag. [1. uppl. ?], [2. uppl. 1943], [3. uppl. 1944], [4. uppl. 1946].
Tohtori-tädin terveys-aapinen – Zaida Eriksson-Lihr jakaa tässä hupaisessa aapisessaan terveydellisiä neuvoja pienokaisille jokaisen päivän varalle. [1. painos 1943], [2. painos 1946].
[Utgivare och huvudredaktör] ”Pikku Matti”, en svensk- och finskspråkig hälsotidning för barn, vuosikerrat 1931–1939.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.