• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki
Kuuntele

Kuvan omistaa Arkkitehtuurimuseo.

Tampereen keskuspaloasema. Kuvan omistaa Arkkitehtuurimuseo. Kuvaaja Asko Salokorpi.

Sukunimi:
Lönn

Etunimi:
Olivia (Wivi) Mathilda

Elinaika:
1872-1966

Synnyinpaikka:
Tampere

Kuolinpaikka:
Helsinki

Wivi Lönn oli Suomen ensimmäinen oman arkkitehtitoimiston perustanut nainen. Hän oli tuottelias ja innovatiivinen arkkitehti, joka suunnitteli kymmeniä rakennuksia, merkittäviä julkisia kohteita, erityisesti kouluja. Lönn saavutti useita voittoja arkkitehtuurikilpailuissa.

Tienraivaaja

Kun useampia naisia alkoi valmistua 1800-luvun lopulla ylioppilaaksi, heitä alettiin vähitellen hyväksyä miesten joukkoon myös teknisissä kouluissa, tosin erikoisjärjestelyin tai ylimääräisinä oppilaina. Mutta vasta 1900-luvun alkuvuosina naiset pääsivät Polyteknilliseen opistoon (sittemmin Teknillinen korkeakoulu, nykyinen Aalto-yliopisto) opiskelemaan arkkitehtuuria samanaikaisesti miesopiskelijoiden kanssa, tosin ylimääräisinä opiskelijoina. Ylimääräiset opiskelijat seurasivat opetusta oman valintansa mukaan vain muutamissa aineissa, joten heidän opiskeluaikansa oli lyhyempi kuin varsinaisten opiskelijoiden. Tiettävästi ensimmäinen arkkitehdin tutkinnon suorittanut nainen Euroopassa oli suomalainen Signe Hornborg, joka valmistui Polyteknillisestä opistosta vuonna 1890.

Koti Tampereella

Olivia (Wivi) Mathilda Lönn syntyi 1872 Tampereella. Hänen isänsä panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn oli Kangasalta ja äiti Johanna Maria Mathilda Sirén Pirkkalasta. Olivia, jota alettiin koulutyttönä kutsua nimellä Wivi, oli perheen toinen lapsi. Vanhimman pojan, Fredrik Wilhelmin eli Willen ja Wivin jälkeen perheeseen syntyi vielä poika Emil Arvid ja tytär Aina Maria. Perhe asui Näsijärven rannalla Onkiniemessä oluttehtaan lähistöllä tehtaan omistamassa huvilassa. Kaunista lapsuudenkotiaan Wivi Lönn muisteli lämmöllä vielä vanhana. Wilhelm Lönnin varhainen kuolema vuonna 1888 teki äidistä neljän lapsen yksinhuoltajan ja elättäjän. Aluksi perhe asui vuokralla Amurissa, Puutarhakatu 27:ssä. Vuonna 1893 Mathilda Lönn osti talon Puutarhakatu 40:stä ja sai toimeentulonsa huoneita vuokraamalla. Äidin esimerkki itsenäisestä perheensä elättävästä naisesta vaikutti Wivi Lönnin uravalintaan. Äiti kannusti häntä taiteellisen uran luomisessa ja koulutuksen hankkimisessa, mihin hänen sukupolvensa naisille ei ollut paljon mahdollisuuksia. Mathilda Lönnin suvun (Sirén; sukua arkkitehti J.S. Sirénille) puolelta lienevät periytyneet myös taiteelliset ja matemaattiset lahjat. Wivi Lönn on muistellut äitiään: ”Minun äidistäni olisi tullut hyvä arkkitehti. Hän oli taiteellinen ja hän osasi tehdä kaiken kauniiksi. Hän oli aina kannustamassa minua uusiin suorituksiin”. Äidin kerrotaan avustaneen ujoa ja pidättyvää tytärtään hänen uransa varrella muun muassa pitämällä harjan­nostajais­puheita hänen puolestaan. Äidin ja tyttären välit olivat lämpimät läpi elämän, ja äiti asui Wivin Lönnin luona kuolemaansa saakka.

Kouluaika

Wivi Lönn pääsi Tampereen Suomalaiseen Tyttökouluun, jonka perustajajäseniin hänen isänsä Wilhelm Lönn oli kuulunut. Hän joutui kuitenkin taloudellisista syistä lopettamaan koulunkäyntinsä ennen ylioppilaaksi pääsyään. Syksyllä 1892 Lönn kirjoittautui erityisluvalla oppilaaksi Tampereen Teollisuuskouluun. Hän oli koulun toinen naisoppilas. Jo vuonna 1888 oli päätetty, että naiset saivat opiskella ylimääräisinä oppilaina teollisuuskouluissa ja vuosi ennen kuin Wivi Lönn aloitti, annettiin asetus yhtäläisestä opiskeluoikeudesta. Lönn opiskeli teollisuuskoulun rakennusosastolle yhden lukuvuoden, ainoana naisena kolmentoista miesopiskelijan kanssa. Häntä kohdeltiin hyvin suojelevasti, ja koska ei pidetty sopivana, että hän olisi istunut yhdessä poikien kanssa, hän oli tavallaan yksityisoppilas. Teoreettisesti paljon miesoppilaita edistyneempi Lönn suoritti kaksivuotisesta teollisuuskoulun kurssista vain ensimmäisen vuoden ja oli luokkansa priimus. Wivi Lönnin rakennusalan kiinnostus pohjasi hänen matemaattisiin lahjoihinsa ja vahvaan piirustustaitoonsa. Varmaan tästä syystä hänen pääopettajansa, arkkitehti Georg Schreck suositteli hänelle arkkitehtiopintoja. Lönn kertoi itse opiskelustaan: ”Miten tulinkaan menneeksi teollisuuskouluun? Minulla oli rakentaminen verissä, se veti minua. Kyllähän ne ihmiset ihmettelivät. Sen ajan käsitykset olivat vähän erilaiset kuin nykyään. Ei sopinut, että tyttö oli samassa luokassa poikien kanssa. Niinpä opettajat olivatkin antamassa minulle yksityisopetusta. Sain kaikki kokeeni suorittaa yksin opettajien huoneessa”.

Arkkitehdiksi

Teollisuuskoulun jälkeen syksyllä 1893 Wivi Lönn aloitti opintonsa Polyteknillisen opiston arkkitehtiosastolla, tosin ylimääräisenä oppilaana. Rakennusmestariopintojen ansiosta Lönnin ei tarvinnut suorittaa ensimmäistä vuosikurssia, joten hän valmistui arkkitehdiksi kolmen lukuvuoden jälkeen vuonna 1896, viidentenä naisena Suomessa. Hänen opiskelutovereihinsa kuuluivat vuotta myöhemmin opintonsa aloittanut Bertha Enwald ja Albertina Östman sekä arkkitehtikolmikko Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen sekä Lars Sonck. Ystävyys Wivi Lönnin ja Armas Lindgrenin välillä kesti aina jälkimmäisen kuolemaan saakka 1929. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen pääopettaja Gustaf Nyström oli arvellut, että Lönn oli varmasti oppinut tarpeeksi toimiakseen piirtäjänä arkkitehtitoimistossa. Taloudellisten syiden takia Wivi Lönn olikin töissä jo opiskeluaikana Akseli Blomin, Lars Sonckin ja opettajansa Onni Tarjanteen toimistossa, jossa hän osallistui Kansallisteatterin piirtämiseen. Valmistuttuaan arkkitehdiksi hän työskenteli yli vuoden Nyströmin toimistossa, jonka suhtautuminen oli muuttunut ja joka kehaisikin: ”Meidän pikku neitimme piirtää kuin mies”. Nyström antoi Lönnille vastuullisia suunnittelutehtäviä ja tuki muutenkin kaikin tavoin hänen etenemistään uralla.

Oman toimiston perustaminen

Gustaf Nyströmin suosituksesta Wivi Lönn sai 1898 Konkordia-liiton stipendin tutustuakseen tiili- ja graniittiarkkitehtuuriin sekä koulurakentamiseen Skotlannissa, Englannissa ja Keski-Euroopassa. Kolmen kuukauden mittaisen opintomatkan syynä oli hänen ensimmäisen merkittävän työnsä, Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun, entisen koulunsa uudisrakennuksen suunnittelu. Lönn halusi paneutua perusteellisesti tehtävään, joka mahdollisti oman toimiston perustamisen. ”Käytin paljon ajastani koulurakennusten tutkimiseen varsinkin Aberdeenissa, missä olin saanut Kouluhallitukselta luvan käydä vapaasti kaikissa kouluissa. Skotlannin niin kuin Englannin koulut miellyttivät etupäässä kodikkuudellaan”, kertoi Wivi Lönn. Hän korosti valoisuutta, kodikkuutta ja hygieenisyyttä ja sovelsi Englannista omaksumaansa suunnittelumallia, jossa luokat sijoitettiin avointen hallien ympärille. Avaraan portaikkoon liittyi jokaisessa kolmessa kerroksessa aula, jossa koululaiset saattoivat huonolla säällä oleskella välitunneilla. Pihan tasolla olevaan pohjakerrokseen Lönn suunnitteli erillisen tilan koululaisten päällysvaatteita varten. Tämä oli uutta suomalaisessa koulusuunnittelussa. Wivi Lönn suunnitteli yli kolmekymmentä koulua ympäri Suomea, kuten Åbo svenska samskola, Mikkelin yhteislyseo, Joensuun lyseo ja Ebeneser-lastentarhaseminaari. Tampereen talouskoulun suunnittelua varten Wivi Lönn matkusti Ruotsiin tutustuakseen uudenaikaisiin keittiöihin ja kotitaloustiloihin. Hän seurasi koulun opetusta ja suunnitteli tilat koulun toiminnan mukaan. Lönnin taito koulurakennusten suunnittelijana tunnettiin myös Yleisten rakennusten ylihallituksessa, jossa hänelle tarjottiin työtä. Hän kuitenkin halusi itsenäisen aseman oman toimiston pitäjänä, jossa hän allekirjoitti omat suunnitelmansa.

Naisarkkitehdin kilpailuvoitot

Jo 1890-luvulla arkkitehtikilpailuista muodostui tärkeitä tasokkaan suunnitelman löytämiseksi. Kilpailut mahdollistivat monipuolisesti suunnittelijoiden ammattitaidon esiintuomisen sekä nuorten tekijöiden nousun laajaan tietoisuuteen ja ammattikunnan suosioon. Arkkitehdeille kilpailut olivat tärkeitä uusien suunnittelutöiden saamiseksi. Myös ammattikunnan marginaalissa toimiville naisille ja sen ulkopuolella toimiville rakennusmestareille ne olivat mahdollisuus menestyä, koska kilpailuihin osallistutaan nimimerkillä. Kasvava Tampereen kaupunki tarvitsi julkisia rakennuksia, joiden suunnittelusta järjestettiin kilpailuja. Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun koulurakennuksen toteutuksen jälkeen Wivi Lönn osallistui vuonna 1903 Tampereen kaupungin järjestämään Aleksanterin kansakoulun suunnittelukilpailuun, jonka hän voitti. Naisen menestymistä ei kuitenkaan hyväksytty ilman vastalauseita. Tulosten paljastuttua miespuoliset kanssakilpailijat väittivät arvostelulautakuntaa pätemättömäksi ja kyseenalaistivat myös nuoremman arkkitehdin ammattiosaamisen. Asiasta käytiin julkista väittelyä jopa lehdissä. Voiton ansiosta Lönnin ehdotus sai julkisuutta ja häntä alettiin arvostaa ammattikunnan täysivaltaisena jäsenenä. Tämä kannusti ammattiuraansa aloittavaa Wivi Lönniä ja naisarkkitehtejä. Lönn voitti ensimmäisen sijan kaikkiaan viidessä kilpailussa yksinään ja kaksi yhdessä Armas Lindgrenin kanssa. Viemällä työtehtävät miesarkkitehtien nenän edestä Wivi Lönn oli kuitenkin todellinen ammatillinen uhka. Pitkään Lönn oli ainoa nainen tamperelaisarkkitehtien joukossa. Naisen toimintaa arkkitehtina ei sinänsä pidetty sopimattomana, mutta ammatissa pärjäämistä kyllä. Lönnillä oli niin paljon töitä, että mieskollegat olivat harmistuneita. Hänen toimistossaan työskenteli useita arkkitehteja, rakennusmestareita ja piirtäjiä. Ainoana ratkaisuna kilpailuvoittojen aiheuttamasta kiusallisesta tilanteesta, oli ohje: ”Naikaa se tyttö pois kilpailemasta”. Lönn itse ei pitänyt työskentelyä miesvaltaisella alalla erityisen hankalana. Hänen mukaansa 1900-luvun vaihteessa naisten ei ajateltu sopivan arkkitehdin ammattiin, mutta käytännössä heitä kohdeltiin hyvin. ”Yleensä en ole huomannut, että naisarkkitehti herättäisi vähemmän respektiä kuin mies”, hän on kertonut. Kerran työmiehet olivat yrittäneet nolata häntä muuraamalla seinät vinoon, mikä Lönn oli heti huomannut ja pyytänyt muuttamaan. Kun rakennustyömiehet koettelivat naisesimiestään erilaisilla kysymyksillä, saivat he vastaukseksi: ”Jos ette itse osaa ammattianne, saatte lopettaa”, mikä lopetti turhat kyselyt.

Toiminta Tampereella

Wivi Lönnin voitokas suunnitelma Aleksanterin kansakouluksi kuitenkin toteutettiin. Asiantuntijat pitivät sitä parhaiten onnistuneena koulurakennuksena maassamme. Rakennukseen tehtiin keskuslämmitys ja ilmanvaihtojärjestelmä, jotka olivat uutuuksia siihen aikaan. Julkisivut olivat pelkistetympiä kuin kaksi vuotta aikaisemmin valmistuneen tyttökoulun. Tampereella Lönn voitti Aleksanterin kansakoulun lisäksi paloaseman, WPK:n talon ja kauppaoppilaitoksen kutsukilpailut. Taloudellisiin syihin vedoten WPK:n talon suunnittelu annettiin lopulta tamperelaiselle rakennusmestari Heikki Tiitolalle. Wivi Lönn uskoi menettäneensä työn sukupuolensa takia, sillä rahoittajaksi lupautunut mies oli Lönnin mukaan asettanut ehdoksi sen, ettei suunnittelutyötä anneta naisarkkitehdille. Suurimman kiistan aiheutti Wivi Lönnin ensimmäinen sija Tampereen pääpaloaseman kutsukilpailussa vuonna 1906. Lönnin koettiin liian konkreettisesti astuvan miesarkkitehtien alueelle eikä naisen uskottu kykenevän suunnittelemaan paloaseman kaltaista miesten tilaa. Voittaneesta suunnitelmasta käytiin kiivasta keskustelua sekä Tampereen teknillisessä seurassa että tamperelaisten lehtien palstoilla. Paloasema rakennettiin kuitenkin Lönnin ehdotuksen mukaan. Suunnitelma erottuikin rakennuksen oivaltavan muodon ja sijainnin vuoksi. Wivi Lönn oli välillä kiireisimpinä aikoina avustanut Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen toimistoa. Kun yhteinen yritys lakkautettiin 1905, Armas Lindgren hakeutui yhteistyöhön nimenomaan Lönnin kanssa kahden tärkeän kilpailun tekemisessä: yhdessä he saivat 1907 ensimmäisen sijan Helsingin Uuden ylioppilastalon kilpailuissa ja 1908 jaetun toisen sijan Tallinnan Estonia-teatterin kilpailussa. Molemmat rakennukset toteutettiin heidän ehdotuksiensa pohjalta. Harvinaista yhteistyössä Lindgrenin kanssa oli työnjako: Lönn suunnitteli perinteisesti miehelle kuuluneet rakenneratkaisut ja Lindgren julkisivujen koristeet, vaikka aikalaiset luulivat asian olevan päinvastoin. Näissä suurissa yhteisissä projekteissa Lönn irrottautui kansallisromantiikan tyylipiirteistä ja siirtyi selkeämpään muotokieleen.

Jyväskylässä

Kilpailumenestys toi Wivi Lönnille myös runsaasti yksityishuviloiden suunnittelutöitä. Hänellä oli tapana tehdä itse lujuuslaskelmat ja valvoa rakennustöiden etenemistä. Töiden määrä alkoi näistä syistä lisääntyä siinä määrin, että hän päätti muuttaa pois Tampereelta. Lönnin veli Wille Lönn houkutteli sisarensa muuttamaan Jyväskylään. Hän asettui asumaan ns. Älylän alueella (nyk. Jyväskylän Mattilanpellon kaupunginosassa) sijaitsevaan itse piirtämäänsä asuintaloon sairaan äitinsä kanssa vuonna 1911. Muuttoa seuranneet vuodet olivat rakennusalalla vaikeita maailmansodan aiheuttaman rakennusainepulan ja Suomen poliittisen epävakaisuuden takia. Lönn sai kuitenkin tehtäväkseen lukuisia huvilasuunnitelmia omaa taloaan ympäröivään kaupunginosaan Jyväskylässä ja suunnitteli myös kouluja ympäri maata. Jyväskylässä Wivi Lönn tutustui kauppaneuvos Johan Parviaisen perheeseen ja ystävystyi perheen tyttären Hanna Parviaisen kanssa. Sulkulan kartanosta, Parviaisten kodista, tuli Lönnille toinen koti. Johan Parviaisen Tehtaat Oy rakensi Säynätsalon saareen sahan, vaneri- ja puusepäntehtaan. Hanna Parviaisesta tuli tehtaan omistaja ja hallituksen puheenjohtajan 1925, kun molemmat hänen veljensä olivat kuolleet. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen kauppaneuvoksen arvon saanut nainen. Wivi Lönn suunnitteli Parviaisen aloitteesta tehtaille toimistorakennuksen, insinöörien asunnot, työväenasuntoja, lastentarhan, vanhainkodin ja sairaalan sekä lähes 20 muuta asuinalueensa rakennusta. Hän myös kaavoitti Muuratsalon saaren tehtaantyöläisten omakotitaloja varten. Osa näistä Lönnin Säynätsalo-suunnitelmista jäi kuitenkin toteuttamatta, kun yhtiön taloudellinen asema romahti 1930-luvun alussa. Hanna Parviaisen kautta Lönn solmi suhteita muihinkin teollisuussukuihin ja teki suunnitelmia mm. Serlachiuksen ja Schaumanin paperitehtaille. Suurin teollisuusrakentamiseen liittyvä toimeksianto on Tampereen Verkatehtaan uuden suuren varastorakennuksen suunnitelma ja vanhan konttorirakennuksen sekä muutamien muiden alueella olevien rakennusten muutospiirustukset.

Helsingissä

Wivi Lönn muutti vuonna 1918 Helsingin maalaiskuntaan kuuluneeseen Kulosaareen. Hanna Parviainen muutti Lönnin ostaman talon viereiselle tontille suunnittelemaan huvilaan. Lönn keskittyi lähinnä suurten tilaustöiden suunnitteluun. Hänet tunnettiin eteväksi ja erityisesti taloudelliseksi arkkitehdiksi, mikä puhutteli varsinkin sellaisia organisaatioita, jotka halusivat mielellään tukea naisarkkitehteja, mutta joilla oli vain rajallisesti rakennusvaroja. Yksi tällaisia varhaisia tilaustöitä oli Tampereen Talouskoulun suunnittelu 1902. Merkittävää hänen uralleen oli Helsingin Sörnäisiin 1906 suunnittelemansa Ebeneser-lastentarhaseminaari. Sen ansiosta hän tuli tunnetuksi erilaisissa naisten johtamissa järjestöissä kuten Helsingin Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys (NNKY), joka antoi mittavan liittotalonsa suunnittelun Rautatienkatu 23:ssa Lönnille yhdessä Aili-Salli Ahde (myöhemmin Ahde-Kjäldman) kanssa. Rakennuksen valmistuttua 1928 ystävykset muuttivat heidän käyttöönsä luovutettuun asuntoon Parviaisen suurta rakennusrahaston lahjoitussummaa vastaan. Hanna Parviainen kuoli vuonna 1938, mutta Wivi Lönn asui talossa kuolemaansa asti. Wivi Lönnin viimeinen merkittävä työ oli ”Tähtelän” observatorio Sodankylässä vuodelta 1944. Alun perin kokonaisuus käsitti 11 Onni Tarjanteen suunnittelemaa rakennusta, jotka tuhoutuivat täydellisesti Lapin sodassa. Observatorion uudisrakennukset toteutettiin Lönnin suunnitelman pohjalta. Lisäksi hän suunnitteli mielellään saunoja, joihin kuuluivat nykyisin itsestäänselvyytenä pitämämme erilliset pesu- ja löylyhuoneet. Lönnin työskentely väheni huomattavasti 1930-luvulla, kun suomalainen arkkitehtuuri alkoi omaksua kansainvälistä, funktionalisuutta painottavaa modernismia. Wivi Lönnin päätuotanto sijoittuu 1900-luvun alkukymmenille jugendtyylin aikaan. Hänen ilmaisunsa oli kuitenkin rationaalisempaa kuin koristeellinen jugend. Lönn on todennut, että aika tyylisuuntineen ja varsinkin uusine rakennusmateriaaleineen ei sopinut hänelle ja silloin oli viisaampaa lopettaa. Hän seurasi kuitenkin aktiivisesti rakentamista ja arkkitehtuurin kehitystä työuransa päätyttyäkin.

Ulkomaan matkoja

Wivi Lönn ja Hanna Parviainen matkustelivat yhdessä Euroopassa, joskus kaksikin kertaa vuodessa, kahdesta kolmeen kuukautta kerrallaan. Heillä oli pitkään jopa huoneisto Pariisissa. Lönnille matkat olivat usein yhdistettyjä loma- ja työmatkoja. Lönn piti matkoistaan päiväkirjaa, jossa hän kuvaili kohteiden lisäksi tapahtumia ja tapaamiaan henkilöitä. Hän kävi näyttelyissä ja tutustui moniin rakennuskohteisiin, jotka antoivat virikkeitä meneillä olevien projektien suunnitteluun. Lönn vieraili usein myös opiskeluaikaisen ystävättärensä Stina Östmanin luona Sveitsissä. Hänen tiedetään myös suunnitelleen Keski-Eurooppaan huvilan ystävättärelleen hieroja Ann Sofie Ahngerille Biarritziin 1926. Matkoihin liittyi myös terveydellisiä syitä. Lönnillä oli tapana työskennellä paljon seisoma-asennossa, mikä alkoi rasittaa hänen jalkojaan. Matkojen kohteina olivat usein Keski-Euroopan kylpyläkaupungit ja erityisesti Saksan Wiesbaden.

Wivi Lönnin perintö

Wivi Lönn ja Hanna Parviainen asuivat yhdessä samassa asunnossa Helsingissä aina Parviaisen kuolemaan asti. He edustivat 1900-luvun alun uutta naistyyppiä: itsenäistä, koulutettua, naimatonta naista. Ei ollut helppo löytää miestä, joka olisi tuohon aikaan hyväksynyt uranaisen vaimokseen. Lönn eli elämänsä naimattomana ja lapsettomana, mikä mahdollisti hänen täydellisen omistautumisensa työtehtäviin. On vaikea kuvitella, miten hän olisi voinut yhdistää arkkitehdin uran ja äitiyden velvoitteet aikana, jolloin tällainen naisten kaksoisrooli koettiin vieraaksi ja miltei sopimattomaksi. Naisasia­yhdistyk­setkään eivät ajaneet asiaa naisten kaksoisroolimallin edistämiseksi. Naimattomuus saattoi olla myös kannanotto naisten itsenäisen aseman puolesta. Täysin perheettömiä eivät nämä itselliset naisetkaan olleet. Wivi Lönn hoiti vanhaa äitiään ja Hanna Parviaisella oli suojattina talonmiehensä Aune-tytär. Koulutuksen tasa-arvon kasvaminen vähitellen 1900-luvun alun Suomessa ei riittänyt murtamaan miesten monopoliasemaa valtion ja kuntien viranhallinnassa. Suurin osa naisarkkitehdeista työskenteli joko valtion rakennushallinnon anonyymeissä suunnittelutehtävissä tai miestensä johtamissa arkkitehtitoimistoissa. Wivi Lönn saavutti ammattiurallaan itsenäisen ja arvostetun arkkitehdin aseman, joka jäi pitkäksi aikaa poikkeukselliseksi saavutukseksi naiselle ammattikunnassa. Arkkitehtimaineensa Wivi Lönn hankki ennen kaikkea kilpailuvoitoillaan ja innovaatisilla koulusuunnitelmillaan. Tästä huolimatta hänen osuutensa kirjoitetussa arkkitehtuurihistoriassa jäi vuosikymmeniksi unohduksiin. Lönnin ja Lindgrenin yhteiset suuret saavutukset kirjattiin yleensä vain miesarkkitehdin nimiin. Wivi Lönn oli taitava rakennesuunnittelija, joka suunnitteli itse kattotuolien, palkkien ja kupolien rakenteet ja teki kaikki lujuuslaskelmat. Hän oli erityisen kiinnostunut rakennusten toimivuudesta ja taloudellisuudesta. Hänellä oli tapana itse valvoa rakennustöiden etenemistä. Lönn oli töissään johdonmukainen ja selkeä ja tutki perusteellisesti suunnitelemiensa pohjaratkaisut. Hänen suunnittelmansa rakennukset on sijoitettu taitavasti maastoon hyödyntäen tontin tarjoamat mahdollisuudet ja suuntasi huoneet valon mukaan. Vaikka Lönn oli saanut hyvät arvosanat piirustusaineista, hän käytti jo luonnosvaiheessa mieluiten viivotinta ja merkitsi tarkat mitat piirustuksiin. Perspektiivipiirustuksia hän teki vain kilpailuehdotuksiin. Lönnin piirustuskokoelma on hyvin säilynyt ja on jatkuvasti kiinnostuksen kohteena. Ruumiinrakenteeltaan Wivi Lönn oli hento. Hän oli vaatimaton, mutta pukeutui tyylikkäästi ja herätti välillä hieman pahennustakin. Vuonna 1902 Lönn ajeli polkupyörällä leveälahkeisessa housupuvussa Joutsaan, jolloin pitäjän pappi oli saarnassaan muistanut tätä näkyä: ”Nyt on synti tullut tähänkin pitäjään, sillä nainen ajaa polkupyörällä housuihin puettuna”. Wivi Lönniä on kuvattu luonteeltaan ujoksi ja syrjäänvetäytyväksi tarkkailijaksi. Äiti saikin pitää puheet tyttären puolesta rakennusten harjakaisissa. Tutussa seurassa Lönn vapautui ja oli terävä-älyinen ja huumorintajuinen. Hän oli sukurakas, sosiaalinen ja ystävällinen. Wivi Lönnin tuttavapiiri oli laaja, ja tällä oli olennaista merkitystä myös hänen asiakaskuntansa muotoutumisessa. Wivi Lönn kuoli 1966 Helsingissä 94-vuotiaana. Viimeisen leposijansa Lönn sai Tampereen Kalevankankaan perhehaudasta, jossa lepäävät myös vanhemmat sekä vanhin veli puolisoineen. Wivi Lönnin uraan ja töihin kohdistettu mielenkiinto on jäänyt usein aikakauden miespuolisten mestareiden varjoon. Viime vuosikymmeninä Lönniä on alettu arvostaa yhä enemmän merkittävänä suomalaisena arkkitehtina sekä uranuurtajana, joka loi pohjaa koko naisarkkitehtikunnan syntyyn Suomessa. Ennen kuolemaansa Lönn ehti kuitenkin kokea ainakin osittaisen elämäntyönsä tunnustamisen, kun hänelle myönnettiin 1959 professorin arvonimi, ensimmäisenä naisarkkitehtina Suomessa. Jo aiemmin vuonna 1952 oli Architecta, Suomen Naisarkkitehtien Yhdistys ry kutsunut Lönnin kunniajäsenekseen ja vuonna 1957 antanut hänelle Aarre Aaltosen ja arkkitehtityttärensä Liina-Kristiina Aaltosen suunnitteleman ansiomerkin. Architecta onkin perustettu Lönnin 70-vuotispäivillä 1942. Tampere muisti Wivi Lönniä vuonna 1986 Mauno Kiviojan ja Aarre Aaltosen muistolaatalla, josta Architecta ja Soroptimistiklubi olivat kahta vuotta aiemmin tehneet anomuksen kaupunginhallitukselle. Laatta sijoitettiin Lönnin ensimmäisen työn, nykyisen Pyynikin koulun seinään. Hotelli Helkan (Helsingin Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen talo) seinässä on Roni Koski-Tuurin suunnittelema muistolaatta, jonka suunnittelusta Architecta järjesti kilpailun opiskelijoille vuonna 2016.

Kirjoittaja

Pirkko-Liisa Schulman

Lisätietoja

Wivi Lönnin suunnitelmia – suunnitteluvuosi

1899           Pyynikin koulu, ent. Hämeenpuiston koulu, Tampereen Suomalainen Tyttökoulu, Tyttölyseo, Tampere

1903           Aleksanterin kansakoulu, Tampere, kilpailuvoitto

Talouskoulu, Tampere

Keski-Suomen Kirjailijatalo, ent. Stooren talo, Jyväskylä

Kaukajärven kartano, Messukylä, Tampere (purettu)

1904           Kuokkalan kartano, Jyväskylä

1906           Ebeneser-lastentarhaseminaari, Helsinki

1907           Tampereen keskuspaloasema, Tampere

Nuolialan kansakoulu, Pirkkala

Kotitalouskoulu, Karjaa

Kesärannan huvila, Teisko, Tampere

Forssan kansakoulu, Forssa

1908           Huvila Kesämaa, Teisko, Tampere

Otavan koulu, ent. kansakoulu, Iisalmi

Haiharan puutarhapaviljonki, Tampere (purettu)

Lääkärin asunto, Jääski

Juomatehtaan rakennuksia, Jyväskylä

Juomatehtaan isännöitsijän talo, Wille Lönnin asuintalo, Jyväskylä

Pispalan rukoushuone, Tampere (palanut)

Sortavalan diakonissalaitos, Sortavala

1909           Åbo Svenska Samskola, Turku

Rautatienkatu 9 (kerrostalo), Lahti

As Oy Kotila, Vapaudenkatu 4, Lahti

1910           Mikkelin yhteiskoulu, Mikkeli, kilpailuvoitto

  1. W. Pesoniuksen talo, Jyväskylä

1911           Korporaatio Sakala, Tartto, Viro, Armas Lindgrenin kanssa

Kirkkokatu 10, ent. Oulun aluesäästöpankki, Oulu

Säästöpankin talo, Tampere

Tampereen kauppaoppilaitos, Tampere, kilpailuvoitto

Pohjoismaiden Yhdyspankki, Suolahti

Wivi Lönnin oma talo, Jyväskylä

  1. F. Nousiaisen talo, Jyväskylä

1912           Osakuntatalo (Uusi ylioppilastalo), kilpailuvoitto, Armas Lindgrenin kanssa

Tampellan isännöitsijän asunto, Tampere

Kasvatusopillinen käsityö- ja talouskoulu, Naantali

Wärälän kansakoulun voimistelutalo

Puistokoulu, ent. Kaupungin kansakoulu, Jyväskylä

Yhteislyseo, Rauma

Joensuun vapaaopisto, entinen Joensuun yhteiskoulu, Joensuu

Kaarle Oksalan talo, Jyväskylä

Martti Airilan talo, Jyväskylä

1913               Estonia-teatteri Tallinnassa, kilpailuvoitto, Armas Lindgrenin kanssa

Kappalaisen virkatalo, Ilmajoki

Kansakoulu, Säynätsalo (palanut)

Anton Heinosen talo, Jyväskylä

Ostosarkadi, Helsinki, kilpailuvoitto, Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin kanssa

1914           Yhteiskoulu, Rovaniemi

Pelastusarmeijan talo, Jyväskylä

  1. F. Karpion talo, Jyväskylä

1915           Ylisen kartanon pehtoorin, työväen- ja talousrakennus, Ylöjärvi

Sulkulan kartanon pehtoorin ja työväen rakennus, Säynätsalo

Villa Koli, Matinkylä, Espoo

Postitalon lisärakennus, Jyväskylä

1916           Parviaisen tehtaat Oy:n konttorirakennus, Säynätsalo (palanut)

Jyväskylän yliopiston hallintorakennus Rehtoraatti, ent. Vanha kaupunginkirjasto (v. 1851 rakennetun viljamakasiinin muutostyö), Jyväskylä

Kankaan tehtaan isännöitsijän asuintalo, Jyväskylä

1917           Huvilatie 3, entinen Konsuli Friisin talo, Hanko

Keski-Pohjanmaan kansanopisto, päärakennus, Haapavesi

Tikkakosken tehtaan konttorirakennus, Jyväskylä

Parviaisen tehtaat Oy:n insinöörien ja työväen asuinrakennuksia, Säynätsalo

1918           Lapinniemen tehtaan isännöitsijän asuinrakennus, Tampere

1919           Schaumanin tehtaan virkailijatalo, Jyväskylä

Yksityistalo, Tampere

Jokelan Myllykylän kansakoulu, Tuusula

1920           Villa von Konov, Kulosaari, Helsinki

Apteekki, muutos, Loimaa

Apteekki, korjaus, Jääski

1921           Verkatehtaan virkailijatalo, Tampere (purettu)

  1. W. Strengin talo, Jyväskylä

1922           Yhteiskoulu, Rovaniemi

1923           Lastentalo, Hyvinkää

Tampereen verkatehtaan makasiinirakennus, Tampere

Parviaisen tehtaat Oy:n lastentarha ”Marjala”, Säynätsalo (purettu)

1924           Talouskoulun lisärakennus, Tampere

1925           Parviaisen tehtaat Oy:n sauna- ja pyykkilaitos, Säynätsalo

1926           Savonlinnan kansakoulu, Savonlinna

Parviaisen tehtaat Oy:n työväen asunnot, Säynätsalo

Parviaisen tehtaat Oy:n virkailijain ja insinöörin asunnot, muutossuunnitelma, Säynätsalo

Muuratsalon saaren kaavasuunnitelma Parviaisen tehtaat Oy:lle (omakotialue)

Huvila Anghern, Biarritz, Ranska

1927           Kunnan vanhainkoti, Säynätsalo

Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen liittotalo (Hotelli Helka), Aili-Salli Ahteen (myöhemmin Ahde-Kjäldman) kanssa

Kylpylaitos, Kuopio

Parviaisen tehtaat Oy:n talli- ja elokuvateatterirakennus, muutos suunnitelma vanhaan navettarakennukseen, Säynätsalo

1930           NNKY:n talo (Hospitz), Savonlinna

1941           Observatorio, Nurmijärvi

1945           Tähtelän observatorio, Sodankylä

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit

Mitalit: Aarre Aaltonen ja Liina-Kristiina Aaltonen, Architecta 1957

Muistolaatat: Mauno Kivioja ja Aarre Aaltonen, Pyynikin koulu, Tampere 1986

Roni Koski-Tuuri, Hotelli Helka, Helsinki 2016

Wivi Lönnin mukaan nimetty: Rahasto, Suomen Kulttuurirahasto

Sali: Monitoimitalo 13, Tampere, Sali, Savonlinna, Lions Club Tampere / Wivi Lönn ry, ravintola Wivi, Tampere

Katu: Jyväskylä

Lähteet

Kirjallisuus

Airila, Martti. Jyväskylän tieteellinen kirjasto: katsaus sen syntyyn ja kehitykseen. Gummerus, Jyväskylä 1927.

Arkkitehteja: Architectan 40-vuotisnäyttely. Helsingin kaupungin taidemuseo 24.9.-14.11.1982, Helsinki 1982.

Ervamaa, Jukka et al., toim. Juhlakirja joka omistetaan Kalevi Pöykölle hänen 60-vuotispäivänään 9. lokakuuta 1993. Taidehistoriallisia tutkimuksia n:o 14, Taidehistorian seura, Helsinki 1993.

Haapio Ilmi, Architecta 1942-1952, Architecta, Helsinki 1982.

Haapio, Ilmi. ”Wivi Lönn 20.5.1872-27.12.1966”, julkaisussa Suomalaisia vaikuttajanaisia. WSOY, Porvoo 1977.

Janhila, Jaana, Jäppinen, Jussi. Kuokkalan kartanon albumi. Kopijyvä, Jyväskylä 1999.

Jäppinen, Jussi. Talo etelärinteellä, Kopijyvä, Jyväskylä 1996.

Karivalo, Toini. Hanna Parviaisen jäljillä. Keski-Suomen museon monistesarja 1/96, Jyväskylä 1996.

Kiiski, Hannu. Jyväskylän ”Älylä”. Keski-Suomi 15. Museoyhdistyksen julkaisuja 15, Saarijärvi 1976.

Kinnunen, Tiina. ”Pikkukaupungin kosmopoliitit”, julkaisussa Kokko, Marja (toim.), Naisten kaupunki. Atena, Jyväskylä 2002.

Kivinen, Paula. Tampereen jugend: arkkitehtuuri − taideteollisuus. Otava, Helsinki 1982.

Kivinen , Paula. ”Wivi Lönn”, teoksessa Profiles. Pioneering Women Architects from Finland. Museum of Finnish Architecture, Helsinki 1983.

Kokko, Marja, toim. Naisten kaupunki. Atena, Jyväskylä 2002.

Korvenmaa, Pekka. Innovation versus tradition. The Architect Lars Sonck Works and Projects 1900-1910. Suomen muinaismuistoyhdistystyksen aikakauskirja 96, Tammisaari 1991.

Künnapu, Liivi et al., toim. Estonia Teater −Teatteri−Theatre. Edita, Helsinki 1997.

Laine, Sirpa. Wivi Lönn ja hänen asuintalonsa Jyväskylässä. Kopijyvä, Jyväskylä 1992.

Lehto Anna-Leena. Elämää ja arkkitehtuuria naisten talossa. Arkkitehti Wivi Lönnin kotitalo 100 vuotta. Kauko Sorjosen säätiö, Hämeenlinna 2011.

Lyytikäinen, Pirjo et al., toim. Katsomuksen ihanuus: kirjoituksia vuosisadanvaihteen taiteista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1996.

Mikkelin yhteiskoulu 1905-1955, Mikkeli 1955.

Pohjanpalo, Suoma et al., toim. Suomalaisia vaikuttajanaisia. Wivi Lönn (20.5.1872-27.1.1966), Porvoo 1977.

Suominen-Kokkonen, Renja. ”Aamukahvi Pariisissa, aamiainen Amsterdamissa: Eurooppa ja matkustavat naisarkkitehdit Wivi Lönn ja Aino Marsio-Aalto”, julkaisussa Matkalla!: suomalaiset arkkitehdit opintiellä, Suomen rakennustaiteen museo, toim. Timo Tuomi et al., Helsinki 1999.

Suominen-Kokkonen, Renja. ”Arkkitehti ja kauppaneuvos Säynätsalon tehdasyhdyskuntaa rakentamassa”, julkaisussa Taidehistoriallisia tutkimuksia 14. Juhlakirja Kalevi Pöykölle hänen 60-vuofispäivänään 9. lokakuuta 1993, toim. Jukka Ervamaa et al., Helsinki 1993.

Suominen-Kokkonen, Renja. Lönn, Wivi (1872-1966), julkaisussa Suomen kansallisbibliografia 6. Helsinki 2005.

Suominen-Kokkonen, Renja. Nainen rakennusmestarina – Suomen Teollisuuskoulujen naisoppilaat vuosina 1888-1912, julkaisussa Taidehistoriallisia tutkimuksia 10. Nainen, taide, historia. Taidehistorian esitutkimus 1985-1986. Toim. Riitta Nikula, Riitta Konttinen ja Tuula Arkio, Helsinki 1987.

Suominen-Kokkonen, Renja. ”Naisarkkitehti vuosisadan vaihteen suomalaisessa arkkitehtuurimaisemassa – Wivi Lönn”, julkaisussa Katsomuksen ihanuus. Kirjoituksia vuosisadanvaihteen taiteista, toim. Pirjo Lyytikäinen et al., Helsinki 1996.

Suominen-Kokkonen, Renja. The Fringe of a Profession: Women as Architects in Finland from the 1890s to the 1950s. Väitöskirja Helsingin yliopistossa. Finnish Antiquarian Society, 1992.

Suominen-Kokkonen, Renja. ”Wivi Lönn (1872-1966) architect” julkaisussa 100 Faces from Finland: a Biographical Kaleidoscope. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2000.

Tommila, Päiviö. Jyväskylän kaupungin historia I 1837-1965. Jyväskylä 1972.

Tuomi-Nikula, Jorma. Kuokkalan patruuna. Julius Johnsonin elämä. Jyväskylä 2007.

Wäre, Ritva. ”Arkkitehtuuri vuosisadan vaihteessa” julkaisussa Ars Suomen taide 4. Keuruu 1989 .

Wäre, Ritva. Rakennettu suomalaisuus. Naturalismi viime vuosisadan vaihteen arkkitehtuurissa ja sitä koskevissa kirjoituksissa. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 95. Helsinki 1991.

 

Lehtiartikkelit

A.P. ”Suomen ensimmäinen naisarkkitehti tehnyt työtään 60 vuotta”. Kotiliesi 10/1952.

Haapio, Ilmi. ”Wivi polki alansa huipulle”, Suomen Kuvalehti 14/1975.

Halme, Kyllikki. ”Professori Wivi Lönn – ammattikunnan vanhin”, Kaunis koti 3/1963.

Ilvetsalo, Paula. ”Valoa talven sylissä: Wivi Lönnin puutarhakaupunki säilyy”, Kodin Kuvalehti 1992.

Karjalainen, Merja. ”Talo muutti asukkaidensa elämän”, Kotiliesi 12/1998.

Kivinen, Paula. ”Wivi Lönnin muistolaatta”, Tammerkoski-lehti 2/1987.

Kivinen, Paula. ”Wivi Lönn oli Tampereen tyttöjä”. 1. osa: Vanhemmat ja kouluaika Tampereella, Tammerkoski-lehti 4/1982.
Kivinen, Paula. ”Wivi Lönn oli Tampereen tyttöjä”. 2. osa: Päämääränä arkkitehdin ura, Tammerkoski-lehti 5/1982.

Koivisto, Pia. ”Rakastettu jugend”, Opettaja 17/2001.

Lilith. ”Pikku neitimme piirtää kuin mies”, Eeva 5/1942.

”Lontoon hevosbussit ja Karlssonin vossikka-auto. Arkkitehtiemme ikäpresidentti työnsä ja muistojensa kukkatarhassa”, Uusi Suomi 11.3.1963.

  1. F. ”Arkkitehti Viivi Lönnin luona”, Naisten ääni 8/1913.

Myllymäki, Hertta. ”Naisarkkitehdit kahdelta vuosisadalta”, Anna 37/1964.

”Wivi Lönn muistelee ja kertoo. Nainen arkkitehdiksi 1896”, Yhteishyvä 1/1962.

Nikula, Riitta. Yhtenäinen kaupunkikuva 1900-1930. Societas Scientiarum Fennica, Helsinki 1981.

Rihlama, Seppo. ”Tampereen rakennustaiteellinen kehitys”, Tammerkoski-lehti 3/1958.

Rudberg, Eva. ”Kvinnor blir arkitekter”, Arkitektur 2/1983.

Salminen, Jaakko. ”Kansanlastentarhasta lapsuuden tutkimuksen keskukseksi”, Lastentarha 62/1999.

Tarkkila, Mara. ”Muinaistaidekeskus Kivikäs avautuu Kuokkalan kartanossa: Wivi Lönnin jugendkartano elää uutta kukoistuskauttaan”, Keskisuomalainen 28.1.1999.

Tuunanen, Anna-Maija. ”Arkkitehti Wivi Lönnin syntymästä on kulunut 125 vuotta”, Tammerkoski-lehti 4/1997.

Tyrkkö, Marjatta. ”Naisarkkitehti Tampereen rakentajana”, Tammerkoski-lehti 4/1954.

 

Julkaisemattomat lähteet

Ailio, Maria. Luento NNKY:ssä 11.02.2014.

Kanervo, Eija. ”En pidä siitä, että minua määräillään”: arkkitehti Wivi Lönnin koulutus ja toiminta esimerkkinä naisten opiskelu- ja uramahdollisuuksista 1900-luvun alun Suomessa.” Pro Gradu –työ, Turun yliopisto, kulttuurihistoria, Turku 1991.

Laine, Sirpa. ”Wivi Lönnin osuus Jyväskylän seminaarinmäen ja ns. Älylän talojen suunnittelussa.” Pro gradu -työ, Jyväskylän yliopisto, taidehistorian laitos, 1995.

Lehto, Anna-Leena. Arkkitehti Wivi Lönnin Tampereen seudulle 1899-1916 suunnittelemat pientalot : empiirinen perustutkimus ja sisätilat ajan asumisihanteiden valossa, 2008.

Lönn, Wivi. Valokuva-albumi Wivi Lönnin matkoista vuosilta 1897-1938. Oulun yliopiston kirjasto

Oksanen, Kirsti. ”Wivi Lönn Jyväskylässä.” Arkkitehtuurin historian P1 harjoitustyö, Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin osasto, Tampere 1976.

Toivanen, Anne. Wivi Lönnin Tampereen Suomalainen Tyttökoulu ja hallikoulujen yleistyminen 1900-luvun alussa. Pro gradu -työ, Jyväskylän yliopisto, taidehistorian laitos, 2006.

http://www.kirjasto.oulu.fi/wivilonn/index.html

Kanniainen, Kari. Wivi Lönn, arkkitehti.

 

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/henkilot/lonn.htm

Ronimus-Poukka, Päivi. Koskesta voimaa, Naisarkkitehti Wivi Lönn (1872-1966) .

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3438/

Suominen-Kokkonen, Renja. Katsomuksen ihanuus: kirjoituksia vuosisadanvaihteen taiteista. 1996: Naisarkkitehti vuosisadan vaihteen suomalaisessa arkkitehtuurimaailmassa: Wivi Lönn.

http://www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/julkaisut/kulttuuriraitit.html

Tuunanen, Anna-Maija. Wivi Lönnin reitti. Tampereen kaupunki.

http://www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=3839

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wivi_L%C3%B6nn

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Naisten Ääni, Taidetta ja kulttuuria, Työelämä

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 A 11
00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni – artikkelitietokannan rekisteripitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Artikkelien lainauksissa pitää olla näkyvissä kirjoittajan nimi ja Naisten Ääni!

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT