Milloin voidaan sanoa ihmisen olevan sinnik\u00e4s omantien kulkija? Onko se ominaisuus, joka toisilla on jo m\u00e4\u00e4r\u00e4tty ennen syntym\u00e4\u00e4? Vai m\u00e4\u00e4rittyyk\u00f6 se yhdess\u00e4 tietyss\u00e4 hetkess\u00e4, kuten kun j\u00e4\u00e4 henkiin ainoana kuudesta lapsesta? Vai onko se tapahtumien sarja, josta ei j\u00e4\u00e4 vaihtoehtoja? Emma py\u00f6r\u00e4ili ja piti huolta luonnosta l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja kuoli vanhainkodissa 96-vuotiaana.<\/p>\n
Emma Elina Vallo lempi- ja kutsumanimelt\u00e4\u00e4n Emmi syntyi 30.8.1920 Alatorniossa ja j\u00e4i ainoana lapsena henkiin laimentamattoman lehm\u00e4n maidon turvin. N\u00e4in h\u00e4nelle oli my\u00f6hemmin kerrottu, ja sen j\u00e4lkeen h\u00e4n oli aina lehm\u00e4t erityisen hyvin hoitanutkin. Ainoana lapsena h\u00e4n tottui pientilalla ty\u00f6n tekoon. Emmin k\u00e4det olivat suuret ja h\u00e4n oli pitk\u00e4 lapsesta l\u00e4htien. Poikamaiseksi h\u00e4nt\u00e4 ei voinut kuitenkaan kutsua, p\u00e4invastoin h\u00e4n oli kaunis pitkine hiuksineen ja vaaleansinisine silmineen.<\/p>\n
Kotitilan t\u00f6iden ohella Emmi suoritti kansakoulun, jossa h\u00e4n oli omien sanojen mukaan hyv\u00e4 oppilas ja priima flikka. Lapsuuteen kuului koulun ja t\u00f6iden ohella my\u00f6s perheen uskonto lestadiolaisuus. Uskonto antoi selke\u00e4t arvot el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n
Nuoruudessa Lapin sodassa kynnyksell\u00e4 perhe l\u00e4hti evakkoon Ruotsiin Iso Karsikkoj\u00e4rvelle. Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 omia ja naapurin huonekaluja sek\u00e4 tavaroita vietiin Emmin johdolla turvaan erilaisiin k\u00e4tk\u00f6ihin, kuten latoihin ja kellareihin. Ensimm\u00e4inen y\u00f6 evakossa vietettiin l\u00e4hikyl\u00e4n kivikellarissa. Kesken matkan Emmi palasi hakemaan latoon heinill\u00e4 peitetty\u00e4 polkupy\u00f6r\u00e4\u00e4ns\u00e4, mik\u00e4 oli paitsi t\u00e4rke\u00e4 kulkuv\u00e4line t\u00f6ihin mutta my\u00f6s rakas vapaa-ajan viettov\u00e4line. Emmin kertoman mukaan luodit viuhuivat vaan p\u00e4\u00e4n yli, mutta py\u00f6r\u00e4 oli haettava takaisin, vaikka oman henkens\u00e4 uhalla. Matka jatkui py\u00f6r\u00e4n kanssa siskopuolen luo Alaraumolle, jossa y\u00f6 vietettiin lattialla maaten ja luoteja v\u00e4istellen. Aamulla l\u00e4hdettiin kohti Torniota ja Emmi auttoi Hannulasta ja Raumolta l\u00e4hteneiden lehmien kaitsemisessa rajan yli edelleen py\u00f6r\u00e4\u00e4 taluttaen.<\/p>\n
Palattuaan evakosta kotitalo oli poltettu saksalaisten toimesta. Ensimm\u00e4isen vuoden Emmi asui \u00e4itins\u00e4 ja is\u00e4ns\u00e4 kanssa navettarakennuksessa hoitaen yht\u00e4 lyps\u00e4v\u00e4\u00e4 lehm\u00e4\u00e4, hevosta Lissukkaa ja kanoja. Ainoana l\u00e4mm\u00f6nl\u00e4hteen\u00e4 tuona talvena toimi karjakeitti\u00f6n muuripata. Lehm\u00e4n Emmi oli neuvokkaana tytt\u00f6n\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt l\u00e4hipellolta ja poistanut luodin omin konstein partaveitsell\u00e4 lehm\u00e4n lavasta. Emmin is\u00e4 oli teurastaja, mutta Emmin omien sanojen mukaan is\u00e4st\u00e4 ei kuitenkaan ollut leikkaamaan luotia lehm\u00e4n lavasta. Emmi on hieman tyls\u00e4ll\u00e4 partaveitsell\u00e4 hitaasti liu\u2019uttanut lihaa ja l\u00f6yt\u00e4nyt muutaman sentin mittaisen luodin lavasta. Luodin poistamisen j\u00e4lkeen lehm\u00e4 p\u00e4\u00e4si omin avuin yl\u00f6s ja oli lopulta synnytt\u00e4nyt terveen vasikan. Pelastetun lehm\u00e4n lyps\u00e4m\u00e4n maidon, munien ja muuripadan tuoman l\u00e4mm\u00f6n turvin he eliv\u00e4t talven yli. Pelastetun lehm\u00e4n maitoa annettiin viel\u00e4 muillekin, niin sotilaille kuin muille apua pyyt\u00e4neille mahdollisuuksien mukaan.<\/p>\n
Kotitalon l\u00e4hettyvill\u00e4 oli ollut jonkinlainen Lapin sodan etulinja, sill\u00e4 Ruotsista palattuaan l\u00e4hipellolta ja metsist\u00e4 ruumiita oli ker\u00e4tty kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rekka-auton lavalle. Emmi oli l\u00f6yt\u00e4nyt viel\u00e4 seuraavana kes\u00e4n\u00e4 juhannusviikolla sammalta pirttiin ker\u00e4tess\u00e4\u00e4n suomalaisen sotilaan ruumiin. Ruumiilla oli viel\u00e4 sormus sormessa ja konepistooli vieress\u00e4. Se sota viel\u00e4 muistutti itsest\u00e4\u00e4n monessa kohtaa l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 viel\u00e4 monen vuoden j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Palaneen talon pihalle rakennettiin uusi koti pula-aikana saatavilla olevista rakennusmateriaaleista. Emmi ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 olivat apuna monenlaisissa kyl\u00e4n talkoot\u00f6iss\u00e4, joista materiaalia l\u00f6ytyi my\u00f6s uuteen kotiin. Uiskinleton saaressa olleen mets\u00e4yhti\u00f6n rakennuksesta he saivat talkooty\u00f6st\u00e4 palkaksi vintin vanhan oven, josta tuli saunan ovi. My\u00f6s yhti\u00f6n rakennuksen vanhat ikkunan puitteet kelpasivat uuteen taloon. Kanttorilta saatiin uuden kotitalon pirtin sein\u00e4lle vanha sein\u00e4kello. Talon valmistumisen j\u00e4lkeen keskityttiin taas maantilan t\u00f6ihin. Maatilan ty\u00f6t tehtiin yhden hevosen turvin ja Emmill\u00e4 oli iso rooli pientilan t\u00f6iss\u00e4. Naapurissa asuneet serkut olivat luontevaa seuraa ja saunakavereita.<\/p>\n
Emmi meni kihloihin m\u00e4t\u00e4kuun alkaessa hein\u00e4kuun lopulla vuonna 1953 Otto Ker\u00e4sen kanssa. Lyhyen kihlauksen j\u00e4lkeen he meniv\u00e4t naimisiin Emmin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 30.8.1953. Avioliitto solmittiin kai hetken huumassa, eik\u00e4 se kest\u00e4nyt kauan, muutaman kuukauden. Ero kuitenkin virallistettiin alkuvuodesta 1956. Emma otti takaisin oman sukunimens\u00e4 Vallon, eik\u00e4 puhunut koskaan miehest\u00e4\u00e4n tai erostaan j\u00e4lkipolville. Avioliitosta ei syntynyt lasta, eik\u00e4 Emma mennyt en\u00e4\u00e4 koskaan naimisiin tai saanut lapsia. H\u00e4nell\u00e4 ei tietojen mukaan ole ollut toista miest\u00e4, edes hetkellisesti.<\/p>\n
Kotit\u00f6iden ohella Emmi oli t\u00f6iss\u00e4 Torniossa S\u00e4\u00e4st\u00f6pankin ja Pohjolantalon rakennusty\u00f6mailla siivoamassa. H\u00e4n oli pidemm\u00e4n aikaa t\u00f6iss\u00e4 Tielaitoksella kirjaamassa ajettuja kuormia ja ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n sai paljon kiitosta tarkkuudestaan. Oton ammatti oli ty\u00f6njohtaja, ja on mahdollista, ett\u00e4 pari tapasi aikoinaan ty\u00f6n merkeiss\u00e4. Emmi oli my\u00f6s Tielaitoksella rakentamassa Keminmaan Tornioon rakennettua valtatiet\u00e4. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4ns\u00e4 oli olla koneiden valvojana. H\u00e4nelle tarjottiin my\u00f6s laborantin koulutusta Tielaitoksella, mutta Emmi teki t\u00f6it\u00e4 mieluummin ulkona ja kielt\u00e4ytyi koulutuksesta ja teht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Emmi oli ty\u00f6n ohella Rauhanyhdistyksen toiminnassa mukana, sill\u00e4 toiminnan sosiaalinen puoli oli Emmille t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Rauhanyhdistyksen toiminta pysyi Emmin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 loppuun asti.<\/p>\n
Emmi rakasti py\u00f6r\u00e4ilemist\u00e4. Se oli h\u00e4nelle kovan ty\u00f6n rinnalla lepoa ja vapautta. Py\u00f6r\u00e4illess\u00e4\u00e4n Emma ker\u00e4si pulloja, roskia ja katkenneita puita polttopuiksi. H\u00e4n oli tuttu n\u00e4ky tienvarsilla jo ennen py\u00f6r\u00e4teiden tuloa. Emma oli tarkka rahank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 ja nuuka. Kaikelle annettiin arvo, l\u00f6ydetyille muovipusseille ja katkenneille oksille. Emman s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4 kertoo my\u00f6s se, ett\u00e4 saksalaisten kentt\u00e4pullo kelpasi k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n juomapulloksi viel\u00e4 kymmenien vuosien j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Mets\u00e4 ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n luonto ja sen koskemattomuus oli Emmille t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Mets\u00e4\u00e4n ei menty muuta kuin marjaan tai hakemaan puita silloin kun niit\u00e4 tarvittiin l\u00e4mmikkeeksi tai rakennuksiin. Muuten mets\u00e4n annettiin olla ja kasvaa rauhassa. Emmilt\u00e4 yritettiin vuosien aikana ostaa niin kuin tonttimaata, mets\u00e4\u00e4 kuin kallioita murskattavaksi, mutta h\u00e4n ei koskaan myynyt mit\u00e4\u00e4n kenellek\u00e4\u00e4n. Yritt\u00e4ji\u00e4 kyll\u00e4 riitti, joille Emmi vastasi vaan, ett\u00e4 mit\u00e4 sill\u00e4 rahalla, antaa niiden olla rauhassa vaan. Roskien ker\u00e4\u00e4minen tienvarsilta oli my\u00f6s osoitus luonnon arvostamiselle. Luonnosta pidettiin huolta ja vain tarvittaessa sielt\u00e4 haettiin puuta ja muita tarpeita. Luonnon kiertokulkuun ei ollut syyt\u00e4 puuttua. V\u00e4h\u00e4\u00e4n tyytyminen oli kunnia asia. Rikkaus ja tyytyv\u00e4isyys el\u00e4m\u00e4\u00e4n oli Emmille selv\u00e4sti muuta kuin se mit\u00e4 rahalla olisi saanut.<\/p>\n
Emmi oli tuttu vieras Laivaniemen naapureissa ja meill\u00e4 siskopuolen sukulaisissa Alaraumolla. H\u00e4n oli sosiaalinen ja kertoi mielell\u00e4\u00e4n juttuja ja tarinoita menneist\u00e4 ajoista. Tietyt t\u00f6it\u00e4 ja sotia koskevat tarinat kuultiin useampaan kertaan. Kyl\u00e4ss\u00e4 Emmi kulki py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ja joi mielell\u00e4\u00e4n kahvit. Mieliin h\u00e4n on j\u00e4\u00e4nyt tasaisesta luonteestaan ja rauhallisuudestaan, kauniista hiuksistaan ja ilolla kerrotuista tarinoistaan. Toiset muistavat my\u00f6s h\u00e4net nuukuudestaan.<\/p>\n
Emmi eli pitk\u00e4\u00e4n vanhassa sodanj\u00e4lkeen rakennetussa talossaan seuranaan aina kotikissa. Kissoja oli kerrallaan yksi, ja ne olivat t\u00e4rkeit\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4. Mukavin niist\u00e4 oli Valpuri, joka iltaisin tanssi Emmin rinnan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ennen nukahtamistaan. Kotitalossa elettiin pitk\u00e4\u00e4n vinttikaivon vedell\u00e4 ja vanhan Porinmaijan l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4. Vasta 1990-luvulla sinne rakennettiin vesijohto ja sis\u00e4sauna, ja samalla saatiin juokseva vesi. Emmi eli viimeiset kuusi vuotta palvelukodissa Tornion keskustassa. H\u00e4n ei viihtynyt vanhainkodissa, koska mieli toimi kuitenkin hyvin kehon heiketess\u00e4. Emmi kuoli vanhuuteen marraskuussa 2016.<\/p>\n
Emmi kohtasi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n sisaruksien kuolemaa, puutetta ja sodan kauhuja, mutta my\u00f6s v\u00e4hint\u00e4\u00e4n hetkellist\u00e4 onnea. Sinnikkyydest\u00e4 tuli Emmin el\u00e4m\u00e4nkulun ja sattumusten kautta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n selviytymiskeino. Avoimeksi vaille selityksi\u00e4 j\u00e4\u00e4 avioliiton nopea loppuminen ja sen merkitys loppuel\u00e4m\u00e4n valintoihin. Emmi ei vatvonut menneit\u00e4, vaan puhui paljon t\u00f6ist\u00e4\u00e4n ja tekemisist\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 selv\u00e4sti toi iloa ja merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessa aloin miettim\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mit\u00e4 isot\u00e4tipuoleni Emmin rakkaalle py\u00f6r\u00e4lle lopulta tapahtui. Emmin vanha saunan ovi p\u00e4\u00e4tyi kuitenkin takaisin Uiskinlettoon, sill\u00e4 ostimme sattumoisin saaresta viime kes\u00e4n\u00e4 pienen m\u00f6kin. M\u00f6kin saunaan veimme vanhan oven tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sen olevan saman saaren naapurirakennuksesta l\u00e4ht\u00f6isin. Jokin pieni ympyr\u00e4 siis sulkeutui ja tunnen ylpeytt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 aina ei tarvitse ostaa uutta. Uskon, ett\u00e4 Emmi olisi ollut my\u00f6s ylpe\u00e4 meist\u00e4.<\/p>\n