Sylvi Kekkosen hauraalta näyttävä olemus kätki sisälleen voimakastahtoisen naisen. Maan ensimmäisenä naisena Sylvi Kekkonen piti velvollisuutenaan puolisonsa tukemista tämän vaativassa tehtävässä. Hänen oma yhteiskunnallinen osallistumisensa oli lähinnä näyttelyiden ja yhteiskunnallisten rientojen suojelijana toimimista. Kirjailijana Sylvi Kekkonen oli erityisesti vaikutelmien ja lapsen kokemusmaailman kuvaaja.

Perhe-elämää maalla ja kaupungissa

Sylvi Uinon rakkaimmat lapsuudenmuistot olivat Karjalan kannakselta Metsäpirtistä ja Mikkelin läänistä Puumalasta, missä hänen isänsä, artjärveläisen talollisen poika, oli kirkkoherra; äiti oli pietarilaisen kultasepän tytär. Alkeisopetuksen hän sai kotona äidin pelätessä lasten saavan koulussa kulkutauteja. Kirkkoherran villikko tytär osallistui innolla hevosten hoitoon. Oppikoulun hän kävi Mikkelissä, josta pääsi ylioppilaaksi keväällä 1918. Lainopin opinnot eivät maistuneet, ja niinpä Sylvi Uino meni toimeen ensin Suomen Käsityön Ystäviin ja sitten kanslistiksi Etsivään keskuspoliisiin. Siellä hän tapasi opiskelijapoliitikon, lainopin ylioppilaan Urho Kekkosen, jonka kanssa hän meni naimisiin 1926. Kaksi vuotta tämän jälkeen syntyivät kaksospojat, eikä Sylvi Kekkonen enää sen jälkeen mennyt ansiotyöhön.

Sotien aikana Sylvi Kekkonen toimi maalaistalon emäntänä Vahvialassa, joka jäi vuonna 1944 Neuvostoliiton puolelle. Sen tilalle ostettiin Kainuusta uusi tila, joka kuitenkin myytiin pian siirtoväelle. Lähelle rakastamaansa luontoa Sylvi Kekkonen pääsi sen jälkeen lähinnä perheen kesäpaikassa Suomusjärven Katermassa ja presidentin kesäasunnossa Naantalin Kultarannassa.

Vahva vaikuttaja presidentinlinnassa

Urho Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi repivän vaalitaistelun jälkeen 1956. Sylvi Kekkonen piti ensisijaisena velvollisuutenaan puolisonsa tukemista tämän vaativassa tehtävässä. Hän laimensi miehensä terävää sanontaa useissa puheissa. Urho Kekkonen lähetti kuuluisat tunarikirjeensä vasta puolisonsa kuoleman jälkeen, kun kotisensuuria ei enää ollut. Sylvi Kekkonen oli perheessä vahva vallankäyttäjä, jossa lähipiiri ei aina tunnistanut julkisuuden haurasta ja lempeää maan äitiä. Puolisoiden välit olivat henkisestä läheisyydestä huolimatta erikoiset, koska presidentillä oli puolijulkisesti muita ystävättäriä. Sylvi Kekkosen kuoleman jälkeen vanheneva presidentti oli kuitenkin selvästi yksinäinen. Aviopuolisoiden väliset suhteet tulivat julkisen keskustelun aiheeksi Anne Mattssonin ja Aino Suholan julkaistua vuonna 2000 Sylvi Kekkosen elämäkertateokset.

Sylvi Kekkosen julkista esiintymistä rajoitti vaikea reumatismi. Hänen yhteiskunnallinen osallistumisensa oli lähinnä näyttelyiden ja yhteiskunnallisten rientojen suojelijana toimimista. Yksityishenkilönä hän oli ahkera teatterin ja taiteen harrastaja, ja hän piti lähes säännöllisesti kokoontuvaa kirjallista salonkia. Hän ei antanut haastatteluja, ja suuri yleisö ymmärsi hänen yksityisyyden tarvettaan.

Sylvi Kekkosen kirjallinen tuotanto käsittää neljä pienoisromaania. Vuonna 1955 ilmestynyt Käytävä kertoo kirjailijan tapaamisesta runoilija Eino Leinon kanssa. Suurimpiin painosmääriin ylsi vuonna 1958 ilmestynyt romaani Amalia, joka käännettiin kahdeksalle kielelle. Erityisen suosittu teos oli Puolassa, jonne presidentti ja rouva Kekkonen tekivät valtiovierailun teoksen julkaisemisen aikoihin. Amalia kertoo voimakastahtoisesta talonpoikaisnaisesta. Muut teokset käsittelevät lapsuutta pappilassa Metsäpirtissä ja Puumalassa. Niissä on raikas lapsen näkökulma vaikeasti ymmärrettävään aikuisten maailmaan. Taiteellisesti parhaana pidetään viimeistä, vuonna 1968 ilmestynyttä Lankkuaidan suojassa -teosta, joka on osittain omaelämäkerrallinen lapsuuden kuvaus. Professori Kai Laitinen on luonnehtinut Sylvi Kekkosen kirjailijanjälkeä sanoilla ”puoliääneen, hillitysti”. ”Hän puhuu lukijalleen koruttomasti, luottavaisesti ja läheltä.”

Sylvia Salome, Sylvi Uino vuodesta 1926 Kekkonen

Syntyi 12.3.1900 Pieksämäki, kuoli 2.12.1974 Helsinki

Vanhemmat kirkkoherra Kauno Edvard Uino ja Salome Stenberg

Puoliso vuodesta 1926 tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen, syntyi 1900, kuoli 1986

Puolison vanhemmat työnjohtaja Juho Kekkonen ja Emilia Pylvänäinen

Lapset: Taneli Kaleva syntyi 1928, kuoli 1985, suurlähettiläs; Matti Kaleva syntyi 1928, hallitusneuvos.

TUOTANTO. Kiteitä. 1949; Kotikaivolla. 1952; Käytävä. 1955; Amalia. 1958; Lankkuaidan suojassa. 1968.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: Å. Hellman. 1978, presidentinlinna, Helsinki. Muistokivet: Pieksämäki.

SYLVI KEKKOSEN MUKAAN NIMETTY. Sylvinkuja Pieksämäki; kirjallisuustapahtuma Sylvi Symposium 2000–, Pieksämäki.