Taimi Sankari – Yksi Raahen seminaarin opettajapersoonista
Raahen seminaarin historiassa agronomi Taimi Sankari muistetaan määrätietoisena, asiantuntevana ja hyväsydämisenä aineenopettajana, joka evästi tulevia kansakoulunopettajia luonnontieteiden ja maatalouden saloihin vuodesta 1947 vuoteen 1971, jolloin seminaari lakkautettiin.
Tyttö Jokioisista
Taimi Aurora Sankari (o.s. Kuvaja) syntyi 25.12.1908 ja merkittiin kirkonkirjoihin Jokioisissa. Vanhemmat: Työmies Olli Emil Heikinpoika (Ahrenberg) Kuvaja ja vaimo kansakoulun opettajatar Auroora Kustaantytär Iso-Rasi Vaulammilta.
Taimi sai hyvän koulutuksen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1929 Toijalan yhteiskoulusta. ”Maaseudun oppikoulut. Uusia ylioppilaita. Toijalan yhteiskoulun 6:sta kokelaasta hyväksyttiin seuraavat 3: Toivo Aattonen, Elvi Kulmala ja Taimi Kuvaja sekä lisäksi yksityisoppilas Lauri Kivimäki. Loput kolme hylättiin matematiikan kokeissa. Sisäänpääsytutkinto ensi lukuvuotta varten rn t.k. 30. p;nä.” Hän valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1934. ”Helsingin yliopisto. Agronomitutkinnon on t.k. 23 p;nä Helsingin yliopistossa suorittanut mm. ylioppilas Taimi Kuvaja.”
Työelämään ja avioliittoon
Digitaalisesta lehtiarkistosta löytyi tieto vuodelta 1936 Taimin valinnannasta Uuraisten Marttayhdistyksen maatalouskerhoneuvojaksi. ”… valittiin 16 hakijasta agr. Taimi Kuvaja Koijärveltä, varalle kerhoneuvoja Eeva Laaksi Kuorevedeltä.”
Vuonna 1936 saatiin Helsingin Sanomista lukea: ”Kihlauksensa ovat julkaisseet vänrikki Heikki O. Sankari Mouhijärveltä ja agronomi Taimi Kuvaja Kivijärveltä.” Hääkelloja soitettiin vuonna 1937. ”Avioliittoon vihittiin 1. pääsiäispäivänä Mikkelissä vänrikki Heikki O. Sankari J.P. 3:sta ja agronomi Taimi Kuvaja.”
Heikki Olavi Sankari oli syntynyt 19.1.1913 Mouhijärvellä. Hänen toimipaikkansa oli Jääkäripataljoona 3 (J.P. 3), joka tunnettiin vuoteen 1936 asti nimellä Polkupyöräpataljoona 3 (PPP 3). Se toimi Mikkelin vanhalla varuskunta-alueella varusväkenä talvisodan alkuun saakka.
Häiden jälkeen nuoripari asui Mikkelissä, jossa syntyi Pentti Olavi 22.10.1937.
Heikki Sankari palveli Mikkelistä käsin toimineessa Jääkäripataljoona 3:ssa talvisodan aikana (20. lokakuuta 1939 – 6. elokuuta 1940). Jatkosodan loppuvaiheessa hän toimi III/JR 49:n (Jalkaväkirykmentti 49:n III pataljoonan) komentajana. Majuri Sankari kaatui Äyräpään Vuosalmella 4. heinäkuuta 1944, kun pataljoonan komentopaikka Kylä-Paakkolassa sai täysosuman lentopommista, 7 miestä sai surmansa.
Leskeksi jäätyään Taimi lähti opiskelemaan Heinolan seminaariin. Pentti muistelee syyskuussa 2026, että hän aloitti kansakoulun tuolloin. Ensimmäisen luokan hän kävi Mouhijärvellä asuen isovanhempien luona. Taimin tavoitteena oli hankkia opettajan pätevyys. Näin hän saisi entistä paremmat mahdollisuudet hyvään työpaikkaan. Kahden vuoden ajan Taimi työskenteli opettajana Lieksan emäntäkoulussa.
Opettajaksi Raahen seminaariin
Vuonna 1947 Taimi Sankari sai Raahen seminaarista lehtorin toimen. Hän opetti maataloutta, luonnonoppia ja luonnonhistoria. Työsuhde jatkui vuoteen 1971, jolloin seminaari lakkautettiin.
Kansakoulunopettajaksi vuonna 1971 valmistunut Leena Helander muisteli Sankarin oppitunteja: ”Maatilataloutta ja biologiaa opetti Taimi Sankari. Jokaisen oppilaan piti suorittaa kahden viikon harjoittelu maatilalla. Harjoittelupaikka järjestyi Kalajoen Tyngällä opiskelukaveri Anna-Liisa Peltolan, nykyisin Turpeisen kotitilalla. Heinätöissä käytiin, navettatöitäkin tehtiin ja nautittiin Kalajoen kesästä. Tilalla työskentelystä sai todistuksen.”
Biologian oppimäärään kuului perhosten kerääminen. Leena hankki haavin ja eetteriä, mutta ei tämä ollut hänelle mieluista puuhaa. Monet oppilaat ostivat täydennystä kokoelmaansa ylempien vuosikurssien oppilailta. Ja tällä konstilla hänenkin kokoelmastaan tuli täydellinen. ”Onhan siitä toki hyötyä opettajan työssä, että tuntee perhoset”, hän mietti haastattelussa vuonna 2016.
Leena Helander Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/leena-helander-yksi-vihoviimeisista-raahen-seminaarilaisista/
Sankarin opetussuunnitelman ydinalueita olivat luonnontieteet ja käytännön talous. Keskeistä oli teoreettinen opetus, lajituntemus sekä erityisesti kasvion (herbaario) keräämisen ohjaaminen, mikä oli siihen aikaan jokaiselle tulevalle kansakoulunopettajalle pakollinen suoritus. Maatila- ja puutarhatalous kuuluivat opetusohjelmaan. Raahen seminaarilla oli oma upea, historiallinen puutarha-alueensa, jossa opiskelijat harjoittelivat käytännön viljelyä ja puutarhanhoitoa Taimi Sankarin johdolla.
Seminaarilaisten muistelmissa ja historiikeissa Sankari muistetaan erityisesti tiukasta kahden viikon käytännön maatalousharjoittelusta, mikä jokaisen opiskelijan oli suoritettava oikealla maatilalla. Opiskelijat lähetettiin maaseudulle tekemään aitoja navetta-, heinä- ja peltotöitä. Harjoittelusta oli annettava tarkka raportti, ja se oli läpäistävä hyväksytysti valmistuakseen.
Elämää Raahessa
Raaheen muutettuaan Taimi asui poikansa kanssa Rantakatu 28:ssa. Talossa oli hyvä kellari, jossa hän säilytti hilloja ja muita elintarvikkeita. Pentti muistelee syksyllä 2026, että äiti Taimi järjesti aina Vappujuhlat, joihin kutsui seminaarin opettajia. Koska naisten kutsut eivät poikaa kiinnostaneet, hän lähti kiikaroimaan teerien soidinmenoja. Katinhännän Kauhut oli poikien perustama epävirallinen urheiluseura, joka järjesti epävirallisia urheilukilpailuja naapurikaupunginosissa asuvien poikien kanssa.
Autoileva nainen oli sotavuosien jälkeen harvinaisuus, Taimilla oli Kupla-Volkkari. Sillä hän teki jopa Saksan-matkan. Myöhemmin hän rakennutti talon Merikadulle.
Taimi omisti kesämökin ja saunan Ilolinnan nokalla. Elämä mökillä oli vilkasta. Taimin veli vietti siellä usein pitkiä aikoja. Mökkinaapurit seurustelivat keskenään.
Tontilla oli kasvimaa. Punaiset viinimarjapensaat ja jalostetut mustaviinimarjapensaat tuottivat runsaasti satoa. Lähimetsässä kasvoi mustikoita ja puolukoita. Taimi tunnettiin säästäväisenä. Hänellä oli esimerkiksi tapana kerätä mökkirantaan rantautuneet ajopuut polttopuiksi. O-kirjaimella merkityt puut olivat karanneet Oulu-yhtiöltä ja S-kirjaimella merkityt puut olivat Santaholman puita. Puut olisi pitänyt toimittaa yhtiöille, mutta Taimi tulkitsi kirjaimet niin, että O=oma puu ja S=saunapuu. Mökillä kävi apulaisia tekemässä raskaimpia töitä ja nuohoamassa savupiiput.
Aikalaisten mieleen ovat jääneet Taiminpäivät, jotka hän järjesti joka vuosi. Hän kutsui kotiinsa ystäviä ja seminaarilaisia keskustelemaan ajankohtaisista asioista.
Taimi Sankari vietti elämänsä ehtoovuodet vanhusten palvelutalo Hopeataurissa. Hän kuoli 30.3.1991.