Tuula Peltonen - tiukkapipoisesti naisten, mutta ennen kaikkea tasa-arvon asialla

”Olen keskustalaisen kodin kasvatti ja isällä oli luottamustehtäviä kunnan tasolla. Opiskeluaikana aktivoiduin yhteiskunnallisesti ja kokeilin vähän aikaa myös kokoomusta, koska silloinen poikaystäväni oli kokoomuslainen. Harjoittelin julkista vaikuttamista kirjoittamalla kolumneja alueen valtalehteen, Keskisuomalaiseen.

Vuonna 2000 sekä SDP että kokoomus pyysivät minua kunnallisvaaliehdokkaaksi. Luin puolueiden ohjelmia netistä ja vertailin niitä keskenään. SDP:n ohjelma oli parempi, ja niin lähdin ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin sitoutumattomana demarien listalta. Vuosi sen jälkeen liityin jäseneksi puolueosastoon.

Tärkeintä SDP:n toiminnassa ja omassa poliittisessa ajattelussani on puolustaa pieniä ja heikompiosaisia, kuten lapsia. Työssäni erityisluokanopettajana näin monia esimerkkejä siitä, miten yhteiskunnallinen eriarvoisuus vaikuttaa perheisiin. Myös naisten lähtökohdissa oli paljon korjaamisen varaa.

Jämsänkosken demariyhdistyksellä oli toimiva naisjaosto, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin. Olin myös ensimmäinen nainen, joka nousi Jämsänkosken kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, tosin vain kaksivuotiskaudeksi 2004-2006. Sain kunnallisvaaleissa niin paljon ääniä, ettei minua voitu sivuuttaa, mutta toiseksi kaksivuotiskaudeksi tehtävään valittiin mies.

Sosiaalitädit pitävät yhteiskuntaa pystyssä

SDP:ssä, kuten muissakin puolueissa, naiset ovat usein parhaita ääniharavia, ja heitä pitäisi valita johtaviin tehtäviin samassa suhteessa. Mutta jos näin tehtäisiin, syttyisi sotatila, sillä miespoliitikot ovat tottuneet saamaan paikkansa kannatuksesta riippumatta.

Omassa puolueessa on vielä aika paljon äijämeininkiä. Niin paljon energiaa on käytetty sen pohtimiseen, onko esimerkiksi SDP nykyään kukkahattutätien puolue. Keskustelu kiihtyi juuri silloin, kun SDP kierrätti ministeritehtäviä ja valtioneuvostoon nousi kaksi nuorta naista.

Tasa-arvotyötä tarvitaan edelleen meilläkin. Tämän todistivat muun muassa perussuomalaisten Timo Soini ja Juho Eerola, jotka kimpaantuivat naisten nostamisesta ministerivirkoihin ja syyttivät SDP:tä duunareiden unohtamisesta. Ilmeisesti naisenergiassa ja kukkahattutädeissä on jotain todella pelottavaa!

Suomessa työtä tekevät yhtä lailla miehet ja naiset. Suomalaiset naiset ovat kokopäivätöissä toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa ja synnyttävät silti enemmän lapsia kuin Etelä-Euroopan kotiäiti-kulttuureissa. Naiset tekevät suurimman osan julkisen sektorin matalapalkkaisesta hoiva- ja opetustyöstä sekä palvelualoilla.

Miten kapea-alainen se monien vieläkin hellimä käsitys onkaan, että duunari on mies, joka työskentelee tehtaassa. Tämän päivän pienituloiset, raskaan ja aliarvostetun työn tekijät ovat useimmiten naisia: lastenhoitajia, kirjastoapulaisia, sairaanhoitajia, opettajia. Perussuomalaisten halveksumat ”sosiaalitädit” pitävät suomalaista yhteiskuntaa pystyssä.

Lama-Suomella ei ole varaa jättää naisten lahjakkuutta käyttämättä

Ajan tiukkapipoisesti tasa-arvon huomioimista kaikessa päätöksenteossa. Olen siis naisten, mutta ennen kaikkea tasavertaisuuden asialla. Olin myös jäsenenä eduskunnan miesverkostossa viime kaudella, kun toimin eduskunnan naisverkoston puheenjohtajana ja yritimme löytää yhteisiä toimintamuotoja ja tavoitteita.

Olen itse kokenut sukupuoleen perustuvaa syrjintää opiskelemaan pyrkiessä. Hain Joensuun yliopistoon venäjän kielen koulutusohjelmaan, mutta jäin pisteen päähän enkä tullut valituksi. Jos olisin ollut mies, olisin päässyt sisään.

Näyttää siltä, että naisten on vaikeampi päästä etenemään paikallistasolla, kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa, vaikka luulisi, että siellä heidän olisi helpompi vaikuttaa. Valtakunnanpolitiikassa naiset ovat olleet mukana niin pitkään, aina presidentin ja pääministerin tehtäviä myöten, että siihen on alettu tottua, mutta kuntapuolella laahataan jäljessä.

Viime kunnallisvaaleissa naisia valittiin valtuustoihin vain vähän yli kolmannes eli 36,7 prosenttia. Kunnanvaltuustojen puheenjohtajista naisten osuus on vieläkin pienempi. Kuntaliiton tilastoista käy myös ilmi, että naisten osuus on noussut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana vain noin 10 prosenttia, ja etenkin 2000-luvulla kasvu on ollut hidasta.

Vaikka suomalaiset naiset ovat tänä päivänä korkeammin koulutettuja kuin miehet, on miesten osuus johtotehtävissä huomattavasti suurempi. Yrittäjistä naisia on vain kolmannes, pörssiyritysten hallitusten jäsenistä noin 18 prosenttia ja niiden johtoryhmissä naisten osuus on vain 16 prosenttia.

Ministeriöiden johdossa naisten osuus 28 prosenttia, kuntien ja kaupunkien johdossa 84 prosenttia on miehiä. Palkansaajajärjestöjen jäsenistä yli puolet on naisia, mutta niiden johdossa 70-75 prosenttia on miehiä. Onneksi valtion yhtiöiden hallituksissa liki 40 prosenttia on naisia ja kansanedustajistakin jo liki puolet.

Mitä nämä luvut sitten kertovat yhteiskunnastamme? Suuri osa väestömme lahjakkuudesta uskalletaan jättää käyttämättä. Juuri nyt kun me eniten tarvitsemme luovuutta ja kaikkia kykyjä ja lahjakkuuksia, jotta selviämme tästä taantumasta, mikä työelämässä ja koko yhteiskunnassamme on meneillään. Meillä ei ole varaa menettää osaamista minnekään.

Suomen talouden suunnan kääntäminen ylöspäin edellyttää hyvää ja tasa-arvoista työelämää. Tärkeää on, millaisen kuvan annamme työelämästä nuorille. Jokaiseen tehtävään pitää valita osaavin henkilö, ei sopivin mies tai nainen.

Vaikka äitiys ei ole uran este, kiitos hyvän päivähoito- ja perhevapaajärjestelmän, voi nuori äiti joutua syrjityksi työhönottotilanteessa. Työnantaja saattaa valikoida työväkeään sillä perusteella, että valitsee mieluummin vanhemman naisen tai miehen, jotta säästyisi perhevapaiden kustannuksista.

Epävakaa talous kaatuu maailman naisten niskoille

Palkkatasa-arvo on Euroopan demarinaisten tämänvuotisen kampanjan teema, joka julkistettiin juhannusaattona Sofiassa järjestetyssä vuosikokouksessa. Edustin kokouksessa Suomea ja Euroopan demarinaisia, joiden varapuheenjohtaja olen. [Toim. huom. teksti on julkaistu vuonna 2013.]

Pidän teemaa Suomessakin merkittävänä ja ajankohtaisena, sillä railo miesten ja naisten palkkojen välillä on edelleen huolestuttava. Miesten ja naisten palkoissa on 20 prosentin ero. Emme voi ollenkaan röyhistellä palkka-asioilla Euroopan alueella, vaan olemme melko ikävässä valossa. Esimerkiksi Unkarissa eroja on onnistuttu kuromaan kiinni määrätietoisilla toimilla.

Haluammekin ottaa oppia niistä Euroopan maista, jotka ovat onnistuneet kohentamaan naisten asemaa palkkojen suhteen. Suomalainen samapalkkaohjelma ei ole vielä näkynyt käytännössä. Demarinaiset peräänkuuluttaa konkreettisia tekoja, jotta sukupuolten välisiä palkkaeroja saataisiin kurottua umpeen. Ensisijaisesti kaivataan toimia hallitukselta.

Taannoinen vasemmiston naisryhmien ja tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäen tapaaminen ei kuitenkaan herättänyt paljon toivoa. Emme saaneet luotettavia vastauksia siihen, mitä samapalkkaohjelman kanssa tullaan tekemään. Hallitusohjelmassa on luvattu, että vuonna 2015 palkkaerot pitäisi saada laskettua 15 prosenttiin, mutta kun vielä ei ole tehty oikein mitään, se on kova tavoite.

Epätasa-arvoa on myös naisten eläkekertymissä ja hoitovapaiden jakautumisessa. 6+6+6-malli on tasa-arvoisin vaihtoehto, mutta sen toteuttaminen on rahakysymys ja siksi työnantajien silmissä ei-toivottu. Vedotaan siihen, että taloudellinen tilanne ei anna mahdollisuuksia suuriin uudistuksiin.

Naiset ovat muutenkin laman suurimpia maksajia, koska he ovat usein reservityövoimaa, joka kutsutaan töihin tarvittaessa ja laskusuhdanteissa ensimmäisenä heitetään ulos. Epävakaa talous kaatuu sen vuoksi pahiten maailman naisten niskoille.

Kun taloudessa on hyvä aika, pitäisi siksi vahvistaa tasa-arvoa tukevia rakenteita. Jos emme taloudellisesti heikon kauden aikana pysty turvaamaan naisten oikeuksia, on talouskriisillä tuhoisa ja pitkäaikainen vaikutus yleiseen naisen asemaan ja perheisiin.

Naiset vastuunkantajina myös eurokriisissä

Naisten varassa on perheen arjen pyörittäminen ja työelämässä julkisen sektorin työtehtävät. Kun hyvinvoinnista joudutaan tinkimään talouden taantuman aikana, se väistämättä koventaa naisen jokapäiväisiä haasteita. Oxham Internationalin tutkimuksen mukaan globaaleista talouskriiseistä ei ole vielä kerrottu ihan kaikkea.

Tutkimus paljastaa piilotetun näkökulman siitä, miten kriisit vaikuttavat naisiin työntekijöinä. Sen mukaan talouden kriiseillä on tuhoisa vaikutus naisten toimeentuloon, oikeuksiin ja perheisiin. Naiset ovat usein ensimmäisiä, joita lomautetaan tai jätetään odottamaan palkkakorvauksia. Naisten elämä muuttuu ensimmäisenä epävakaaksi.

Naiset työllistyvät myös eniten julkiselle sektorille hoito-, hoiva-, opetus- ja kulttuuritehtäviin. Kunnat etsivät taloudellisesti heikon ajan keskellä kuumeisesti säästöjä ja henkilöstön lomautus on yksi ikävimmistä keinoista. Tällöin laman laskun maksajiksi joutuvat eniten naiset, ja vaikutus kokonaisten perheiden hyvinvointiin on nähtävissä.

Naiset ovat hyvin haavoittuvia epätyypillisten työsuhteiden lisääntymisen vuoksi. Naisten työtehtävissä myös työn kesto ja työajat ovat usein poikkeuksellisia ja asettavat oman vaatimuksensa työssä jaksamiselle. Talouden taantumassa samat ihmiset tekevät pienemmällä ajalla samat työt kuin ennen ja väsyvät yhä enemmän. Tämä näkyy luonnollisesti sairauspoissaoloina ja vaikuttaa myös perheiden ja lasten hyvinvointiin.

Työelämän muuttuessa vaativammaksi perheiltä vaaditaan yhä enemmän, ja monta kertaa uupuminen näkyy ongelmina perheiden ihmissuhteissa sekä lasten ja nuorten koulunkäynnissä ja ystävyyssuhteissa. Arjen haasteellisuus vie jaksamista pois yhteisistä hetkistä ja perheen arjen hyvinvoinnin huolehtimisesta. Vanhemmiltakaan ei voi odottaa ylenmääräistä joustoa ja kestävyyttä. Äidit kantavat myös kasvatusvastuuta suuremmassa määrin ja huolten koittaessa eivät pysty ehkä hetkittäin antamaan riittävää tukea lapselle. Ulkopuolisen avun tarve kasvaa ja kasvattaa julkisen sektorin menoja.

Me sosialidemokraattiset naiset olemme ymmärtäneet, että jos emme omalta osaltamme puutu myös Euroopan talouskriisin vastuunkantamiseen, talouden kierre pahenee, pankkikriisi leviää ja myös elämä Suomessa saa ikävän ulottuvuuden.

Me emme vielä täysin ymmärrä, mitä tällä hetkellä esimerkiksi Kreikassa tai Espanjassa naiset ja perheet joutuvat kokemaan. Kuulemme tarinoida, kertomuksia, mutta emme näe sitä vielä riittävän läheltä. Se kaikki kärsimys voi kuitenkin olla myös meille totta, jos emme nyt kanna vastuutamme ja osoita apua sitä tarvittaessa.

Tasa-arvo on paras keino köyhyyden poistamiseksi

Sukupuolten välinen tasa-arvo on paras keino edistää maailman äitien ja lasten asemaa. Erityisesti naisten korkea koulutustaso ja mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti politiikkaan parantavat sekä äitien että lasten ja sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvointia.

Monella maailman maalla on paljon opittavaa Suomelta, mitä tulee äitien ja lasten hyvinvointiin. Tänä vuonna julkaistu Pelastakaa Lapset ry:n raportti ”Maailman äitien tila 2013” vahvistaa, että Suomi on maailman paras maa olla äiti.

Suomi on edelläkävijä äitien ja lasten terveydenhuollossa sekä neuvolatoiminnassa. Joka puolella maailmaa pitäisi vihdoin tunnustaa, että äitien ja lasten hyvinvointi ulottaa vaikutuksensa koko yhteiskuntaan. Siksi sukupuolten tasa-arvon edistäminen on keskeinen työkalu kehitysmaiden nostamiseksi köyhyydestä sekä lapsikuolleisuuden vähentämiseksi.

Pelastakaa Lapset ry:n raportin mukaan erot kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä ovat edelleen valtavat. Kongon demokraattisessa tasavallassa tytön tai naisen riski kuolla raskauteen tai synnytykseen liittyviin syihin on yksi 30:stä, kun Suomessa riski on yksi 12 200:sta. Muutoinkin tilanne on huonoin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Näissä maissa vastasyntyneiden vauvojen kuolemat ovat jopa lisääntyneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

On selvää, että sukupuolten välinen epätasa-arvo vyöryttää pahoinvointia kehittyvissä maissa edelleen sukupolvelta toiselle. Monissa kulttuureissa tyttöjä ja naisia ei arvosteta, joten he ovat aliravittuja, heidän terveydestään ja koulutuksestaan ei huolehdita ja monet pakotetaan alaikäisenä naimisiin. Aliravittujen ja liian nuorena äideiksi tulleiden äitien lapsilla on huonot selviytymismahdollisuudet.

Perheväkivaltaa ei saa hiljaisesti hyväksyä

Meillä täytyy myös Suomessa löytyä enemmän keinoja puuttua naisten ja lasten kokemaan perheväkivaltaan. Hiljainen hyväksyntä kummittelee yhä yhteiskunnan rakenteissa. Liian usein Suomessa vaietaan perheväkivallasta. Meillä muhii paljon selvittämättömiä asioita.

Yhteiskunnalla on liian vähän keinoja puuttua tilanteisiin. Voidaan esimerkiksi omassa naapurustossa havaita, että perheessä eivät asiat ole kunnossa, mutta tavallisilla kansalaisilla ei ole helppoja keinoja auttaa. Pelätään ongelmia itselle, jos puututaan toisten asioihin.

Lainsäädäntö on vajaa sen suhteen, miten viranomaiset järjestävät palveluita. Viranomaisten mahdollisuudet puuttua ongelmiin voivat olla hyvin erilaiset eri paikkakunnilla ja käytännöt kirjavia. Yhdenvertaisuus ei toteudu valtakunnallisesti esimerkiksi turvakotien osalta.

Meille on tärkeää, että ensi- ja turvakotien toiminta saa pysyvän rahoituksen eikä toiminta saa olla pelkästään kuntien maksusitoumuksista kiinni. Väkivaltatapauksiin perheissä pitää pystyä puuttumaan lain keinoin ja turvata rahoitus valtiolta sen myötä.

Ikävä kyllä historia kertoo, että perheiden välienselvittelyissä nyrkit ovat edelleen liian paljon käytössä. Taustalla muhivat lisäksi monesti alkoholi ja päihteet. Päihteiden käyttö perheissä on eräs sarka, joka olisi käytävä läpi.

Demarinaisten mielestä myös maahanmuuttajanaiset on saatava mukaan yhteiskunnan rakennustalkoisiin. Etenkin elämän arjen askareet edesauttavat maahanmuuttajien juurtumista osaksi yhteiskuntaa. Lapset menevät kyllä kouluun ja päiväkotiin. Sen sijaan äidit jäävät yksin koteihin ja syrjäytyvät helposti normaalista arjesta. On tärkeää saada heidät mukaan arkirytmiin. Tässä etenkin kielikoulutus on ykkösasia.

Toivon, että voisin sanoa, ettei rasismia ja sovinismia meillä esiinny. Ikävä kyllä molempia esiintyy edelleen jopa poliittisessa keskustelussa. Suomessa tarvitaan yksimielisyyttä ja yhteisiä periaatteita uusien suomalaisten sopeuttamiseksi, jotta kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvään elämään.

Ei tule ajatella niin, että toisen etu on itseltä pois. Suomessa tullaan tarvitsemaan erilaisia kansalaisia ja maahanmuuttajat ovat meille rikkaus, jos asennoidumme katsomaan asiaa tästä näkökulmasta. Taloudellisesti vaikeana aikana ilmapiiri kiristyy, kun työttömyys kasvaa ja irtisanomisista luetaan lähes päivittäin. Monissa kodeissa huolestutaan siitä, riittääkö kaikille suomalaisille työtä. Täytyy muistaa, että on paljon avoimia työpaikkoja, jotka eivät kelpaa syntyperäisille suomalaisille.

Myös media lietsoo ääriajattelua omalta osaltaan. Kaupan päälle jotkut poliittiset liikkeet lietsovat rasistisia mielikuvia. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä poliitikkojen jos keiden pitäisi pystyä luomaan yhteiskuntaa, jossa tilanteet eivät kärjisty.

Hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä

Sanotaan, että hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä. Totta; toimivat julkiset palvelut ovat tärkeä määrittäjä sille, millaista arjen taakkaa kannamme. Tässä ajassa ei ole kuitenkaan muodikasta puhua julkisista palveluista. Julkisen tilalle on tullut business ja kilpailu. Rahalla saa ja hevosella pääsee -ajatus hallitsee ja valtaa tilaa peruspalveluissamme.

Jostakin syystä haluamme kaiken ja mahdollisimman äkkiä, minulle juuri tässä ja nyt. Suosiossa on yksilökeskeisyys ja kilpailuhenkisyys. Tämä ei ruoki yhteisöllisyyttä tai yhdessä taakan kantamisen halua. Päinvastoin. Se jättää jokaisen selviytymään yksin. Television ohjelmaformaatit suoltavat kilpailuja toisensa jälkeen. Tärkeintä on olla parempi kuin muut ja päästä jatkoon. Heikoista ei välitetä. Yhteiskuntamme ääri-ilmiöt näkyvät. Perheissä esiintyy pahoinvointia ja lähisuhdeväkivaltaa. Lapset puukottavat oppitunnilla. Emmekö opi välittämään toisistamme?

Liikkuvuuden lisääntyminen tuo omat haasteensa. Nuoret perheet asuvat usein kaukana isovanhemmista, opiskelu ja työ luovat ihmisille nykyään liikkuvan elämäntavan. Enää ei ole itsestään selvää, että jokaisella olisi kiinteä ja tuttu lähiyhteisö. On pidettävä huolta siitä, että yhteiskunnan turvaverkko pystyy korvaamaan luontaisten perheyhteisöjen verkkojen säikeet.

Pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla ei ole ”parasta ennen” -päivämäärää, vaan on pidettävä huolta siitä, että tarjoamme ihmisille juuri tässä ajassa riittävän turvaverkon. Me demarinaiset olemme jo usean vuoden ajan koonneet omat tavoitteemme perheiden parhaaksi.

Meille on tärkeää, että jokainen vanhempi, isovanhempi ja lapsi tulee huomioiduksi ja kokee olevansa arvostettu. Me emme hyväksy eristämistä, poissulkemista tai kiusaamista. Me haluamme antaa mahdollisuuden selviytyä pahoistakin elämäntilanteista kuivin jaloin, ihmisarvon säilyttäen. Meidän tulee pitää huolta toisistamme vuoden jokaisena päivänä.

Suomalainen yhteiskunta ei ole vielä arvomaailmaltaan valmis. Puhumme suvaitsevaisuudesta, mutta toisaalla emme ole valmiita antamaan toiselle mahdollisuutta olla oma itsensä. Ehkä voisimme ottaa käyttöön sanonnan ”Tule sellaisena kuin olet”. Tarvitsemme ennen kaikkea armeliaisuutta, niin toisia kuin itseämme kohtaan.

Meidän ideologiamme perusajatus on, että jokainen ihminen ansaitsee perustavanlaatuisen turvan. Me emme voi jättää inhimillisiä perusoikeuksia – kuten vanhuksen oikeutta arvokkaaseen vanhuuteen – satunnaisen hyväntahtoisuuden varaan. Voimme pelastaa myös monta nuorta syrjäytymiseltä, jos vain välitämme oikein ja riittävän ajoissa. Jotkut asiat ovat liian arvokkaita jätettäväksi sattuman hoidettavaksi.”

Tuula Peltonen (o.s. Gröhn, s. 1962)

Sos.dem Naisten varapuheenjohtaja 2008-2011 ja puheenjohtaja 2011-2014

Kansanedustaja Keski-Suomen vaalipiiristä 2007-2015

Eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja 2010

PES Women (Euroopan Sosialidemokraattisen puolueen naistoimikunta), varapuheenjohtaja 2012-2015

SIW (Sosialistinen Naisinternationaali) varapuheenjohtaja 2013-

Jämsänkosken/Jämsän kaupunginvaltuutettu vuodesta 2000-

Aiempi ammatti: erityisluokanopettaja

Puoliso Heikki Peltonen, kaksi lasta ja koira. Koti on Jämsässä.