Wivi Lönn oli Suomen ensimmäinen oman arkkitehtitoimiston perustanut nainen. Hän oli tuottelias ja innovatiivinen arkkitehti, joka suunnitteli kymmeniä rakennuksia, merkittäviä julkisia kohteita, erityisesti kouluja. Lönn saavutti useita voittoja arkkitehtuurikilpailuissa.

Tienraivaaja

Kun useampia naisia alkoi valmistua 1800-luvun lopulla ylioppilaaksi, heitä alettiin vähitellen hyväksyä miesten joukkoon myös teknisissä kouluissa, tosin erikoisjärjestelyin tai ylimääräisinä oppilaina. Mutta vasta 1900-luvun alkuvuosina naiset pääsivät Polyteknilliseen opistoon (sittemmin Teknillinen korkeakoulu, nykyinen Aalto-yliopisto) opiskelemaan arkkitehtuuria samanaikaisesti miesopiskelijoiden kanssa, tosin ylimääräisinä opiskelijoina. Ylimääräiset opiskelijat seurasivat opetusta oman valintansa mukaan vain muutamissa aineissa, joten heidän opiskeluaikansa oli lyhyempi kuin varsinaisten opiskelijoiden. Tiettävästi ensimmäinen arkkitehdin tutkinnon suorittanut nainen Euroopassa oli suomalainen Signe Hornborg, joka valmistui Polyteknillisestä opistosta vuonna 1890.

Koti Tampereella

Olivia (Wivi) Mathilda Lönn syntyi 1872 Tampereella. Hänen isänsä panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn oli Kangasalta ja äiti Johanna Maria Mathilda Sirén Pirkkalasta. Olivia, jota alettiin koulutyttönä kutsua nimellä Wivi, oli perheen toinen lapsi. Vanhimman pojan, Fredrik Wilhelmin eli Willen ja Wivin jälkeen perheeseen syntyi vielä poika Emil Arvid ja tytär Aina Maria. Perhe asui Näsijärven rannalla Onkiniemessä oluttehtaan lähistöllä tehtaan omistamassa huvilassa. Kaunista lapsuudenkotiaan Wivi Lönn muisteli lämmöllä vielä vanhana. Wilhelm Lönnin varhainen kuolema vuonna 1888 teki äidistä neljän lapsen yksinhuoltajan ja elättäjän. Aluksi perhe asui vuokralla Amurissa, Puutarhakatu 27:ssä. Vuonna 1893 Mathilda Lönn osti talon Puutarhakatu 40:stä ja sai toimeentulonsa huoneita vuokraamalla. Äidin esimerkki itsenäisestä perheensä elättävästä naisesta vaikutti Wivi Lönnin uravalintaan. Äiti kannusti häntä taiteellisen uran luomisessa ja koulutuksen hankkimisessa, mihin hänen sukupolvensa naisille ei ollut paljon mahdollisuuksia. Mathilda Lönnin suvun (Sirén; sukua arkkitehti J.S. Sirénille) puolelta lienevät periytyneet myös taiteelliset ja matemaattiset lahjat. Wivi Lönn on muistellut äitiään: ”Minun äidistäni olisi tullut hyvä arkkitehti. Hän oli taiteellinen ja hän osasi tehdä kaiken kauniiksi. Hän oli aina kannustamassa minua uusiin suorituksiin”. Äidin kerrotaan avustaneen ujoa ja pidättyvää tytärtään hänen uransa varrella muun muassa pitämällä harjan­nostajais­puheita hänen puolestaan. Äidin ja tyttären välit olivat lämpimät läpi elämän, ja äiti asui Wivin Lönnin luona kuolemaansa saakka.

Kouluaika

Wivi Lönn pääsi Tampereen Suomalaiseen Tyttökouluun, jonka perustajajäseniin hänen isänsä Wilhelm Lönn oli kuulunut. Hän joutui kuitenkin taloudellisista syistä lopettamaan koulunkäyntinsä ennen ylioppilaaksi pääsyään. Syksyllä 1892 Lönn kirjoittautui erityisluvalla oppilaaksi Tampereen Teollisuuskouluun. Hän oli koulun toinen naisoppilas. Jo vuonna 1888 oli päätetty, että naiset saivat opiskella ylimääräisinä oppilaina teollisuuskouluissa ja vuosi ennen kuin Wivi Lönn aloitti, annettiin asetus yhtäläisestä opiskeluoikeudesta. Lönn opiskeli teollisuuskoulun rakennusosastolle yhden lukuvuoden, ainoana naisena kolmentoista miesopiskelijan kanssa. Häntä kohdeltiin hyvin suojelevasti, ja koska ei pidetty sopivana, että hän olisi istunut yhdessä poikien kanssa, hän oli tavallaan yksityisoppilas. Teoreettisesti paljon miesoppilaita edistyneempi Lönn suoritti kaksivuotisesta teollisuuskoulun kurssista vain ensimmäisen vuoden ja oli luokkansa priimus. Wivi Lönnin rakennusalan kiinnostus pohjasi hänen matemaattisiin lahjoihinsa ja vahvaan piirustustaitoonsa. Varmaan tästä syystä hänen pääopettajansa, arkkitehti Georg Schreck suositteli hänelle arkkitehtiopintoja. Lönn kertoi itse opiskelustaan: ”Miten tulinkaan menneeksi teollisuuskouluun? Minulla oli rakentaminen verissä, se veti minua. Kyllähän ne ihmiset ihmettelivät. Sen ajan käsitykset olivat vähän erilaiset kuin nykyään. Ei sopinut, että tyttö oli samassa luokassa poikien kanssa. Niinpä opettajat olivatkin antamassa minulle yksityisopetusta. Sain kaikki kokeeni suorittaa yksin opettajien huoneessa”.

Arkkitehdiksi

Teollisuuskoulun jälkeen syksyllä 1893 Wivi Lönn aloitti opintonsa Polyteknillisen opiston arkkitehtiosastolla, tosin ylimääräisenä oppilaana. Rakennusmestariopintojen ansiosta Lönnin ei tarvinnut suorittaa ensimmäistä vuosikurssia, joten hän valmistui arkkitehdiksi kolmen lukuvuoden jälkeen vuonna 1896, viidentenä naisena Suomessa. Hänen opiskelutovereihinsa kuuluivat vuotta myöhemmin opintonsa aloittanut Bertha Enwald ja Albertina Östman sekä arkkitehtikolmikko Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen sekä Lars Sonck. Ystävyys Wivi Lönnin ja Armas Lindgrenin välillä kesti aina jälkimmäisen kuolemaan saakka 1929. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen pääopettaja Gustaf Nyström oli arvellut, että Lönn oli varmasti oppinut tarpeeksi toimiakseen piirtäjänä arkkitehtitoimistossa. Taloudellisten syiden takia Wivi Lönn olikin töissä jo opiskeluaikana Akseli Blomin, Lars Sonckin ja opettajansa Onni Tarjanteen toimistossa, jossa hän osallistui Kansallisteatterin piirtämiseen. Valmistuttuaan arkkitehdiksi hän työskenteli yli vuoden Nyströmin toimistossa, jonka suhtautuminen oli muuttunut ja joka kehaisikin: ”Meidän pikku neitimme piirtää kuin mies”. Nyström antoi Lönnille vastuullisia suunnittelutehtäviä ja tuki muutenkin kaikin tavoin hänen etenemistään uralla.

Oman toimiston perustaminen

Gustaf Nyströmin suosituksesta Wivi Lönn sai 1898 Konkordia-liiton stipendin tutustuakseen tiili- ja graniittiarkkitehtuuriin sekä koulurakentamiseen Skotlannissa, Englannissa ja Keski-Euroopassa. Kolmen kuukauden mittaisen opintomatkan syynä oli hänen ensimmäisen merkittävän työnsä, Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun, entisen koulunsa uudisrakennuksen suunnittelu. Lönn halusi paneutua perusteellisesti tehtävään, joka mahdollisti oman toimiston perustamisen. ”Käytin paljon ajastani koulurakennusten tutkimiseen varsinkin Aberdeenissa, missä olin saanut Kouluhallitukselta luvan käydä vapaasti kaikissa kouluissa. Skotlannin niin kuin Englannin koulut miellyttivät etupäässä kodikkuudellaan”, kertoi Wivi Lönn. Hän korosti valoisuutta, kodikkuutta ja hygieenisyyttä ja sovelsi Englannista omaksumaansa suunnittelumallia, jossa luokat sijoitettiin avointen hallien ympärille. Avaraan portaikkoon liittyi jokaisessa kolmessa kerroksessa aula, jossa koululaiset saattoivat huonolla säällä oleskella välitunneilla. Pihan tasolla olevaan pohjakerrokseen Lönn suunnitteli erillisen tilan koululaisten päällysvaatteita varten. Tämä oli uutta suomalaisessa koulusuunnittelussa. Wivi Lönn suunnitteli yli kolmekymmentä koulua ympäri Suomea, kuten Åbo svenska samskola, Mikkelin yhteislyseo, Joensuun lyseo ja Ebeneser-lastentarhaseminaari. Tampereen talouskoulun suunnittelua varten Wivi Lönn matkusti Ruotsiin tutustuakseen uudenaikaisiin keittiöihin ja kotitaloustiloihin. Hän seurasi koulun opetusta ja suunnitteli tilat koulun toiminnan mukaan. Lönnin taito koulurakennusten suunnittelijana tunnettiin myös Yleisten rakennusten ylihallituksessa, jossa hänelle tarjottiin työtä. Hän kuitenkin halusi itsenäisen aseman oman toimiston pitäjänä, jossa hän allekirjoitti omat suunnitelmansa.

Naisarkkitehdin kilpailuvoitot

Jo 1890-luvulla arkkitehtikilpailuista muodostui tärkeitä tasokkaan suunnitelman löytämiseksi. Kilpailut mahdollistivat monipuolisesti suunnittelijoiden ammattitaidon esiintuomisen sekä nuorten tekijöiden nousun laajaan tietoisuuteen ja ammattikunnan suosioon. Arkkitehdeille kilpailut olivat tärkeitä uusien suunnittelutöiden saamiseksi. Myös ammattikunnan marginaalissa toimiville naisille ja sen ulkopuolella toimiville rakennusmestareille ne olivat mahdollisuus menestyä, koska kilpailuihin osallistutaan nimimerkillä. Kasvava Tampereen kaupunki tarvitsi julkisia rakennuksia, joiden suunnittelusta järjestettiin kilpailuja. Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun koulurakennuksen toteutuksen jälkeen Wivi Lönn osallistui vuonna 1903 Tampereen kaupungin järjestämään Aleksanterin kansakoulun suunnittelukilpailuun, jonka hän voitti. Naisen menestymistä ei kuitenkaan hyväksytty ilman vastalauseita. Tulosten paljastuttua miespuoliset kanssakilpailijat väittivät arvostelulautakuntaa pätemättömäksi ja kyseenalaistivat myös nuoremman arkkitehdin ammattiosaamisen. Asiasta käytiin julkista väittelyä jopa lehdissä. Voiton ansiosta Lönnin ehdotus sai julkisuutta ja häntä alettiin arvostaa ammattikunnan täysivaltaisena jäsenenä. Tämä kannusti ammattiuraansa aloittavaa Wivi Lönniä ja naisarkkitehtejä. Lönn voitti ensimmäisen sijan kaikkiaan viidessä kilpailussa yksinään ja kaksi yhdessä Armas Lindgrenin kanssa. Viemällä työtehtävät miesarkkitehtien nenän edestä Wivi Lönn oli kuitenkin todellinen ammatillinen uhka. Pitkään Lönn oli ainoa nainen tamperelaisarkkitehtien joukossa. Naisen toimintaa arkkitehtina ei sinänsä pidetty sopimattomana, mutta ammatissa pärjäämistä kyllä. Lönnillä oli niin paljon töitä, että mieskollegat olivat harmistuneita. Hänen toimistossaan työskenteli useita arkkitehteja, rakennusmestareita ja piirtäjiä. Ainoana ratkaisuna kilpailuvoittojen aiheuttamasta kiusallisesta tilanteesta, oli ohje: ”Naikaa se tyttö pois kilpailemasta”. Lönn itse ei pitänyt työskentelyä miesvaltaisella alalla erityisen hankalana. Hänen mukaansa 1900-luvun vaihteessa naisten ei ajateltu sopivan arkkitehdin ammattiin, mutta käytännössä heitä kohdeltiin hyvin. ”Yleensä en ole huomannut, että naisarkkitehti herättäisi vähemmän respektiä kuin mies”, hän on kertonut. Kerran työmiehet olivat yrittäneet nolata häntä muuraamalla seinät vinoon, mikä Lönn oli heti huomannut ja pyytänyt muuttamaan. Kun rakennustyömiehet koettelivat naisesimiestään erilaisilla kysymyksillä, saivat he vastaukseksi: ”Jos ette itse osaa ammattianne, saatte lopettaa”, mikä lopetti turhat kyselyt.

Toiminta Tampereella

Wivi Lönnin voitokas suunnitelma Aleksanterin kansakouluksi kuitenkin toteutettiin. Asiantuntijat pitivät sitä parhaiten onnistuneena koulurakennuksena maassamme. Rakennukseen tehtiin keskuslämmitys ja ilmanvaihtojärjestelmä, jotka olivat uutuuksia siihen aikaan. Julkisivut olivat pelkistetympiä kuin kaksi vuotta aikaisemmin valmistuneen tyttökoulun. Tampereella Lönn voitti Aleksanterin kansakoulun lisäksi paloaseman, WPK:n talon ja kauppaoppilaitoksen kutsukilpailut. Taloudellisiin syihin vedoten WPK:n talon suunnittelu annettiin lopulta tamperelaiselle rakennusmestari Heikki Tiitolalle. Wivi Lönn uskoi menettäneensä työn sukupuolensa takia, sillä rahoittajaksi lupautunut mies oli Lönnin mukaan asettanut ehdoksi sen, ettei suunnittelutyötä anneta naisarkkitehdille. Suurimman kiistan aiheutti Wivi Lönnin ensimmäinen sija Tampereen pääpaloaseman kutsukilpailussa vuonna 1906. Lönnin koettiin liian konkreettisesti astuvan miesarkkitehtien alueelle eikä naisen uskottu kykenevän suunnittelemaan paloaseman kaltaista miesten tilaa. Voittaneesta suunnitelmasta käytiin kiivasta keskustelua sekä Tampereen teknillisessä seurassa että tamperelaisten lehtien palstoilla. Paloasema rakennettiin kuitenkin Lönnin ehdotuksen mukaan. Suunnitelma erottuikin rakennuksen oivaltavan muodon ja sijainnin vuoksi. Wivi Lönn oli välillä kiireisimpinä aikoina avustanut Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen toimistoa. Kun yhteinen yritys lakkautettiin 1905, Armas Lindgren hakeutui yhteistyöhön nimenomaan Lönnin kanssa kahden tärkeän kilpailun tekemisessä: yhdessä he saivat 1907 ensimmäisen sijan Helsingin Uuden ylioppilastalon kilpailuissa ja 1908 jaetun toisen sijan Tallinnan Estonia-teatterin kilpailussa. Molemmat rakennukset toteutettiin heidän ehdotuksiensa pohjalta. Harvinaista yhteistyössä Lindgrenin kanssa oli työnjako: Lönn suunnitteli perinteisesti miehelle kuuluneet rakenneratkaisut ja Lindgren julkisivujen koristeet, vaikka aikalaiset luulivat asian olevan päinvastoin. Näissä suurissa yhteisissä projekteissa Lönn irrottautui kansallisromantiikan tyylipiirteistä ja siirtyi selkeämpään muotokieleen.

Jyväskylässä

Kilpailumenestys toi Wivi Lönnille myös runsaasti yksityishuviloiden suunnittelutöitä. Hänellä oli tapana tehdä itse lujuuslaskelmat ja valvoa rakennustöiden etenemistä. Töiden määrä alkoi näistä syistä lisääntyä siinä määrin, että hän päätti muuttaa pois Tampereelta. Lönnin veli Wille Lönn houkutteli sisarensa muuttamaan Jyväskylään. Hän asettui asumaan ns. Älylän alueella (nyk. Jyväskylän Mattilanpellon kaupunginosassa) sijaitsevaan itse piirtämäänsä asuintaloon sairaan äitinsä kanssa vuonna 1911. Muuttoa seuranneet vuodet olivat rakennusalalla vaikeita maailmansodan aiheuttaman rakennusainepulan ja Suomen poliittisen epävakaisuuden takia. Lönn sai kuitenkin tehtäväkseen lukuisia huvilasuunnitelmia omaa taloaan ympäröivään kaupunginosaan Jyväskylässä ja suunnitteli myös kouluja ympäri maata. Jyväskylässä Wivi Lönn tutustui kauppaneuvos Johan Parviaisen perheeseen ja ystävystyi perheen tyttären Hanna Parviaisen kanssa. Sulkulan kartanosta, Parviaisten kodista, tuli Lönnille toinen koti. Johan Parviaisen Tehtaat Oy rakensi Säynätsalon saareen sahan, vaneri- ja puusepäntehtaan. Hanna Parviaisesta tuli tehtaan omistaja ja hallituksen puheenjohtajan 1925, kun molemmat hänen veljensä olivat kuolleet. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen kauppaneuvoksen arvon saanut nainen. Wivi Lönn suunnitteli Parviaisen aloitteesta tehtaille toimistorakennuksen, insinöörien asunnot, työväenasuntoja, lastentarhan, vanhainkodin ja sairaalan sekä lähes 20 muuta asuinalueensa rakennusta. Hän myös kaavoitti Muuratsalon saaren tehtaantyöläisten omakotitaloja varten. Osa näistä Lönnin Säynätsalo-suunnitelmista jäi kuitenkin toteuttamatta, kun yhtiön taloudellinen asema romahti 1930-luvun alussa. Hanna Parviaisen kautta Lönn solmi suhteita muihinkin teollisuussukuihin ja teki suunnitelmia mm. Serlachiuksen ja Schaumanin paperitehtaille. Suurin teollisuusrakentamiseen liittyvä toimeksianto on Tampereen Verkatehtaan uuden suuren varastorakennuksen suunnitelma ja vanhan konttorirakennuksen sekä muutamien muiden alueella olevien rakennusten muutospiirustukset.

Helsingissä

Wivi Lönn muutti vuonna 1918 Helsingin maalaiskuntaan kuuluneeseen Kulosaareen. Hanna Parviainen muutti Lönnin ostaman talon viereiselle tontille suunnittelemaan huvilaan. Lönn keskittyi lähinnä suurten tilaustöiden suunnitteluun. Hänet tunnettiin eteväksi ja erityisesti taloudelliseksi arkkitehdiksi, mikä puhutteli varsinkin sellaisia organisaatioita, jotka halusivat mielellään tukea naisarkkitehteja, mutta joilla oli vain rajallisesti rakennusvaroja. Yksi tällaisia varhaisia tilaustöitä oli Tampereen Talouskoulun suunnittelu 1902. Merkittävää hänen uralleen oli Helsingin Sörnäisiin 1906 suunnittelemansa Ebeneser-lastentarhaseminaari. Sen ansiosta hän tuli tunnetuksi erilaisissa naisten johtamissa järjestöissä kuten Helsingin Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys (NNKY), joka antoi mittavan liittotalonsa suunnittelun Rautatienkatu 23:ssa Lönnille yhdessä Aili-Salli Ahde (myöhemmin Ahde-Kjäldman) kanssa. Rakennuksen valmistuttua 1928 ystävykset muuttivat heidän käyttöönsä luovutettuun asuntoon Parviaisen suurta rakennusrahaston lahjoitussummaa vastaan. Hanna Parviainen kuoli vuonna 1938, mutta Wivi Lönn asui talossa kuolemaansa asti. Wivi Lönnin viimeinen merkittävä työ oli ”Tähtelän” observatorio Sodankylässä vuodelta 1944. Alun perin kokonaisuus käsitti 11 Onni Tarjanteen suunnittelemaa rakennusta, jotka tuhoutuivat täydellisesti Lapin sodassa. Observatorion uudisrakennukset toteutettiin Lönnin suunnitelman pohjalta. Lisäksi hän suunnitteli mielellään saunoja, joihin kuuluivat nykyisin itsestäänselvyytenä pitämämme erilliset pesu- ja löylyhuoneet. Lönnin työskentely väheni huomattavasti 1930-luvulla, kun suomalainen arkkitehtuuri alkoi omaksua kansainvälistä, funktionalisuutta painottavaa modernismia. Wivi Lönnin päätuotanto sijoittuu 1900-luvun alkukymmenille jugendtyylin aikaan. Hänen ilmaisunsa oli kuitenkin rationaalisempaa kuin koristeellinen jugend. Lönn on todennut, että aika tyylisuuntineen ja varsinkin uusine rakennusmateriaaleineen ei sopinut hänelle ja silloin oli viisaampaa lopettaa. Hän seurasi kuitenkin aktiivisesti rakentamista ja arkkitehtuurin kehitystä työuransa päätyttyäkin.

Ulkomaan matkoja

Wivi Lönn ja Hanna Parviainen matkustelivat yhdessä Euroopassa, joskus kaksikin kertaa vuodessa, kahdesta kolmeen kuukautta kerrallaan. Heillä oli pitkään jopa huoneisto Pariisissa. Lönnille matkat olivat usein yhdistettyjä loma- ja työmatkoja. Lönn piti matkoistaan päiväkirjaa, jossa hän kuvaili kohteiden lisäksi tapahtumia ja tapaamiaan henkilöitä. Hän kävi näyttelyissä ja tutustui moniin rakennuskohteisiin, jotka antoivat virikkeitä meneillä olevien projektien suunnitteluun. Lönn vieraili usein myös opiskeluaikaisen ystävättärensä Stina Östmanin luona Sveitsissä. Hänen tiedetään myös suunnitelleen Keski-Eurooppaan huvilan ystävättärelleen hieroja Ann Sofie Ahngerille Biarritziin 1926. Matkoihin liittyi myös terveydellisiä syitä. Lönnillä oli tapana työskennellä paljon seisoma-asennossa, mikä alkoi rasittaa hänen jalkojaan. Matkojen kohteina olivat usein Keski-Euroopan kylpyläkaupungit ja erityisesti Saksan Wiesbaden.

Wivi Lönnin perintö

Wivi Lönn ja Hanna Parviainen asuivat yhdessä samassa asunnossa Helsingissä aina Parviaisen kuolemaan asti. He edustivat 1900-luvun alun uutta naistyyppiä: itsenäistä, koulutettua, naimatonta naista. Ei ollut helppo löytää miestä, joka olisi tuohon aikaan hyväksynyt uranaisen vaimokseen. Lönn eli elämänsä naimattomana ja lapsettomana, mikä mahdollisti hänen täydellisen omistautumisensa työtehtäviin. On vaikea kuvitella, miten hän olisi voinut yhdistää arkkitehdin uran ja äitiyden velvoitteet aikana, jolloin tällainen naisten kaksoisrooli koettiin vieraaksi ja miltei sopimattomaksi. Naisasia­yhdistyk­setkään eivät ajaneet asiaa naisten kaksoisroolimallin edistämiseksi. Naimattomuus saattoi olla myös kannanotto naisten itsenäisen aseman puolesta. Täysin perheettömiä eivät nämä itselliset naisetkaan olleet. Wivi Lönn hoiti vanhaa äitiään ja Hanna Parviaisella oli suojattina talonmiehensä Aune-tytär. Koulutuksen tasa-arvon kasvaminen vähitellen 1900-luvun alun Suomessa ei riittänyt murtamaan miesten monopoliasemaa valtion ja kuntien viranhallinnassa. Suurin osa naisarkkitehdeista työskenteli joko valtion rakennushallinnon anonyymeissä suunnittelutehtävissä tai miestensä johtamissa arkkitehtitoimistoissa. Wivi Lönn saavutti ammattiurallaan itsenäisen ja arvostetun arkkitehdin aseman, joka jäi pitkäksi aikaa poikkeukselliseksi saavutukseksi naiselle ammattikunnassa. Arkkitehtimaineensa Wivi Lönn hankki ennen kaikkea kilpailuvoitoillaan ja innovaatisilla koulusuunnitelmillaan. Tästä huolimatta hänen osuutensa kirjoitetussa arkkitehtuurihistoriassa jäi vuosikymmeniksi unohduksiin. Lönnin ja Lindgrenin yhteiset suuret saavutukset kirjattiin yleensä vain miesarkkitehdin nimiin. Wivi Lönn oli taitava rakennesuunnittelija, joka suunnitteli itse kattotuolien, palkkien ja kupolien rakenteet ja teki kaikki lujuuslaskelmat. Hän oli erityisen kiinnostunut rakennusten toimivuudesta ja taloudellisuudesta. Hänellä oli tapana itse valvoa rakennustöiden etenemistä. Lönn oli töissään johdonmukainen ja selkeä ja tutki perusteellisesti suunnitelemiensa pohjaratkaisut. Hänen suunnittelmansa rakennukset on sijoitettu taitavasti maastoon hyödyntäen tontin tarjoamat mahdollisuudet ja suuntasi huoneet valon mukaan. Vaikka Lönn oli saanut hyvät arvosanat piirustusaineista, hän käytti jo luonnosvaiheessa mieluiten viivotinta ja merkitsi tarkat mitat piirustuksiin. Perspektiivipiirustuksia hän teki vain kilpailuehdotuksiin. Lönnin piirustuskokoelma on hyvin säilynyt ja on jatkuvasti kiinnostuksen kohteena. Ruumiinrakenteeltaan Wivi Lönn oli hento. Hän oli vaatimaton, mutta pukeutui tyylikkäästi ja herätti välillä hieman pahennustakin. Vuonna 1902 Lönn ajeli polkupyörällä leveälahkeisessa housupuvussa Joutsaan, jolloin pitäjän pappi oli saarnassaan muistanut tätä näkyä: ”Nyt on synti tullut tähänkin pitäjään, sillä nainen ajaa polkupyörällä housuihin puettuna”. Wivi Lönniä on kuvattu luonteeltaan ujoksi ja syrjäänvetäytyväksi tarkkailijaksi. Äiti saikin pitää puheet tyttären puolesta rakennusten harjakaisissa. Tutussa seurassa Lönn vapautui ja oli terävä-älyinen ja huumorintajuinen. Hän oli sukurakas, sosiaalinen ja ystävällinen. Wivi Lönnin tuttavapiiri oli laaja, ja tällä oli olennaista merkitystä myös hänen asiakaskuntansa muotoutumisessa. Wivi Lönn kuoli 1966 Helsingissä 94-vuotiaana. Viimeisen leposijansa Lönn sai Tampereen Kalevankankaan perhehaudasta, jossa lepäävät myös vanhemmat sekä vanhin veli puolisoineen. Wivi Lönnin uraan ja töihin kohdistettu mielenkiinto on jäänyt usein aikakauden miespuolisten mestareiden varjoon. Viime vuosikymmeninä Lönniä on alettu arvostaa yhä enemmän merkittävänä suomalaisena arkkitehtina sekä uranuurtajana, joka loi pohjaa koko naisarkkitehtikunnan syntyyn Suomessa. Ennen kuolemaansa Lönn ehti kuitenkin kokea ainakin osittaisen elämäntyönsä tunnustamisen, kun hänelle myönnettiin 1959 professorin arvonimi, ensimmäisenä naisarkkitehtina Suomessa. Jo aiemmin vuonna 1952 oli Architecta, Suomen Naisarkkitehtien Yhdistys ry kutsunut Lönnin kunniajäsenekseen ja vuonna 1957 antanut hänelle Aarre Aaltosen ja arkkitehtityttärensä Liina-Kristiina Aaltosen suunnitteleman ansiomerkin. Architecta onkin perustettu Lönnin 70-vuotispäivillä 1942. Tampere muisti Wivi Lönniä vuonna 1986 Mauno Kiviojan ja Aarre Aaltosen muistolaatalla, josta Architecta ja Soroptimistiklubi olivat kahta vuotta aiemmin tehneet anomuksen kaupunginhallitukselle. Laatta sijoitettiin Lönnin ensimmäisen työn, nykyisen Pyynikin koulun seinään. Hotelli Helkan (Helsingin Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen talo) seinässä on Roni Koski-Tuurin suunnittelema muistolaatta, jonka suunnittelusta Architecta järjesti kilpailun opiskelijoille vuonna 2016.