Tuula Kellola – Keskikentän pelaaja sai maalin

Kulttuurihenkilö. Runokirjojen kirjoittaja. Selskaapilainen. Luontaishoitaja. Ihmisten tukija. Hyväntekijä. SPR:n vapaaehtoistyöntekijä. Omaehtoinen ihmisten auttaja. Kahden kauden kaupunginvaltuutettu. Näillä ansioilla on Tuula Kellola Pro Raahe -mitalin nro 118 vuonna 2022 ansainnut.

Raahelaisuus ei lähde Tuulasta

Tuula Kellola (o.s. Tervakangas) syntyi 18.5.1955. Kotipaikka oli Mansikkakari. Hän oli hädin tuskin täyttänyt neljä vuotta, kun koti siirtyi Katinhäntään Kirkkokadulle. Sieltä perhe muutti Ruukin Katinhäntään. Neljän vuosikymmenen ajan hän on asunut Romuperällä.

Tuulan äiti oli kotoisin Savosta, Iisalmesta. Hän kävi koulua ja opiskeli. Tämän takia tytön kasvatus jäi neljän miehen huoleksi. – Isä, ukki, äidin setä ja veli, hän luettelee.

Raahen Katinhäntä on Tuulan lapsuuden maisema. Sinne sijoittuvat hänen rakkaimmat lapsuusmuistonsa. Siellä hän juoksenteli palosolia pitkin villinä ja vapaana, hyppeli aitojen yli ja sai elämäänsä ystäviä, jotka ovat ystäviä edelleenkin. Hän tuntee itsensä edelleenkin raahelaiseksi. Keväinen veneranta ja tervan tuoksu vievät ajatukset lapsuuteen.

Äiti olisi halunnut kouluttaa Tuulasta papin. Hänestä ei tullut pappia, kun hän ei pyrkinyt eikä mennyt oppikouluun. Ainekirjoituksessa ja piirustuksessa hän oli hyvä. Mielikuvitus siivitti monen sivun mittaisiin tarinoihin. Opettajan punakynä tosin väritti ainevihkon punaisen kirjavaksi, kun kielioppi ei ollut hallussa. Runoja on syntynyt aikuisena kahden kirjan verran. Pöytälaatikossa runoja on lisää. – Painetaanko niistä kolmas kirja, sitä ei Tuula osaa sanoa.

Hän kertoo, että on kymmenen vanhasta ollut lapsenlikkana ja tehnyt pientä siivoushommaa mummuja ja pappoja autellen. Lähimmäisten auttaminen on aina ollut osa hänen elämäänsä.

Kaupungin palveluksesta yrittäjäksi

Tuula kertoo, että hän oli Raahen kaupungin palveluksessa kaksi vuosikymmentä. Puutarhalta hän siirtyi vanhuspalveluihin, jossa työskenteli keittiössä ja siivosi.

Hän arvelee, että lapsuudesta löytyy selitys hänen valinnalleen ryhtyä luontaishoitajaksi. Hän sai kasvaa vapaasti ja toteuttaa itseään. Isä ei häntä patistanut naisen rooliin. Isä oli satujen kertoja. Velikin oli satusetä. Nyt maaliskuussa 2024 Tuula viettää eläkepäiviä.

Ihmisten auttaja pettyi politiikassa

Tuula kertoo, että on auttanut ihmisiä sekä yhdistyksissä että ilman yhdistyksiä. Hän oli pitkään SOS-lapsikylän rahallinen tukija. Hänellä oli kummilapsi Argentiinassa. Hän teki vapaaehtoistyötä SPR:ssä.

Tuulan suuri unelma oli perustaa Raaheen vapaaehtoisten järjestö, joka auttaisi ihmisiä monella sektorilla. – Tässä meidän keittiön pöydän ympärillä sitä suunniteltiin, hän muistelee. Näin sai alkunsa Raava, Raahen vapaaehtoiset Ry, joka keskittyy vähävaraisten ja hädässä olevien auttamiseen.

Sitten Tuulaa pyydettiin mukaan politiikkaan. Äiti seurasi ajan tapahtumia tiiviisti ja kannusti häntä asettumaan ehdolle kuntavaaleissa. Perussuomalaisista tultiin kysymään ehdokkaaksi. Viimein hän suostui. Mutta sitä ennen oli perustettava Raahen Perussuomalaiset ry. Ei liene yllätys, että perustamisesta keskusteltiin ja päätettiin Tuulan keittiössä.

Tuula oli kunnallispolitiikassa mukana kaksi kautta ja tuli valituksi ensimmäisenä perussuomalaisena kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen.

Kahden kauden jälkeen hän jätti politiikan. – Yksilö katoaa isossa myllyssä ja omat hyvä ideat harvoin menevät läpi, hän summaa kokemustaan.

Elettiin vuotta 2016, kun Tuula päätti jälleen kerran perustaa yhdistyksen. Nyt oli vuorossa Romuperän kyläyhdistys.

Liisa Kanniainen esille

Kun Tuulan tapaa toreilla ja turuilla hienoissa hepenissä, hän on lukkarin rouva Liisa Kanniainen-Nordström, joka asui Kauppakadulla. Liisa on kadonnut jälkiä jättämättä. Edes hautapaikkaa ei ole löytynyt. Tuula on iloinen, että on Nordströmin suvun luvalla saanut herättää Liisan henkiin.

Nordströmit liittyvät Kellolan sukuun.

Selskaapi Raahen tarkoituksena on vaalia historiallisten esikuvien tai tyylien mukaisten asujen, välineiden ja esineiden historiaa sekä tapakulttuuria. Yhdistyksen jäseniä tapaa kesätapahtumissa historiallisiin asuihin pukeutuneina.

Tuula nakkasi kiekon

”Minähän tein ensin runokirjoja ja teen vieläkin niitä. Olin Bio Hyvimyllyn ovella pelastamassa sitä ihan ensimmäisten joukossa. Ja aina olen ollut hyväntekeväisyyskeräyksissä mukana. Minä olen sellainen keskikentän pelaaja: nakkaan kiekon jollekulle, joka vie sen maaliin.” Tuula Kellola sanoi Raahen Seudun haastattelussa vuonna 2022 mitalin saatuaan.