El\u00e4m\u00e4 kuljetti Kaija-Leena Virsiheimon Raahesta Ouluun ja takaisin kotikaupunkiin Raaheen. Monivaiheinen ty\u00f6ura on vaatinut jatkuvaa uuden oppimista. Vapaa-aikaan on kuulunut vapaaehtoisty\u00f6t\u00e4, lasten harrastuksia ja m\u00f6kkeily\u00e4.<\/p>\n
Raahessa syntynyt<\/strong><\/p>\n Kaija-Leena Virsiheimo (o.s. Siponen) syntyi Gellmanin synnytyssairaalassa klo 20:45 ukonilman jyristess\u00e4 Raahen yll\u00e4 hein\u00e4kuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1951 Paavo ja Kaarina Siposen esikoistytt\u00e4reksi.<\/p>\n Paavo-is\u00e4 oli saanut kaupallisen koulutuksen ja ty\u00f6skenteli sotien j\u00e4lkeen vuoteen 1949 Ruona Oy:n osto-osaston konttorissa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n k\u00e4vi Helsingiss\u00e4 Oy Alkoholiliike Ab:n j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4n Ravintolain vastuunalaisten hoitajien kurssin ja siirtyi is\u00e4ns\u00e4, liikemies Kalle Siposen, perustaman Hotelli ja Ravintola Seurahuoneen palvelukseen kes\u00e4\u00e4n 1951 asti.<\/p>\n Nuori perhe asui\u00a0Seurahuoneen vieress\u00e4 ns. \u201dPikkupuolella\u201d, rakennuksessa, jossa vuosia my\u00f6hemmin toimi Irja ja Velu Siposen pit\u00e4m\u00e4 Lounas-M\u00f6kki -niminen baari. Nyky\u00e4\u00e4n (2026) rakennus on osa vanhusten toimintakeskus\u00a0Kreivinaikaa.<\/p>\n Lohtajalle ja takaisin Raaheen<\/strong><\/p>\n Paavo Siponen oli siirtynyt aikaisemmin hein\u00e4kuussa 1951 Lohtajan Osuuskassan johtajaksi. Muuttokuorma odotti valmiina, kun \u00e4iti ja tyt\u00e4r p\u00e4\u00e4siv\u00e4t sairaalasta. Lohtajalla perhe asui nelj\u00e4 vuotta, jona aikana perheeseen syntyi toinen tyt\u00e4r Eija-Liisa tammikuussa 1953.<\/p>\n Takaisin Raaheen perhe palasi kes\u00e4ll\u00e4 1955 ja asettui asumaan Kirkkokadulle rakennukseen, jonka toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n Kaija-Leenan is\u00e4 ja \u00e4iti perustivat kenk\u00e4kaupan. Perheen kolmas tyt\u00e4r Anna-Maija syntyi lokakuussa 1957. (My\u00f6hemmin rakennuksessa toimi vuosien ajan Osmon Py\u00f6r\u00e4 -niminen urheiluliike ennen kuin se purettiin nykyisten liikerakennusten tielt\u00e4.)<\/p>\n Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vanhemmat siirtyiv\u00e4t Hotelli-Ravintola Seurahuoneen palvelukseen useaksi vuodeksi ennen siirtymist\u00e4\u00e4n pankkialalle. Kirkkokadulta perhe muutti j\u00e4lleen \u201dPikkupuolelle\u201d lyhyeksi aikaa ennen Ouluntielle muuttoa.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4\u00e4 Kirkkokadulla<\/strong><\/p>\n Kaija-Leenalla on mieluisia muistoja niilt\u00e4 vuosilta, kun perhe asui Kirkkokadulla. Kalle-pappa asui kadun toisella puolella ja saman rakennuksen toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 is\u00e4n veljen perhe. \u201dSerkkujen kanssa vietettiin paljon aikaa ja k\u00e4ytiin papan kes\u00e4huvilalla Hakotaurissa uimassa.\u201d<\/p>\n Vastap\u00e4\u00e4t\u00e4, papan talon vieress\u00e4 oli E.J. Karin v\u00e4rikauppa. Karin Erkki-set\u00e4 ja Tyyne-t\u00e4ti asuivat samassa rakennuksessa (Tyyne oli Kalle-papan sisko). Kirkkokadun talojen tontit olivat isoja ja tontin per\u00e4ll\u00e4 sijaitsivat piharakennukset ja saunat. \u201dSet\u00e4 savusti usein siikoja pihallaan tynnyrist\u00e4 tehdyss\u00e4 savustusp\u00f6nt\u00f6ss\u00e4 ja me lapset saimme herkutella l\u00e4mpimill\u00e4 savukaloilla. Sed\u00e4n ja t\u00e4din kotona oli iso akvaario, jossa oli el\u00e4vi\u00e4 v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 pikkukaloja pihan puolen ikkunan edess\u00e4. Sit\u00e4 me lapset ihmeteltiin ja ihasteltiin\u201d, Kaija-Leena muistelee.<\/p>\n V\u00e4rikauppaa piti Karien poika Jouko, is\u00e4n serkku. \u201dMuistan, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli aina isorotuisia koiria. Iltaisin Kareilla aikuiset pelasivat korttipeli\u00e4 nimelt\u00e4 Bridge. Se oli niihin aikoihin varmaan suosiossa, sill\u00e4 is\u00e4 ja \u00e4itikin kuuluivat bridgekerhoon. He ovat osallistuneet ja voittaneetkin joissakin peleiss\u00e4\u201d, Kaija-Leena kertoo. H\u00e4nell\u00e4 on muistona n\u00e4ilt\u00e4 ajoilta joitakin palkintolusikoita ja lautasia.<\/p>\n Korhosen talossa Ouluntiell\u00e4 <\/strong><\/p>\n Kaija-Leena kertoo, ett\u00e4 1950-luvun loppupuolella muutettiin Korhosen taloon, Ouluntie 7:\u00e4\u00e4n. Kaksikerroksinen hirsinen puurakennus on viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin (2026) asuintalona samassa osoitteessa. Talo oli valmistunut joitakin vuosia aikaisemmin ja sen omisti Kustaa Korhonen, Korhosen Kusti kuten h\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin. H\u00e4n toimi rehtori-opettajana Saloisten koulussa.<\/p>\n \u201dH\u00e4n ajoi moottoripy\u00f6r\u00e4ll\u00e4, my\u00f6hemmin autollaan, pihaan mukanaan ruskea salkku aina kuukauden ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4. H\u00e4n k\u00e4vi henkil\u00f6kohtaisesti paikanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 perim\u00e4ss\u00e4 vuokrat. Jos p\u00e4iv\u00e4 oli sunnuntai, h\u00e4n k\u00e4vi heti seuraavana arkip\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u201d<\/p>\n Talossa asui kuusi muutakin lapsiperhett\u00e4, joten kavereita riitti pihaleikkeihin. \u201dHeti kun pihalla tarkeni, ker\u00e4\u00e4nnyttiin lapsiporukalla hyppim\u00e4\u00e4n hyppysk\u00e4\u00e4. Paras hyppynaru saatiin vanhasta pyykkinarusta, joka oli tarpeeksi tukeva ja ajan pehment\u00e4m\u00e4. Se py\u00f6ri hyvin. Pihaleikeiss\u00e4 oli my\u00f6s paksu muutaman metrin mittainen poukkulauta, jonka alla keskell\u00e4 oli parru. Laudan molemmissa p\u00e4iss\u00e4 seisoi tytt\u00f6. Laudalle astuessaan tytt\u00f6 antoi lis\u00e4vauhtia toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 seisovalle, tavoitteena oli hyp\u00e4t\u00e4 mahdollisimman korkealle.\u201d<\/p>\n Kaija-Leena muistelee, ett\u00e4 lapset saivat l\u00e4heiselt\u00e4 Karikosken Essolta tyhji\u00e4 litran \u00f6ljyt\u00f6rpp\u00f6j\u00e4, joita k\u00e4ytettiin samaan tapaan kuin kymmenen tikkua laudalla -leikiss\u00e4. Peli\u00e4 leikittiin isolla porukalla, my\u00f6s naapuripihojen lapset olivat mukana. Naapurustossa asuivat muiden muassa Karikosket, Romppaiset, Kankaalat ja Vedenojat. Yksi t\u00f6rpp\u00f6 asetettiin keikkasevan laudan p\u00e4\u00e4lle. Kun joku pelaajista hypp\u00e4si laudalle, t\u00f6rpp\u00f6 lensi pitkin kentt\u00e4\u00e4 ja muut lapset juoksivat piiloon.<\/p>\n Se, jonka kohtalona oli etsi\u00e4 lapset piiloistaan, joutui ensin hakemaan t\u00f6rp\u00f6n laudan p\u00e4\u00e4lle. Piilosta l\u00f6ytyneen lapsen nimi huudettiin: Kaijan nimi t\u00f6rp\u00f6ss\u00e4, Eijan nimi t\u00f6rp\u00f6ss\u00e4\u2026 kunnes kaikki lapset olivat l\u00f6ytyneet. Jos joku piilossa olleista ehti paikalle ennen kuin h\u00e4nen nimens\u00e4 oli huudettu t\u00f6rpp\u00f6\u00f6n, h\u00e4n juoksi esiin ja potkaisi t\u00f6rp\u00f6n laudalta mahdollisimman kauas ja huusi: Kaikki pelastettu. Ja kaikki l\u00f6ydetyt saivat taas menn\u00e4 piiloon ja leikki jatkui.<\/p>\n Kaija-Leenan koulutie alkoi Seminaarin kansakoulussa viel\u00e4 Korhosen talosta k\u00e4sin. H\u00e4n k\u00e4vi kansakoulua viisi vuotta. Siihen aikaan pyrittiin oppikouluun erikseen j\u00e4rjestett\u00e4vill\u00e4 p\u00e4\u00e4sykokeilla. Ensimm\u00e4isen luokan oppikoulua Kaija k\u00e4vi Raahessa ja siirtyi toiselle luokalle Oulun normaalilyseoon, kun perhe muutti Ouluun vuonna 1964.<\/p>\n 1950-luvun lopulla alettiin Raahessa rakentaa Lehmirannalle omakotialuetta, minne Siposille valmistui uusi omakotitalo vuonna 1961. Osoite oli silloin Pitk\u00e4nkarinkatu 47. Katuosoite muuttui my\u00f6hemmin Kirkkolahdenkaduksi. Kun perhe muutti Ouluun, talon osti Jalmari H\u00e4kkinen. Kes\u00e4ll\u00e4 2026 talo on purettu pois.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4\u00e4 Oulussa, kes\u00e4t Raahessa<\/strong><\/p>\n Siposen perikunta myi Hotelliravintola Seurahuoneen Kalle Siposen (1891\u20131962) kuoleman j\u00e4lkeen. \u00a0Siposet siirtyiv\u00e4t Oulun Osuuspankin palvelukseen, is\u00e4 Paavo Kastellin konttorin johtajaksi ja \u00e4iti Kaarina p\u00e4\u00e4konttoriin pankkivirkailijaksi. \u00c4iti oli toiminut joitakin vuosia Raahen Osuuskassan pankkivirkailijana ennen Ouluun muuttoa.<\/p>\n Kaija-Leena jatkoi koulunk\u00e4ynti\u00e4 Oulun Norssissa kielilinjalla ja sai valkolakin vuonna 1972. Kouluaikoina ei juuri iltaisin k\u00e4yty muualla kuin kavereiden luona heid\u00e4n kotonaan ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli tarkat kotiintuloajat. Perheen vanhimpana tytt\u00e4ren\u00e4 h\u00e4net kasvatettiin \u201dkurissa ja herran nuhteessa\u201d. Tansseihin ei p\u00e4\u00e4ssyt eik\u00e4 \u201dkorviksia\u201d saanut laittaa ennen rippikoulua. \u201dMonet taistelut k\u00e4ytiin is\u00e4n kanssa. Pikkusiskot kertoivat my\u00f6hemmin p\u00e4\u00e4sseens\u00e4 monessa asiassa minua helpommalla, kun olin jo edell\u00e4 avannut \u2019polkuja\u2019 heid\u00e4n tulla per\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n Teinivuosina Oulun nuorison kokoontumispaikka oli Hovinarri tai Lent\u00e4v\u00e4 Lautanen. Kouluajoilta asti paras kaveri oli Seija. \u201dSain olla h\u00e4nen kotonaan joskus y\u00f6t\u00e4 ja jonku kerran y\u00f6kyl\u00e4ilyn aikana karattiin Seijan kanssa Pyrinn\u00f6lle tansseihin. Minulla oli h\u00e4nen isosiskonsa keng\u00e4t lainassa. Ne oli sen verran isot, ett\u00e4 keng\u00e4nk\u00e4rkiin laitettiin paperia. Sit\u00e4 en edes muista sainko yht\u00e4\u00e4n tanssia. Urheilusalin penkiss\u00e4 istuttiin ja katsottiin lattialla tanssivia pareja. My\u00f6hemmin kyll\u00e4 k\u00e4ytiin kuuntelemassa oululaisia nuorisob\u00e4ndej\u00e4 ja Kuusisaaressa tanssimassakin.\u201d<\/p>\n Kaikki kes\u00e4t vietettiin Raahessa perheen kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4 Hakotaurissa. Kaija-Leena muistelee, kuinka is\u00e4 kauhisteli tavarapaljouden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, jota tuotiin m\u00f6kille kes\u00e4n alkaessa. \u201dKuplavolkkari oli pakattu niin t\u00e4yteen, ett\u00e4 me tyt\u00f6t istuttiin mattorullien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 takapenkill\u00e4. Matot oli kaupunkiasunnosta ja ne pestiin kes\u00e4isin m\u00f6kkirannassa meress\u00e4 puupenkin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 juuriharjalla ja m\u00e4ntysuovalla. Penkki oli nostettu mereen ja siin\u00e4 sit\u00e4 seisottiin vedess\u00e4 ja harjattiin matto puhtaaksi penkin leveys kerrallaan. Rapatuikit n\u00e4ykkiv\u00e4t jaloista ja paarmat kiusasivat p\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4. Matot k\u00e4ytiin viruttamassa syvemm\u00e4ll\u00e4 meress\u00e4 veneest\u00e4 k\u00e4sin. Sen j\u00e4lkeen oli kiva viel\u00e4 uida.\u201d<\/p>\n \u201dLapsena uitiin paljon. Jos vesi tuntui kylm\u00e4lt\u00e4, uskallettiin kastautua vedess\u00e4 lorulla: \u2019Yks, kaks, kolme. Istu is\u00e4n polveen. \u00c4iti sanoi: \u00e4l\u00e4 istu. Is\u00e4 sanoi: istu vaan. Ja n\u00e4in sit\u00e4 istutaan!\u2019 Sitten kaikki pitiv\u00e4t nen\u00e4st\u00e4 kiinni ja yht\u00e4 aikaa painuttiin sukelluksiin veden alle. Meress\u00e4 uitiin niin kauan, ett\u00e4 hampaat l\u00f6iv\u00e4t loukkua ja vanhempien piti komentaa meid\u00e4t pois\u00a0vedest\u00e4.\u201d<\/p>\n \u201dLukiovuosina olin kes\u00e4t\u00f6iss\u00e4 Valion konttorissa ja tulin yleens\u00e4 viikonlopuiksi m\u00f6kille Raaheen. Saatuani ajokortin p\u00e4\u00e4sin vapaammin liikkumaan. Samoihin aikoihin aloitin seurustelun ja solmin ylioppilaskes\u00e4n\u00e4 1972 avioliiton, joka sittemmin p\u00e4\u00e4ttyi eroon vuonna 1977. Nuoruuden avioliitosta on vuonna 1975 syntynyt tyt\u00e4r.\u201d<\/p>\n Kauppaopiston sihteerilinjalta ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/strong><\/p>\n Ylioppilaaksi p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n Kaija-Leena jatkoi opiskelua Oulun Kauppaoppilaitoksessa sihteerilinjalla ja valmistui merkonomiksi vuonna 1974. Yhten\u00e4 oppiaineena oli muun muassa pikakirjoitusta, jota ei koskaan my\u00f6hemmin tarvittu ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Konekirjoitustunneilla paukutettiin mekaanisilla kirjoituskoneilla. T\u00e4t\u00e4 varten piti opetella kymmensormij\u00e4rjestelm\u00e4. ATK:kin oli oppiaineena. Se oli viel\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 teoriaa. Oppilaat tutustuivat tunnilla luokan edess\u00e4 olevaan valtavan kokoiseen metalliseen laatikkoon, joka oli sen aikainen tietokone.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen s\u00e4hk\u00f6kirjoituskone oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vasta joskus my\u00f6hemmin. Tietotekniikka tuli kyll\u00e4 tutuksi vuosien aikana, kun ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli pysytt\u00e4v\u00e4 kehityksen mukana. Ty\u00f6n ohessa opiskeltiin tekstink\u00e4sittely- ja taulukkolaskuohjelmat, joista siirryttiin v\u00e4hitellen erilaisiin s\u00e4hk\u00f6isiin j\u00e4rjestelmiin. Viimeisin \u201dponnistus\u201d oli valtakunnallinen Kanta-j\u00e4rjestelm\u00e4 ennen el\u00e4kkeelle siirtymist\u00e4 vuonna 2015.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen vakituinen virka avautui Kaija-Leenalle kes\u00e4ll\u00e4 1974 Oulun mielisairaanhoitoihopiirin kuntainliitossa, \u201dPiirill\u00e4\u201d, nimikirjanpit\u00e4j\u00e4n\u00e4. Tyt\u00e4r sai p\u00e4iv\u00e4hoitopaikan\u00a0Peltolan p\u00e4iv\u00e4kodista, mik\u00e4 oli perustettu henkil\u00f6kunnan lapsille entisen, legendaarisen ylil\u00e4\u00e4k\u00e4ri Konrad von Baghin asuinrakennukseen. Ty\u00f6ura \u201dPiirill\u00e4\u201d kesti seitsem\u00e4n vuotta. T\u00e4n\u00e4 aikana toimenkuva oli muuttunut talousjohtajan sihteeriksi. Organisaatiokin muuttui tuona aikana Piirimielisairaalasta, Oulunsuun sairaalaksi ja my\u00f6hemmin t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Psykiatrian klinikaksi. T\u00e4h\u00e4n vaikutti muun muassa mielisairaanhoitopiirien lakkauttaminen ja sairaanhoitopiirien aloittaminen.<\/p>\n Kaija-Leena sai viran vuonna 1984 Oulun sairaanhoito-oppilaitoksesta. Virka oli uusi ja perustettu oppilaitoksen rehtorin sihteerin teht\u00e4vi\u00e4 varten. H\u00e4n sai kuvaannollisesti aloittaa ensimm\u00e4isen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4. Oma ty\u00f6huone kalustusta lukuun ottamatta oli tyhj\u00e4.<\/p>\n Kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n yl\u00e4laatikossa oli viranhakemukseen h\u00e4nen liitt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 palautuskirjekuori silt\u00e4 varalta, ettei tulisi valituksi kyseiseen virkaan. Ensimm\u00e4isen\u00e4 aamuna rehtori toivotti h\u00e4net tervetulleeksi ja ohjasi heti auditorioon opettajakunnan kokoukseen. Jos h\u00e4n oli t\u00e4h\u00e4n asti kirjoittanut p\u00f6yt\u00e4kirjat sanelusta, niin nyt h\u00e4n sai toimia sihteerin\u00e4 ja tehd\u00e4 muistiinpanot kokouksesta. \u201dSe oli iso ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 hetki. Opettajia oli kokouksessa auditoriollinen\u201d, Kaija-Leena muistelee. Rehtori Iines Kuittinen (terveydenhuoltoneuvos, terveystieteiden kunniatohtori) toimi puheenjohtajana. H\u00e4nen j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n pian el\u00e4kkeelle rehtorina seurasi Annikki L\u00e4ms\u00e4 (terveydenhuoltoneuvos).<\/p>\n \u00a0<\/strong>Takaisin Raaheen<\/strong><\/p>\n Vuosi 1984 oli Kaija-Leenan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 muutenkin k\u00e4\u00e4nteen tekev\u00e4. H\u00e4n oli kes\u00e4lomalla m\u00f6kill\u00e4 Hakotaurissa ja menossa polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 kaupunkiin. Sairaalan rannassa ajoi autolla vastaan tutun n\u00e4k\u00f6inen mies. Niin n\u00e4ytti mieskin h\u00e4net tuntevansa. T\u00e4st\u00e4 kehkeytyi sitten molempien heid\u00e4n siskojensa ansiosta romanssi. Siskot sattuivat viel\u00e4 olemaan samassa ty\u00f6paikassa. Niin Kaija sai Jouninsa, nykyisen aviomiehens\u00e4. Kun yhteinen el\u00e4m\u00e4 aloitettiin, koti p\u00e4\u00e4tettiin perustaa Raaheen vuonna 1985.<\/p>\n Jouni k\u00e4vi t\u00f6iss\u00e4 Rautaruukin Oulaisten tehtaalla ja h\u00e4nen ty\u00f6uransa jatkui siell\u00e4 el\u00e4kevuosiin saakka. Kaija-Leena puolestaan k\u00e4vi Raahesta k\u00e4sin Oulussa t\u00f6iss\u00e4 siihen saakka, kunnes j\u00e4i \u00e4itiyslomalle. Perheeseen syntyi kaksi poikaa vuosina 1986 ja 1988. T\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 h\u00e4n sai ty\u00f6paikan Kansanel\u00e4kelaitoksen Raahen toimistosta.<\/p>\n \u00c4itiysloman loppupuolella tuli Raahen aluesairaalaan kanslistin virka auki. Kaija-Leena aloitti ty\u00f6t maaliskuussa 1989 talousjohtajan sihteerin\u00e4 ja pojat saivat hoitopaikan henkil\u00f6kunnan lapsille perustetussa Gellmanin p\u00e4iv\u00e4kodissa. Ty\u00f6ura jatkui samassa \u201dtalossa\u201d el\u00e4kevuoteen 2015 saakka.<\/p>\n N\u00e4iden vuosien aikana tapahtui suuri murros tietoyhteiskuntaan. Samalla muuttui organisaatio moneen kertaan ja teht\u00e4v\u00e4t siin\u00e4 mukana. Ensimm\u00e4inen tekstink\u00e4sittelyohjelma, joka otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, oli Teko ja Teko plus. Ty\u00f6n ohessa k\u00e4ytiin Excel-taulukkolaskentakurssit. Tietotekniikka kehittyi ja monet eri j\u00e4rjestelm\u00e4t tulivat ty\u00f6h\u00f6n. Se oli jatkuvaa opiskelua ty\u00f6n ohessa.<\/p>\n Lapsiperhearki oli toisinaan kiireist\u00e4. Is\u00e4 Jouni l\u00e4hti aamuvarhain Oulaisiin, joten Kaija-\u00e4iti huolehti aamutoimista. Nyt el\u00e4kel\u00e4isen\u00e4 h\u00e4n muistelee huvittuneena er\u00e4st\u00e4kin aamua, kun oli taas l\u00e4hdetty kotoa reput mukana ja nuorimmainen kainalossa. H\u00e4n j\u00e4tti pojat hoitopaikkaan ja ty\u00f6paikan vaatenaulakolla huomasi vasta, ett\u00e4 keng\u00e4t olivat jalassa eri paria. \u00a0\u201dSe oli ihana p\u00e4iv\u00e4hoitopaikka. Pojat saivat sielt\u00e4 hyvi\u00e4 kavereita, joiden kanssa jatkoivat sitten samaan peruskouluun, harrastuksiin ja armeijaankin. Osa heist\u00e4 valmistui yht\u00e4 aikaa ammattiin, perusti perheen Raaheen ja ovat viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n toistensa kanssa tekemisiss\u00e4.\u201d<\/p>\n Pojat harrastivat kes\u00e4isin jalkapalloa ja talvella j\u00e4\u00e4kiekkoa. Poikien j\u00e4\u00e4kiekkoharrastus vei sitten koko perheen mukanaan vuosien ajaksi. \u00c4iti toimi kirjurina, kuuluttajana, kioskinmyyj\u00e4n\u00e4, makkaranpaistajana peleiss\u00e4 ja turnauksissa. Is\u00e4 toimi vanhemman pojan joukkueenjohtajana useita vuosia. Pelaajien vanhemmat tulivat my\u00f6s toisilleen tutuiksi. Naistoimikunta kokousti ja organisoi \u201dkiekkov\u00e4elle\u201d muun muassa pikkujoulun ja ohjelmaa kauden p\u00e4\u00e4tteeksi. Juniorikiekkoilu vaati varainhankintaa. Junnujen vanhemmat myiv\u00e4t vessapaperia ja arpoja, osallistuivat talkoisiin ja ker\u00e4siv\u00e4t j\u00e4k\u00e4l\u00e4\u00e4 myyntiin. Kaija-Leena miettii nyt (2026) ruuhkavuosia ja kertoo, ett\u00e4 se oli mukavaa aikaa. Siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 vain ehti ja jaksoi kummasti.<\/p>\n SPR:n vapaaehtoistoiminnasta Pointti-projektiin<\/strong><\/p>\n 1990-luvun alussa Kaija-Leena houkuteltiin Punaisen Ristin toimintaan rahastonhoitajaksi, my\u00f6hemmin hallitukseen ja puheenjohtajaksi. Hallitus kokoontui niihin aikoihin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kirjaston kerhohuoneessa ja osaston toiminta oli silloin eritt\u00e4in aktiivista. Kerhotoimintaa oli kouluik\u00e4isille ns. Skidikerhossa ja EA-ryhm\u00e4n nuoret menestyiv\u00e4t valtakunnallisesti ensiapuryhmien taitokisoissa ja olivat eri tapahtumissa, urheilukisoissa ja messuilla p\u00e4ivyst\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Osastolla oli my\u00f6s koulutettuja ensiapuopettajia, jotka kouluttivat EA-I ja EA-II -taitoja muun muassa ty\u00f6v\u00e4enopiston kautta. Yst\u00e4v\u00e4toiminta puolestaan kokoontui maanantaisin vanhusten palvelutalossa Kreivinajassa ns. maanantaikerhon nimell\u00e4. Yst\u00e4v\u00e4t toimivat apuna ja kuuntelijana sairaalassa sek\u00e4 vanhusten ja vammaisten parissa. Osaston toiminnassa mukana olleet vapaaehtoiset olivat auttamassa Oulun Veripalvelun vuosittain j\u00e4rjest\u00e4miss\u00e4 verenluovutustilaisuuksissa Raahen seurakuntakodilla.<\/p>\n Raahessa osallistuttiin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti toukokuun alussa j\u00e4rjestettyyn valtakunnalliseen Punaisen Ristin viikkoon ja syyskuussa kolmip\u00e4iv\u00e4iseen N\u00e4lk\u00e4p\u00e4iv\u00e4ker\u00e4ykseen. N\u00e4lk\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 myytiin H\u00e4rk\u00e4torin puistossa hernekeittoa ja paikallisen leipomon leipomia ruisleipi\u00e4. Ker\u00e4ys sai ihmiset pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n. Hernekeitto teki kauppansa ja Alkon edess\u00e4 toiminut lipasker\u00e4yskin tuotti hyv\u00e4n tuloksen.<\/p>\n \u201dPunaisen Ristin inhimillinen auttamis- ja avustusty\u00f6 sek\u00e4 ennaltaehk\u00e4isev\u00e4 toiminta pitiv\u00e4t minut paikallisosaston vapaaehtoistoiminnassa yli kaksikymment\u00e4 vuotta. Maksan edelleen j\u00e4senmaksua ja osallistun mahdollisuuksien mukaan ker\u00e4ystoimintaan. Sit\u00e4 kautta voin osaltani viel\u00e4 vaikuttaa auttamistoiminnassa\u201d. SPR:n periaatteet ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat edelleen ajankohtaisia. N\u00e4m\u00e4 luovat pohjan inhimilliselle, riippumattomalle, tasapuoliselle ja puolueettomalle auttamisty\u00f6lle.<\/p>\n Suomen Punaisen Ristin Oulun piiri k\u00e4ynnisti kolmevuotisen Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen rahoittaman ty\u00f6voimapoliittisen Pointti-projektin loppuvuodesta 2002. Sen tavoitteena oli perustaa toimipisteit\u00e4, Pointteja, Pohjois-Pohjanmaan alueen SPR-osastoihin. Raahessa toiminta alkoi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2003. \u201dOtin vuoden virkavapaata ja toimin t\u00e4ss\u00e4 projektissa kokop\u00e4iv\u00e4isesti. Pointti-toimipiste ty\u00f6llisti yhdistelm\u00e4tuella ty\u00f6llistett\u00e4vi\u00e4 pitk\u00e4aikaisty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4 eri ty\u00f6teht\u00e4viss\u00e4. Pointissa toimi kirpputori- ja SPR-tuotteiden myym\u00e4l\u00e4, ompelutoiminta sek\u00e4 my\u00f6s sosiaalitalkkaritoiminta. Palasin vuoden j\u00e4lkeen omaan palkkaty\u00f6h\u00f6ni\u201d.<\/p>\n \u00a0<\/strong>M\u00f6kkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 Iil\u00e4isiss\u00e4<\/strong><\/p>\n Kaija-Leena muistelee mielell\u00e4\u00e4n vuosia, jolloin Virsiheimot omistivat huvilan Iil\u00e4isiss\u00e4. He ostivat sen Granlundin perikunnalta vuonna 1993. P\u00e4\u00e4rakennus peruskorjattiin kokonaan sek\u00e4 sis\u00e4- ett\u00e4 ulkopuolelta. Vesikatto, ulkovuori ja ikkunat uusittiin. Pihanpuoleinen terassi laajennettiin. Kaikki haluttiin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kuitenkin ulkoap\u00e4in entisell\u00e4\u00e4n. Rakennukseen asennettiin vesijohto ja s\u00e4hk\u00f6t.<\/p>\n P\u00e4\u00e4rakennuksen vieress\u00e4 sijainnut huonokuntoinen m\u00f6kki purettiin ja tilalle tehtiin uusi rakennus makuuhuoneita varten. Sauna l\u00e4mpeni iltaisin.<\/p>\n Pihapiiriss\u00e4 oli lis\u00e4ksi leikkim\u00f6kkirakennus, jonka pojat \u2013 Pekka ja Mikko \u2013 rakensivat aikoinaan. Majojen ja leikkim\u00f6kkien rakentaminen oli pikku pojille mieluista puuhaa, samoin kalastus. Katiskalla pojat saalistivat lahnoja naapureiden kissoille. Pojat olivat heti alusta asti is\u00e4n \u201dpikku hanslankareita\u201d ja mukana korjaust\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n Puutarhaa eik\u00e4 perennapenkkej\u00e4 m\u00f6kill\u00e4 ollut, vaan kes\u00e4kukat istutettiin isoihin ruukkuihin tai amppeleihin. \u201dMinusta oli hauska nyppi\u00e4 lakastuneita kukkia\u201d, h\u00e4n muistelee.<\/p>\n Arkistoalalle kouluttautuminen <\/strong><\/p>\n Hallinnollisten asiakirjojen arkistointi oli kuulunut jo \u201dPiirilt\u00e4\u201d alkaen Kaija-Leenan ty\u00f6teht\u00e4viin. \u201dOlin k\u00e4ynyt 1980-luvun alussa sairaaloiden ja terveyskeskusten arkistonhoidon peruskurssit Kunnallisopistossa Tuusulassa.\u201d Suoritin 1990-luvulla arkistonhoitotutkinnon Oulun Maakunta-arkistossa.<\/p>\n 1990-luvun loppupuolella voimaan tulleet julkisuus- ja henkil\u00f6tietolains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 sek\u00e4 uusi arkistolaki toivat vaatimuksia asiakirjojen ja tietoj\u00e4rjestelmien sek\u00e4 niihin sis\u00e4ltyvien tietojen suunnitelmalliseen k\u00e4sittelyyn. Arkistotoimen teht\u00e4v\u00e4 laajeni osaksi tiedonhallintaa.<\/p>\n \u201dLains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n vaatimusten kasvaessa ja osittain siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 olin jo saanut alalle koulutusta suoritin oppisopimuskoulutuksena Asiakirjahallinnon ja arkistotoimen ammattitutkinnon vuosina 2010\u20132012.\u00a0 Minut nimettiin t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Raahen seudun hyvinvointikuntayhtym\u00e4n arkistop\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi ja tietosuojavastaavaksi. J\u00e4in virastani el\u00e4kkeelle vuonna 2015.\u201d<\/p>\n \u00a0<\/strong>El\u00e4kevuodet Varvin rannalla <\/strong><\/p>\n \u201dKes\u00e4paikka Iil\u00e4isist\u00e4 myytiin vuonna 2015, kun saimme tontin Varvista ja rakennutimme sinne omakotitalon. Seuraavana kes\u00e4n\u00e4 pystytimme itse hirsisen saunarakennuksen rantaan.\u00a0 Kun on lapsesta asti saanut olla meren \u00e4\u00e4rell\u00e4, siit\u00e4 osaa nauttia nyt eri tavalla.<\/p>\n Varvista l\u00e4htee luontopolku Lapaluotoon. Vuodenaikojen seuraaminen ja luonnossa liikkuminen on rentouttavaa ja mielialaa kohottavaa. Kev\u00e4ttalvella otan raahelaisittain \u2019potkurin\u2019 esille ja potkuttelen j\u00e4\u00e4ll\u00e4 aurattuja teit\u00e4 Isoon-Kraaseliin tai l\u00e4hisaariin.\u201d<\/p>\n Maaliskuun puoliv\u00e4liss\u00e4 joutsenet saapuvat Pirttiniemen k\u00e4rjen sulapaikkaan. Silloin Kaija-Leena k\u00e4y luontopolulla kuuntelemassa muuttolintujen liverryksi\u00e4 loppukev\u00e4\u00e4st\u00e4. \u201dMustarastaan laululla on minulle suuri merkitys. Kuuntelen sen kaihoisaa huilumaista \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja nautin kev\u00e4\u00e4n tulosta. Laituri laitetaan paikoilleen varhain alkukes\u00e4st\u00e4 ja aloitan aamu-uinnit. Jatkan niit\u00e4 lokakuun puoliv\u00e4liin asti, kunnes on aika ottaa laituri maihin. Syksyll\u00e4 on aika aloittaa jumpat Raahelassa.\u201d<\/p>\n Virsiheimon lapset ja lastenlapset asuvat Raahessa, l\u00e4hell\u00e4 mummulaa ja k\u00e4yv\u00e4t aina silloin t\u00e4ll\u00f6in tervehtim\u00e4ss\u00e4 isovanhempia. He el\u00e4v\u00e4t nyt sit\u00e4 kiireist\u00e4 lapsiperhearkea. \u201dOn ihana asia huomata, ett\u00e4 molemmilla pojilla on is\u00e4lt\u00e4\u00e4n perityt k\u00e4tten taidot. Heilt\u00e4 onnistuu hyvin niin rakentaminen kuin korjaus- ja huoltoty\u00f6t\u201d, Kaija-Leena iloitsee.<\/p>\n \u201dKaikilla lastenlapsilla on joku urheilullinen harrastus. Pojilla j\u00e4\u00e4kiekko ja tyt\u00f6ill\u00e4 futis tai tanssi. Pojat vaimoineen ovat nyt puolestaan aktiivisesti mukana lastensa harrastuksissa.\u201d Mummi ja pappa kuskaavat tarvittaessa lastenlapsia harrastuksiin ja seuraavat yleis\u00f6ss\u00e4 heid\u00e4n pelej\u00e4\u00e4n ja esityksi\u00e4.<\/p>\n