El\u00e4m\u00e4ntaidon opit Eva H\u00e4nninen-Salmelin sai Kouvolan tytt\u00f6lyseossa, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n alkeet kes\u00e4t\u00f6iss\u00e4 Ruotsissa ja ev\u00e4\u00e4t historian tutkimukseen Helsingin yliopistossa. Kiinnostus yhteiskunnalliseen muutokseen, naisten asemaan ja hallinnon uudistamiseen her\u00e4si 1970-luvulla Suomen Akatemiassa ja 1980-luvulla Tampereen yliopistossa, jossa h\u00e4n osallistui Kansainv\u00e4lisen Naisjohtajainstituutin perustamiseen. Seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 syntyi h\u00e4nen koulutus- ja konsulttiyrityksens\u00e4, jonka ohjelmaan kuuluivat johtamiskoulutus ja mentorointi. Niill\u00e4 h\u00e4n edisti naisten ja my\u00f6s miesten ammatillista osaamista ja johtamista yli 30 vuotta. Yhteisty\u00f6kumppaneina oli yritt\u00e4ji\u00e4, tutkijoita, julkista sektoria, yliopiston asiantuntijoita ja tietysti naisj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4. Niist\u00e4 Evalle olivat rakkaimmat soroptimistit ja akateemiset naiset, mutta yhteistoimintaa muiden, my\u00f6s Suomalaisen Naisliiton j\u00e4senten kanssa oli.<\/p>\n
Tasa-arvo, naisten asema, feminismi ja johtajuuden edist\u00e4minen sek\u00e4 niist\u00e4 kirjoittaminen leimasivatkin Evan ty\u00f6- ja vapaa-aikaa vuoteen 2016, jolloin h\u00e4n siirtyi el\u00e4kkeelle. Mutta ei ty\u00f6 t\u00e4h\u00e4n loppunut; h\u00e4n toimii edelleen aika ajoin yrityskummina ja mentoroinnin asiantuntijana.<\/p>\n
Uskalluksen kohdata erilaisia ihmisi\u00e4 ja kulttuuria Eva H\u00e4nninen-Salmelin on hankkinut laajoilla Suomen, Euroopan, Yhdysvaltojen ja Afrikan matkoillaan. Matkakumppanina on ollut usein puoliso.\u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/i><\/p>\n Eva Onerva H\u00e4nninen<\/b> syntyi vuonna 1947 Lahdessa. Is\u00e4 Olavi<\/b> (1914\u20131983) oli syntynyt Mikkeliss\u00e4 ja ty\u00f6skenteli p\u00e4\u00e4osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Kouvolan VR:ll\u00e4 veturin asentajana. V\u00e4rtsil\u00e4ss\u00e4 syntynyt \u00e4iti Eila <\/b>(1921\u20132016) oli s\u00e4hk\u00f6liikkeen myyj\u00e4 ja kotona h\u00e4n, joka teki kaikki s\u00e4hk\u00f6ty\u00f6t. Sisaruksia Evalla on kymmenen vuotta nuorempi Ulla<\/b>, joka loi el\u00e4m\u00e4nuransa matkailualalla ja on sisarensa tavoin ratkaisukeskeinen. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n El\u00e4m\u00e4ntaidon opit Kouvolan tytt\u00f6lyseosta<\/b><\/p>\n Vuonna 1955 Eva aloitti kansakoulun, josta siirtyi vuonna 1959 maineikkaaseen Kouvolan tytt\u00f6lyseoon. Sen emokoulu oli Viipurin toinen tytt\u00f6koulu, joka siirtyi sodan jaloista Kouvolaan. Henkisen\u00e4 perint\u00f6n\u00e4\u00e4n koulu toi mukanaan saksalaishenkisen Bildung-ajattelun, jota jo Saksassa opiskelleet Johan<\/b> Vilhelm Snellman<\/b> ja Uno Cygnaeus<\/b> olivat Suomessa opetukseen soveltaneet. Sen mukaan koulutuksen tuli pyrki\u00e4 paitsi luku- ja laskutaidon opettamiseen my\u00f6s oppilaan kokonaisvaltaiseen itsens\u00e4 kehitt\u00e4miseen. Siihen kuuluivat taide- ja taitoaineet.<\/p>\n \u2013 Koulumme halusi kasvattaa tyt\u00f6t vahvoiksi, itsen\u00e4isiksi toimijoiksi, joilla on laajan yleissivistyksen lis\u00e4ksi oma ammatti, Eva tiivist\u00e4\u00e4 koulunsa rehtorin ja historian opettaja Ester K\u00e4h\u00f6sen <\/b>periaatteen. T\u00e4t\u00e4 oppia my\u00f6s h\u00e4n, innokas kirjastok\u00e4vij\u00e4, noudatti.<\/p>\n Jo tytt\u00f6lyseoaikana Eva k\u00e4vi kes\u00e4isin luokkatoveriensa kanssa Ruotsissa t\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n \u2013 Opin tuolloin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ruotsia, mutta sain my\u00f6s rohkeutta matkustaa vapaap\u00e4ivin\u00e4 Tanskan \u00c5rhusiin. T\u00e4ss\u00e4 Evalla oli esikuvina t\u00e4ti, serkut ja tietysti oma is\u00e4, joka oli nuorena merimiehen\u00e4 seilannut eri puolilla maailmaa. Is\u00e4 tuli toimeen suomen lis\u00e4ksi englannilla ja espanjalla, luki paljon historiaa ja keskusteli lukemastaan perheens\u00e4 kanssa.\u00a0<\/span><\/p>\n P\u00e4\u00e4aineeksi valikoituu valtio-oppi<\/b><\/p>\n Ylioppilaslakin Eva sai kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1968 ja aloitti syksyll\u00e4 opiskelun Helsingin yliopiston historialliskielitieteellisess\u00e4 tiedekunnassa. \u2013 Historia kiinnosti ja \u2013 kun olin kirjoittanut siit\u00e4 laudaturin, jolla p\u00e4\u00e4si suoraan yliopistoon \u2013 valinta oli itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4. \u201dSinulla on hyv\u00e4t perustiedot historiassa, ja siit\u00e4 on hyv\u00e4 jatkaa\u201d, tokaisi historian professorini ensi tapaamisella. Opiskelija-asunto l\u00f6ytyi L\u00f6nnrotinkadulta kolmen opiskelijatyt\u00f6n yhteis\u00f6st\u00e4.<\/p>\n Vuonna 1971 Eva valmistui Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisest\u00e4 tiedekunnasta hum. kandiksi p\u00e4\u00e4aineinaan yleinen historia sek\u00e4 Suomen ja Skandinavian historia. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyi valtiotieteelliseen tiedekuntaan, josta kaksi vuotta my\u00f6hemmin valmistui valt. maisteriksi p\u00e4\u00e4aineina valtio-opin hallinto ja kansantalous. Noilta ajoilta Eva muistaa erityisesti samoja kursseja k\u00e4yneet nuoret, tulevat poliitikot, jotka k\u00e4ynnistiv\u00e4t mielenkiintoisia keskusteluja. \u2013 Heid\u00e4n uraansa olenkin mielenkiinnolla seurannut.\u00a0<\/span><\/p>\n Opintonsa Eva rahoitti lainoilla, ensin korkeakorkoisella, mutta jo seuraavana vuonna valtion takaamalla sek\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4.\u00a0 <\/span>\u2013 Tein koko ajan t\u00f6it\u00e4 muun muassa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastolle ja Kymen l\u00e4\u00e4ninhallitukselle inventoiden alueen yhteiskunnallista tai talouspoliittista tutkimus- ja suunnitteluty\u00f6t\u00e4. Valmistumisvuotenani valvoin ATK:lle vietyjen, ensimm\u00e4isten ylioppilaskirjoitusten arvosanojen vertailua sensoreiden papereihin. Solmin tuolloin my\u00f6s ensimm\u00e4isen salassapitosopimuksen.<\/p>\n Ty\u00f6kokemusten ohella Eva sai n\u00e4ist\u00e4 opiskeluaikanaan tuttavia, yst\u00e4vi\u00e4kin, joiden kanssa on jakanut el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ihin p\u00e4iviin. Vaikka h\u00e4n k\u00e4vi alkuvuosina joka viikonloppu Kouvolassa, my\u00f6s aikaa ja kiinnostusta j\u00e4i Helsinkiin tutustumiseen.<\/p>\n \u2013 Erityisesti minua kiinnosti Katajanokan kallioilla sijaitseva Uspenskin katedraali; olihan isois\u00e4ni\u00a0 <\/span>alkujaan ortodoksi. My\u00f6s teatteri ja konsertit yliopiston juhlasalissa rikastuttivat el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, samoin elokuvat ja Ateneum taiden\u00e4yttelyineen.\u00a0<\/span><\/p>\n Tampereesta tulee kotikaupunki\u00a0<\/span><\/b><\/p>\n Eik\u00e4 opiskelu p\u00e4\u00e4ttynyt tutkintoon. \u2013 Lis\u00e4koulutusta olen hankkinut pitkin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, tarpeen ja kiinnostuksen mukaan, Eva huomauttaa ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jo opiskelujensa loppuvaiheessa kes\u00e4ll\u00e4 1971 h\u00e4n osallistui ty\u00f6voimaministeri\u00f6n harjoittelijavaihtotoimiston ja The Wisconsin Institute of Scandinavian Culture Inc:n j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n kieliharjoitteluun Yhdysvalloissa Illinoissa. \u00a0<\/span><\/p>\n Yhdysvaltoihin Eva matkasi my\u00f6s viisi vuotta my\u00f6hemmin, mutta nyt poikayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Henrik Salmelinin<\/b> luo. \u2013 Olimme opiskelutovereita, ja Henrik oli jo edellisen\u00e4 syksyn\u00e4 matkannut sinne. Kiersimme yhdess\u00e4 Missisipin it\u00e4puolta, k\u00e4vimme New Orleansin jazzpaikoissa, katselimme vanhoja kreoliaikaisia taloja ja tutustuimme kreoliruokiin. K\u00e4vimme St. Lousissa, jossa ihailimme arkkitehti Eero Saarisen<\/b> t\u00f6it\u00e4, ja Bostonissa, jossa osallistuimme kaupungin 200-vuotisjuhliin usalaisten ja kreikkalaisten yst\u00e4viemme kanssa.<\/p>\n Yhdysvalloista palattuaan Eva muutti Tampereelle, Henrikin kotikaupunkiin. \u2013 Parin vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4timme virallistaa susipari-suhteemme ja k\u00e4v\u00e4isimme er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maistraatissa, h\u00e4n muistelee ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n alkoi tuolloin tutustua my\u00f6s bisnesmaailmaan; kuuluihan h\u00e4nen miehens\u00e4 tunnettuun teolliseen tamperelaissukuun. Evan itsen\u00e4isyydest\u00e4 kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n halusi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 oman sukunimens\u00e4 eli on siit\u00e4 l\u00e4htien tunnettu nimell\u00e4 H\u00e4nninen-Salmelin. Vuonna 1980 heille syntyi poika. Vaikka koti oli nyt Tampereella, Eva k\u00e4vi pari, kolme kertaa viikossa Helsingiss\u00e4. \u2013 Pendel\u00f6in vuosia Tampereelta Helsinkiin ja takaisin. Matkan aikana valmistui monta projektia. Junamatkailu jatkui ja jopa tiivistyi 2000-luvulla, jolloin lapsenlapsia syntyi. \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n Naisjohtajainstituutti WOMan syntyy\u00a0<\/span><\/b><\/p>\n Koska tutkijan ty\u00f6 kiinnosti Evaa, h\u00e4n siirtyi pian valmistuttuaan tutkimusapulaiseksi Suomen Akatemian Demokratian ja tasa-arvon projektiin ja sielt\u00e4 edelleen Korkeakoulu- ja Tiedepoliittiseen tutkimuss\u00e4\u00e4ti\u00f6\u00f6n. Vuonna 1979 h\u00e4n toimi tutkijana Tampereen yliopiston hallintotieteen ja politiikan laitoksella, jonne oli j\u00e4rjest\u00e4nyt kolme vuonna aikaisemmin 14 tunnin luentosarjan Nainen ja politiikka<\/i>. Puhujina oli seitsem\u00e4n naista, muun muassa professori Elina Haavio-Mannila<\/b>.\u00a0<\/p>\n Keskustelu tasa-arvosta ja naisten oikeuksista oli alkanut jo 1960-luvulla ja voimistunut naisten kiinnostuessa asemastaan ja yhteisist\u00e4 asioista. Naisten aktiivisuus ja merkitys ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kasvoi. Naiset \u00e4\u00e4nestiv\u00e4t aktiivisesti, ja moni halusi my\u00f6s p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4ksi. Naiset liittyv\u00e4t yhteen etsiess\u00e4\u00e4n vertaisiaan niin ammateissa kuin ty\u00f6yhteis\u00f6iss\u00e4. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on Kansainv\u00e4linen Naisjohtajainstituutti WoMan ry, jonka perustajaj\u00e4seniin Eva kuuluu. Sen perustivat tamperelaiset naiset vuonna 1988 kumminaan H\u00e4meen l\u00e4\u00e4nin kauppa- ja teollisuuspiirinp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Risto Rautkoski<\/b>. H\u00e4n oli osallistunut 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 OECD:n Oslon talouskokoukseen, jossa oli keskusteltu suunnitteilla olevasta naisten johtaja- ja yritt\u00e4j\u00e4koulutuksesta Englannissa ja Norjassa. \u00a0<\/span><\/p>\n \u2013 Risto Rautkoski lupasi alkurahoituksen selvitysty\u00f6h\u00f6n, Eva muistaa ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hallituksessa heill\u00e4 oli monta p\u00e4tev\u00e4\u00e4 ja kyvyk\u00e4st\u00e4 naista, muun muassa Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio<\/b>, varatuomari Helvi Sipil\u00e4, <\/b>kauppatieteitten maisteri Eila Kivek\u00e4s <\/b>ja professori emerita Liisa Rantalaiho<\/b>, joka <\/b>koordinoi Suomen Akatemian rahoittamaa Nainen ja ty\u00f6<\/i> -yhteisty\u00f6verkostoa, johon Evakin kuului.<\/p>\n Kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 keskustassa olevassa Pyynikinlinnassa toiminut Naisjohtajainstituutti ja sen ty\u00f6 alkoivat kiinnostaa niin paikallisia yritt\u00e4j\u00e4- ja virkanaisia kuin naisj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4 ja -opiskelijoita. Eva esitteli heille tutkimuksia tytt\u00f6jen ja naisten tutkinnoista ja ammatinvalinnoista sek\u00e4 kertoi my\u00f6s, millaisia opintoja ja taitoja ty\u00f6markkinat kaipaavat.<\/p>\n \u2013 Ensimm\u00e4isi\u00e4 koulutuksia olivat yritt\u00e4j\u00e4naisille j\u00e4rjestetyt iltakurssit viestinn\u00e4st\u00e4, markkinoinnista ja rahoituksesta, h\u00e4n muistelee. \u2013 Esitelmien ja luentojen avulla levitin tietoa, miten voimme toimia yhteisty\u00f6ss\u00e4 muiden kouluttajien kanssa. Seurasin jatkuvasti tutkijanaisten ty\u00f6n tuloksia ja esittelin niit\u00e4 kuulijoille. My\u00f6s moni opinn\u00e4yte alkoi instituutin tiloissa, johon olimme koonneet ajankohtaista tutkimustietoa.\u00a0 <\/span><\/p>\n Alkuvuosina toiminta ei ollut aivan helppoa, sill\u00e4 naisten johtajuus her\u00e4tti ennakkoasenteita ja kielteisi\u00e4 tunteita sek\u00e4 naisissa ett\u00e4 miehiss\u00e4. Eva kertoo ymm\u00e4rt\u00e4neens\u00e4 aiheen herkkyyden etuk\u00e4teen ja varautuneensa aina hyvin.<\/p>\n \u2013 K\u00e4ytin uusimpia tilastotietoja jaotellen miehet ja naiset erikseen. Etsin lehdist\u00e4 ytimekk\u00e4it\u00e4 pilakuvia, tekstej\u00e4 ja kuvia, jotka kertoivat enemm\u00e4n kuin puhe. Mik\u00e4 nainen <\/i>-kirjasta luin esimerkkej\u00e4, miten miespomo esittelee vierailleen mieskollegansa nimelt\u00e4 mainiten, mutta naiset ovat vain \u201dtoimiston tytt\u00f6j\u00e4\u201d. Mit\u00e4 n\u00e4emme, mit\u00e4 havaitsemme, ket\u00e4 kuulemme, ket\u00e4 siteeraamme, kenen aloitetta kannatamme, muistammeko viesti\u00e4 asioista kokouksesta poissa olleille\u2026.?\u00a0 <\/span>N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 riitti loputtomiin.<\/p>\n Tieto koulutuksesta kiiri, ja Naisjohtajainstituutilla oli 1990-luvulla yhteisty\u00f6hankkeita ty\u00f6voimaviranomaisten ja yliopistojenkin kanssa. T\u00e4ss\u00e4 kaikessa Eva saattoi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 tutkimusty\u00f6ss\u00e4 hankkimiaan taitoja. Pian h\u00e4nt\u00e4 pyydettiin Tampereen ulkopuolelle, ja Suomen tiest\u00f6 tuli tutuksi. \u2013 Suunnistin kartan avulla, sill\u00e4 googlemapsia ei tuolloin ollut. Lahjaksi sain kaupunkien kaavoitetut reitit ja taidon liikkua siell\u00e4.\u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n KERTAUS ON OPINTOJEN \u00c4ITI\u00a0<\/span><\/i><\/p>\n Lupaudun puhumaan kaupan rakennemuutoksista ja lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n kansainv\u00e4lisen kilpailun vaikutuksista\u00a0 <\/span>suomalaisten kauppiaitten yritystoimintaan. Seminaarin kuulijat ovat ison suomalaisketjun kauppiaita, miehi\u00e4, naisia ja pariskuntia, yhteens\u00e4 kolmatta sataa. <\/i><\/p>\n Valmistaudun huolellisesti. Luen systemaattisesti alan kotimaisia ja ulkomaisia tutkimuksia sek\u00e4 edellisviikkojen aikakausi- ja sanomalehti\u00e4. Teen t\u00e4sm\u00e4lliset muistiinpanot. Vertailen tilastotietoja niin kauppiaitten kuin kuluttajien n\u00e4k\u00f6kulmasta. J\u00e4senn\u00e4n puhettani monta kertaa tiiviimm\u00e4ksi ja luullakseni selke\u00e4mm\u00e4ksi. \u00a0Ajomatka taittuu aamuvarhain Tampereelta pohjoiseen. Tilaisuus pidet\u00e4\u00e4n suuren j\u00e4rven rannalla sijaitsevassa hotellissa. Aurinko paistaa, ja mieleni on kevyt.\u00a0<\/i><\/p>\n Ensin puhuu tuntemani professorimies. H\u00e4n maalailee reippaalla puhetyylill\u00e4\u00e4n kaupan trendej\u00e4. Kuuntelen tarkasti, jotta voin sitoa puheeni jatkumoksi. Voi, ei! Syv\u00e4 kauhu hiipii sis\u00e4\u00e4ni. Huimaa ja p\u00e4\u00e4ni sumenee. Puheeni on kuultu! \u00a0<\/span>Alleviivaan automaattisesti muistiinpanoistani poikkeamia puhujan esitykseen. Viivauksia tulee. \u201dKertaus on opintojen \u00e4iti\u201d, aloitan puheeni. Puhun liioitellun hitaasti verrattuna normaaliin puhetapaani. Otan rauhallisesti esille ep\u00e4tavanomaisia esimerkkej\u00e4 samoista trendeist\u00e4, joista edellinen puhuja puhui.<\/i><\/p>\n Jostain kaukaa kuulen aplodit.\u00a0<\/span><\/i><\/p>\n PUHUJAP\u00d6NTT\u00d6 \u00a0<\/span><\/i><\/p>\n Er\u00e4s itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4 1980-luvun lopulla on sy\u00f6pynyt syv\u00e4lle muistiini. Nuhakuumeeseen sairastunut professoriyst\u00e4v\u00e4ni pyyt\u00e4\u00e4 minua sijaisekseen. Lupaudun. Tied\u00e4n olevani ensimm\u00e4inen nainen pienen kaupungin virallisen itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n puhujana. Se ter\u00e4st\u00e4\u00e4 ennakoimaan asioita.\u00a0<\/span><\/i>Ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 minulta odotetaan sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n omaleimaista puhetta. \u201dNaisetkin ansaitsevat kunnianosoituksia itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d, otsikoin esitykseni. Harjoittelen peilin edess\u00e4 puhuakseni rauhallisesi ja selke\u00e4sti, mutta en liian nopeasti. <\/i><\/p>\n Pukeudun tumman siniseen jakkupukuun ja valkoiseen puseroon. Kaapista valitsen korkeakorkoisimmat keng\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni pitemm\u00e4lt\u00e4. Paikallinen j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 neuvoo, miss\u00e4 istun, miten saan valoa puhujap\u00f6ntt\u00f6\u00f6n ja miten mikrofoni toimii. Suomen liput koristavat puhujap\u00f6ntt\u00f6\u00e4 molemmin puolin. Kookas valkoinen kukka-asetelma on p\u00f6nt\u00f6n toisessa laidassa. Nousen puhumaan Maamme-laulun j\u00e4lkeen. Katson yleis\u00f6\u00f6n p\u00e4in. En n\u00e4e ket\u00e4\u00e4n. Puhujap\u00f6ntt\u00f6 on korokkeeton. Ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n astun Suomen lipun eteen. Katson juhlayleis\u00f6\u00e4. Edess\u00e4ni istuu rintamamiehi\u00e4 kunniamerkeiss\u00e4\u00e4n puolisot rinnallaan ja muita kuulijoita. Nyt puhun heille silm\u00e4kk\u00e4in.\u00a0<\/span><\/i><\/p>\n Ammattitaitoa p\u00e4ivitet\u00e4\u00e4n Tampereella\u00a0<\/span><\/b><\/p>\n Naisjohtajainstituutti WoMan ty\u00f6skenteli perustamisestaan alkaen koulutuslaitosten ja suuryritysten kanssa eri puolilla Suomea, mutta erityisesti Tampereella. Yhteisty\u00f6 yliopiston t\u00e4ydennyskoulutuskeskuksen TYT:n\u00a0 <\/span>ja silloisen Tampereen Teknillisen korkeakoulun Edutechin kanssa oli alkanut jo 1990-luvun alussa ja vahvistui lamavuosina. Tarve ty\u00f6tt\u00f6mien uudelleen koulutukseen kasvoi ty\u00f6markkinoiden supistuessa ja tietotekniikan muuttaessa ty\u00f6t\u00e4. Suomen liitytty\u00e4 Euroopan Unioniin sosiaalirahasto avusti my\u00f6s suomalaisia kouluttajia, jotka edistiv\u00e4t naisten ammatillista osaamista ja yritt\u00e4jyytt\u00e4 sek\u00e4 kannustivat tasa-arvoiseen henkil\u00f6st\u00f6politiikkaan.<\/p>\n Eva H\u00e4nninen-Salmelin osallistui t\u00e4h\u00e4n kaikkeen kouluttajana, ohjausryhm\u00e4n j\u00e4senen\u00e4 ja konsulttina.\u00a0<\/p>\n \u2013 Ty\u00f6voimaviranomaiset ja korkeakoulut alkoivat tuolloin suunnitella eri aloille useamman kuukauden pituisia ty\u00f6voimapoliittisia koulutuksia, joissa saattoi suorittaa tietokoneajokortin ja perehty\u00e4 yritystoimintaan, Eva kertoo ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Tampereella H\u00e4meen ty\u00f6voimapiirin p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Aino Riihentupa <\/b>k\u00e4ynnisti naisten yritt\u00e4j\u00e4koulutuksen alueellaan.<\/p>\n \u2013 Kun osallistujat hakeutuivat kursseille, haastattelimme heit\u00e4. N\u00e4in varmistimme, ett\u00e4 opiskelijat haluavat paitsi tietoa my\u00f6s kehitt\u00e4\u00e4 taitojaan. Itse koulutus antoi heille ty\u00f6kalut tuotannon organisointiin, markkinointiin ja rahoitukseen. He laativat yritykselleen liiketoimintasuunnitelman, markkinointiesitteet, nimikortit ja rahoituslaskelmat, joiden kera saattoi menn\u00e4 pankkiin neuvottelemaan. Eri alojen yritt\u00e4j\u00e4t vierailivat koulutuksessa ja kertoivat kokemuksistaan. Samalla opiskelijat haastattelivat heit\u00e4.<\/p>\n Naisten yritt\u00e4j\u00e4kursseja j\u00e4rjestettiin vuosina 1993\u20132003 kaikkiaan yhdeks\u00e4n, muun muassa Langat yritysmaailmaan<\/i> sek\u00e4 Uusi ura hoivayritt\u00e4j\u00e4n\u00e4 <\/i>ja Hoivayritt\u00e4jyysklinikka <\/i>t\u00e4ydennyskoulutuksineen. Kurssit ennakoivat vahvasti v\u00e4est\u00f6n ik\u00e4\u00e4ntymiseen liittyvi\u00e4 terveys- ja sosiaalialan tarpeita ja resurssien v\u00e4list\u00e4 murrosta.<\/p>\n \u2013\u00a0 <\/span>Kurssit kustannuksineen, rahoituksineen ja markkina-analyyseineen nostivat monen osallistujan yrityksen vastuu- ja esihenkil\u00f6ksi, Eva kertoo. \u2013 Joitakin uusia yrityksi\u00e4 syntyi tekstiili-, koulutus- ja puhtaanapidon aloille. Tosin muutama koulutettava totesi realistisesti, ettei h\u00e4nen liikeideansa kanna.\u00a0<\/p>\n Muutama kurssimatka suuntautui ulkomaille. Neuvosto-Virossa tutustuttiin suomalaisten yritystoimintaan ja kuultiin, millaista tietotaitoa ja luovuutta se vaati. Toinen matka taas suuntautui Irlantiin, jonka yritt\u00e4j\u00e4naiset kertoivat seuraavansa katukyselyin markkinatarpeita.<\/p>\n Tietotekniikan kouluttajina toimivat usein yliopiston opettajat. Naiset opettivat my\u00f6s toisiaan, koska eiv\u00e4t tohtineet kysy\u00e4 aina uudestaan opettajalta. Tapahtui vertaisoppimista ja -opettamista.\u00a0<\/p>\n \u2013 Viestint\u00e4kasvatusseuran ideoima viestint\u00e4leiri taas opetti, miten tekniikkaa otetaan haltuun, Eva muistelee ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he keskustelivat my\u00f6s laitteiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 tapahtuvista mokista ja miten niiden kanssa tullaan sinuiksi.\u00a0 <\/span>Mokien hyv\u00e4ksyminen edisti rohkeutta oppia.<\/p>\n \u2013 Sit\u00e4 edisti my\u00f6s viestint\u00e4leiri, jossa joka p\u00e4iv\u00e4 tehtiin lehti, video ja radio-ohjelma sek\u00e4 arvioitiin yhdess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6t. Jokainen leiril\u00e4inen osallistui niihin, mik\u00e4 edellytti laitteiden monipuolista hallintaa. Leirill\u00e4 opittiin tiimity\u00f6t\u00e4, oma-aloitteisuutta ja arvostamaan my\u00f6s toisten ty\u00f6t\u00e4. Siell\u00e4 opitut taidot rohkaisivat monen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n laitteita uudella tavalla ja avasivat ovia uusiin ammatteihin. Muutama kurssilainen innostui opiskelemaan jopa tietotekniikan opettajaksi, toinen taas kirjoittamaan ja kuvittamaan. Joku l\u00f6ysi tiens\u00e4 radiojuontajaksi.<\/p>\n Tampereen yliopiston t\u00e4ydennyskoulutuskeskus tarjosi johtamis- ja t\u00e4ydennyskoulutusta my\u00f6s yhdistyksille ja liitoille. T\u00e4st\u00e4 ovat oiva esimerkki professori Olavi Borgin <\/b>aloitteesta j\u00e4rjestetyt viisi kolmivuotista, 40 opintoviikon pituista j\u00e4rjest\u00f6johtamisen erikoistumiskoulutusta. Niihin osallistui Evan mukaan yli 200 j\u00e4rjest\u00f6johtajaa ja -asiantuntijaa. He edustivat yhteiskunnan ydinalueita: sosiaali- ja terveysalaa, ammatillisia j\u00e4rjest\u00f6j\u00e4, nuoriso- ja naisj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4\u2026.<\/p>\n \u2013 Keskustelut ja lopputy\u00f6t osoittivat oivallisesti, miten dynaamisia ja uusiutumiskykyisi\u00e4 osaajia toimi tuolloin eri puolilla Suomea. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n MUOTIN\u00c4YTTELY EDUSKUNNASSA<\/i><\/p>\n Laman seurauksena v\u00e4heniv\u00e4t varsinkin Tampereen seudulla tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenk\u00e4teollisuuden ty\u00f6paikat. Arkkitehti <\/i>Marjatta Leskisen <\/i><\/b>aloitteesta syntyi kaupungissa tuolloin TEVANAKE-hanke, johon moni yritt\u00e4j\u00e4kurssilainen osallistui naisj\u00e4rjest\u00f6jen ohella. Oli n\u00e4yttelyj\u00e4 ja muotiesityksi\u00e4, mutta niiden oheen syntyi my\u00f6s tietoverkosto, joka auttoi tarvittaessa.<\/i><\/p>\n Toimintaa tunnettiin Tampereella, mutta pian laajemminkin, sill\u00e4 H\u00e4meen vaalipiirin kansanedustajanaiset ja -miehet esitteliv\u00e4t alan tuotteita eduskunnan muotin\u00e4yttelyss\u00e4. Samalla he kertoivat seutunsa ty\u00f6llisyydest\u00e4. Se oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 naisvaltaisten teollisuusalojen ty\u00f6tt\u00f6myys j\u00e4i lehdist\u00f6ss\u00e4 usein huomaamatta. \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/i><\/p>\n Mentoroinnista ty\u00f6uran valtavirtaa<\/b><\/p>\n Pitk\u00e4aikaisin ja muistiin painunein vaihe Evan ty\u00f6uralla on ollut mentorointi.<\/p>\n \u2013 Aloitin mentorointiohjelmien suunnittelun ja ohjauksen vuonna 1993 ja tein sit\u00e4 2020-luvulle saakka eli 32 vuotta, Eva kertoo ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yhteisty\u00f6kumppaniksi tuli jo seuraavana vuonna kauppatieteen maisteri Anneli M\u00e4kinen<\/b>, joka johti Kansainv\u00e4lisen Naisjohtajainstituutin koulutusyksikk\u00f6\u00e4.\u00a0<\/p>\n \u2013 Ohjasimme yli 60 mentorointiohjelmaa, jotka kestiv\u00e4t 8\u201312 kuukautta. Niihin osallistui 600 aktoria eli oppijaa ja 600 kokenutta mentoria. Aluksi osallistujat olivat naisia, jotka halusivat kehitt\u00e4\u00e4 uraansa ja ammatillista osaamistaan, mutta pian mukaan tuli my\u00f6s miehi\u00e4, laskujeni mukaan yli sata. Mentoreina toimi sek\u00e4 miehi\u00e4 ett\u00e4 naisia.<\/p>\n Kun Eva ja Anneli aloittivat mentoroinnin, pahimmat lamavuodet alkoivat v\u00e4isty\u00e4. Ihmiset etsiv\u00e4t uusia uomia ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 ja\/tai ammattiaitonsa t\u00e4ydennykseksi. \u2013 Pohdimme usein, miten tavoitamme \u201dkehityshaluiset ihmiset\u201d keskustelemaan, Eva muistelee. Usein ihmisten oppimishalua varjostivat nuoruuden ajan koulukokemukset. T\u00e4ss\u00e4 mentorointikeskustelu auttoi.<\/p>\n Ideoita ja tietoa mentoroinnista oli tullut Suomeen useasta suunnasta. W\u00e4rtsil\u00e4 Oy:ss\u00e4 oli kokeiltu jo 1980-luvulla, voiko mentorointi edist\u00e4\u00e4 henkil\u00f6st\u00f6n ammatillista osaamista. European Women\u2019s Management Development Network,<\/i> EWMD-verkostoon kuulunut Eva kertoo lukeneensa Ison Britannian mentorointikokeiluista. Kansainv\u00e4lisen Naisjohtajainstituutin silloinen toiminnanjohtaja Leena Lahti-Kotilainen<\/b> tutustui asiaan opintojensa ohessa Yhdysvalloissa. Tasa-arvovaltuutettu Tuulikki Pet\u00e4j\u00e4niemi<\/b> taas vauhditti mentor-toimintaan her\u00e4nnytt\u00e4 kiinnostusta antamalla haastatteluja.<\/p>\n \u2013 Kun osallistuin Annelin kanssa elokuussa 1994 Pohjoismaiseen Naisten Forumiin Turussa, huomasimme\u00a0 <\/span>iloksemme, ett\u00e4 my\u00f6s naisia \u2013 heit\u00e4 osallistui tapahtumaan per\u00e4ti 15\u00a0000 \u2013 asia alkoi kiinnostaa, Eva muistelee. \u2013 My\u00f6s nimekk\u00e4it\u00e4 politiikan naisia tuli mukaan, samoin fiksuja miehi\u00e4. Ja jos kuulijoiden joukossa oli tytt\u00f6jen isi\u00e4, p\u00e4\u00e4sin hyv\u00e4\u00e4n keskusteluun kysym\u00e4ll\u00e4, miten he rohkaisevat tytt\u00e4ri\u00e4\u00e4n ty\u00f6markkinoille.\u00a0<\/span><\/p>\n Esitelmi\u00e4 mentoroinnista parivaljakko piti kiinnostuneille ryhmille eri puolilla Suomea. Alussa kohteina olivat naiset, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtyv\u00e4t naisopiskelijat ja yritt\u00e4j\u00e4naiset. Hiljalleen mentorointi alkoi kiinnostaa my\u00f6s yrityksi\u00e4 ja julkista hallintoa. Yritt\u00e4j\u00e4yhdistykset, urheiluorganisaatiot, ammatillisesti kouluttautuneiden ty\u00f6markkina- ja edunvalvontaj\u00e4rjest\u00f6t tilasivat mentorointiohjelmia edist\u00e4\u00e4kseen j\u00e4sentens\u00e4 uraa. My\u00f6s valtion hallinnon kehitt\u00e4miseen upotettiin mentorointia, samoin yliopistojen t\u00e4ydennyskoulutuksen ammatillisiin ohjelmiin. Mentorointiohjelmat olivat osa johtamiskoulutusta, johon liitettiin uusia tutkimustuloksia ja johtajien kertomia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esimerkkej\u00e4. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n Ty\u00f6ns\u00e4 vaikutusta Eva ja Anneli seurasivat palautteiden avulla, mutta my\u00f6s uutisista. \u2013 Oli ilo lukea \u201dtutuista\u201d ihmisist\u00e4 ja heid\u00e4n nimityksist\u00e4\u00e4n uusiin teht\u00e4viin. Ty\u00f6ss\u00e4mme yhdistyiv\u00e4t tutkimus, kokemus ja vertaiskeskustelu. Ne loivat my\u00f6s perustan laajalle verkottumiselle.\u00a0<\/span><\/p>\n Yhteisty\u00f6kumppanuus Anneli kanssa oli Evalle antoisaa oppimista, parhaiden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen luomista ja sis\u00e4lt\u00f6jen kehitt\u00e4mist\u00e4 jatkuvassa muutoksessa. Tavoitteena oli saada mentorointiohjelmat toimimaan niin, ett\u00e4 ihmiset l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t sellaisen oppimisen taidon, jota voivat itsen\u00e4isesti toteuttaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/span><\/p>\n Anneli ja Eva tulivat kesken\u00e4\u00e4n hyvin toimeen. \u2013\u00a0 <\/span>Kerroimme toisillemme ihmetyksemme, vaihdoimme havaintojamme ja osasimme p\u00e4hkimisen taidon. Emme tarrautuneet ensimm\u00e4iseen vaihtoehtoon, vaan maltoimme punnita eri vaihtoehtoja. Didaktiikkaan, opetusoppiin perehtynyt Anneli mallinsi ratkaisumme oitis oppimisen ja tekemisen tasolle. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n Mentorointi on oppimistapa, joka on yleistynyt henkil\u00f6st\u00f6n kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Se muistuttaa kummij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, mestari-kis\u00e4llisuhdetta, ty\u00f6nohjausta ja tutorointia. Jokaisella niist\u00e4 on oma piirteens\u00e4 ja sovelluksensa. Yhteist\u00e4 on ammatillista ja henkil\u00f6kohtaista kasvua hakeva ihminen, joka uuden teht\u00e4v\u00e4n, alan vaihdoksen, uralla etenemisen tai oman muutostarpeensa takia haluaa kehitty\u00e4 ja\/tai hakee itse\u00e4\u00e4n kokeneemman ja osaavamman ihmisen tukea. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n Mentorointiin sis\u00e4ltyy ammatillisia ja yritystaloudellisia osioita, mutta my\u00f6s sosiaalisia ja emotionaalisia tietoja, taitoja, suosituksia, esittelyj\u00e4, uusiin verkostoihin tutustumista ja ep\u00e4viralliseen johtamiskulttuuriin perehtymist\u00e4. Se perustuu kahden ammatilliselta i\u00e4lt\u00e4\u00e4n eri-ik\u00e4isen henkil\u00f6n luottamukselliseen keskusteluun, jossa he etuk\u00e4teen sovitun ajan pohtivat kehittyj\u00e4n\/oppijan asettamia haasteita ja\/tai tavoitteita sek\u00e4 hahmottelevat t\u00e4lle sopivia toimintamalleja. Kokenut mentori kysyy vaihtoehtojen perusteluita ja arvioita. Jokainen aktori tekee kuitenkin ratkaisun itse ja vastaa seurauksista, ei mentori. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n Naisjohtajilla ja -p\u00e4\u00e4tt\u00e4jill\u00e4 oli 1990-luvulla ty\u00f6paikalla harvoin kannustavaa keskustelukumppania, jonka kanssa pohtia ajankohtaisia tai pidempi\u00e4 kehityslinjoja. \u2013 Mentorointiin pyrkiv\u00e4t kirjoittivat meille ty\u00f6st\u00e4\u00e4n tai tavoitteistaan, joista halusivat keskustella kanssamme. Etsimme sitten h\u00e4nen tavoitteisiinsa ja teemoihinsa sopivan, kokemuksen omaavan mentorin, Eva kertoo ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sen l\u00f6yt\u00e4minen ja ty\u00f6n k\u00e4ynnist\u00e4minen oli vaativaa ja vei aikaa, mutta oli antoisaa.<\/p>\n \u2013 Vakuutimme Anneli kanssa, ett\u00e4 aina \u2013 kun asia on hyvin perusteltu \u2013 meihin voi ottaa yhteytt\u00e4. Kutsu mentoriksi saattoi h\u00e4mment\u00e4\u00e4 johtajaa, mutta perustelujemme j\u00e4lkeen h\u00e4n suostui, mik\u00e4li aikataulu sen salli.\u00a0<\/span><\/p>\n MENTOROINTI KIINNOSTAA LEHDISTO\u00c4\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/i><\/p>\n <\/i>Mentorointi eli ty\u00f6kummitoiminta kiinnosti my\u00f6s lehdist\u00f6\u00e4. Jo vuonna 1994 Woman Uutisissa kerrottiin kolme vuotta aiemmin Suomeen rantautuneesta mentor-toiminnasta, jossa siirtyv\u00e4t kokemus ja toiminnan mallit, sek\u00e4 WoManin omasta ohjelmasta ja siihen osallistuneista mentorista ja aktorista. Naisten kokemukset olivat olleet rohkaisevia. <\/i><\/p>\n Pari vuotta my\u00f6hemmin Anna-lehti julkaisi laajan artikkelin \u201dNaisjohtajat toistensa tukena\u201d, jossa oli haastateltu Anneli M\u00e4kisen ja Eva H\u00e4nninen-Salmelinin lis\u00e4ksi yht\u00e4 helsinkil\u00e4ist\u00e4 mentori-aktor -paria, johtajaa ja p\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00e4.\u00a0 <\/span>Vuoden kest\u00e4neen suhteensa ajan n\u00e4m\u00e4 tapasivat toisensa kerran kuussa Ekbergin kahvilassa tai l\u00e4hist\u00f6n lounasravintolassa. Mentoroinnin p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 he totesivat, ett\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 yst\u00e4vyydest\u00e4 huolimatta heid\u00e4n suhteensa oli ollut ammatillinen, toisin sanoen keskustelu oli pysynyt ty\u00f6asioissa.\u00a0 <\/span><\/i><\/p>\n My\u00f6s Eeva-lehti kertoi mentor-aktor -parista, mutta edellist\u00e4 tunnetummasta. Elinkeinoel\u00e4m\u00e4n valtuuskunnan, Evan johtaja <\/i>Tuulikki Pet\u00e4j\u00e4niemi<\/i><\/b> kertoi saaneensa mentor-ohjausta ollessaan pankkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 1980-luvun lopulla esimiehelt\u00e4\u00e4n <\/i>Jaakko Iloniemelt\u00e4<\/i><\/b>. Jutussa korostetaan my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 mentor-toiminta antoi miesjohtajalle mahdollisuuden tutustua naisten toiminta-, ajattelu- ja jopa puhetapaan.\u00a0 \u00a0<\/span><\/i><\/p>\n Yhdistystoimintaa rikastaa el\u00e4m\u00e4\u00e4\u00a0 \u00a0<\/span><\/b><\/p>\n Jo opiskeluaikanaan Eva oli liittynyt usean tieteellisen seuran \u2013 muun muassa valtio- ja hallintotieteellisen seuran \u2013 j\u00e4seneksi ja seurasi aktiivisti niiden antia. Monella seuralla oli oma lehti, joka tuli postitse kotiin. Se helpotti Tampereelta matkaty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4yv\u00e4n naisen ja \u00e4idin ajan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n \u2013 Tieteellisten yhdistysten aikakauskirjat ja lehdet kertoivat uusimmista tutkimusaiheista ja n\u00e4k\u00f6kulmista. Eva avaa kiinnostuksensa t\u00e4rkeytt\u00e4. \u2013 Artikkeleihin liittyv\u00e4t l\u00e4hdeluettelot helpottivat omaa tiedon etsint\u00e4\u00e4 ja uusiempien ulkomaisten kirjojen hankintaa, sill\u00e4 niit\u00e4 oli harvoin suomalaisissa kirjastoissa ja kirjakaupoissa. \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n \u2013 Jo ty\u00f6ni Tampereen yliopiston opintotoimistossa oli opettanut minut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uusinta tietoa my\u00f6s professoreiden ja tutkijoiden matkaraporteista, joissa he kertoivat seminaarien ja konferenssien annista. T\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 viel\u00e4 1990-luvulla tutkimustulosten muotoutuminen kirjaksi vei vuosia.<\/p>\n Tuolta ajalta Evan mieleen nousee kaksi lehte\u00e4, joita h\u00e4n seurasi aktiivisti: valtioteellisen seuran Politiikka<\/i> ja hallintotieteellisen seuran Hallinto<\/i>, johon h\u00e4n kirjoitti muutamia artikkeleita yksin ja professori emerita Sirkka Sinkkosen<\/b> kanssa. \u2013 Kansantaloudellisen yhdistyksen j\u00e4senen\u00e4 seurasin politiikka- ja talouskeskusteluja p\u00e4\u00e4t\u00f6sten perusteluista.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n Eva kertoo pit\u00e4neens\u00e4 itsens\u00e4 perill\u00e4 uusimmista tieteen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n my\u00f6t\u00e4tuulista, keksinn\u00f6ist\u00e4 ja innovaatioista k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti my\u00f6s yleisiss\u00e4 kirjastoissa, joissa selasi ja luki lehti\u00e4. \u2013 Summittainen valintani perustui kuvaan tai otsikkoon, h\u00e4n muistelee ja jatkaa, ett\u00e4 moni tuntematon julkaisu sis\u00e4lsi kiinnostavia ja hauskoja juttuja.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Suomalainen yhteiskunta tarjosi tuolloin \u2013 ja tarjoaa edelleen \u2013 verovaroin ilmaisen palvelun lukusaleineen.\u00a0<\/span><\/p>\n Naisj\u00e4rjest\u00f6t laajentavat toimintakentt\u00e4\u00e4<\/b><\/p>\n Tampereen akateemisiin naisiin ja heid\u00e4n yhdistykseens\u00e4 Eva oli tutustunut jo syksyll\u00e4 1983 Suomen Akateemisten Naisten syysseminaarissa, jonne h\u00e4net oli kutsuttu esitelm\u00f6im\u00e4\u00e4n. \u2013 Se oli t\u00e4rke\u00e4 tapahtuma, sill\u00e4 Tampereelle juuri muuttaneena minulla ei ollut siell\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 eik\u00e4 koulukavereita. Halusin kuitenkin tutustua tamperelaisiin ty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4yviin ja kouluttautuneisiin naisiin. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 toteutui seminaarissa, jossa Eva piti esitelm\u00e4n Keskener\u00e4inen kansanvalta \u2013 naiset pohjoismaiden politiikan<\/i> -kirjan teemoista. Sit\u00e4 seuranneen keskustelun aikana h\u00e4n tutustui paikalla olleisiin Tampereen akateemisiin naisiin, jotka kertoivat vuonna 1949 perustetusta yhdistyksest\u00e4\u00e4n ja sen toiminnasta.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Eva liittyi Tampereen Akateemisten Naisten yhdistykseen, Tanryyn, jonka j\u00e4sen on edelleen. Se taas kuuluu Suomen Akateemisten Naisten Liittoon, SANL:iin, joka on vuonna 1922 perustetun korkeakoulututkinnon suorittaneiden naisten kansainv\u00e4linen verkosto. Liitto edist\u00e4\u00e4 tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja siihen kuuluu t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 17 paikallisyhdistyst\u00e4 Suomessa. Sisarj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4 on yli 60 maassa.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span>Alkuvuosina Eva osallistui Tampereen Akateemisten Naisten toimintaan vain kuukausikokouksissa, mutta aika pian my\u00f6s hallituksen j\u00e4senen\u00e4, puheenjohtajana ja toiminnantarkastajana. Puheenjohtajana h\u00e4n muistaa suosineensa yhteisty\u00f6t\u00e4 muiden naisj\u00e4rjest\u00f6jen kanssa. \u2013 Esimerkiksi syksyll\u00e4 2010 j\u00e4rjestimme Suomalaisen Naisliiton kanssa Tampereen Yliopistolla Median tarinat ja t\u00e4rin\u00e4t <\/i>-seminaarin, jonka annin Naisliitto toimitti julkaisuksi. P\u00e4\u00e4puhujana seminaarissa oli oikeusministeri Tuija Brax<\/b>, joka puhui tuon ajan huolestuttavista ilmi\u00f6ist\u00e4: internetiss\u00e4 levi\u00e4v\u00e4st\u00e4 vihapuheesta ja rasismista. Tietokirjailija Petter J\u00e4rvinen<\/b> avasi Wikipedian ja Googlen saloja, Aamulehden uutisp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Matti Posio<\/b> taas painotti totuuden etsimist\u00e4 mediassa.\u00a0<\/span><\/p>\n Seuraavana vuonna Evan yhdistys osallistui Naisj\u00e4rjest\u00f6jen satavuotisjuhliin Sederholmin talossa, jossa sill\u00e4 oli sisaryhdistysten eli Suomalaisen Naisliiton, Naistoimittajien ja Suomen Naisyhdistyksen kanssa yhteinen Kympin tytt\u00f6jen huone. Sen sis\u00e4lt\u00f6 viestitti k\u00e4vij\u00f6illeen, ett\u00e4 taloudellinen itsen\u00e4isyys, p\u00e4\u00e4sy koulutukseen ja ammatteihin sek\u00e4 oikeudenmukainen kohtelu kaikilla el\u00e4m\u00e4nalueilla ovat naisille edelleen t\u00e4rkeit\u00e4.<\/p>\n Eva kirjoitti aktiivisesti yhdistyksens\u00e4 toiminnasta Suomen Akateemisten Naisten Liiton Minerva<\/i>-lehteen ja oli muutaman kerran Tampereen yhdistyksen edustajana my\u00f6s liiton keskushallituksen ty\u00f6ryhmiss\u00e4. \u00a0<\/span><\/p>\n Soroptimisteista t\u00e4rkein yhdistys\u00a0<\/span><\/b><\/p>\n Naisj\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 Evalle t\u00e4rkeimm\u00e4ksi yhdistykseksi kehkeytyi Soroptimist International Tammerkosken klubi, joka kutsui h\u00e4net j\u00e4senekseen vuonna 1993. \u2013 Jo samana vuonna pidin klubilla tutkimusty\u00f6h\u00f6ni perustuvan vuosijuhlaesitelm\u00e4n Naisten monet \u00e4\u00e4net, <\/i>h\u00e4n kertoo ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vuosien ja vuosikymmenten aikana h\u00e4n on toiminut monissa klubin eri teht\u00e4viss\u00e4: varapresidenttin\u00e4, presidenttin\u00e4, varainhoitajana, tilintarkastajana, klubin edustajana\u2026 Viime vuodet h\u00e4n on koostanut klubin historiaa ja k\u00e4ynyt siit\u00e4 kertomassa.<\/p>\n \u2013\u00a0 <\/span>Esimerkiksi klubimme t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 50 vuonna pidin sen toiminnasta esitelm\u00e4n, jossa totesin klubin tukeneen monin eri tavoin tytt\u00f6j\u00e4 ja naisia. Pohjautuuhan jo Itse nimi <\/i>latinankielisiin sanoihin soror ja optimum, jotka tarkoittavat sisarta ja parasta.\u00a0<\/span><\/i> \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span>Tampereen ohella Eva on toiminut aktiivisesti my\u00f6s valtakunnallisen Soroptimist International Finland ry:n, aiemmalta nimelt\u00e4\u00e4n Soroptimistiklubien Union ry:n, monissa eri teht\u00e4viss\u00e4. \u2013 Olin unionin hallituksessa vuosina 1998\u201399, presidenttin\u00e4 2000\u20132002 ja past-presidenttin\u00e4 2002\u20132004, h\u00e4n tiivist\u00e4\u00e4 johtovuotensa. Unioniin kuului 57 klubia, joissa oli noin 1\u00a0400 j\u00e4sent\u00e4. \u00a0<\/span><\/p>\n Tuolloin Eva kirjoitti p\u00e4\u00e4kirjoituksia Soroptimist<\/i>i-lehteen. Esimerkiksi vuonna 2004 h\u00e4n esitteli siin\u00e4 klubin toimintaa n\u00e4in: \u201dKlubi on j\u00e4senten yhteinen forum, tila ja aika tulla, pys\u00e4hty\u00e4 ja kohdata toinen ihminen. J\u00e4rjest\u00f6mme elinvoima on klubeissa, niiden itsen\u00e4isiss\u00e4 j\u00e4seniss\u00e4 ja heid\u00e4n kyvyss\u00e4\u00e4n tuottaa ideoita ja ryhty\u00e4 toimeen. Yhdistys- ja j\u00e4rjest\u00f6toiminta on Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, demokraattisen yhteiskunnan ydint\u00e4.\u201d\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n T\u00e4rkein tapahtuma vaikuttaja-ajalta on kes\u00e4ll\u00e4 1999 Helsingiss\u00e4 pidetty Convention. \u2013 Konferenssi, jota valmisteltiin kahdeksan vuotta, oli suurin tuona vuonna Helsingiss\u00e4 pidetty tilaisuus. Siihen osallistui 2 055 soroptimistia 79 eri maasta.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Soroptimistij\u00e4rjest\u00f6n ehdokkaana Eva valittiin Naisj\u00e4rjest\u00f6jen Keskusliiton, NJKL:n hallitukseen kahdeksi kaksivuotiskaudeksi vuosina 2007\u20132011. Tuolloin h\u00e4n toimi liiton j\u00e4rjest\u00f6- ja tiedotustoimikunnan puheenjohtajana sek\u00e4 talous- ja tiedotusvaliokunnan j\u00e4senen\u00e4. Eva osallistui my\u00f6s NJKL:n satavuotisjuhlien j\u00e4rjestelyihin vuonna 2011 \u2013 ja tietysti itse tapahtumaan.<\/p>\n Soroptimisteilla on my\u00f6s oma lehti, Soroptimisti<\/i>, joka ilmestyy nelj\u00e4 kertaa vuodessa. Sen t\u00e4rkein tavoite on kertoa, mit\u00e4 soroptimismi on t\u00e4n\u00e4\u00e4n eri puolilla Suomea, Eurooppaa, maailmaa. \u2013 Esimerkiksi Unionin infosivuilla kerrotaan tiiviisti perustietoa j\u00e4rjest\u00f6st\u00e4 ja ajankohtaisista tapahtumista, Eva kertoo ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tietopaketti \u201dMit\u00e4 jokaisen j\u00e4senen on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4\u201d l\u00f6ytyy joka numerosta. \u2013 My\u00f6s klubivierailut ovat t\u00e4rkeit\u00e4, sill\u00e4 niiss\u00e4 saa sisarilta ohjausta moniulotteiseen soroptimismiin. Samoin tietoa avoimesti jaetuista kokemuksista ja keskusteluista.\u00a0<\/span><\/p>\n SOROPTIMIST INTERNATIONAL\u00a0<\/span><\/i>syntyi samana vuonna kuin Kansainliitto eli vuonna 1921. Valveutuneet naiset halusivat rakentaa yhteisen keskustelufoorumin, jossa kohdata eri kulttuuria, kieli\u00e4, uskontoa ja ammattia edustava sisar. Maailman ongelmat haluttiin ratkaista sotien sijaan neuvotteluin, luoda yhteiset peruss\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja kehitt\u00e4\u00e4 ihmisoikeuksia.\u00a0 <\/span>Soroptimistij\u00e4rjest\u00f6 on nyky\u00e4\u00e4n maailman laajuinen eri ammatteja, kulttuureja ja maita edustava naisten verkosto, joka edist\u00e4\u00e4 naisten ja tytt\u00f6jen asemaa ja tasa-arvoa kouluttamalla ja rohkaisemalla heit\u00e4 uusiin teht\u00e4viin. Sill\u00e4 on neuvoa antava asema Yhdistyneiden Kansakuntien, YK:n, talous- ja sosiaalineuvostossa sek\u00e4 laajat mahdollisuudet osallistua niiden ty\u00f6skentelyyn. Toiminnan painopiste on YK:n vuosituhattavoitteiden kolmas kohta: tasa-arvon edist\u00e4minen ja naisten aseman parantaminen. Vuosittain se jakaa stipendej\u00e4 ja apurahoja. J\u00e4rjest\u00f6ll\u00e4 on l\u00e4hes 100\u00a0000 j\u00e4sent\u00e4 ja 3\u00a0000 klubia 126 maassa. Suomessa j\u00e4seni\u00e4 on noin 1 000, klubeja 47, ja se kuuluu Naisj\u00e4rjest\u00f6jen Keskusliittoon.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/i><\/p>\n Namibiassa naisyritt\u00e4jyytt\u00e4 edist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \u00a0 \u00a0<\/span><\/b><\/p>\n 2010-luvun alussa Tampereen Seudun Yritt\u00e4j\u00e4naiset p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t edist\u00e4\u00e4 naisyritt\u00e4jyytt\u00e4 Namibiassa. Ulkoministeri\u00f6 tuki hanketta rahoittamalla sit\u00e4 vuosina 2012\u201314. Siihen osallistui kymmenen naista, joista yhten\u00e4 Eva.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n – Hanke oli nimelt\u00e4\u00e4n Promoting Women\u00b4s Entrepreneurship in Namibia<\/i>, Eva kertoo ja jatkaa, ett\u00e4 yhteisty\u00f6kumppanina oli Namibian kauppakamari Windhoekissa. \u2013 K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toteuttajaksi palkkasimme paikallisen koordinaattorin, koulutetun naisen. H\u00e4n suunnitteli hanketta kahden suomalaisen konsultin ja ohjausryhm\u00e4n kanssa Suomessa marras-joulukuussa 2012.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Yhteinen s\u00e4vel projektin toteuttamiseksi syntyi nopeasti. \u2013 P\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 yritt\u00e4j\u00e4koulutusta ei j\u00e4rjestet\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungissa, jossa on oppilaitoksia ja yritysneuvontaa, vaan Keetmanshoopissa. Se sijaitsee noin 300 kilometri\u00e4 etel\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4kaupungista, nelj\u00e4n-viiden tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ensimm\u00e4isell\u00e4 matkallamme, keskell\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n auton kumi puhkesi ja aikaa sen korjaamiseen kului. Ilta h\u00e4m\u00e4rtyi, ja mieless\u00e4 kummitteli Namibian kartta, jossa it\u00e4\u00e4n avautui Kalaharin, l\u00e4nteen Namibian autiomaa! Olimme oudossa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, tienristeyksess\u00e4 ilman valoja, ja meit\u00e4 oli varoitettu t\u00f6rm\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 el\u00e4imiin. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Itse ty\u00f6 alkoi Keetmanshoopissa, jossa koordinaattori tapasi yritt\u00e4jiksi haluavat ja selvitti heid\u00e4n tietonsa ja taitonsa.\u00a0 <\/span>\u2013 Niiden perusteella arvioimme, millainen koulutus heit\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4isi. Koulutettaviksi valikoitui kahdeksan yritt\u00e4j\u00e4\u00e4 tekstiili-, ravitsemus-, puu- ja kivenleikkausaloilta. N\u00e4iden lis\u00e4ksi otimme mukaan pari sosiaalista ty\u00f6pajaa, joista toisessa kymmenkunta huumevieroituksessa oleva naista ompeli sisustustekstiilej\u00e4 sek\u00e4 p\u00f6yt\u00e4- ja lautasliinoja. Koordinaattori vieraili ty\u00f6paikoilla muutaman kerran ja auttoi kaikkia tuotteiden markkinoinnissa. Kaksi viikkoa kest\u00e4neen teollisen kurssin j\u00e4lkeen osallistujat olivat tyytyv\u00e4isi\u00e4 opetukseen ja tulevaisuutensa suunnitelmiin. Esimerkiksi er\u00e4\u00e4lle puusep\u00e4lle saatiin mentoriksi suuren rakennusliikkeen asiantuntija.<\/p>\n \u00a0<\/span>Toisella Namibian matkallaan Eva ehti tutustua enemm\u00e4n maahan, sen p\u00e4\u00e4kaupunkiin ja maaseutuun.<\/p>\n \u00a0<\/span>\u2013 P\u00e4\u00e4kaupungin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli tuttua kiirett\u00e4, sen sijaan ihmiset etel\u00e4ss\u00e4, keskell\u00e4 karua kivimaisemaa ja hiekkaa, olivat ainutlaatuisen syd\u00e4mellisi\u00e4. Naiset ottivat meid\u00e4t vastaan vitivalkoisiin puseroihin ja esiliinoihin pukeutuneina, kauniista laulaen. Jokainen esitteli itsens\u00e4 ja lapsensa, taitajat tekem\u00e4ns\u00e4 korut, helmet ja rannerenkaat. Taloja ymp\u00e4r\u00f6i taidokkaasti suunniteltu kivipuutarha. Suurin ylpeyden aihe oli kuitenkin yhteisty\u00f6n\u00e4 kunnostettu kaivo, mik\u00e4 helpotti veden saantia. T\u00e4m\u00e4n kaiken keskell\u00e4 tunsimme itsemme n\u00f6yriksi.\u00a0<\/span><\/p>\n Ahkera ja ajassa el\u00e4v\u00e4 kirjoittaja \u00a0 \u00a0<\/span><\/b><\/p>\n Jo opiskeluaikanaan Eva oli kirjoittanut julkaisuihin ja lehtiin yksin tai tutkijoiden kanssa. Aktiivinen kirjoittaminen jatkui ty\u00f6vuosina ja jatkuu edelleen. Niiden p\u00e4\u00e4osissa ovat naiset ja heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4, jota tarkastellaan tutkijan silmin.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span>Ensimm\u00e4inen julkaisu, miss\u00e4 Eva oli mukana, on vuonna 1972 ilmestynyt Selvitys Kymen l\u00e4\u00e4ni\u00e4 koskevista toimielimist\u00e4. <\/i>Kirjoituskumppanina oli Simo Hirvinen. <\/b>Viimeisimpi\u00e4 ovat Hyv\u00e4 akateeminen sisar<\/i> vuodelta 2024, miss\u00e4 Eva muisteli Helena Karennon <\/b>ja Lea Henrikssonin <\/b>kanssa Tampereen akateemisten naisten yhdistysvaihetta, sek\u00e4 Pirkanmaan yrityskummitoiminnasta kertova, Annakaisa Knuutilan<\/b> ja Mika Set\u00e4l\u00e4n<\/b> kokoama kirja Kokemus auttaa, <\/i>jossa haastateltava <\/i>Eva kertoo, miten kummius kasvattaa yritt\u00e4j\u00e4n resilienssi\u00e4. Niiden v\u00e4liin mahtuu l\u00e4hes 50 julkaisua, joista valtaosa on naisten kanssa kirjoitettuja. My\u00f6s naisj\u00e4rjest\u00f6jen ja muissakin lehdiss\u00e4 on julkaistu kymmeni\u00e4 Evan haastatteluja ja kirjoituksia.\u00a0 <\/span><\/p>\n Yhteisty\u00f6n\u00e4 naisten kanssa toimitetuista isoista julkaisuista Eva poimii muutaman esimerkin: \u2013 Vuonna 1983 ilmestyi laaja, yli 300-sivuinen teos Keskener\u00e4inen kansanvalta \u2013 Naiset Pohjoismaiden politiikassa<\/i>, jonka kirjoitti kymmenen pohjoismaalaista eturivin naistutkijaa. Suomesta mukana olivat Elina Haavio-Mannila, Sirkka Sinkkonen <\/b>ja Eva H\u00e4nninen-Salmelin, joka avustamisen lis\u00e4ksi kirjoitti norjalaisen politiikan tutkijan Helga<\/b> Hernesin <\/b>kanssa naisista korporatiivisessa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 eli j\u00e4rjest\u00e4ytyneiden eturyhmien vaikutuskanavissa. Naisilla oli tuolloin niiss\u00e4 suhteellisen v\u00e4h\u00e4n valtaa, koska he puuttuivat keskeisilt\u00e4 johtajapaikoilta.\u00a0<\/span><\/p>\n Naisjohtajuus oli p\u00e4\u00e4osassa my\u00f6s vuonna 1994 ilmestyneess\u00e4 teoksessa Naiset huipulla, selvitys naisista elinkeinoel\u00e4m\u00e4n johtoteht\u00e4viss\u00e4<\/i>, johon Eva kirjoitti Sinikka Vanhalan<\/b> kanssa nais- ja miesjohtajien eriytyneist\u00e4\u00a0 <\/span>ty\u00f6markkinoista. \u201dVallan ytimess\u00e4\u201d eli yhteiskunnan korkeimmissa asemissa ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa naisia oli tuolloin 13 prosenttia, mutta elinkeinoel\u00e4m\u00e4n eliitiss\u00e4 vain nelj\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n Samoja teemoja pohdittiin my\u00f6s vuonna 1999 ilmestyneess\u00e4 Eeva-Sisko Veikkolan <\/b>toimittamassa teoksessa Onko huipulla tyyntynyt, <\/i>johon Eva kirjoitti j\u00e4rjest\u00f6johtajien ty\u00f6markkinoista ja Helena Karennon<\/b> kanssa julkisen sektorin johtajista. Vaikka julkisen sektorin ty\u00f6markkinoilla naisia oli tuolloin jo 40 prosenttia, valtion keskushallinto pysyi miesvoittoisena. Korkeimmissa valtion ja kuntien virka-asemissa samoin kuin elinkeinoel\u00e4m\u00e4n johdossa naiset olivat ainokaisia.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n My\u00f6s j\u00e4rjest\u00f6jen toimintaa Eva on valottanut kirjoissa ja lehdiss\u00e4. Vuonna 2021 julkaistiin Soroptimist<\/i>i-lehdess\u00e4 h\u00e4nen juttunsa soroptimistin suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4st\u00e4 Antonietta Toini Nikanderista, <\/b>vuonna 2004 kirja Soroptimist 50 vuotta. <\/i>Eik\u00e4 sovi unohtaa, ett\u00e4 vuonna 2019 Kalle P\u00e4\u00e4talo<\/b> -kirjoittajakilpailun palkittu julkaisu Antologia Tiell\u00e4<\/i> sis\u00e4lsi kolme Evan juttua. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Eva on ollut my\u00f6s kahden naisyhdistyslehden, Minervan <\/i>ja Soroptimistin <\/i>avustaja, j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 my\u00f6s p\u00e4\u00e4kirjoittaja. Ne ovat h\u00e4nell\u00e4 tallella samoin kuin juhlapuheet, mentorointi-ohjelmat ja lehtihaastattelut, joissa h\u00e4n ottaa railakkaasti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Esimerkiksi vuonna 1991 Eva moitti Aamulehden<\/i> haastattelussa suomalaisia naispolitiikkoja, jotka eiv\u00e4t paneutuneet naisten etenemist\u00e4 est\u00e4vien rakenteiden analyysiin. Yhdeks\u00e4n vuotta my\u00f6hemmin Iisalmen Sanomissa<\/i> h\u00e4n rohkaisi kunnallisvaaliehdokkaita vaikuttamaan koko persoonallaan pist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kokemuskellarinsa j\u00e4rjestykseen ja k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n Matkoja mielen ja kehon rakentamiseksi<\/b>\u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n Jo lukiolaisena Eva oli matkustanut monen oppikoululaisen tavoin Ruotsiin, jossa ty\u00f6skenteli parina kes\u00e4n\u00e4 ravintolassa ja hoitokodissa. \u2013 Ensin laivalla Turusta Tukholmaan, josta junalla \u00d6rebrohon tai G\u00f6teborgiin.\u00a0 <\/span>Kes\u00e4tienisteill\u00e4 rahoitin talven vaatteet sek\u00e4 elokuva- ja teatterik\u00e4ynnit. Englannin kielen kurssi Brightonissa ja asuminen brittikodissa laajensivat taas tietoisuuttani maan tavoista ja sisustuksesta.\u00a0<\/span><\/p>\n Ensimm\u00e4isen matkansa Yhdysvaltoihin Eva teki vuonna 1972. Chicagon mellakoista oli tuolloin vain nelj\u00e4 vuotta, mik\u00e4 n\u00e4kyi kaikkialla. \u2013 Kauppojen kyltit olivat puolaksi, saksaksi, italiaksi\u2026 ja kanssak\u00e4ymist\u00e4 eri kansalaisuuksien kesken v\u00e4lteltiin. My\u00f6s rotusyrjinn\u00e4n \u00e4\u00e4neen lausumattomat rajat heijastuivat arkeen. Kahta valkoihoista autoilevaa naista saatettiin heitt\u00e4\u00e4 kivell\u00e4. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Chicagossa Eva asui sveitsil\u00e4is-texasilaisessa perheess\u00e4 puistomaisessa pikkukaupungissa, jossa k\u00e4velij\u00e4t olivat harvinaisuus. \u2013 Iltalenkill\u00e4 moni pys\u00e4htyikin kohdalleni ja tarjosi apua, h\u00e4n muistelee ja lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 onneksi perheen koira tarjosi hyv\u00e4n perusteen liikunnalle.\u00a0<\/span><\/p>\n Opiskelujensa loppuvaiheessa Eva p\u00e4\u00e4si vuonna 1971 Suomen Association Internationale des Etudiants en Sciences economiques et commerciales, AIESECn p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 taloustieteiden opiskelijoiden vaihto-ohjelmakurssille Antwerpeniin. Kurssilaiset olivat eri puolilta Eurooppaa, muutama Meksikostakin.\u00a0<\/span><\/p>\n \u2013 Kuulimme kurssilla asiantuntijoita ja tutustuimme itse kaupunkiin. K\u00e4vimme muun muassa Antwerpenin huippumodernissa satamassa, jossa n\u00e4ki maailman kaupan ja tavaraliikenteen vilkastumisen. N\u00e4in kurssilla my\u00f6s ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, miten autoja valmistettiin liukuhihnalla Fordin Euroopan tehtaalla eli l\u00e4hell\u00e4 markkinoita. Meille j\u00e4rjestettiin ainutlaatuinen tilaisuus vierailla my\u00f6s Antwerpenin vanhoissa juutalaiskortteleissa ja Diamantessa eli kansainv\u00e4lisen timanttikaupan keskuksessa. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Tutkijaty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 liittyv\u00e4t matkat Eva kertoo suuntautuneen ensin Pohjoismaihin, sitten Eurooppaan. Niist\u00e4 on h\u00e4nen mieleens\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt Bonnissa Friedrich Eber -instituutin naisten asemaa ja ty\u00f6t\u00e4 valottava konferenssi, jonka kutsui koolle l\u00e4nsisaksalainen perhe-, naisten- ja terveysasioiden liittoministeri Rita Sussmuth<\/b>. \u2013 Kuunnellessani tuolloin intialaisia ja sudanilaisia tutkijanaisia ymm\u00e4rsin uskonnon t\u00e4rkeyden naisten el\u00e4m\u00e4n arjen raamittajana. Samalla t\u00f6rm\u00e4sin omiin ennakkoluuloihini ja ajatusrajoihini.<\/p>\n Puolison, silloisen poikayst\u00e4v\u00e4n stipendi oli vienyt Evan jo 1970-luvulla Yhdysvaltoihin Statesboron pikkukaupunkiin ja Georgia Southern Collegehen (nykyisin Georgia Southern University). Sielt\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on paljon ikimuistoja: \u2013 Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 etel\u00e4valtion el\u00e4m\u00e4 tuoksui ja uhkui Tuulenviem\u00e4\u00e4<\/i>-elokuvan henkist\u00e4 arkkitehtuuria ja vihreit\u00e4 puistoja, joissa kasvoi korkeita riippuvaoksaisia puita sek\u00e4 kukkivia sinisi\u00e4 ja valkoisia tuoksupensaita. Saimme tuta my\u00f6s rotujen v\u00e4lisen railon, sill\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4mme oli vain valkoisia opiskelijoita. Tunnistimme tuolloin my\u00f6s kaupunkilaisten ja maaseudun sek\u00e4 rikkaiden ja k\u00f6yhien v\u00e4liset erot.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Opiskelujensa p\u00e4\u00e4tteeksi pariskunta autoili Mississippi-joen it\u00e4puolella. \u2013 Vierailimme tulevan puolisoni ty\u00f6n kannalta kiinnostavissa yrityksiss\u00e4. Vietimme my\u00f6s Yhdysvaltojen itsen\u00e4isyyden 200-vuotisjuhlaa 4. hein\u00e4kuuta Bostonissa, jossa oli k\u00e4ynnistynyt itsen\u00e4isyystaistelu vuonna 1776. Koti-ik\u00e4v\u00e4\u00e4mme helpotti Sibeliuksen viulukonsertto.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span>Perhematkojen Eva kertoo liittyv\u00e4n liikuntaan: talvella lasketteluun ja kes\u00e4ll\u00e4 golfiin. \u2013 Rantalomia Kreikan saaristossa vietimme l\u00e4hinn\u00e4 poikamme ollessa alle koului\u00e4n. L\u00e4mpim\u00e4t vedet, hyv\u00e4 v\u00e4limerellinen ruoka ja muutama historiallinen n\u00e4ht\u00e4vyys riittiv\u00e4t vilkkaan pojan uintiharjoituksia valvovan huoltajan iloiksi. Murtomaahiihto sujui kotona Tampereella, mutta laskettelulomat yst\u00e4v\u00e4perheen kanssa suuntautuivat Keski-Eurooppaan. Poikamme oppi nopeasti laskettelemaan ja hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n kyl\u00e4st\u00e4 toiseen.\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Kun latinaa lukenut poika kiinnostui Roomasta ja sen n\u00e4ht\u00e4vyyksist\u00e4, perheen matkat suuntautuivat Italiaan.\u00a0<\/span><\/p>\n \u2013 Poikamme toimi oppaanamme kirkoissa, joiden lattioissa oleva teksti k\u00e4\u00e4ntyi nopeasti. Joskus mittailimme, pit\u00e4v\u00e4tk\u00f6 latinan oppikirjan kuvaukset Circus Maximista paikkansa. My\u00f6s Keski-Euroopan museot, erityisesti tekniset, tutkimme yhteisvoimin. Samalla perehdyimme tekniikan historiaan.<\/p>\n My\u00f6s pienen valkoisen pallon ly\u00f6minen vehreill\u00e4 kentill\u00e4 on antanut ja antaa edelleen Evalle voimia. Samalla se karkottaa ty\u00f6stressin. \u2013 Golfmatkat yst\u00e4v\u00e4ni kanssa Roomaan ovat olleet upeita el\u00e4myksi\u00e4, h\u00e4n muistelee kaiholla. \u2013 Aamu vihre\u00e4ll\u00e4 nurmella, iltap\u00e4iv\u00e4 vihreill\u00e4 kukkuloilla, jotka n\u00e4ht\u00e4vyyksineen valloitettiin yksi kerrallaan. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Keski-Euroopan vuoristojen kirkkaus ja vehreys ovat houkutelleet Evan my\u00f6s vaeltamaan. \u2013 Tukevat, nahkaiset nilkkaa suojaavat keng\u00e4t jalkaan, villapusero ja ohut takki reppuun, kasvoihin aurinkorasvaa\u2026 Ensimm\u00e4iset nousut ohuessa ilmassa kertovat heti peruskunnon. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen nouseminen sujuu jo niin helposti, ett\u00e4 kotiin palattua kapuaa huomaamattaan seuraavaan kerrokseen.<\/p>\n Lukeminen ja teatteri rakkaita harrastuksia\u00a0<\/span><\/b><\/p>\n Keskustelun siirtyess\u00e4 matkailusta Evan kahteen muuhun mieliharrastukseen eli lukemiseen ja teatteriin h\u00e4n mainitsee ensimm\u00e4iseksi innoittajakseen oppikoulunsa suomen kielen opettajan, joka johdatti oppilaansa suomalaisen kaunokirjallisuuden ohella k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuuteen. \u2013 H\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n vahvisti Tammen keltainen kirjasto uutuuksineen, joita lainasin Kouvolan kaupungin kirjastosta. Vanhempani t\u00e4yttiv\u00e4t kirjatoiveeni jouluna, mutta muutoin turvauduin kirjaston antiin lukiessani tytt\u00f6kirjoja ja historiallisia romaaneja.<\/p>\n Opinnot johdattivat Evan tietokirjojen pariin, samoin kiinnostus eri maiden ja maanosien kulttuurihistoriaan.\u00a0<\/span><\/p>\n \u00a0<\/span>\u2013 Vuosien mittaan kirjallisuusmakuni on toki moninaistunut ja laajentunut. Hyv\u00e4t arvostelut saanut kirja houkuttelee nyky\u00e4\u00e4n lukemaan ja tarkistamaan, olenko samaa mielt\u00e4. Luen mielell\u00e4ni my\u00f6s naisten kirjoittamia ja naisista kirjoitettuja kirjoja, h\u00e4n kertoo ja lis\u00e4\u00e4 ker\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 suomalaisten naisten el\u00e4m\u00e4nkertoja, koska ne vahvistavat tasa-arvon t\u00e4rkeytt\u00e4. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span><\/p>\n Pojalleen Eva muistaa lukeneensa \u00e4\u00e4neen niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin kirjoja, esimerkiksi